Ateistiseen esinekulttuuriin saatiin taas lisäystä, kun talven aikana valmistuivat pysyvä hautamuistomerkki ja uudet banderollien kantokepit. 

    Pysyvä hautamuistomerkki. Vasemmalla merkki Japanin kirsikkapuusta, oikealla lehtikuusesta.

Pysyvät muistomerkit ovat jatkoa aiemmin valmistuneille (ajatuksellisesti) väliaikaisille muistomerkeille (ks. Ateistinen esinekulttuuri kehittyy (14.10.2018)). Ne ovat väliaikaisten muistomerkkien tapaisia, massiivipuusta valmistettuja merkkejä, mutta merkin kärjessä oleva liekkimalja jätettiin pois. Sen sijalla on merkin runkoa kiertävä ornamentti. Ornamentteja on kahta mallia, molemmat Juoksevan koiran muunnoksia. 

    Muistomerkkien kärkikoristeet ovat Juoksevan koiran muunnoksia. Kilpipohjalle, johon kaiverretaan tietoja vainajasta, on tila merkin yhdellä sivulla koristeen ja kärkitulen välissä.

Muistomerkin pituus on 173-175 cm, josta noin 58 cm:n teräsjalka upotetaan kokonaan maahan. Vahvuus on 8-9 cm ja metalliselle kilpipohjalle varattu tila 7x7 cm. Valmistusmateriaali on Japanin kirsikkapuu ja lehtikuusi. Tarkoituksena oli valmistuttaa myös tammiversio, mutta tarvittavaa aihiota ei ole toistaiseksi saatu. Upotus teräsjalkaan on noin 15 cm, joten maan pinnalle näkyviin jää noin 115 cm. Tuotteen hintatieto on osiossa Hautapaikat ja myyntituotteet. 

Banderollien kantokepit 

Uudet banderollikepit päätettiin liittää ateistiseen esinekulttuuriin, kun tarkistettiin vanhojen keppien heikohko tilanne. Pyörökeppien pituus on 200 cm, halkaisija 27 mm, päät pyöristettyjä ja pintakäsittely lakkaus. Valmistusmateriaali on valkotammi. Tuotteen hintatieto on osiossa Hautapaikat ja myyntituotteet. 

    Banderollien kantokeppi valkotammesta.

Vanhat banderollikepit 

Kerrotaan vielä vanhoista, keltaisiksi maalatuista banderollikepeistä. Tein ne Lohjan seudun vapaa-ajattelijat ry:ssä (myöhemmin Länsi-Uudenmaan vapaa-ajattelijat ry ja sen jälkeen Länsi-Uudenmaan ateistit ry), aluksi vappu- ja rauhanmarsseja varten. Otimme osaa kulkueisiin vapaa-ajattelijoiden ja ateistien tunnuksin. Uusia banderolleja käytettiin myös Kotkan liittokokouksessa 13.-14.6.1981. 

Varhaisin kuva banderollien käytöstä on Vapaa Ajattelijan 4/1981 kannessa. Marssimme vapun räntäsateessa Lohjalla 1.5.1981. Kuva on otettu Laurinkadulla, taustalla näkyy Torikadun ja Laurinkadun risteys. Laurinkatu on yksi Lohjan valtakaduista. Kuvassa näkyy kaksi banderollia ja yksi kovalevystä tehty kyltti. Valmistin myös erilaisia kylttejä kovalevystä. Ensimmäisessä banderollissa lukee punaisessa kankaassa keltakirjaimin ATEISMI NOUSUSSA. Sitä kantavat Toini ja Erkki Hartikainen. Heidän keskellään Hartikaisten tytär Kirsi kantaa KIRKKO IRTI VALTIOSTA -kylttiä, jossa on keltainen pohja sekä mustat kirjaimet ja kehykset. Kirsin takana vasemmalla Kauko Hokkanen ja oikealla minä kannamme toista punaista banderollia, jossa on teksti EROA KIRKOSTA! Senkin kirjaimet ovat keltaisia. 

Nämä kantokepit ovat karaistuneet monissa mielenosoituksissa sen jälkeen. Ne ovat tavallista mäntypyörölistaa, halkaisija 28 mm. 

Kantokepit siirtyvät liiton varastoon 

Otin kepit Vapaa-ajattelijain liiton uuden toimiston (Neljäs linja 1) varastoon kesällä 1996, kun liitto muutti sinne vanhasta toimistosta (Siltasaarenkatu 15). 

Rakkarit hommissa 

Kerran sattui, että Helsingin Vapaa-ajattelijat ry (HVA) lainasi keppejä johonkin tapahtumaan. Tällä kertaa vihanhallinta ei onnistunut vaan ”kukkoslovakkien” esineväkivalta kohdistui keppeihin. Yksi keppi katkaistiin jotakuinkin keskeltä kahtia. Muihin lainassa olleisiin keppeihin oli hakattu aika kookkaita nauloja. Banderollieni päissä oli ommellut pussit, joihin kepit työnnettiin eikä mitään nauloja tarvittu. En tiedä, missä tilaisuudessa HVA käytti keppejä, miksi niihin hakattiin paljon nauloja ja oliko kekkulilla (”kukkoslovakian” kansallisjuoma) osuutta asiaan. 

    ”Kukkoslovakkien” katkaisema banderollikeppi.

Vanhojen keppien kunnostuksen yhteydessä laskin naulojen ja muiden reikien määrän siinä kepissä, jossa niitä oli eniten. Kepin pituus on 201,5 cm ja noin 2/3:n osuudella sen yläpäästä lukien oli noin 30 naulaa, naulanreikää tai muuta reikää. Lisäksi oli joitakin puun lohkeamia. 

    Banderollikeppi ja ”kukkoslovakkien” siihen hakkaamia nauloja. Naulat on katkaistu terävästä päästä.

Juha Kukkonen tai hänen rakkarinsa eivät kertoneet minulle mitään siitä, miksi yksi keppi oli katkaistu ja miksi niihin oli taottu niin paljon nauloja. He vain palauttivat kepit vaivihkaa varastoon. Sen jälkeen en enää lainannut keppejä heille. 

Kunnostuksessa vanhoista kepeistä poistettiin naulat, kolot ja lohkeamat kitattiin sileiksi, kitatut kohdat hiottiin, keppien päät pyöristettiin ja kepit maalattiin uudelleen. 

    Vanha nidoin palvelee edelleen.

Tarve-esineiden ja työkalujen särkemistä HVA:ssa harrastettiin muutenkin. Se oli osa työpaikkakiusaamista, jonka kohteeksi jouduin. Eräs työkalu oli nidoin, jota Kari Juhani Hirvonen ja joku toinen rakkari kerran käsittelivät kovakouraisesti melkein hajottaen sen. Lopuksi kaverukset heittivät nitoimen roskakoriin. Poimin sen sieltä myöhemmin. Tämä ruotsalainen Isabergs Verkstads Ab:n valmistama Rapid 17 -nidoin on edelleen käytössäni, noin 20 vuotta tapahtuneen jälkeen. 

Kimmo Sundström