Tällä sivustolla hiljan julkaistussa artikkelissa kerrottiin Vapaa-ajattelijain liiton adresseista, merkistä, lipuista ja vaakunasta. Nyt ilmestyvässä artikkelissa käsitellään muuta esinekulttuuria. Uusia tuotteita julkistettiin eritoten 1980-luvun jälkipuoliskolla ja 1990-luvun alkupuoliskolla. Myöhemmin esinekulttuuri sai populaarimman suunnan ja ehtyi. 

Juhlapuhujan lehtiökansio 

Kansioita oli samettikantisina tummansinisiä, viinin punaisia sekä tummanruskeita ja lisäksi muovikantinen Nepalin ruskea versio. Kansiot valmistuivat 1989 (KS Uudet kansiot valmiit. - VAJ 1989:7, 166). Ne valmisti VK-paino Oy:n muoviosasto. Kansion koko oli 170x225 mm ja sitä seurasi A5-kokoinen ruutulehtiö tai blancolehtiö. Liiton vaakuna kansioiden kannessa oli toteutettu sokeapainatuksella (= nukka pois vaakunakuvion ja vaakunan reunan kohdalta). Nepalin ruskean kansion kanteen liiton vaakuna oli painettu vaaleanruskealla värillä. Kansioiden hinta oli 65 mk, jälleenmyyjät saivat 30 prosenttia alennusta. 

    Vasemmalla uudempi, tummansininen lehtiökansio, oikealla vanhempi lehtiökansio.

Lehtiökansioita oli tuotettu jo 1980-luvun alkupuolella. Tämä kansio oli tummanruskeaa muovia (175x235 mm). Sen etukannen oikeassa alakulmassa oli valkoisella värillä painettu liiton merkki. 

Auton takalasitarra 

Tarrassa (700x70 mm) oli teksti "Vapaa-ajattelu - ajattelun jättiläinen". Valkoinen teksti oli kirkkaalla pohjalla ja tarran hinta 10 mk (VAJ 1987:5, 117). 

Auringonpäiväkorttisarja 

Talvipäivänseisausta kutsutaan Auringon syntymäpäiväksi. Kortit (105x148 mm) piirsi Jouni Wääräkangas ja ne valmistettiin keltaisesta kartongista (kuva yhdestä kortista VAJ 1990:7, 163). Sarjaan kuului neljä erilaista korttia, sarjan hinta oli 20 mk. 

Muotokuvakorttisarja 

Korttisarjan kuuluisista vapaa-ajattelijoista piirsi Jouni Wääräkangas ja sarja valmistettiin ruskeasta kartongista. Korteissa kuvatuista hahmoista on Vapaa Ajattelijan numeron 8/1990 etukannessa yhdysvaltalainen Robert G. Ingersoll, intialainen Gora, suomalainen Edvard Westermarck sekä englantilainen Barbara Smoker ja saman numeron etusisäkannessa yhdysvaltalainen Madalyn Murray O´Hair (VAJ 1990:8, 169-170). Sarjaan kuului 20 erilaista korttia ja sen hinta oli 100 mk. 

    Charles Bradlaugh (1833-1891), englantilainen vapaa-ajattelija, kansanedustaja ja syntyvyyden säännöstelyn esitaistelija.  Hän perusti National Secular Societyn 1866.

Pronssinen liekkimalja 

Maljat valoi karkkilalainen Kari Lahti. Liekkimalja oli tarkoitettu kiinnitettäväksi hautakiveen tai esimerkiksi hautausmaarakennuksen seinään. Liekkimaljat valmistuivat 1991 (Kimmo Sundström Liekkimaljat valmistuneet. - VAJ 1991:7, 165. - Kuva liekkimaljasta VAJ 1992:5, 155.). 

Liekkimalja oli jonkin verran muunneltu versio vaakunan kuva-aiheesta, ja version piirsi Harri Rantanen. Sen paino oli noin 680 grammaa, suurin leveys 155 mm, suurin korkeus 175 mm ja vahvuus 9-12 mm. Siinä oli kolme n. 30 mm:n pituista tappia, joista liekkimalja voitiin kiinnittää alustaan. Reiät tapille piti porata 10 mm:n terällä. Liekkimaljat tarjottiin ostettaviksi hintaan 280 mk, jälleenmyyjille 30 prosentin alennuksella eli hintaan 196 mk. 

Tuhkauurna 

Vaikuttavin esine oli vapaa-ajattelijain puinen tuhkauurna. Mallin suunnitteli esinesuunnittelija Matti Kilpiäinen ja uurnat valmisti puuseppä Aatto Leppijärvi. 

Ensi vaiheessa valmistettiin kaksi protomallia. Näistä toinen oli lakattu pyökkiuurna ja toinen mattamusta uurna. Ensimmäinen valmistuserä saatiin syyskuussa 1991. Se käsitti 18 uurnaa, joista puunvärisiä oli kahdeksan ja mustia kymmenen. Leppijärven ilmoituksen ja maksukuitin mukaan uurnista kolme oli pyökkiä, viisi koivua ja kymmenen leppää. Pyökkiuurniksi sanotuista yksi oli nähtävästi kuitenkin haapaa. Toinen valmistuserä saatiin helmikuussa 1993 ja käsitti 15 lakattua leppäuurnaa.

Mustia uurnia oli mattamustia ja toiset oli maalattu kiiltävällä maalilla. Puunväriset uurnat (pyökkiä, koivua, leppää ja haapaa) oli lakattu. Suurin leveys oli 250 mm, suurin korkeus 325 mm ja tilavuus 4 litraa. Uurnan etusivussa oli kaksi pystysuoraa neliötankoa (5x5 mm), joihin oli kiinnitetty kolmionmuotoinen (60x90x100 mm) metallilevy. Kantaa lukuun ottamatta metallilevyn sivut oli viistetty ja levyyn oli kaiverrettu liekkimalja, joka oli maalattu mustaksi. Mustissa uurnissa metalliosan väri oli hopea, puunvärisissä uurnissa metalliosa oli messinkiä. 

    Tuhkauurna, kuvassa pyökkiuurna.

Uurna laskettiin hautaan uurnan kannessa olevan reiän läpi pujotetun silkkinyörin (100 cm) varassa. Mustissa uurnissa nyörin väri oli musta tai hopea, puunväristen uurnien osalta kulta. 

Uurnasta on kuva lehtijutussa (VAJ 1992:6, 177), jossa testamenttaaja Väinö Koivulan (12.6.1896 Iisalmi-18.9.1992 Helsinki) uurnaa ollaan laskemassa Maunulan uurnalehtoon Helsingissä 10.10.1992. Uurnaa pitelee liiton varapuheenjohtaja Juhani Pösö. 

Myynti-ilmoituksen (VAJ 1993:4, 126) mukaan uurnia myivät Helsingissä liiton lisäksi Hautaustoimisto Armas Borg & Co Annankadulla sekä Hautaustoimisto Autio Oy Runeberginkadulla. Myöhemmän myynti-ilmoituksen (VAJ 1995:1, 31) mukaan uurnia myivät myös Hautauspalvelu Kielonkukka Ky Espoossa ja Hautaustoimisto Saarinen sekä Hautaustoimisto A. Perttala Ky, molemmat Turussa. Uurnan hinta oli 1.350 mk, jäsenyhdistyksille 945 mk ja hautaustoimistoille 850 mk. 

Hautajaiskukkakortti 

Kortteja oli kahta kokoa, 140x90 mm (kun kukat haudalle) ja 105x60 mm (kun kukat vainajan kotiin). Kortit olivat valkoista kartonkia ja niihin oli painettu sinisellä värillä liekkimalja. Pienemmässä kukkakortissa oli lisäksi sinisellä painettu teksti "Surunvalittelut:". Molempia myytiin viiden kappaleen erissä, erän hinta oli 5 mk (VAJ 1992:5, 147). 

Pieni kukkakortti.

Puuvaakuna 

Puuvaakunoita valmistivat Lahden Vapaa-ajattelijat ry:n jäsenet askartelukerhossaan. Espanjalaisella kilvellä esitettiin liiton vaakuna, jonka kuva-aihe, liekkimalja, oli toteutettu intarsia- eli upotustyönä (kuva VAJ 1992:4, 98). Malja oli tummanruskeaa pähkinäpuun juurta, liekki jotakin muuta puuta ja punainen. Vaakunoita oli saatavissa keilauksella (em. kuva) tai ilman. Sen koko oli 175x205 mm. Puuvaakuna oli oikein kaunis esine. Se oli mahdollista ripustaa näkyvälle paikalle seinälle tai esimerkiksi puhujapöntön etuseinään. 

    Puuvaakuna keilauksella.

Hinta oli ensin 450 mk (VAJ 1992:4, 98) ja myöhemmin 420 mk (VAJ 1992:5, 147). 

Populaari päätös esinekulttuurille 

Vuoden 2003 jälkeen esinekulttuurin linja muuttui populaarimmaksi ja ehtyi. Teetettiin esimerkiksi uusi T-paita. Kirjoitan tässä "uusi", koska jo 1980-luvun alussa teetettiin T-paita, jonka rinnassa oli valkoisena toteutettu liiton merkki. Näitä paitoja oli kahta väriä, tummansininen ja punainen. Ainakin liiton liittokokouksissa jotkut ihmiset pitivät näitä paitoja. Paitoja myytiin ainakin vielä vuonna 1987 hintaan 25 mk (VAJ 1987:5, 117). 

"Olen uskomaton tyyppi" 

Uusien T-paitojen osalta liiton keskustelulista Kinatorilla kiisteltiin kuukausikaupalla siitä, mikä teksti T-paitoihin pitäisi painattaa. Toiminnanjohtaja Paula Vasama-Everest-Phillipsin mielestä tekstissä "Olen uskomaton tyyppi" oli jotakin hauskaa. Tällainen T-paita toteutettiinkin, mutta erimielisyydet olivat niin suuret, että Vasama lopulta joutui tuottamaan paidan omilla varoillaan. Paidan teksti kuuluu: "OLEN USKOMATON TYYPPI", jonka alla toinen tekstirivi "www.eroakirkosta.fi". Paitaa on uskaltautunut pitämään päällään ainakin karkkilalainen Eino Huotari (vihreä paita) ja helsinkiläinen Janne Vainio (musta paita). Paita valmistui viimeistään vuonna 2008. 

HVA:n järjestämässä pornotempauksessa 4.6.2010 keltaista Olen uskomaton tyyppi -paitaa piti yllään Joni Pelkonen. 

Kampanjapaita 2009 

Kesä-heinäkuussa 2009 toteutettiin hieno bussimainoskampanja Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Kampanjaan liittyi T-paita tekstinä "JUMALAA TUSKIN ON OLEMASSA LOPETA SIIS MUREHTIMINEN JA NAUTI ELÄMÄSTÄ". Neljä ensimmäistä sanaa olivat tummanpunaisia, kolme seuraavaa punaisia ja kolme viimeistä kellanruskeita. 

Vapaa Ajattelijassa (VAJ 2009:4, 20) on kuva kampanjapaidasta Otto Cronsin päällä. Crons pääasiassa toteutti kampanjan. Paitoja ei voinut ostaa liiton toimistosta eikä vapaa-ajattelijoilta. Tilaukset tehtiin suoraan paidan ulkomaiselle valmistajalle, joka valmisti ja toimitti paitoja kysynnän mukaan. 

    Tapio Tukiainen kampanjapaita päällään 19.5.2009 Helsingissä.

Bussimainoskampanjan yhteydessä nähtiin kampanjan tiedottaja Pamela Peltonen Suomen Humanistiliitosta päällään keltainen T-paita, jossa oli mustin kirjaimin teksti: "USKOMATONTA KESÄÄ! T: VAPARIT & HUMANISTIT". Peltosesta on kuva Vapaa Ajattelija -lehden 4/2009 kannessa. Tämä paita oli vain yksittäiskappale kampanjan tiedotusta varten. Vapaa-ajattelijain liitto maksoi paidan. 

"Gott ist tot" 

HVA tuotti Tapani Hietaniemen ja Jussi K. Niemelän idean pohjalta mustan sekä valkoisen T-paidan, jonka tekstinä oli "GOTT IST TOT", saksalaisen filosofi Friedrich Nietzschen kuuluisa lausahdus. Tekstin alla oli vielä teksti "www.vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/". Paitaa myi HVA ja liiton toimisto. Paidan hinta oli 15 euroa + 2 euroa postikuluja. 

HVA:n lisäksi ainakin Raision Vapaa-ajattelijat ry (RVA) teetti oman T-paidan. RVA:n paidan suunnitteli Lauri Teräntö. 

Piikkiön liittokokouksessa 14.-15.6.2008 tamperelaisen Jori Mäntysalon päällä nähtiin oranssi T-paita, jossa kuva-aiheena oli malja ja kolme punaista liekkiä (ks. kuva uudesta liittohallituksesta). 

Vielä teetettiin surumerkillä varustettuja kirjavia lippalakkeja. Hautajaisiako varten? 

Noitaneito 

Hyvä idea oli RVA:n tuottama Noitaneito-patalappu. Patalappu tehtiin "niiden naisten muistoksi, joita kirkon toimesta poltettiin meidänkin maassamme" (ks. kuva nelivärisestä patalapusta). Patalapun ideoi, suunnitteli ja valmisti Eila Lehtonen ja niitä tehtiin monenvärisistä langoista. 

T-paidoista ei tullut myyntimenestyksiä. Populaarikulttuuri ei tarjoa niin mielenkiintoisia tehtäviä kuin yhteistyö oikeiden taiteilijoiden, heraldikkojen ja kirjapainoammattilaisten kanssa enkä ikävöi vuoden 2003 jälkeistä aikaa. 

Esinekulttuurin nykytila 

Vuonna 2013 liiton entisessä toimistossa ei enää ole myyntitoimintaa. Ainoa myyntituote on WSOY:n kustantama Anneli Aurejärvi-Karjalaisen tapakulttuurikirja Perheen omat juhlat. Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin (1999). Edellä kerrotusta esinekulttuurista ei edes tiedetty mitään.

Kimmo Sundström