VASTASIMME KYSELYYN OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN SELVITYKSESSÄ KATSOMUSOPETUKSESTA (12.11.2021)

Uutisessani Katsomusaineselvityksen etätapaamisessa (15.9.2021) [HTML] tarkastelemaani opetus- ja kulttuuriministeriön katsomusaineselvitykseen liittyi yhdistyksemme osalta myös 19.10.2021 esitetty vastauspyyntö kyselyyn. Vastasin yhdistyksemme puolesta tänään, kyselyn viimeisenä aukiolopäivänä. Selostan alla lomaketta ja kerron vastauksemme.

Lomake "Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys katsomusopetuksesta" alkaa luvulla "Arvoisa vastaanottaja" ja jatkuu luvulla "Kysely katsomusaineiden opetuksen uudistamisesta Suomessa", jonka alussa oleva johdanto ei juuri poikkea kyselyn luonnoksesta olleesta. Kyselyn kolme liitettä ovat samat kuin luonnoksessa. Kysymysten osalta todettakoon, että pois on jätetty Malli 1C, joka oli kuten Malli 1B mutta joka sisälsi lisäksi seuraavan virkkeen: "Uskonnon oppimäärien opetussuunnitelmat voisivat sisältää myös tunnustuksellista ainesta, kunhan se opetetaan oppilaiden ja opiskelijoiden uskonnonvapautta kunnioittaen." Tätä hiukan epäselvää virkettä pohdin kommenteissani 6.9.2021.

Esitän seuraavassa lomakkeesta loput.

KYSYMYKSET KATSOMUSOPETUKSEN NYKYTILASTA

Mitkä ovat mielestänne keskeisimmät ansiot nykyisessä suomalaisessa tavassa järjestää ja toteuttaa katsomusaineiden opetus?

Voitte halutessanne eritellä, mitkä ansiot liittyvät opetuksen sisältöön ja mitkä sen järjestämistä koskevaan malliin.

Vastauksemme [En tehnyt erittelyä missään kolmessa kysymyksessä]: Kysymyksen muotoilussa on sivuutettu se, että katsomusaineiden opetukseen ei ole mitään universaalia tarvetta, ei suomalaistakaan. Mutta sikäli kuin koulussa on pakollista katsomusaineopetusta, itsenäinen elämänkatsomustiedon opetus uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille uskonnon opetuksen sijasta on Suomen järjestelmän keskeisin ansio. Elämänkatsomustiedon synty valituksesta kansainväliseen ihmisoikeuselimeen ja eduskunnan sivistysvaliokunnan luonnehdinta, että sitä ei tule nähdä uskontoon liittyvänä opetuksena, kiinnittävät sen sekulaarin luonteen. Elämänkatsomustiedossa uskontojen esittelyn aloittaminen vasta myöhään ja jättäminen vain vähälle poistavat koulussa uskontojen uhan oppilaille, jolloin oppiaineen suhtautuminen uskontoihin on arvokkaasti kohtelias. Siksi oppiaine on ongelmaton myös siihen oikeutetuille uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluville oppilaille.

Mitkä ovat mielestänne keskeisimmät ongelmakohdat nykyisessä suomalaisessa tavassa järjestää ja toteuttaa katsomusaineiden opetus?

Voitte halutessanne eritellä, mitkä ongelmat liittyvät opetuksen sisältöön ja mitkä sen järjestämistä koskevaan malliin ja/tai mihin uudistusten tulisi ensinnä tarttua.

Vastauksemme: Uskonnonopetuksen pysyvä ongelma on, että se ei pitäydy tieteen käsitykseen luonnosta koko todellisuutena toisin kuin koulun muu opetus. Korjattavissa on ongelma oppilaiden sitomisesta tämän opetuksen vuoksi kirkon jäseniksi aina 18-vuotiaaksi asti, sillä 12 vuoden ikäraja olisi asianmukainen. Elämänkatsomustietoa taas uhkaa sen sulauttaminen uskonnonopetuksen kanssa välttämättä uskontoiseksi uskontotiedoksi. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhteistunnit, joita kunnat ovat omavaltaisesti järjestäneet, ovat jälkimmäisen oppilaille vakava ongelma, koska tämä oppiaine on kiltti eikä salli uskonnonopetuksen julistuksellisuuden selittämistä valheelliseksi.

Mainitkaa mielestänne tärkeimmät katsomusaineiden tavoitteet (ks. liite 3 [uskonnon ja elämänkatsomustiedon vertailua opetussuunnitelmien perusteiden valossa]).

Voitte halutessanne eritellä, millaiset edellytykset näiden tavoitteiden saavuttamiselle nykyinen opetuksen malli tarjoaa.

Vastauksemme: LOPS 2019 kertoo elämänkatsomustiedon tehtävän yhteydessä, että oppiaineen lähtökohtana ovat valmiiden oppijärjestelmien sijaan opiskelijan elämismaailma ja sen ilmiöt. Siis uskontojen sijasta, joilla taas on oma paikkansa uskonnollisissa yhteisöissä. Nämä ja uskovat vanhemmat ovat kuitenkin valitettavasti ulkoistaneet uskonnollisen kasvatuksen koululle. Mainittu elämänkatsomustiedon lähtökohta on koululle juuri oikea. Kunhan uskonnonopetus on lakkautettu, naamioimatta sitä uskontotiedoksikaan, ja uskontojen esittely siirretty historian opetukseen sekä toteutettu yhteinen filosofian (lasten filosofoinnin) oppiaine, voi pohtia, onko tarkoituksenmukaista säilyttää elämänkatsomustieto elämäntaidoksi nimitettynä, silloin yhteisenä supistettuna oppiaineena. Aihetta siihen opetussuunnitelman perusteiden nojalla kyllä olisi. Uskonnonopetuksen tavoitteita ei voi pitää tärkeinä, kun koko oppiaine olisi lakkautettava. Itselleni uskonnonopetus ei antanut mitään eikä olisi voinutkaan; tärkeää oli siitä vapautuminen lopulta vaikkakin kovin myöhään.

ERILAISET KATSOMUSAINEIDEN OPETUKSEN MALLIT

Seuraavassa osiossa kysytään mielipidettänne erilaisista katsomusaineiden opetuksen malleista.

Tässä kyselyssä katsomusopetuksen päävaihtoehtoina esitetään edellä mainitut yhteisen ja eri vaihtoehtoja sisältävän opetuksen mallit. Niiden lisäksi kolmantena vaihtoehtoryhmänä esitetään jonkinlaista yhdistelmää näistä malleista, jossa osa opetuksesta olisi yhteistä ja osassa olisi katsomusryhmittäin erityviä vaihtoehtoja. Neljäntenä vaihtoehtona vastaaja voi esitellä jonkin muun ehdotuksen.

Erilliset mallit (1):

MALLI 1A: Nykyinen katsomuksellisesti sitouttamaton, jäsenyyteen perustuva katsomusopetuksen malli, jossa opetetaan uskonnon eri oppimääriä ja uskontokuntiin kuulumattomille ensisijaisesti elämänkatsomustietoa, mutta vain enemmistön opetus on kaikille avointa.

Pohdintaani [Näitä eri malleja koskevia pohdintojani ei voinutkaan antaa vastauksina, mutta säilytän ne tässä uutisessani]: Vaikka väite sitouttamattomuudesta on paikkansapitämätön, malli turvaa parhaiten itsenäisen, sekulaarin elämänkatsomustiedon olemassaolon, mikä on tärkeintä. Uskonnonvapauslakia olisi muutettava sallimaan 12 vuotta täyttäneen itse päättää uskonnollisesta asemastaan ja perusopetuslakia niin, että 12 vuotta täyttänyt uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumaton oppilas osallistuu uskonnonopetukseen vain omasta halustaan.

MALLI 1B: Nykyisiin oppiaineisiin ja oppimääriin perustuva malli, jossa oppilailla/opiskelijolla ja heidän huoltajillaan on nykyisestä poiketen oikeus vapaasti valita opiskelemansa katsomusaine.

Pohdintaani: Tämä malli olisi sivistyneempi kuin edellinen malli, mutta sen uhkana olisi liukuminen uskontotietoon, mikä veisi uskonnottoman vaihtoehdon myös sitä mallista etsiviltä. Joka tapauksessa 12 vuotta täyttäneen olisi saatava itse päättää uskonnollisesta asemastaan ja mallissa katsomusaineopetuksestaan.

Yhteiset mallit (2):

MALLI 2A: Nykyisille uskonnon oppimäärien yhteisille osille mahdollisimman tasapuolisesti perustuva yhteinen oppiaine, jossa pyritään jossain määrin huomioimaan kristinuskon merkittävä painoarvo suomalaisessa kulttuurissa sekä uskonnottomuus ja elämänkatsomustiedon keskeisimmät tavoitteet ja sisältöalueet.

Pohdintaani: Suomessa on ev.-lut. enemmistökirkko ja sillä valtionkirkon asema, mutta se ei oikeuta kristinuskolle mitään osuutta kouluopetuksessa, eikä kristinuskolla ole mitään painoarvoa ainakaan yhteisessä suomalaisessa kulttuurissa. Elämänkatsomustiedossa sekulaarius jäisi merkityksettömäksi, sillä siinä kyseessä on uskontojen poissa pitäminen. Uskoa synnyttämään sepitetyt Raamatun tarinat jäisivät vaille välttämätöntä välitöntä ateistista kritiikkiä. Seurauksena olisi valitus kansainväliseen ihmisoikeuselimeen.

MALLI 2B: Nykyiselle enemmistön evankelisluterilaisen uskonnon oppimäärälle perustuva malli, jossa muita uskontoja ja uskonnottomuutta sekä elämänkatsomustiedon keskeisiä tavoitteita ja sisältöalueita pyritään jossain määrin huomioimaan enemmän kuin nykyisessä evankelisluterilaisen oman uskonnon opetuksessa.

Pohdintaani: Malli ei toteuta elämänkatsomustiedon keskeisintä seikkaa uskontojen vaikuttamisen poissa pitämisestä. Mallia ehkä kannatetaan uskonnottomien uskonnollistamiseksi tai siinä väärässä luulossa, että enemmistökirkkoon kuulumattomat oppilaat säilyisivät muka pelkän elämänkatsomustiedon mainitsemisen tähden vakaumukseltaan uskonnottomina.

MALLI 2C: Nykyiselle elämänkatsomustiedolle perustuva yhteinen oppiaine, jossa uskontoja ja erityisesti kristinuskon merkittävää painoarvoa suomalaisessa kulttuurissa pyritään jossain määrin huomioimaan enemmän kuin nykyisessä elämänkatsomustiedon oppiaineessa.

Pohdintaani: Oppiaine olisi väistämättä yhteistä valtakirkollista uskontokasvatusta, sillä muutoin perusteluna käytetty väite kristinuskon merkittävästä painoarvosta suomalaisessa kulttuurissa kävisi pian kaikkien mielestä ontoksi. Mallin tarkastelulle oikea tilanne olisi, että uskontojen tarkastelu olisi koulussa siirretty historian oppiaineeseen ja että kukaan ei odottaisi koulussa olevan uskonnollista kasvatusta vaan vain uskovissa kodeissa ja uskonnollisissa yhteisöissä. Oppiaine olisikin silloin katsomuksiin liittymätöntä elämäntaitoa.

Yhdistelmämallit (3):

MALLI 3A: Erillinen malli kohdasta 1, jossa osa (alle puolet) opetuksesta toteutetaan yhdessä.

Pohdintaani: Yhdessä toteutettava osa saattaisi antaa tilan uskontojen opeille, joita elämänkatsomustiedossa ei olisi lupa moittia valheena.

MALLI 3B: Yhteinen malli kohdasta 2, jossa osa (alle puolet) opetuksesta toteutetaan katsomuksen mukaan eriytyvästi.

Pohdintaani: Uskonnoilla olisi vielä suurempi mahdollisuus vaikuttaa uskonnottomienkin kotien lapsiin kuin edellisessä mallissa.

MALLI 3C: Nykyisestä perusopetuksen ainejaosta poikkeava (yhdistelmä)malli, jossa esimerkiksi lukion tapaan etiikka (filosofia) opetetaan yhteisessä aineessa, ja muu katsomusopetus säilyy erillisenä.

Pohdintaani: Tämä on ehdotetuista malleista paras. Uusi yhteinen oppiaine ei olisi, ei saisi olla, katsomusaine, eli etiikan olisi oltava tunnustuksetonta. Tätä korostaisi nimi filosofia (tarvittaessa lasten filosofoinniksi ymmärrettynä). Elämänkatsomustieto säilyisi sekulaarina vailla uskonnonopetukseen yhdistämisen uhkaa. Filosofian laajuus ja paikka tuntijaossa olisivat ainakin ensi alkuun joustavia tekijöitä, mikä olisi mallin suuri etu. Ryhmäytymisvaiheisiin keskitettynä vähäinenkin oppituntimäärä olisi merkittävä. Mallista saisi ajattelun apua myös, jos olisi aluksi toteutettu uskontotieto, josta taas ihmisoikeusvalituksen tähden olisi annettava ainakin osittainen vapautus; tällöin toteuttamalla yhteinen filosofian oppiaine uskontotiedosta voitaisiinkin antaa ongelmaton kokonaisvapautus.

Pidämme parhaana mallia

Perustelut: Filosofia ei olisi katsomusaine; etiikka olisi tunnustuksetonta. Siksi uusi oppiaine olisi ongelmattomasti toteutettavissa yhteisenä. Elämänkatsomustietoa ei uhkaisi osittainenkaan yhdistäminen uskonnonopetukseen. Filosofian paikka ja laajuus tuntijaossa voisivat olla ainakin ensi alkuun joustavia tekijöitä. Ryhmäytymisvaiheisiin keskitettynä vähäinenkin oppituntimäärä olisi merkittävä.

Seuraavat kysymykset koskevat edellä esiteltyjen mallien toteuttamiskelpoisuutta. Voitte valita valikoista ne mallit, jotka ovat mielestänne toteuttamiskelpoisia tai toteuttamiskelvottomia.

Pidämme lähitulevaisuudessa toteuttamiskelpoisina malleja

1A, 1B, 3C

Pidämme lähitulevaisuudessa toteuttamiskelvottomina malleja

2A, 2B, 2C, 3A, 3B

Perustelut:

Malli 1A turvaa itsenäisen, sekulaarin elämänkatsomustiedon olemassaolon. Pienryhmäisten uskontojen oppimäärille voidaan aiempaa paremmin hankkia kouluun etäopetus. Voi lisäksi toivoa uskonnonvapauslain muuttamista sallimaan 12 vuotta täyttäneen itse päättää uskonnollisesta asemastaan ja perusopetuslain muuttamista vaatimaan, että 12 vuotta täyttänyt uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumaton oppilas on uskonnonopetuksessa vain, jos hän itse sitä pyytää.

Malli 1B vaatii varauksekseen sen yhteisen ymmärryksen, että malli ei ole mikään välivaihe uskontotietoon vaan että malli takaa itsenäisen, sekulaarin elämänkatsomustiedon olemassaolon. Tätä varten 12 vuotta täyttäneen on saatava itse päättää uskonnollisesta asemastaan, jotta valtakirkko ei voisi vaatia elämänkatsomustiedon kristillistämistä siihen kuuluviin oppilaisiin vedoten. Muutoin malli vaatii täsmentämistä päätösvallan ja ehkä valintamahdollisuuksienkin osalta.

Malli 3C olisi helposti toteutettavissa aluksi pienellä mutta tuntijaoissa kasvavalla filosofian osuudella. Malli 3C saattaisi tulla eteen siinä muodossa, että ensin toteutettaisiin uskontotieto, josta valitettaisiin ihmisoikeuselimiin, minkä seurauksena oppiaineesta olisi annettava ainakin osittainen vapautus; tällöin toteutettaisiin yhteinen filosofia ja annettaisiin uskontotiedosta ongelmaton kokonaisvapautus.

Mallit 2A, 2B, 2C, 3A ja 3B ovat toteuttamiskelvottomia, koska ne eivät säilyttäisi uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille oppilaille mahdollisuutta pysyä erossa tieteen todellisuuskäsityksen vastaisilta uskontojen opeilta. Opetus olisi nimittäin käytännössä valtakirkon dominoimaa uskontokasvatusta. Seuraisi valituksia kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin. Niiden seurauksena opetuksesta olisi annettava vapautus ja lisäksi olisi toteutettava joko uskonnottomille oppilaille sekulaari elämänkatsomustieto tai kaikille oppilaille filosofia. (No, pelkkä kokonaisvapautuskin riittäisi.)

MUU VASTAAJAN EHDOTTAMA MALLI

Selvityksen kuulemistilaisuuksissa on esitetty myös kokonaan uudenlaisia katsomusaineita, jotka eivät rakennu nykyisille oppiaineille. On jopa esitetty, että koulussa ei lainkaan olisi nykyisenkaltaista katsomusopetusta. Erillisistä malleista on esimerkikisi esitetty palaamista tilanteeseen, jossa opettajan kytkentä opetettavaan uskontoon edellyttää jonkinlaista sisäryhmänäkökulmaa. Toisaalta on esitetty, että nykyisiä oppimääriä voitaisiin uskonnossa opettaa enemmän yhdessä, esimerkiksi niin, että kaikki kristinuskoon perustuvat oppimäärät opetettaisiin yhdessä. Toinen tällainen esitys on, että kaikki uskonnon oppimäärät opetettaisiin yhdessä ja vain uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineiden välille jäisi ero. Yhdistelmämallien osalta on esitetty myös ikäkausivahtelua niin, että yhteiset ja erilliset osuudet vaihtelisivat perusopetuksen eri vuosiluokilla ja lukiossa.

Mikäli haluatte kannattaa jotain tällaista ratkaisua, esittäkää toivomanne mallin pääpiirteet ja perustelkaa, miksi ehdottamanne malli 4 on perusratkaisuja 1, 2 ja 3 parempi.

Oma ratkaisumme:

Ehdotamme seuraavaa MALLIA 4: Kaiken katsomusopetuksen poistaminen julkisen vallan kasvatuksesta, opetuksesta ja koulutuksesta. Katsomusten, niin uskontojen kuin ateismin, esittely koulussa suppeasti historian opetuksen yhteydessä. Yhteinen filosofian oppiaine keskeisenä sisältönään etiikka, ajattelun taidot ja lasten filosofointi.

Perustelumme: Katsomusopetus on syntynyt uskonnollisten yhteisöjen halusta ulkoistaa julkiselle vallalle niiden uskontokasvatus, joka pitää nyt palauttaa niille ja halukkaille uskoville vanhemmille. Elämänkatsomustieto on syntynyt uskonnottomien oppilaiden tarpeesta välttää tämä uskontokasvatus; sillä ei ole ehdotonta itseisarvoa, eikä uskonnottomien kotien tarvitse antaa mitään erityistä katsomuskasvatusta. Historian opetus on oikea ympäristö katsomuksista ja niiden vaikutuksista kertomiseen. Opetus alkaisi riittävän myöhään ja jäisi riittävän suppeaksi, jotta kyseessä ei olisi kenenkään odotuksissa uskontokasvatus. Filosofia on ollut perinteinen oppiaine, jolla olisi käyttöä yhteiseen etiikan ja ajattelun taitojen opettamiseen.

TAUSTATIEDOT

Edustamanne taho, järjestö tai yhdyskunta:

Pääkaupunkiseudun ateistit ry / pj Jouni Luukkainen

TIETOJEN LÄHETYS:

Tallenna

[pe 12.11.2021 klo 14:41]

Kiitos vastauksistanne!

***

Jouni Luukkainen puheenjohtaja