OPETUSHALLITUS PÄIVITTI OHJEENSA [VARHAISKASVATUKSESTA MYÖHEMMIN] (4.10.2022)
1) Opetushallitus päivitti 19.9.2022 ohjeensa katsomuskasvatuksesta, katsomusaineiden opetuksesta, uskonnollisista tilaisuuksista ja yhteisistä juhlista.
Päivitetyt ohjeet koskevat perusopetuksen ja lukiokoulutuksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen, esiopetuksen katsomuskasvatuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien ja yhteisten juhlien järjestämistä. Lisäksi päivitettiin ohje uskonnollisista tilaisuuksista ja yhteisistä juhlista ammatillista koulutusta varten. Varhaiskasvatuksen vastaava ohje päivitetään myöhemmin.
OPH:n mukaan ohjeiden aihepiiriä koskeviin säädöksiin ei tullut muutoksia, mutta uudistuksia ja täydennyksiä tehtiin muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietintöjen ja ylimpien laillisuusvalvojien uusimpien ratkaisujen pohjalta. Ohjeissa on huomioitu esimerkiksi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös ja perustuslakivaliokunnan mietintö, joissa otetaan kantaa kirkon ja muiden uskonnollisten tilojen käyttämiseen koulun juhlien pitopaikkana. Ohjeiden uudistamisessa on otettu huomioon myös aiemmista, vuonna 2018 annetuista ohjeista saatu palaute.
2) Voimassa olleet ohjeet oli annettu 12.1.2018. Opetushallitus pyysi 29.3.2021 valitsemiltaan tahoilta lausunnon uusien ohjeiden luonnoksista viimeistään 21.4.2021. Yhdistyksemme ei kuulunut noihin tahoihin, mutta onnistuimme saamaan luonnokset ja ehdimme juuri ajoissa lausua niistä; ks. uutiseni Lausuimme OPH:n ohjeluonnoksista (1.5.2021) [HTML] sekä lausuntomme 21.4.2021 [PDF]. Kuten uutisessani (11.7.2021) [HTML] kerroin, heinäkuussa 2021 täydensimme vielä kahdesti lausuntoamme lukio-ohjeluonnoksesta.
Ohjeiden tarkistamisesta puhui jo 20.7.2020 johtaja Matti Lahtinen/OPH (OPH vastasi lukioasetuskysymyksiini. Kommenttini (14.9.2020) [HTML]). Lainaus: "Opetushallitus on tarkistamassa uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta sekä uskonnollisia tilaisuuksia varhaiskasvatuksessa ja eri koulutusmuodoissa koskevia ohjeitaan tämän vuoden aikana. Lukiokoulutusta koskevissa ohjeissa on tarkoitus kiinnittää koulutuksen järjestäjien huomiota lukiolain 16 §:n 7 momenttiin ja sen soveltamiseen." Ehkä uutisessani lainaamani kommenttini hänelle vaikuttivat osaltaan siihen, että ohjeet eivät valmistuneet vielä vuonna 2020.
3) Tarkastelen nyt uusia ohjeita niiden luonnoksiin ja lausuntoomme vertaillen. Ohjeet ovat:
Ohje yhteisistä juhlista ja uskonnollisista tilaisuuksista ammatillisissa oppilaitoksissa [PDF]
Kaikilla kolmella ohjeella on sama diaarinumero OPH-3903-2022, ja ne kaikki ovat allekirjoittaneet pääjohtaja Minna Kelhä ja johtaja Jarkko Niiranen. Vastaava varhaiskasvatusta koskeva ohje päivitetään siis vasta myöhemmin.
Näitä ohjeita koskevat kommenttini koostuvat tästä uutisestani ja lausunnostamme 21.4.2021 [PDF], jota en juuri kertaa niiltä osin, joissa ohjeet ovat luonnosten mukaiset.
4) ESI- JA PERUSOPETUS
Johdantoluvusta:
* Voimassa olleen, 12.1.2018 annetun ohjeen johdantoluku päättyi seuraavaan virkkeeseen: Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksessa huoltajan sijasta valinnoista päättää eräin jäljempänä mainituin poikkeuksin kuitenkin opiskelija itse. Edeltävissä, 16.9.2014 ja 11.5.2016 annetuissa ohjeissa virke kuului seuraavasti: Muille kuin oppivelvollisille järjestettävässä [perus]opetuksessa, huoltajan sijasta valinnoista päättää eräin jäljempänä mainituin poikkeuksin kuitenkin oppilas itse. Mitään sellaisia poikkeuksia ei kuitenkaan ollut. Kylläkään huoltajaa ei mainittu myöhemmin lainatussa (laki)tekstissä, että oppivelvollisuusiän ylittäneille [muussa kuin oppivelvollisille] järjestettävässä perusopetuksessa opiskelijalle [oppilaalle], joka on täyttänyt 18 vuotta, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa. Tämäkään ei ollut poikkeus, sillä 18 vuotta täyttäneellä ei enää ole huoltajaa. Kyseiset valinnat koskivat uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta, oppilaitoksen juhlista poistumista uskonnollisten osien ajaksi tai niistä kokonaan pois jäämistä sekä uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin osallistumista tai osallistumattomuutta ja samalla mahdollisiin vaihtoehtoisiin tilaisuuksiin osallistumista. Luonnoksessa ei vastaavaa virkettä ollut. Lausuntomme vaati, että virke olisi palautettava johdantolukuun ja nimenomaan seuraavassa täsmällisemmässä muodossa: Aikuisten perusopetuksessa huoltajan sijasta valinnoista päättää kuitenkin opiskelija itse. (Terminologian uusi muutos tuli voimaan 1.8.2021 muuttamatta opetuksen kohderyhmää.) Uusissa ohjeissa tällaista virkettä ei ole. Lausuntomme kertoi aikuisten perusopetuksesta säätävän perusopetuslain 46 §:n alun tähän opetukseen sovellettavien lain muiden säännösten luettelon päivittämättömyydestä ja lakiesityksestämme 7.4.2017 tilanteen korjaamiseksi. Lausuntomme tiivistelmässä tämä asia oli yksi kolmesta esille nostetusta seikasta.
1. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus perusopetuksessa
1.1. Oppilaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelun järjestämisen vaihtoehdot
* Tarkastelen seuraavaa tekstiä (s. 2–3):
"Opetuksen järjestäjän tulee huolehtia siitä, että huoltajilla on tieto siitä, milloin oppilaalla on oikeus elämänkatsomustiedon tai oman uskontokunnan mukaiseen opetukseen. Oppilaiden huoltajille tulee korostaa, että katsomusopetusta koskevissa valinnoissa pyritään samalla tavoin kuin muidenkin opintojen valinnoissa siihen, että ratkaisu on pysyvä. Jos oppilaan uskonnollinen yhdyskunta muuttuu tai oppilas ei enää kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltajalla on kuitenkin oikeus muuttaa valintaa."
Ensimmäinen virke on asiallinen lisäys. Toinen virke on edelleenkin asiaton, vaikka sen lopusta onkin vihdoinkin poistettu oikeudeton rajoitus "eikä valintaa voida muuttaa". Kolmanteen virkkeeseen on jätetty lausunnostamme huolimatta oikeudeton rajoitus "enää". Samoin tietysti muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuin valtionkirkkoihin kuuluvan oppilaan huoltaja voi aina vaihtaa valintaa. Siis kolmannella virkkeellä pyritään opetuksen järjestäjiä sekoittamaan ensimmäisen virkkeen toteuttamisessa.
* Seuraavan tekstin puhe pyynnöstä on uutta (s. 3):
"Oikeudesta saada uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta tulee tehdä hallintolain mukainen hallintopäätös, jos huoltaja tai 15 vuotta täyttänyt oppilas sitä pyytää. Päätökseen voidaan hakea muutosta aluehallintovirastolle tehtävällä oikaisuvaatimuksella [perusopetuslaki 42 § (959/2015)]."
Kuitenkaan 15 vuotta täyttänyt oppilas ei kaiketi voisi tätä kautta saada huoltajansa tekemää katsomusainevalintaa muutetuksi. Aikuisten perusopetuksessa oikaisuvaatimusta koskee 1.8.2022 lähtien lain 716/2022 mukaan myös perusopetuslain 42 a – 42 d §; ks. uutiseni Lausuntomme sivistysvaliokunnalle lasten perusopetuksesta 17-vuotiaille vaikutti oleellisesti (18.6.2022) [HTML].
* Tarkastelen seuraavaa tekstiä (s. 3):
"Jos oppilas ei osallistu enemmistön uskonnon eikä mahdolliseen elämänkatsomustiedon opetukseen ja jos oppilaan omaa uskontoa tai elämänkatsomustietoa ei opeteta opetuksen järjestäjän kouluissa, hänelle järjestetään muuta opetusta tai ohjattua toimintaa. Oppilas voi osallistua koulun järjestämän muun opetuksen tai ohjatun toiminnan sijasta oman uskonnollisen yhdyskuntansa antamaan opetukseen."
Mutta, kuten lausuimme, ensimmäisen virkkeen sijasta olisi oikeasti sanottava: "Jos vähemmistönä olevaan rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas ei osallistu minkään opetuksen järjestäjän kouluissa opetetun uskonnon eikä mahdolliseen elämänkatsomustiedon opetukseen, hänelle järjestetään muuta opetusta tai ohjattua toimintaa." Oppilaan ei nimittäin ole velvollisuus osallistua mahdolliseen (muille järjestettyyn) oman uskonnon opetukseen, jos huoltaja ei sitä oppilaalle pyydä. Aikaa sitten on käynyt selväksi, että pyyntö tarkoittaa oikeutta, ei velvollisuutta.
* Muusta kuin enemmistön uskonnon opetuksesta todetaan muodostuvien opetusryhmien pienuuden takia seuraavaa uutta uskontotietoehdotuksia torjuvaa (s. 3):
"Opetuksessa voidaan käyttää myös etäyhteyksiä hyödyntävää opetusta, jossa oppimisympäristön turvallisuudesta ja oppilaiden valvonnasta ja ohjauksesta tulee huolehtia samojen periaatteiden mukaisesti kuin muissakin opetustilanteissa (ks. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 5.4 Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus)."
* Lausuntomme ehdottomasti vastustamasta käytännöstä, että eräät koulut ovat järjestäneet eri katsomusaineiden opetusta samassa ryhmässä, on kolme kappaletta (s. 3–4).
Uutta on seuraava teksti (s. 4):
"Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan lokakuussa 2020 (5.10.2020 360/2017) antamassa ratkaisussa todettiin, että kaiken katsomusopetuksen järjestäminen yhteisenä opetuksena samassa ryhmässä oli lautakunnan käsittelemässä tapauksessa kiellettyä välillistä syrjintää, koska oikeus oman uskonnon opetukseen ei toteutunut."
Lausuntomme mukaan uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattoman oppilaan oikeus elämänkatsomustiedon opetuksen sekulaariuteen ei voi toteutua yhteisopetuksessa uskonnon kanssa.
Ohjeen mukaan, paitsi oppilaan oikeuksien, niin nyt myös opetussuunnitelmien toteutumisen varmistamiseksi opetus voidaan järjestää samassa opetusryhmässä vain rajatuilta osin, "esimerkiksi tiettyjen ihmisoikeuksiin liittyvien sisältöjen osalta".
1.2. Uskonnon opetuksen luonne ja sisältö sekä opettajalta vaadittava kelpoisuus
* Seuraava on uutta, mutta kunhan sitä ei vaivihkaa käytettäisi väärin (s. 5):
"Uskonnollisia tiloja voidaan käyttää oppimisympäristöinä myös muussa yhteydessä kuin osana katsomusopetusta, esimerkiksi kulttuuriperinnön, taiteen, arkkitehtuurin ja historian näkökulmista."
* Seuraava lisäys on aiheellinen (s. 6):
"Opetussuunnitelman toteutumisen kannalta on perusteltua, että elämänkatsomustietoa opettaa ensisijaisesti luokanopettaja, jolla on perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaisissa opinnoissa suoritetut elämänkatsomustiedon opinnot."
* Välikaisesti opetusta antamaan määräämistä koskee aiheellisesti seuraava uusi ohje:
"Lähtökohtana tulee aina olla muodollisesti kelpoisten opettajien nimittäminen."
Tämän ohittaminen oli ymmärtääkseni takana yllä mainitun Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan antaman ratkaisun (5.10.2020 360/2017) tapauksessa, jossa oppilaan olisi ollut saatava ruotsinkielistä ortodoksisen uskonnon opetusta.
2. Katsomuskasvatus esiopetuksessa
* Kuten lausuimme, yhdistyksemme vastustaa ehdottomasti esiopetuksen yhteistä katsomuskasvatusta, josta ei edes säädetä perusopetuslaissa, vaan Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014. Seuraavassa ohjeen tekstissä keskimmäinen virke on kaiketi aiheellista uutta (s. 6):
"Perusteiden mukaan esiopetuksen katsomuskasvatuksessa tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja katsomukset. Tällä tarkoitetaan laajasti lasten elinpiirissä läsnä olevia ja lapsia koskettavia uskontoja ja katsomuksia. Uskonnottomuutta tarkastellaan esiopetuksessa muiden katsomusten rinnalla."
Uskonnottomuuden tarkastelu vaatisi, että jokaisesta uskonnon opista sanottaisiin aina heti, että uskonnottomille se on pötyä, ihmisten keksintöä. Vai sanotaanko selityksittä vain: "Uskonnottomat ovat niitä, joilla ei ole uskontoa."
3. Yhteiset juhlat esi- ja perusopetuksessa
* Kuten lausunnossammekin totesimme, luvussa tärkeintä on seuraava: "Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä, jos huoltaja ei halua oppilaan osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan." Tätä tarvitaan, sillä lausuntomme mukaan juhlan uskonnolliset elementit eivät ole osa suomalaista kulttuuria. Luvun loppuun oli lisätty seuraava toteamus: "Juhlaan sisältyville yksittäisille uskonnollisille elementeille ei tarvitse järjestää korvaavaa ohjelmaa tai toimintaa."
* Luonnokseen verrattuna ohje käsittelee laajemmin perustuslakivaliokunnan mietinnön (PeVM 16/2021 vp) kannanottoa koulun juhlien järjestämisestä kirkossa, että käytettäessä kirkkotilaa tai muuta uskonnollista tilaa koulun juhlien järjestämiseen on kokonaisuutena varmistuttava siitä, että oppilaiden uskonnon ja omantunnon vapaus tulee turvatuksi. Mielestäni kirkkotilan käyttö koulun juhlaan on vain kirkon propagoimista, ja juhlasta on siksi syytä kieltäytyä. Opetushallitus korostaakin huolellisen harkinnan tärkeyttä juhlien järjestelyissä, etteivät ne rajaisi ketään jäämään pois juhlasta vakaumukseen liittyvien syiden vuoksi.
4. Uskonnolliset ja niille vaihtoehtoiset tilaisuudet
Tarkastelen lukuun tehtyjä lisäyksiä.
* "Opettajien virkavelvollisuuteen kuuluu valvoa oppilaita myös koulun järjestämissä uskonnollisissa tilaisuuksissa. Suositeltavaa kuitenkin on, ettei valvontatehtävään määrätä opettajaa vastoin tämän tahtoa."
Opettajan on syytä pitää kiinni tahdostaan kieltäytyä näistä valvontatehtävistä, sillä koulun ei puolestaan ole pakko järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, ja kieltäytyminen voi myös johtaa niistä luopumiseen oppilaiden parhaaksi.
* "Vaihtoehtoista tilaisuutta ei ole välttämätöntä järjestää samanaikaisesti uskonnollisen tilaisuuden kanssa, mutta järjestelyjen tulee olla oppilaiden kannalta tasapuolisia."
Koulun työaikana järjestettyjen uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten osalta tämä ohje voisi johtaa hyppytunteihin, jotka eivät kai ole sallittuja. Ehkä lisäys onkin tehty, jotta esimerkiksi ortodoksinen tilaisuus voidaan luontevasti järjestää toiseen aikaan kuin evankelis-luterilainen tilaisuus.
* "Tilaisuuksien [siis uskonnollisten] sisällöstä tiedotettaessa riittää yleinen luonnehdinta siitä, mikä tilaisuus on kyseessä ja missä se järjestetään. Tilaisuuden tarkkaa sisältöä ei tarvitse avata ohjelmatasolla, mutta esimerkiksi mahdolliset yhteistyötahot on hyvä mainita."
Koulujen tiedotus on usein ollut harhauttavan puutteellista.
* "Samat periaatteet pätevät myös muiden uskonnollisten ja katsomuksellisten toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön."
Kyse on periaatteesta, että jos seurakunnan kanssa on sovittu, että sen pitämät aamunavaukset ovat yleishumanistisia ja kaikille oppilaille tarkoitettuja, ne eivät voi sisältää uskonnonharjoittamista (eli hartauden harjoittamista). Mutta muunlainenkaan uskonnollinen julistus ei ole yleishumanistista.
5. Yhteistyö huoltajan kanssa ja henkilötietojen käsittely
* On lisätty ohje, että (luvussa 1.1 tarkoitettu) oppilaan huoltajan luotettava selvitys oppilaan jäsenyydestä asianomaisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa tai oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan vastaavuudesta opetettavan uskonnon kanssa riittää esittää koululle ja että selvitystä ei arkistoida.
* Ohjeissa ei ole otettu varteen lausuntomme huomautusta luonnoksesta, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevat huoltajan ratkaisut on huoltajien tehtävä yhdessä korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen KHO:2004:99 perusteella, sillä päätöksen mukaan, kun otetaan huomioon uskonnonvapauslain 3 §:n 2 momentti ja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 5 §, toinen huoltajista ei toisen huoltajan vastustaessa voi pätevästi tehdä perusopetuslain 13 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattoman lapsen osallistumisesta [oppilaiden enemmistön uskonnollisen yhdyskunnan mukaiseen] uskonnonopetukseen. Luonnoksen ja myös ohjeen mukaisesti koulu voisi vaatia erimielisiä huoltajia sopimaan asiasta keskenään. On kauhistuttavaa, että Opetushallitus yrittää kumota tämän KHO:n päätöksen ohjeistuksella, että "jos [huoltajien] sopimusta ei saada aikaan, olemassa olevan tilanteen säilyttämistä ja oppilaan edun turvaamista voidaan pitää lähtökohtana koulun päätöksenteossa". Elämänkatsomustieto on kuitenkin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattoman oppilaan edun mukaista; opetus ei voi olla hänelle vahingoksi toisin kuin on uskonnon opetus.
Onneksi elämänkatsomustietoa uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle vaativa huoltaja voi pyytää koulun tekemästä oppilaan uskonnon opetukseen sijoittamisesta hallintopäätöksen, jolloin hän voi tehdä oikaisuvaatimuksen aluehallintovirastoon tuon KHO:n vuosikirjapäätöksen tähden, jos hän sitten sattuu siitä tietämään.
6. Opetuksen järjestäjän ja koulujen vastuu tämän ohjeen mukaisesta toiminnasta
* Vastuuta KHO:n vuosikirjapäätöksen 2004:99 ohittamisesta ei voi väistää vetoamalla tähän Opetushallituksen ohjeeseen.
7. Lopuksi
* On jätetty lisäämättä puuttuva sana "on" sanojen "lapsille annettava" väliin.
Kaikki muut tästä esi- ja perusopetusta koskevasta ohjeesta tekemämme kieltä koskevat huomautukset korjattiin. Lisäksi oli kahdesti ilmaisussa "Eduskunnan apulaisoikeusasiamies" iso alkukirjain korjattu pieneksi. Luvussa 4 oli sanan "seurakunta" perään jätetty lisäämättä pilkku, mutta en virhettä ollutkaan lausunnossamme huomannut.
Yhteenvetoni aikuisten perusopetuksesta. Opetushallituksen edeltävistä ohjeista 2014, 2016 ja 2018 sekä lausunnostamme huolimatta ohjeen johdantolukuun ei palautettu seuraavaa (täsmennettyä) lausetta: "Aikuisten perusopetuksessa huoltajan sijasta valinnoista päättää kuitenkin opiskelija itse."
Tällöin alle 18-vuotiaan opiskelijan uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevista mahdollisista valinnoista säätää perusopetuslain 46 §:n 1 momentin mukaan perusopetuslain 13 §, joka puhuu oppilaan huoltajan tahdonilmaisuista. Luvussa 1.1 lainataan perusopetuslain 46 §:n 1 momentista säännös, että aikuisten perusopetuksessa opiskelijalle, joka on täyttänyt 18 vuotta, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.
Luvussa 5 kerrotaan, että eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun EOAK/1609/2019 mukaan perus- ja ihmisoikeussäädökset turvaavat myös lapsille uskonnonvapauden, joka tulee huomioida lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tähän nojaten ohjeessa sanotaan, että jos huoltaja ei tee ilmoitusta [, osallistuuko oppilas uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin vai niille vaihtoehtoiseen toimintaan], koulun tulee kuulla oppilaan mielipidettä ja toimia sen mukaisesti. Tämän perään tulee seuraava teksti:
"Viisitoista vuotta täyttäneellä alaikäisellä oppilaalla ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa. Jos oppilaan ja hänen huoltajansa näkemykset uskonnolliseen tilaisuuteen tai sille vaihtoehtoiseen ohjelmaan osallistumisesta poikkeavat toisistaan, koulu päättää oppilaan etu huomioon ottaen, kumman näkemyksen mukaan toimitaan."
Tämän tekstin ensimmäinen virke ei ole apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta, vaan se on selvästi muotoiltu hallintolain (434/2003) 14 §:n 3 momentista.
Lainattu tekstikään ei riitä aikuisten perusopetukseen, vaan alaikäiselläkin opiskelijalle on oltava täysi valta päättää itse, osallistuuko hän uskonnolliseen tilaisuuteen vai sille vaihtoehtoiseen toimintaan.
Samalla tavoin yllä luvusta 3 lainattu ohje olisi aikuisten perusopetusta koskien muotoiltava niin, että tarvittaessa opiskelijan kanssa voidaan sopia yksilöllisistä järjestelyistä, jos hän ei halua osallistua kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan.
Havaitaan, että kun Opetushallituksen ohje ei enää anna alaikäiselle opiskelijalle oikeutta valita itse katsomusainettaan uskonnollisen asemansa puitteissa, ohje ei silloin myöskään anna hänelle täyttä puhevaltaa kysymyksessä, osallistuako vai ei uskonnollisiin tilaisuuksiin ja juhlien uskonnollisiin osiin.
Verrattakoon tätä siihen, että lukion opiskelijalla on lukiolain mukaan edellinen oikeus ja että tällöin hänellä on myös Opetushallituksen lukiota koskevan ohjeen mukaan täysi puhevalta jälkimmäisessä kysymyksessä.
On myös huomattava, että perusopetuslain 46 §:n 1 momentin sovellettavien saman lain säännösten luettelosta suljettiin jo alunperin pois 3 §:n 3 momentti, jonka mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa; silloin aikuisten perusopetuksessa yksin opiskelijan näkemyksen tulisi ratkaista. Kylläkin lakiesityksemme mukaan koko 3 § tulisi sisällyttää 46 §:n 1 momentin luetteloon mutta silti opiskelijan päätösvaltaa viemättä.
On siis yhä tärkeämpää, että perusopetuslain 46 §:n 1 momentin sovellettavien säännösten luettelo päivitetään ja nimenomaisesti niin, että se antaa päätösvallan opiskelijalle huoltajan sijasta. ∎
5) LUKIO
* Kaikki tästä lukiota koskevasta ohjeesta tekemämme kieltä koskevat huomautukset korjattiin.
1. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus lukiossa
1.1. Opiskelijan uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelun järjestämisen vaihtoehdot
* Kahdeksantoista vuotta täyttäneistä opiskelijoista. Luku sisältää seuraavan lukiolain 16 §:n 7 momenttia koskevan:
"Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa. Koulutuksen järjestäjän harkintavaltaan kuuluu, missä tapauksessa opiskelijan katsotaan aloittavan lukio-opinnot ja missä tapauksessa kyse on tosiasiallisesti lukio-opintojen jatkamisesta."
Jälkimmäistä virkettä ei vielä ohjeen luonnoksessa ollut.
Mutta opiskelun aloittamisajankohdan määritelmän säätäneen lukioasetuksen 15 §:n 2 momentin kumoaminen (erehdyksessä) vuoden 2018 alusta merkitsee yhdistyksemme ohjeen luonnoksesta antaman lausunnon ja sen kahden täydennyksen mukaan sitä, että kyseinen lukiolain kohta tarkoittaa, että opiskelijalle, joka on täyttänyt 18 vuotta, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.
Tämän perustelee seuraava historiallinen katsaus. Uskonto ja elämänkatsomustieto olivat keskenään valinnaisia aineita aikuislukion lukio-opetuksessa ja peruskouluopetuksessa (1.8.1994–31.12.1998), vaikka molemmissa oli alle 18-vuotiaita opiskelijoita. Uskonto ja elämänkatsomustieto ovat keskenään valinnaisia aineita aikuisten perusopetuksessa 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle (1.1.1999–). Jakson 1.1.1999–31.12.2017 uskonto ja elämänkatsomustieto olivat lukiokoulutuksessa keskenään valinnaisia aineita 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle, joka ei ollut ollut lukiokoulutuksessa alle 18-vuotiaana tai joka jatkoi saman tai muun koulutuksen järjestäjän opetuksessa alle 18-vuotiaana harjoittamiaan lukio-opintoja niiden oltua keskeytyneenä vähintään vuoden ajan. Lukioasetuksen muutos merkitsi juuri sitä, että mitään opintojen keskeytyneenä olemista ei vaadita, vaan valinnanvapauden ehto on jälleen sama kuin aikuisten perusopetuksessa.
Perustuslain 80 §:n nojalla lukiolain 16 §:n 7 momentti pitäisi täsmentää lukiolain muutoksella yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita koskevana kysymyksenä. Lukioasetuksen muuttaminen, joka oli valtioneuvoston pätevä päätös, jota ei mikään tuomioistuimen ratkaisu voisi poistaa, ei voi johtaa siihen aiempaa ankarampaan tulkintaan, että valinnanvapautta varten opiskelija ei ole saanut olla lukiokoulutuksessa alle 18-vuotiaana. Jäljelle jää juuri kantamme; muu olisi mielivaltaa.
On pelättävissä, että koulutuksen järjestäjät tulkitsevat asian kuitenkin jollain tavoin ankarammin kuin vaatimuksemme mukaisella tavalla.
Itse asiassa ohjeen lainattu kohta on todellakin ankarampi kuin jopa lukiolaki yhdessä lukioasetuksen kanssa oli vuodet 1999–2017, koska silloin valintaoikeus oli opiskelijalla, joka 18 vuotta täytettyään jatkoi saman tai muun koulutuksen järjestäjän opetuksessa alle 18-vuotiaana (tosiasiallisesti) aloittamiaan lukio-opintoja niiden vähintään vuoden pituisen keskeytyneenä olemisen jälkeen. Siten valintaoikeus oli opiskelijalla, joka ulkomaisen vaihto-oppilasvuotensa aikana täytti 18 vuotta ja palasi aiempaan nuorisolukioonsa opintojaan jatkamaan. Perustuslain 80 § kuitenkin siis vaatisi kyseisen opiskelijan oikeuksien perusteiden vähentämisen tehtäväksi itse lukiolain muutoksella, ei Opetushallituksen ohjein.
Opetus- ja kulttuuriministeriön lukioasetuksen 15 §:n 2 momentin kumoamiseen liittyneen muistion väite, että kumoamisella ei ole itsenäisiä vaikutuksia, osoittautui siis virheelliseksi jopa Opetushallituksen uudessa ohjeessa, joka tämän kohdan valitettavan epätäsmällisyyden sijasta olisi kuitenkin voinut täsmentää lukiolain tulkinnan itse lukiolain täsmentämiseen asti ja jonka mukainen olisi silloin voinut olla tarvittava muutoslain siirtymäsäännös. Koska tulkintamme antaa 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle suurimman valinnanvapauden, on antanut jo lähes viiden vuoden ajan, siirtymäsäännöksen olisi kuitenkin oltava juuri tulkintamme mukainen.
Laiminlyödessään esittämämme tulkinnan perusteluiden esittelyn OPH tekee seuraavan ohjeistuksensa osaksi tyhjäksi:
"Koulutuksen järjestäjän tulee huolehtia siitä, että opiskelijoilla on tieto siitä, milloin heillä on oikeus elämänkatsomustiedon tai oman uskontokunnan [oltava: oman uskonnollisen yhdyskunnan] mukaiseen opetukseen." ∎
* Äskeinen lainaus oli kiitettävä lisäys. Ohjetta ratkaisun pysyvyydestä koskee sama kiitos ja moite kuin vastaavaa kohtaa perusopetuksen yhteydessä.
1.2. Uskonnon opetuksen luonne ja sisältö sekä opettajalta vaadittava kelpoisuus
2. Yhteiset juhlat lukiossa
3. Lukion uskonnolliset ja niille vaihtoehtoiset tilaisuudet
* Ohjeistusta, että seurakunnan kanssa voidaan sopia, että sen pitämät aamunavaukset ovat yleishumanistisia ja kaikille opiskelijoille tarkoitettuja, jolloin ne eivät voi sisältää uskonnonharjoittamista, koskee seuraava lisäys:
"Yleishumanistisessa aamunavauksessa on mahdollista käsitellä myös uskonnollisia tai muita katsomuksellisia teemoja, mutta käsittelytapa ei saa olla uskonnollisesti tai katsomuksellisesti sitouttava."
Mutta ohjeessa sanotaan (uskonnon)opetuksestakin, että se on opiskelijoita uskonnollisesti sitouttamatonta, eikä se ole kuitenkaan kaikille pakollista. Siten seurakunnan edustajan uskonnollinen puhe aamunavauksessa on peruste jäädä pois kaikista seurakunnan pitämistä päivänavauksista.
4. Osallistumisesta ilmoittaminen ja henkilötietojen käsittely
5. Koulutuksen järjestäjän ja lukioiden vastuu tämän ohjeen mukaisesta toiminnasta
6. Lopuksi
6) AMMATILLISET OPPILAITOKSET
* Kaikki tästä ammatillisia oppilaitoksia koskevasta ohjeesta tekemämme kieltä koskevat huomautukset korjattiin.
1. Yhteiset juhlat ammatillisessa oppilaitoksessa
2. Oppilaitoksen uskonnolliset ja niille vaihtoehtoiset tilaisuudet
3. Osallistumisesta ilmoittaminen ja henkilötietojen käsittely
Jouni Luukkainen