Yhdistyksemme vaikutuksesta aikuisten perusopetus erityisesti esillä katsomusaineselvityksessä (31.1.2023)

Täydennetty 26.1.2025

Seuraava raportti ilmestyi jo 21.4.2022, mutta ehdin perehtyä siihen vasta nyt: Selvitys katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja uudistamistarpeista (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:13). Selvityksen tekivät ministeriön toimeksiannosta dosentti, yliopistonlehtori Eero Salmenkivi ja lehtori Vesa Åhs. Yhdistyksemme kuulemisesta selvityksessä kerroin uutisissani Katsomusaineselvityksen etätapaamisessa (15.9.2021) [HTML] ja Vastasimme kyselyyn opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä katsomusopetuksesta (12.11.2021) [HTML]. Puolustimme itsenäistä sekulaaria elämänkatsomustiedon opetusta ja vastustimme ehdottomasti yhteistä katsomusopetusta eli uskontotietoa.

Toimintamme tuolloin ja jo aiemmin johti aikuisten perusopetuksen erityiseen esiinottoon selvityksessä. Aiemmin väitin, että selvityshenkilöitä olisi etukäteen pyydetty nostamaan esiin yhdistyksemme problematisoima 18 vuotta täyttäneiden opiskelijoiden asema lukiokoulutuksessa, mutta ehkä erehdyin. Joka tapauksessa he sitäkin pohtivat. Nämä molemmat ongelmat olisi voitu ja olisi pitänyt ratkaista jo vuonna 2018 eduskunnan edellisellä vaalikaudella.

Sain 7.12.2020 aikuisten perusopetusta koskevaan lakiesitykseemme (7.4.2017) viitanneen viestin sen vastuuvalmistelijalta Kirsi Lambergiltä, että ministeriö tulee selvittämään katsomusaineiden opetuksen muutostarpeita kuluvana hallituskautena, että samassa yhteydessä on tarkoitus arvioida myös perusopetuslain 46 §:n muutostarpeita ja että asiassa voin olla yhteydessä tiettyihin erityisasiantuntijoihin. Mutta minusta sellainen selvittäminen olisi ollut vain pyrkimystä uskontotietoon, enkä siksi halunnut ottaa yhteyttä. Viestistä lienee silti pääteltävissä, että aikuisten perusopetus olisi selvityksen erityisenä kohteena juuri yhdistyksemme toiminnan johdosta. Mutta 46 §:n luettelo olisi pikimmiten täsmennettävä tuollaisista selvityksistä riippumatta.

Poimin nyt maininnat aikuisten perusopetuksesta ja 18 vuotta täyttäneiden lukiokoulutuksesta sekä yhdistyksestämme. Käytän raportin otsikoita. Lisään hakasuluissa kommentteja.

Tiivistelmä

"Selvityksessä tehdään ehdotus aikuisten perusopetuksen (perusopetuslaki 46 §) uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen liittyvistä muutostarpeista."

1 Selvityksen lähtökohdat ja toteutus

1.1 Selvityksen tehtävänanto ja raportin sisältö

"Selvityksessä tehdään myös ehdotus aikuisten perusopetuksen (perusopetuslaki 46 §) uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen liittyvistä muutostarpeista sekä perustellut esitykset katsomusaineiden uudistamistarpeista, vaihtoehtoisista toteuttamistavoista sekä esitysten vaikutuksista."

"Luvussa 4 esitellään suomalaisen katsomusaineiden opetuksen nykytila. Osiossa esitellään ... sekä katsomusaineiden tilanne aikuisten perusopetuksen kontekstissa."

1.2 Selvityksen ehdotukset lyhyesti

"Ehdotetaan, että

• [1./7] perustetaan katsomusaineiden opetuksen kehittämisryhmä, johon kuuluisi Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen virkamiesten lisäksi poliittisia päättäjiä
• [3./7] selvitettyjen aikuisten perusopetuksen katsomusaineiden opetuksen muutostarpeiden pohjalta ryhdytään tarpeelliseksi katsottuihin toimenpiteisiin
• [7./7] selvitetään mahdollisuuksia avata katsomusaineiden opiskeluvalinta lukiolaisille ja osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin eri uskonnon oppimäärille. Lisäksi kiinnitetään huomiota mahdollisuuksiin luoda katsomusaineiden yhteisiä kokonaisuuksia lukiokoulutukseen."

1.3 Selvityksen lähtökohdat ja aineisto

4 Suomalaisen katsomusaineiden opetuksen nykytila

4.2 Katsomusaineiden opetusta säätelevät lainkohdat ja asetukset

4.2.3 Perusopetus

4.2.4 Lukio

"Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta säädetään lukiolain 16 §:ssä. Opetusta järjestetään opiskelijoiden enemmistön uskonnollisen yhdyskunnan mukaan kuten perusopetuksessakin. Koko malli jäsenyysperustaisuuksineen, enemmistön uskonnon opetuksineen ja kolmen sääntöineen on rakenteeltaan samanlainen kuin perusopetuksessa (kootusti: OPH-76-2018 [Ohje uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisestä sekä uskonnollisista tilaisuuksista lukiossa. Opetushallitus]). Esimerkiksi lapsen oikeuksien näkökulmasta yksi ero on kuitenkin merkittävä. Se näkyy, kun katsotaan kohtia, joissa huoltaja perusopetuksessa ilmoittaa tai pyytää jotain:"

[Lainattu lukiolain 16 §:n 1–6 momentit ottein, joista näkyy, että ilmoitukset, pyynnöt ja päätökset tekee (uskonnollisen asemansa puitteissa) opiskelija.]

"Lainsäätäjä siis ajattelee, että lukiolainen on riittävän kyvykäs vastaamaan itse niistä ilmoituksista ja ratkaisuista, jotka perusopetuksessa tekee huoltaja. Siihen nähden 16 §:n viimeinen momentti tulee vastaan melkoisena yllätyksenä:"

[Lainattu 16 §:n 7 momentti:] Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.

"Tähän liittyvää kysymystä 18-vuotiaan oikeuksista katsomusaineen valintaan lukiokoulutuksessa käsitellään lisää seuraavassa luvussa 4.3. Ikäraja on seurausta jäsenyysperustaisuudesta, uskonnonvapauslain ikärajoista sekä pyrkimyksestä säilyttää jatkuvuus opetusryhmässä. Säädöksen ikäraja ei kuitenkaan näytä edellä luvussa 3.2 käsitellyn lapsenoikeuksien sopimuksen valossa ottavan huomioon nuoren omaa kehitystä. Esimerkiksi Suomen lukiolaisten liitto onkin selvitykseen liittyvässä kuulemisessa kiinnittänyt huomiota tarpeeseen muuttaa ikärajaa. Selvityshenkilöt myös ehdottavat tätä (ks. luku 6)."

4.3 Aikuisten perusopetus – Perusopetuslaki 46 §

[Selostan tämän luvun kokonaisuudessaan.]

"Tämän selvityksen yhtenä erillisenä tehtävänä on tehdä ehdotus aikuisten perusopetuksen (perusopetuslaki 46 §) uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen liittyvistä muutostarpeista."

[Tämän jälkeen seuraa 46 §:n Aikuisten perusopetus sanamuoto (9 momenttia). Poimin mukaan vain 1 momentin alun ja lopun: Tässä pykälässä säädettyyn perusopetukseen voi osallistua sen jälkeen, kun 26 §:n 1 momentissa tarkoitettu perusopetuksen suorittaminen päättyy. Aikuisten perusopetukseen sovelletaan, mitä 2 §:ssä, 3 §:n 1 ja 2 momentissa, 9 §:n 1 momentissa, 10, 12–15, 18–22 ja 29 §:ssä, 30 §:n 1 momentissa sekä 35, 37, 38 ja 40–44 §:ssä säädetään. ... Opiskelijalle, joka on täyttänyt 18 vuotta, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.]

"Pykälä on alun perin säädetty koululakien kokonaisuudistuksen yhteydessä 1990-luvun lopulla. Sen nimi oli tuolloin Muiden kuin oppivelvollis[t]en opetus. (HE 86/1997). Pykälään liittyvästä muille kuin oppivelvollisille tarkoitetusta perustaitoja kehittävästä koulutuksesta on säädetty lisäksi muun muassa kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010, 11 ja 20 §). Näillä säädöksillä ei ole vaikutusta katsomusopetukseen [11 § Kotoutumissuunnitelma, 20 § Kotoutumiskoulutus; ks. uutiseni Tutustuin kotoutumiskoulutukseen (25.2.2022) [HTML]]. Pykälää on vuonna 2016 uusittu osana pääministeri Juha Sipilän hallituksen kotouttamista koskevaa toimintasuunnitelmaa (HE 178/2016). Sen nimeksi tuli tuolloin Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetus. Sitä on edelleen vuonna 2020 uusittu oppivelvollisuuslain ja lain tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta muutosten yhteydessä (HE 173/2020). Muutokset ovat osa pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta strategiseen kokonaisuuteen osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi kuuluvaa oppivelvollisuusiän sekä koulutus- ja osaamistason nostoa (Marin 2019, 166–167)."

"Pykälän nykyinen nimi on Aikuisten perusopetus.15[alaviite] Oppivelvollisuuslain (1214/2020) mukaan Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia, kunnes ovat suorittaneet toisen asteen tutkinnon. Lapsia ovat esimerkiksi YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaan alle 18-vuotiaat. Siten on luontevaa puhua aikuisten perusopetuksesta, vaikka kohderyhmään kuuluu myös Suomessa vähemmän vakinaisesti asuvia alle 18-vuotiaita. Oppivelvollisuuslain (1214/2020) 5 §:n 1 momentin mukaan 'Oppivelvollinen, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavat opinnot, mutta jolta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, voi suorittaa oppivelvollisuutta osallistumalla aikuisten perusopetukseen.'"

"[Alaviite] 15: Selvityshenkilöt eivät ole pystyneet selvittämään, miksi hallituksen esityksessä (HE 173/2020, 397) sekä voimassa olevan että uuden lain nimenä on Aikuisten perusopetus. Laissa perusopetuslain 1 ja 46 §:n muuttamisesta (1507/2016) nimi oli kuitenkin edelleen Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetus (ks. myös esim HE 173/2020, 28)." [No, kyseisissä rinnakkaisteksteissä oli voimassa olleen lain osalta erehdys; vielä HE:n luonnoksessa nimi oli oikein. Huomaan, että voimassa ollut nimi olisi voitu säilyttää, kunhan silloin olisi hyväksytty se, että opetuksessa olisi myös pieni määrä oppivelvollisia. Mutta kyllä uusi nimi oli kätevämpi.]

[Huom. Perusopetuslain 46 §:ää muutettiin kolmannen kerran 1.8.2022 voimaan tulleella lailla (8.7.2022/716), jolla erityisesti 1 momentin sovellettavien säännösten luettelossa 40–44 §:ssä muutettiin "teknisenä täsmennyksenä" muotoon 40–42, 42 a–42 d, 43 ja 44 §:ssä. Tätä ehdotti opetus- ja kulttuuriministeriö vastineessaan eduskunnan sivistysvaliokunnalle 23.5.2022 eli raportin jo ilmestyttyä. Lisäksi muutettiin 8 momentti siirtämällä siitä osa myös aikuisten perusopetukseen suoraan viittaavaan uuteen 46 a §:ään. Ks. uutistani Lausuntomme sivistysvaliokunnalle lasten perusopetuksesta 17-vuotiaille vaikutti oleellisesti (18.6.2022) [HTML].]

"Aikuisten perusopetuksesta säädetään myös Perusopetusasetuksen 852/1998 8 §:ssä (15.4.2021/309) ja Valtioneuvoston asetuksessa perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (310/2021). Edellisellä kohdalla ei ole merkitystä katsomusopetuksen järjestämisen kannalta. Opetushallitus on antanut pykälässä säädettyä opetuksesta koskevat Aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2017 (OPH 2017)."

"Opetus- ja kulttuuriministeriön yhteyshenkilöinä toimineiden opetusneuvos Heli Nederströmin ja opetusneuvos Jari Rajasen sekä Opetushallituksen opetusneuvosten Satu Honkalan ja Kati Mikkolan kanssa tehtävänannosta keskusteltaessa yhdeksi ongelmaksi todettiin opiskelijoiden valintaoikeuden epäsymmetrisyys ja yhdenvertaisuuden puute täysi-ikäisten osallistuessa aikuisten perusopetukseen ja lukiokoulutukseen. Epäyhdenvertaisuus liittyy 1 momentin virkkeeseen: 'Opiskelijalle, joka on täyttänyt 18 vuotta, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.' Lukiolain (714/2018) 16 §:n 7 momentissa sen sijaan todetaan: 'Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.'"

"Koska kyseessä on täysi-ikäinen opiskelija, perusopetuslain muotoilu näyttää perustellulta ja ongelma ehkä koskee pikemminkin lukiolakia. Kaksi muotoilua on myös peräisin samasta hallituksen esityksestä (HE 86/1997) eikä muotoilua kommentoitu, kun lukiolakia uudistettiin (HE 41/2018, 52). Alkuperäinen lakiesitys 'on laadittu aikana, jolloin sen on ollut tarkoitus ensisijaisesti vastata kotimaisen kansakoulun käyneiden tarpeeseen saada yleisen jatko-opintokelpoisuuden edellyttämä päättötodistus, joka rinnakkaiskoulujärjestelmän aikaan oli keskikoulun päättötodistus ja myöhemmin peruskoulun päättötodistus' (HE 178/2016, 10). Sekä muiden kuin oppivelvollisten perusopetusta[,] että lukiokoulutusta säätelevässä lakiehdotuksessa on ollut lähtökohtana tuolloin oppilaitospohjainen katsomusaineen valintaoikeus (HE 86/1997, 68, 73). Sen mukaan 'kaikilla, myös alle 18-vuotiailla, aikuislukion ja kansanopiston lukiolinjan opiskelijoilla on ... oikeus valita elämänkatsomustieto, vaikka he kuuluisivatkin johonkin uskontokuntaan' (HE 86/1997, 73). Ikäraja on määrätty oppilaitospohjaisesta sääntelystä irrottauduttaessa."

"Lukiokoulutuksen osalta mikään hallituksen esitys ei suoraan kommentoi ikärajan muotoilua. Vaikuttaa siltä, että taustalla on katsomusopetuksessa usein muutenkin korostettu pyrkimys säilyttää pysyvyys opetusryhmissä. Tavoitteena lienee, että katsomusaine tai uskonnon oppimäärä vaihdetaan ainoastaan katsomuksen muuttuessa. Esimerkiksi Opetushallituksen ohje toistaa ohjeen ja painottaa sen jälkeen pysyvyyttä."

"Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa."

"Opiskelijoille tulee korostaa, että katsomusopetusta koskevissa valinnoissa pyritään samalla tavoin kuin muidenkin opintojen valinnoissa siihen, että ratkaisu on pysyvä, eikä valintaa voida muuttaa. Jos opiskelijan uskonnollinen yhdyskunta muuttuu tai opiskelija ei enää kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelijalla on kuitenkin oikeus muuttaa valintaa. (OPH-76-2018, 2.)"

[Opetushallituksen uusissa, 19.9.2022 annetuissa lukiota koskevissa ohjeissa (OPH-3903-2022) on muutoin sama teksti mutta ilman lausetta "eikä valintaa voida muuttaa". Tämä lause oli vielä ohjeen luonnoksessa, josta yhdistyksemme antama lausunto sitä erityisesti arvosteli. Ks. uutistani Opetushallitus päivitti ohjeensa [varhaiskasvatuksesta myöhemmin] (4.10.2022) [HTML]. Mutta säilyttämispyrkimyksessä tuskin on ollut kyse opetusryhmän säilyttämisestä vaan opiskelijan pysyttämisestä uskonnonopetuksen vaikutuksessa; elämänkatsomustiedon opetuksessa pysymisestä ei ole niin huolta kannettu.]

"Tässä on ilmeisesti oletettu, että huoltajien pakottamana valinnan tehnyt lukiolainen voi liian helposti vaihtaa katsomusainetta, jos vaihdos automaattisesti sallitaan täysi-ikäisille. Koska uskonnonvapauslain (453/2003) mukaan lukiolainen saa päättää omasta kuulumisi[e]staan uskonnolliseen yhdyskuntaan 18 vuotta täytettyään, tämä tosin ainoastaan pakottaa hänet myös vaihtamaan jäsenyyttä. Nykyaikaisen tavan ymmärtää lasten ja nuorten oikeuksia pohjalta (ks. edellä luku 3.2) tämä säätely tuntuu vanhanaikaiselta. Muutostarve ei kuitenkaan koske tältä pohjalta tässä selvityksessä tarkasteltava[a] pykälää, vaan enemmänkin lukiolakia (714/2018). Jos tässä selvityksessä tehtävä ehdotus katsomusaineiden valintaoikeuden lisäämisestä lukiossa hyväksyttäisiin, ongelma myös ratkeaisi (ks. luku 6)."

[Huom. Uskonnon pakollisia opintoja on vähemmän kuin 1998. Ev.-lut. tai ortod. kirkkoon halusta kuuluva opiskelija tuskin viivästyttäisi niistä osaakaan voidakseen 18 vuotta täytettyään vaihtaa ne elämänkatsomustiedon pakollisiin opintoihin, jos hän saisi siihen oikeuden. Muutos voitaisiin siksi tehdä koskemaan pelkästään 18 vuotta täyttäneitä opiskelijoita.]

[Huom. Kuulemisemme jälkeen lähetin selvittäjille lausuntomme ohella sen liitteen Kommentteja luonnoksesta "Kysely katsomusopetuksen järjestämisestä Suomessa" 6.9.2021 [PDF]. Luvussa Kyselyn liitteestä 1 (s. 9) sanoimme, että lukiolain 16 §:n 7 momentista voisi kertoa seuraavan: Ehdon "joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään" perusteltavin ja itse asiassa ainoa perusteltavissa oleva tulkinta on nykyään sama ehto kuin aikuisten perusopetuksessa eli "joka on täyttänyt 18 vuotta". Näin, sillä valtioneuvoston asetuksella 45/2017 lukioasetuksesta kumottiin vahingossa vuoden 2018 alusta lähtien määritelmä sille, milloin 18 vuotta täyttäneen opiskelijan katsottiin aloittaneen lukiokoulutuksen alle 18-vuotiaana, jolloin, tuolloista tarkentaen, perustuslain 80 §:n mukaan itse lukiolakia olisi täsmennettävä varsinkin, jos tulkinnan haluttaisiin olevan mainittua ankaramman. Uudessa lukiolaissa ehtoa ei täsmennetty, vaikka yhdistyksemme lausunnot hallituksen esityksestä ja sen luonnoksesta vaativat sitä. Valitettavasti selvityksessä ei ole sanottu tästä mitään.]

[Huom. Opetushallituksen lukiota koskeva ohje 19.9.2022 sisältää lukiolain 16 §:n 7 momentin tulkinnan (ks. uutistani Opetushallitus päivitti ohjeensa [varhaiskasvatuksesta myöhemmin] (4.10.2022) [HTML]):

Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa. Koulutuksen järjestäjän harkintavaltaan kuuluu, missä tapauksessa opiskelijan katsotaan aloittavan lukio-opinnot ja missä tapauksessa kyse on tosiasiallisesti lukio-opintojen jatkamisesta.

Tulkintaa ei ollut vielä ohjeen luonnoksessa. Tulkinta on ankarampi kuin ajan 1999–2017 voimassa ollut lukioasetuksen (810/1998) vahingossa kumotun 15 §:n 2 momentin antama tulkinta. Mutta tämä on vastoin asetuksen antamisesta säätävää perustuslain 80 §:ää, jonka mukaan lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista.]

"Aikuisten perusopetuksen osalta alkuperäinen säädös (628/1998, 46 §) mahdollisti poikkeamisen laissa säädetystä opetuksen sisällöstä myös katsomusaineiden osalta opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Vuonna 2016 todettiin kuitenkin, että 'Perusopetuslain säännöksistä poikkeaminen Opetushallituksen määräyksellä voidaan kuitenkin katsoa olevan vanhentunutta sääntelyä eikä opetussuunnitelman perusteissa ole tätä toimivaltuutta käytetty' (HE 178/2016, 4). Vuoden 2016 uudistus merkitsi sitovampaa yhteyttä perusopetuslain opetuksen sisältöä, esimerkiksi katsomusopetusta säätelevää 13 §, koskevien säädösten kanssa, myös sanamuodossa muutettiin 'soveltuvin osin' muotoon 'sovelletaan'. Tätä voi pitää lakiteknisesti lievästi ongelmallisena, koska 13 §:ssä käytetään ilmauksia 'huoltajan ilmoitettua', 'huoltajansa ...pyytävät', 'huoltaja päättää' ja 'huoltajan pyynnöstä' (ks. edellä alaluku 4.2.3). Useimmilla aikuisten perusopetukseen osallistuvalla ei ole huoltajaa ja niilläkin, joilla on, lienee perusteetonta, että huoltaja tekisi nämä ratkaisut. Selvityshenkilöt eivät halua arvioida, onko tämä epäjohdonmukaisuus riittävä peruste lain muuttamiseen.16[alaviite]"

[Sanalla "epäjohdonmukaisuus" selvittäjät siis tarkoittavat sitä, että laissa päätösvalta on huoltajalla, kun heidän mielestään sen tulisi opiskelijalla. He kaiketi arvelevat, että opiskelijan päätösvallan toteuttamiseen riittäisi Opetushallituksen ohje ja että Opetushallitukselle olisi siihen oikeuskin. Mutta lakiesityksemme mukaan 46 §:n luettelo on päivitettävä kauttaaltaan eli lakia on täten muutettava muutenkin. Lisäksi perustuslain 80 §:n mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla.]

"[Alaviite] 16: Pääkaupunkiseudun ateistit ry on tätä selvitystä varten annetun lausuntonsa liitteessä, joka kommentoi selvitykseen liittyvää kyselyä, kertonut tehneensä tästä asiasta ehdotuksen Opetus- ja kulttuuriministeriölle keväällä 2017. Selvityshenkilöt kiittävät järjestöä asian ottamisesta esiin."

[Huom. Alaviitteessä 16 esitetystä kiitoksesta huolimatta selvityksessä vaietaan siitä, että 46 §:n 1 momentin sovellettavien säännösten luettelo tarvitsee kokonaispäivityksen pykälän yksikäsitteisen sovellettavuuden vuoksi menetelmänä ja tavoitteena ehdotuksemme mukaan yhdenmukaisuus lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain kanssa eli siis opiskelijoiden yhdenvertaisuus näissä kolmessa eri koulutuksessa. (Kuten lakiesityksessämme osoitimme, perusopetuslain ja sen muutosten perusteluissa ei ole esitetty mitään kiistämistä vaativia huoltajien vallan perusteluita.) Se olisi mielestäni ymmärrettävämpää kuin vain aikuisten perusopetuksen ulkopuoliselle välttämättä hiukan sattumanvaraiseksi jäävä luettelon "tekninen täsmentäminen". Lausuntomme liitteen Kommentteja luonnoksesta "Kysely katsomusopetuksen järjestämisestä Suomessa" 6.9.2021 [PDF] luvussa Kyselyn liitteestä 1 (s. 9) viittasimme luettelon päivittämättömyyteen. Olisi vain pitänyt puhua perusteellisemmin. Toisaalta yllä mainittu opetusneuvos Jari Rajanen oli esittelijänä kanteluani koskevassa ministeriönsä vastauksessa 13.12.2017 apulaisoikeusmiehelle, joten selvittäjien olisi kyllä pitänyt saada asiasta tieto. Selvittäjien ei siksi olisi pitänyt pidättyä ehdottamasta lain muuttamista.]

"2010-luvun puoleen väliin mennessä aikuisten perusopetuksen osallistujajoukon rakenne oli muuttunut viime vuosituhannelta merkittävästi. Tuolloin aikuisten perusopetuksessa olevista opiskelijoista yli 90 prosentin arvioitiin olevan maahanmuuttajataustaisia (HE 178/2016, 9)."

[Tämän jälkeen luetellaan aikuisten perusopetuksen kohderyhmiä lähteenä yllä viitattu (OPH 2017). Se, että 46 §:n luettelon päivittäminen on laiminlyöty jopa ministeriön lupauksesta huolimatta ja siten torjuttu epäyhdenvertaisesti alaikäisiltä opiskelijoilta oma päätösvalta osoittaa mielestäni mainittuja kohderyhmiä kohdeltavan B-luokan ihmisinä.]

"Hallituksen esityksessä (HE 178/2016) esitettiin aikuisten perusopetuksen uusi rakenne, joka jakaa opetuksen alku- ja päättövaiheeseen. Alkuvaiheen opetukseen saattaa kuulua erillistä lukutaito-opetusta. Katsomusaineiden opetus kuuluu aikuisten perusopetuksen päättövaiheeseen. Säädettäessä lakia perusopetuslain 1 ja 46 §:n muuttamisesta (1507/2016) oli voimassa Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta (722/2012) [oltava (422/2012)], jossa katsomusaineiden opetukseen oli tässä koulutuksessa (7 §) varattu 1 pakollinen ja 2 valinnaisena tarjottavaa kurssia. Nykyisin voimassa olevassa Valtioneuvoston asetuksessa perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (310/2021) mainitaan vain yksi pakollinen kurssi ja vain siitä on olemassa opetussuunnitelman perusteet. Tämä tarkoittaa sitä, että mahdollista ongelmaa katsomusaineen vaihtamisesta eri kurssien välillä ei synny."

[Se, että pakollisia kursseja on vain yksi, helpottaa asian ratkaisemista opiskelijan oman päätösvallan mukaisesti. Lakiesityksemme pohti silti laajasti uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta säätävää 13 §:ää. Sitä tekee myös raportti:]

"Perusopetuslain 13 §:stä seuraavat velvoitteet koskevat siis ensisijaisessa opetuksen järjestämistä. Hallituksen esityksessä (HE 178/2016) tästä todetaan:"

"Opetuksen järjestäjä ei voi määrätä uskonnonopetuksen järjestämisestä tai elämänkatsomustiedon järjestämisestä uskonnon sijasta, vaan opetusta on järjestettävä, mikäli lainmukaiset edellytykset täyttyvät ja opiskelijat tai alaikäisten kohdalla heidän huoltajansa sitä pyytävät."

"Opetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta eli opetus järjestetään sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Oppilaiden enemmistön mukainen uskonnon opetus on useassa tapauksessa muu kuin uskonto. Evankelisluterilaista uskontoa, ortodoksista uskontoa ja elämänkatsomustietoa järjestetään, kun niihin oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme. Muuta oman uskonnon opetusta järjestetään vähintään kolmelle oppilaalle, mutta vain huoltajan tai opiskelijan pyynnöstä."

"Tässä syntyviä erikoisuuksia on siis muun kuin evankelisluterilaisen uskonnon oleminen enemmistön uskontona tai se, ettei enemmistön uskontoa ole. Tässä suhteessa lakiin tai opetuksen järjestämiseen ei vaikuttaisi olevan muutostarpeita. Koska alle 18-vuotiaat, joita pykälä koskee, eivät ole oppivelvollisia vaan esimerkiksi maassa satunnaisemmin oleskelevia, voisi harkita 18 vuoden ikärajan poistamista valinnasta, jos pykälän tekstiä korjataan. Varsinainen muutostarve se ei ole, koska käytännössä nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa kaikille vapaan valinnan, sikäli kun opiskelijat eivät kuulu suomalaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tällöin saa nimittäin osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen ja laki sallii lisäksi osallistumisen 'sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.' Aikuisten perusopetuksen järjestäminen on kunnillekin vapaaehtoista, joten katsomusopetuksen kurssien järjestäminen tuskin on olennainen kustannustekijä, jos opetuksen järjestäjä on päättänyt aikuisten perusopetusta järjestää."

[Vapaa valinta on Opetushallituksen käytännössä myös suomalaiseen rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalla, ellei yhdyskunta ole enemmistönä.]

"Aikuisten perusopetuksessa olevia oppilaita oli lukuvuonna 2021–2022 yhteensä 3 732, edellisenä lukuvuonna heitä oli 4 380. Kuluvan lukuvuoden oppilaista noin 270 oli alaikäisiä eli he eivät periaatteessa saaneet valita vapaasti uskontoa tai elämänkatsomustietoa. Näistä noin kymmenen äidinkieli oli suomi ja he opiskelivat kahdeksassa eri kunnassa. (vipunen.fi.) Kun tiedetään, että maahanmuuttajista lähes 90 % ei kuulu rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin, on varsin uskottavaa, että enemmistön uskontoa tai Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa tai Suomen ortodoksista kirkkoa koskevat perusopetuslain säädökset eivät tällä hetkellä aiheuta merkittäviä käytännön haasteita opetukseen."

[Saatan todeta, että koska vuosina 2017–2022 olen tässä asiassa kirjoittanut asiakirjoja yhteensä 229 sivua, niin niitä on keskimäärin 229/270=0,85 sivua jokaista viime lukuvuonna aikuisten perusopetuksessa ollutta alaikäistä opiskelijaa kohden.]

"Yksittäisiltä opetuksen järjestäjiltä saatujen tietojen mukaan jotkin opetuksen järjestäjät tarjoavat vain elämänkatsomustietoa. Toisilla taas enemmistön uskontona on islam ja sen rinnalla tarjotaan elämänkatsomustietoa. Osa opetuksen järjestäjistä myös tarjoaa evankelisluterilaista uskontoa."

[Vrt. uutistani Elämänkatsomustieto suosiossa Rovala-Opiston aikuisten perusopetuksessa (19.11.2020) [HTML].]

"Tämän selvityksen kannalta aikuisten perusopetuksen katsomusopetuksessa erityisesti kiinnostavaa on tapa, jolla yhteinen uskonnonopetus on sidottu nykyiseen oman uskonnon opetukseen."

"9.3.4 Uskonto

Uskonnon oppimääränä voi olla evankelisluterilainen uskonto, ortodoksinen uskonto, islam tai minkä tahansa muun Suomessa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan uskonto.

Oppiaineen tehtävä

Uskonnon opetuksen tehtävänä aikuisten perusopetuksessa on antaa opiskelijalle uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Opiskelijaa ohjataan perehtymään omaan uskontoperinteeseen, opiskeltavan uskonnon perusteisiin ja sen monimuotoisuuteen, uskonto- ja katsomusperinteisiin Suomessa sekä uskontoihin ja katsomuksiin muualla maailmassa. (Jne. Opetussuunnitelman perusteet jatkuu oleellisilta rakenteellisilta osiltaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 tapaan. OPH 2017, 168.)"

[Luku 4.3 päättyy huomautukseen sähköisessä opintopolussa ilmenneestä tätä kohtaa koskeneesta puutteesta ja sen korjatuksi tulemisesta.]

5 Vaihtoehtoisia katsomusaineiden opetuksen toteuttamistapoja

5.2 Katsomusaineiden opetuksen vapaa valinta ja mahdollinen jäsenyysperustaisuuden purkaminen

[Luvusta lainaan mielenkiintoisen historiatiedon:]

"Tämän takia yksi julkisessa keskustelussa esillä olleista malleista on vapaa valinta, jota kansanedustaja Pekka Haavisto ehdotti jo 1980-luvulla (LA 1/1989) [oltava LA 10/1989]. Vapaa valinta voi kuitenkin tarkoittaa monta asiaa."

[Luku kertoo myös vapaan valinnan yllättävistä ongelmista. Lausuntomme 8.9.2021 katsomusaineselvityksen etätapaamisessa kertoi muutenkin aiheellisen yksinkertaisen ratkaisutavan: Uskonnonvapauslakia olisi muutettava niin, että ihminen saisi itse päättää uskonnollisesta asemastaan 12 (kompromissina 14) vuotta täytettyään ja näin saada sisäinen ja ulkoinen identiteettinsä yhtymään sekä katsomusaineopetuksensa kohdalleen. Jälkimmäinen vaatisi sen perusopetuslain muutoksen, että 12 vuotta täyttäneen uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattoman oppilaan ei tarvitsisi olla uskonnonopetuksessa vastoin tahtoaan.]

6 Ehdotuksia katsomusaineiden opetuksen kehittämiseksi

6.3 Aikuisten perusopetuksen muutostarpeet

Ehdotetaan, että selvitettyjen aikuisten perusopetuksen katsomusaineiden opetuksen muutostarpeiden pohjalta ryhdytään tarpeelliseksi katsottuihin toimenpiteisiin

"Tässä selvityksessä on kartoitettu (luku 4.6) [oltava 4.3] aikuisten perusopetuksen (Perusopetuslaki 46 §) katsomusaineiden opetuksen muutostarpeita. Moniin muihin katsomusaineiden opetuksen kehittämishaasteisiin nähden selvityshenkilöt eivät pidä muutostarvetta erityisen suurena. Osa muutostarpeista on teknisluonteisia ja Opetus- ja kulttuuriministeriössä lienee arvioitavissa, kuinka tarpeellisia muutokset ovat. Jotkin ongelmista myös ratkeaisivat, mikäli selvityksessä tehtyjä muita ehdotuksia edistettäisiin."

6.7 Katsomusaineiden opetus lukiossa

Ehdotetaan, että selvitetään mahdollisuuksia avata katsomusaineiden opiskeluvalinta lukiolaisille

[Joka tapauksessa 18 vuotta täyttäneitä koskeva lukiolain 16 §:n 7 momentti olisi täsmennettävä pikaisesti erikseen.]

Ehdotetaan, että harkitaan ylioppilaskirjoituksiin osallistumisen avaamista eri uskonnon oppimäärien osalta ja tähän liittyen pyritään lukion opetussuunnitelmista löytämään katsomusaineille lisää yhteisiä moduuleja

[Vaarana ja vastustettavaa on, että yhteiset moduulit olisivat elämänkatsomustiedon pakollisia osia.]

Täydennys 26.1.2025. Luin alussa mainitun selvityksen kokonaisuudessaan vasta nyt. Havaitsin, että tämän uutisen alussa mainittuun 12.11.2021 antamaamme vastaukseen viitattiin selvityksen sivulla 207 luvussa 5.4 Osittain yhdistetty katsomusaineiden opetuksen järjestämismalli seuraavan johdantotekstin jälkeen: "Useat yhdistelmämalleja ehdottaneet viittasivat myös siihen, että yhteinen osa voisi olla uudenlainen. Joko nykyisistä katsomusaineista lohkaistu tai muunlainen uusi osa." Lainaus oli sitten seuraava perustelumme sille, että pidimme annetuista malleista parhaana mallia 3C [MALLI 3C: Nykyisestä perusopetuksen ainejaosta poikkeava (yhdistelmä)malli, jossa esimerkiksi lukion tapaan etiikka (filosofia) opetetaan yhteisessä aineessa, ja muu katsomusopetus säilyy erillisenä.]:

"Filosofia ei olisi katsomusaine; etiikka olisi tunnustuksetonta. Siksi uusi oppiaine olisi ongelmattomasti toteutettavissa yhteisenä. Elämänkatsomustietoa ei uhkaisi osittainenkaan yhdistäminen uskonnonopetukseen. Filosofian paikka ja laajuus tuntijaossa voisivat olla ainakin ensi alkuun joustavia tekijöitä. Ryhmäytymisvaiheisiin keskitettynä vähäinenkin oppituntimäärä olisi merkittävä. (Pääkaupunkiseudun ateistit ry)"

Jouni Luukkainen