Adressiasia nähtiin vapaa-ajattelijain piirissä tärkeäksi, ja vuoden 1945 liittokokous velvoitti valmistuttamaan onnittelu- ja surunvalitteluadresseja (VAJ 1947:7-8, 118). Valmista tuli 1947, adressit saatiin jakeluun. Ne oli suunnitellut kotkalainen taiteilija Ole Salonen. Tilauksia saattoi tehdä liiton toimistoon tai jäsenyhdistyksiin. Adressien hintaa Vapaa Ajattelijassa ei mainittu. 

Vuoden 1947 adressit 

Ensimmäinen maininta liiton adressien taiteellisten luonnoksien valmistumisesta on vuodelta 1947 (VAJ 1947:2, 29). Tämä lehden numero lienee ilmestynyt lopputalvesta 1947. 

Ensimmäinen ilmoitus "Vapaa-ajattelijain liiton kukkaisrahaston" onnittelu- ja surunvalitteluadresseista julkaistiin myöhemmin samana vuonna (VAJ 1947:5-6, 93). Niitä sai tilata osoitteella Sturenkatu 37 C 25, Helsinki. Tämä oli liiton silloisen voimahahmon, Veikko Huuskosen, kotiosoite. Huuskonen oli Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittaja, ja lehdenkin osoite oli sama. Sama postiosoite toimi myös liiton ja Helsingin Vapaa-ajattelijain (HVA) osoitteena. Numero 5-6/1947 lienee ilmestynyt toukokuussa tai kesäkuun alkupuolella, koska siinä oli mm. ilmoitus Helsingin retkeilypäivistä 14.-15.6.1947 (s. 77). Numero oli joka tapauksessa julkaistu 9.5.1947 jälkeen. 

Surunvalitteluadressi 

Surunvalitteluadressin kannessa on sama lehväseppele kuin Karkkilan Vapaa-ajattelijain (KAVA) vuoden 2012 surunvalitteluadressin adressikuoreen otettu lehväseppele, mutta liekkimaljassa paloi vain yksi liekki. 

Ilmoitus Adressimuisto on pysyvä julkaistiin Vapaa Ajattelijan joulunumeron 1947 etusisäkannessa. 

Tämän adressin mitat olivat 185x247 mm ja sisälehden mitat 183x243 mm. Valmistusmateriaali oli kansipuolelta teksturoitu harmaa kartonki. Adressiin kuului mustavalkoinen silkkinyöri (noin 83 cm), jonka molemmat tupsut olivat mustia. Painovärejä oli kaksi: musta ja kulta. Etukanteen sijoitetussa maljassa palava liekki sekä samoin etukannessa oleva teksti "Vapaa-ajattelijain liiton Kukkasrahasto" olivat kullan värisiä, muut painatukset mustia. 

Sisälehden vasemmalla sivulla oli liekkimalja lehväseppeleen kera ja sivun alalaidassa köynnös. Oikea sivu oli tyhjä muutoin, mutta alalaidassa oli teksti "VAPAA-AJATTELIJAIN LIITON KUKKASRAHASTO" suuraakkosin. 

Onnitteluadressi 

Onnitteluadressi oli samankokoinen. Kansimateriaali oli sinertävänharmaa kartonki, jonka teksturointi oli erilainen kuin suruadressin kannen teksturointi. Kannen keskellä oli naisen kahden kohotetun kyynärvarren ja kämmenten kannattelema laakea malja, jossa paloi yksi liekki. Kuvaa ympäröi alhaalta hieman maljan yläreunan yläpuolelle kohoava laakeriköynnös. Alaosassa on sama teksti kuin surunvalitteluadressissa, "Vapaa-ajattelijain liiton Kukkasrahasto". Tämä teksti ja maljassa palava liekki olivat punaisia, loput oli painettu sinisellä värillä. 

Adressin sisälehden vasen sivu oli tyhjä paitsi alareunassa oli sama köynnös kuin surunvalitteluadressissa. Oikea sivu oli samanlainen kuin surunvalitteluadressissa. Adressinyöri oli valkea valkein tupsuin ja hieman pitempi (noin 90 cm) kuin surunvalitteluadressin nyöri. 

Vapaa-ajattelijain liiton kukkasrahaston varat kerrottiin luovutettavan "nuorten vapaa-ajattelijoiden kouluttamiseen" (VAJ 1948:1, 16 ja VAJ 1948:5-6, 75). 

Liiton merkki ja rintamerkit 

Liiton rintamerkin piirtäminen annettiin kesällä 1947 kilpatehtäväksi (VAJ 1947:7-8, 106). Kansainväliset värit olivat sininen, punainen ja valkoinen. Symbolina oli "käsien tai käden kannattama liekki (vaasissa)", joiden kaikkien sijoittaminen merkkiin ei ollut ehdottoman välttämätöntä. Piirrosluonnokset tuli lähettää liiton toimistoon 10.9.1947 mennessä. 

Vapaa-ajattelijain merkiksi saatiin 18 piirrosta noin kymmeneltä piirtäjältä (Kimmo Sundström Kuinka liiton merkki syntyi? - VAJ 1986:4, 90-95.) Taiteilijat Esa Hauhio ja Ahti Nieminen Oy Kuvatyöstä laativat parhaimman ehdotuksen. Siinä maapallon uumenista nousee elämänliekki. Naisen kädet kannattelevat maljaa, jossa palaa soihtu. Tämä kuva-aihe tuli rintamerkkiin. Saman kuva-aiheen sanottiin tulevan myös lippuun. Rintamerkin hinnaksi tuli 140 mk. 

Merkit valmistuivat niin, että niitä voitiin alkaa lähettää tilaajille joulukuun alkupäivinä (VAJ 1947:11, 161). 

Liiton merkki on painettu Vapaa Ajattelijan joulunumeron 1947 kanteen, joulukuusen keskelle. Numero oli tavallaan numero 12/1947, edellinen numero oli 11/1947. 

Liiton lippu ja sen vihkiminen 

Liiton merkin pohjalta alettiin suunnitella liiton lippua. Oli pula-aika, lippukankaan ostoonkin piti hakea lupa viranomaisilta. Lupa saatiin 8.11.1947. 

Lehdessä olleen ilmoituksen (VAJ 1947:11, 161) mukaan liiton 10-vuotisjuhla pidettäisiin 10.12.1947 Helsingin Kirjatyöntekijöiden talon juhlasalissa. Tällöin ohjelmassa olisi vapaa-ajattelijain kansainvälisin värein somistetun lipun vihkiminen. Tämä ei kuitenkaan toteutunut vaan lipun vihkiminen lykkääntyi seuraavaan kesään. 

Vapaa Ajattelija (VAJ 1948:7-9, 89) kertoo, että Helsingin Vapaa-ajattelijat ry (HVA) järjesti 9.7.1948 lipun vihkiäisjuhlan. Tällöin esitettiin ensi kertaa maassamme vapaa-ajattelijain lippu. Päivä oli perjantai ja edelsi 10.-11.7.1948 pidettyä Helsingin liittokokousta. Lippu oli HVA:lle tehty kulkuelippu. Sen sinikentässä oli punainen kumokärki ja kärjen keskellä liiton merkki. Kun tämä lippu oli valmistettu HVA:lle, kärjen yläreunassa oli teksti "VAPAA-AJATTELIJAT" ja tämän alla pienemmällä "HELSINKI". 

    Liiton vanha pöytästandaari, keskellä liiton merkki. 

Lipun vihkijänä ja juhlapuhujana toimi liiton puheenjohtaja K. L. Kulo. Tilaisuudessa kuultiin myös Meeri Sirénin lausuntaesitys. Tiukkanen (1998, 48) kertoo vihkiäisjuhlan olleen jo 7.7.1948, mikä nähtävästi on väärä päivämäärä. 

Surumerkki 

Vapaa-ajattelijain surumerkistä julkaistiin Vapaa Ajattelijassa kirjoitus Merkkimme haudoille (VAJ 1949:10, 157-158). Selitettiin, etteivät kuolleet voi käyttää samaa merkkiä kuin elävät, sillä elämäntehtävät päättyvät kuolemassa (s. 157). Kuolleiden merkistä jätettiin pois liekkiä kannattelevat kädet, "koska nekin ovat tehneet tehtävänsä". 

Kuolleiden merkin piirsi taiteilija Ole Salonen, ja liittohallitus (LH) hyväksyi merkin otettavaksi käyttöön. Merkissä oli alla "köynnöspiirros" (käytän siitä nimitystä lehväseppele erotuksena köynnöksestä ja laakeriköynnöksestä), jonka saattoi myös jättää pois. Merkki katsottiin tarpeelliseksi ainakin haudoilla. 

1950-luku ja rahauudistus 1963 

Vapaa Ajattelijassa julkaistuun kirjallisuusilmoitukseen (VAJ 1956:2, takasisäkansi) sisältyi myös onnittelu- ja surunvalitteluadressit. Molempien hinta oli 400 mk. Vapaa Ajattelijan vuosikerta maksoi samaan aikaan 300 mk. Adressit tuntuvat hintavilta lehtivuosikertaan verrattuna, mutta 400 mk on vuoden 2012 rahassa kuitenkin vain 11,30 euroa. 

Adressi-ilmoituksia julkaistiin myöhemminkin (VAJ 1956:5, 80 ja VAJ 1956:7-8, takasisäkansi). 

Adresseista ilmoiteltiin Vapaa Ajattelijassa harvakseltaan. Ilmoituksessa (VAJ 1963:1, 18) mainitaan onnittelu- ja surunvalitteluadressit, joita sai tilata liiton toimistosta. Hinta oli ilman tekstiä 2,00 nmk/kpl. Ilmoituksesta ei käy ilmi, olivatko myytävät adressit vanhoja 1940-luvun adresseja vaiko jo uusia 1960-luvun tuotteita, ehkä sittenkin vanhoja. 

Vuoden 1964 adressit

Yksi luonnos surunvalitteluadressiksi on säilynyt. Tämän luonnoksen olen ajoittanut tähkäpäiden ja maljan sekä liekin muodon perusteella vuoden 1964 surunvalitteluadressin luonnokseksi. 

En ole koskaan tavannut tämän luonnoksen mukaan valmistettuja adresseja, nähtävästi luonnos jäi luonnokseksi. Luonnoksessa adressin kannessa on ruskeankirjava pohja ja alareunassa teksti "VAPAA-AJATTELIJAIN LIITON KUKKASRAHASTO". Vasemmassa yläkulmassa on A ja Ω, joiden välissä on kolme viljankortta tähkäpäineen. Oikeassa alakulmassa on laakea, musta malja, jossa palaa kaksi oranssia liekkiä. 

1960-luvun alkupuolella liitto kuitenkin valmistutti uudet adressit. Surunvalitteluadressista oli mainos Vapaa Ajattelijassa (VAJ 1964:6, 147). Onnitteluadressit maksoivat 2 mk, surunvalitteluadressit 2 mk ja 4 mk. Surunvalitteluadressille ilmoitetut kaksi eri hintaa ovat arvoitus. Adresseja sai asiamiehiltä ja liiton toimistosta. 

Myöhemmin (VAJ 1967:2-3, 33) adresseja kehuttiin arvokkaiksi ja hillityiksi sekä halvoiksi (hinta 4 mk). Niitä sai jäsenyhdistysten asiamiehiltä ja liiton toimistosta Viherniemenkatu 5 A 18, Helsinki 53. 

Surunvalitteluadressin koko oli 202x292 mm. Sen kannessa kuva-aiheita oli kaksi: kolme oikealle vinossa olevaa viljankortta tähkäpäineen sekä liekkimalja, jossa paloi kaksi liekkiä. Kannen alaosassa oli teksti "Vapaa-ajattelijain liiton Kukkasrahasto". Painoväri oli tumman vihreä. Samasta adressista oli myös mustalla painovärillä valmistettu versio. Adressin silkkinyöri oli kokomusta. 

1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella kävin monasti liiton toimistossa (Vaasankatu 21) auttelemassa liiton toimistonhoitaja Ulla Huuskosta. Usein hän antoi minulle tehtäväksi sitoa silkkinyörejä adresseihin. Valmiit adressit pantiin tarvikekaappiin odottamaan myyntiä. Adressia ja sen kuorta ei ollut erikseen pakattu, vaan ne lähetettiin asiakkaille kirjeitse. 

Sidoimme valmiiksi myös onnitteluadresseja. Tämä adressi oli samankokoinen kuin surunvalitteluadressi, väreiltään heleän vihreä. Sisälehden kuva-aiheena oli suuri runsaudensarvi. Onnitteluadressin silkkinyöri oli punainen. Valitettavasti tähän artikkeliin ei saatu kuvaa tästä onnitteluadressista.

Liiton vaakuna 

Vapaa-ajattelijain liiton graafista ilmettä alettiin parantaa 1985. Laadin liittohallitukselle muistiot 

(1) Liiton ja vapaa-ajattelijain merkit, symbolit, esitteet ja ilmoitukset sekä niiden käyttö (20.9.1985); 
(2) Vapaa-ajattelijain liiton vaakunan uudistaminen (4.12.1985); ja 
(3) Vapaa-ajattelijain liiton vaakunan uudistaminen II (16.12.1985). 

Johtamani vaakunahanke toteutettiin yhdessä Suomen Heraldisen Seuran kanssa (KS Uusi Vaakuna. - VAJ 1987:3, 69). Vaakunan piirsi tamperelainen taiteilija ja heraldikko Harri Rantanen. LH hyväksyi vaakunan luonnosten perusteella 8.2.1987. Vaakunaselitys kuului: "Hopeakentässä sininen, laakea malja, jossa palaa kolme punaista liekkiä." Vaakuna korvasi liiton merkin. 

Vaakuna julkaistiin kolmivärisenä Vapaa Ajattelijan kansikuvana (VAJ 1987:3). 

Liiton vaakuna merkittiin 3.1.1991 numerolla 355 Suomen Heraldisen Seuran vaakunarekisteriin, ja liitto sai itselleen asianmukaisen vaakunadiplomin. Vaakunaselitystä oli hieman tarkennettu: "Hopeakentässä sininen laakea malja, josta nousee punainen liekki." Ajateltiin, että liekkejä on oikeastaan vain yksi, vaikka liekissä on kolme osaa (KS Liiton vaakuna rekisteröity. - VAJ 1991:1, 20.) 

Uutinen kertoi, että seuraavaksi uudistetaan vaakunan pohjalta liiton jäsenmerkki ja ansiomerkit sekä niiden jälkeen liiton lipusto. 

Vaakunasta ja kuolinilmoitusmerkistä valmistettiin 1990 tiedotusaineistoksi myös vaaleankeltainen pahvikortti (105x148 mm). Kortti esitti mustana vaakunan ja kuolinilmoitusmerkin sekä samat aiheet skraffeerausta käyttäen. 

Liiton uudet jäsen- ja ansiomerkit 

Vapaa-ajattelijain liiton hopeisia jäsenmerkkejä oli myytävänä hintaan 120 mk (VAJ 1987:8, 189). Tämä myynti-ilmoitus ei sisällä ansiomerkkejä. Vapaa Ajattelijan numeron 2/1988 (ilmestymispäivä 28.3.1988) myyntiluettelossa hopeiset ja kultaiset ansiomerkit ilmestyvät myyntiin (VAJ 1988:2, 45). Hopeisen ansiomerkin hinta oli 130 mk, kultaisen 150 mk. 

Jäsenmerkissä, joka oli hopeaa, esitettiin liiton vaakuna. Sellaisen saattoi ostaa kuka hyvänsä jäsen. Jäsen- ja ansiomerkit myönsi LH. Hopeinen ansiomerkki oli hopeaa ja kultainen ansiomerkki kullattua hopeaa. Merkki oli muuten samanlainen kuin jäsenmerkki, mutta vaakunaa reunusti seppelkuvio. 

Jäsen- ja ansiomerkeistä, ks. myös artikkelia Ansioista ja ansiomerkeistä. 

Vuoden 1988 adressit 

Uudet adressit valmistuivat loppuvuodesta 1988. Olin liiton toimiston- ja taloudenhoitajana edistämässä hanketta. Adressit suunnitteli taas Harri Rantanen ja valmisti nummelalainen VK-paino Oy. Liittohallituksen sihteeri Lasse Sirén esittelee uusia adresseja Vapaa Ajattelijan kansikuvassa ja asiasta on juttu Liiton uudet adressit samassa numerossa (VAJ 1988:8, 180). 

Surunvalitteluadressi 

Surunvalitteluadressin kuva-aiheena oli kaksi uivaa, valkeaa joutsenta. Sisälehden teksti oli "Lämmin osanotto". Se sijaitsi aukeaman oikealla puolella. Tekstin alla oli neljä ohutta apuviivaa. Sisälehden vasemmalla sivulla oli liekkimalja. Painoväri oli tummansininen. Adressin takakannen alareunassa oli teksti "Vapaa-ajattelijain liitto r.y.". 

Adressikartongin ja välilehden väri oli siniharmaa. Adressin koko oli 187x250 mm, välilehden koko 182x240 mm. Tummansinisen silkkinyörin pituus tupsuineen oli 92 cm. 

Adressikuori (325x230 mm) oli valkoinen ja sen vasemmassa yläkulmassa oli liekkimalja painettuna sinisellä värillä. 

Onnitteluadressi 

Onnitteluadressin monivärinen kuva-aihe, joka esitettiin adressin kannessa, sisälehden vasemmalla sivulla sekä adressikuoren vasemmassa yläkulmassa, oli kaksi runsauden sarvea. Etukannen oikeassa yläkulmassa oli lisäksi liiton vaakuna mustana. Takakannen alareunassa oli teksti "Vapaa-ajattelijain liitto r.y.". Sisälehden oikealla sivulla oli teksti "Parhaat onnittelut" ja tämän alla neljä ohutta vaakaviivaa. 

Adressin koko ja välilehden koko olivat samat kuin surunvalitteluadressin vastaavat. Molemmat oli valmistettu vaaleankellertävästä kartongista. Kullanvärisen silkkinyörin pituus tupsuineen oli 92 cm. 

Adressikuori (325x230 mm) oli vaaleankeltainen, aavistuksen keltaisempi kuin adressi. Kuoren vasemmassa yläkulmassa olevat runsauden sarvet oli toteutettu ruskealla värillä. 

Molempia adresseja valmistettiin 1 500 kappaletta. Ne olivat myynnissä vuoteen 2011 asti, jolloin varasto loppui. 

Ensi kertaa adressit myytiin yksittäispakkauksissa. Pakkaus oli kirkas muovipussi, jossa adressin takana oli lähes pussin levyinen, adressikuorta leveämpi ja korkeampi (245x360 mm) valkoinen tukikartonki ja tämän takana adressikuori siten, että kuoren etusivu näkyi pakkauksen läpi. Adressipussi oli suljettu kartonkiläpällä, joka niitattiin kiinni kahdella niitillä välikartongin yläreunaan siten, että muovipussin pääkin tuli samalla niitatuksi. Näin pakkaus sai ryhtiä. Keskelle pakkauksen yläreunaa tehtiin vielä rei´ittimellä reikä, josta pakkauksen saattoi tarvittaessa ripustaa näytteille johonkin koukkuun tai naulaan. 

    Adressipakkausten pahviset sulkijaläpät.

Surunvalitteluadresseja myytiin enemmän kuin onnitteluadresseja. Adresseja myytiin lähinnä liiton jäsenyhdistyksille ja yksityishenkilöille, surunvalitteluadresseja jonkin verran myös hautaustoimistoille. Suurin postittamani kertatoimitus oli muistaakseni Forssan Vapaa-ajattelijat ry:n 50 kappaleen adressiostos. 

Adressien myyntihinta oli 30 mk, mutta jälleenmyyjät saivat 30 prosentin alennuksen ja toimituksen postikuluitta. 

Adressihankkeen kokonaiskulut liitolle olivat noin 28.600 mk, luultavasti siihen mennessä liiton kallein kustannushanke. Myynti käynnistyi hyvin. Vuoden 1988 kuuden viimeisen viikon aikana myytiin 335 adressia, joista saatiin 7.035 mk (KS Adressimyynti alkoi hyvin. - VAJ 1989:1, 21). 

Mainittakoon, että vuoden 1964 adressitkin myytiin loppuun. Ensin loppuivat onnitteluadressit. Vapaa Ajattelijassa (VAJ 1989:7, 164-165) julkaistussa myyntiluettelossa oli kaupan vielä vuoden 1964 surunvalitteluadressia hintaan 20 mk, kun uudet, vuoden 1988 adressit, maksoivat kumpikin 30 mk. 

Liiton uusi lippu 

Liiton lipuston uudistus valmistui 1989. Vapaa Ajattelijan (VAJ 1989:6) kannessa esitettiin uusi pöytästandaari kolmivärisenä (sininen, punainen ja valkoinen). Samassa numerossa oli kuvat kantolipusta ja pöytästandaarista (VAJ 1989:6, 141). Numeron takakannessa oli kolmivärinen kuva salkolipusta. 

Kantolippu oli käytössä esimerkiksi Forssan ohjelman 100-vuotisjuhlan yhteydessä järjestetyssä mielenosoituksessa Forssassa. Mielenosoitusrivistössä kantolippua kannattelee Anja Tuomola Forssan Vapaa-ajattelijoista (VAJ 2003:4, kansikuva). 

Lipun heraldinen selitys on: "Hopeisessa kentässä sininen, laakea malja, josta nousee kolme punaista liekkiä, tangonpuoleisessa kentässä sininen ja punainen paalu." Pöytästandaarin heraldinen selitys kuuluu: "Hopeisessa kentässä sininen, laakea malja, josta nousee kolme punaista liekkiä, lakiossa sininen ja punainen varras."

Kimmo Sundström