Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi 6.2.2018 lausuntoja viimeistään 18.3.2018 luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle varhaiskasvatuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (OKM/3/010/2018). Vuoden 1973 päivähoitolaki uudistetaan kokonaisuudessaan varhaiskasvatuslaiksi. Nyt on kyseessä vuonna 2015 tehdyn osittaisuudistuksen loppuunsaattaminen.

Aiemmasta vaiheesta ensimmäinen uutiseni oli Varhaiskasvatuslaki uhka ateisminvapaudelle (11.4.2015) [HTML] ja viimeisin Opetushallitus antoi ohjeen varhaiskasvatuksesta ja päivitti muut ohjeensa (5.2.2018) [HTML]. Uutiseni Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016: pelko säilyy (31.12.2016) [HTML] on myös tärkeä muistaa.

Annoin yhdistyksemme puolesta oma-aloitteisen lausuntomme la 17.3.2018 23:00 lausuntopalvelu.fi-sivustolla. Esitän nyt lausuntomme. Kirjaan vain kommentoimamme luvut. Huomautan, että kommentoimamme pykälät tulivat lakiin jo 2015, eivätkä niiden yksityiskohtaiset perustelut antaneet nyt mitään uutta.

1 luku. Yleiset säännökset

Pääkaupunkiseudun ateistit ry, pj Jouni Luukkainen 17.3.2018

3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet: Kohdasta 6 pitää poistaa ateisminvapaudelle tuhoisat sanat "yleistä [lue: valtakirkollista] kulttuuriperinnettä" sekä "uskonnollista ja katsomuksellista". Pelko tämän kohdan merkityksestä sai vahvistuksen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden yhteisestä katsomuskasvatuksesta, joka on epäonnistunut, mahdoton ajatus. Ateismi, sen naturalistinen, tieteen mukainen käsitys luonnosta koko todellisuutena ja tämän mukainen selitys uskontojen opeista mieltä vailla olevina sepitteinä eivät saa varhaiskasvatuksessa osakseen ymmärrystä ja kunnioitusta, vaan katsomuskasvatus on valtakirkollista uskontokasvatusta, joka tulisi jättää uskoville kodeille. Ateistikodeille - ja kaikille - riittävää olisi kohdan 8 mukainen ohjaus eettisesti vastuulliseen toimintaan ja toisten ihmisten kunnioittamiseen. Kohdan 10 puhe toimimisesta yhdessä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa on liian heikko verrattuna vuoden 1983 tavoitepykälän vaatimukseen kunnioittaa lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta.

3 §:n kohdan 6 muotoilu on joka tapauksessa epämääräinen. Onko tavoitteena antaa kaikille lapsille valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa jokaisen lapsen taustoja? Vai kullekin omia taustojaan? Yhtä kaikki keinona ja tuloksena on jokaisen saaminen omaksumaan valtakirkollinen usko mutta ei kenenkään säilyttämään syntymäateisminsa.

2 luku. Varhaiskasvatuksen järjestäminen

Pääkaupunkiseudun ateistit ry, pj Jouni Luukkainen 17.3.2018

4 § Lapsen edun ensisijaisuus: Olisi käytettävä lapsen oikeuksien sopimuksen velvoittavampaa ilmaisua "otettava huomioon" sanan "huomioitava" sijasta. Pykälä vaatisi ennen kaikkea, että julkisen vallan varhaiskasvatuksesta suljettaisiin pois uskonnot niiden tieteen vastaisine oppeineen ja jätettäisiin ne kotien mahdollisen kiinnostuksen varaan. Lapsella on suurempi oikeus osallistua varhaiskasvatukseen kuin kirkolla.

7 § Monialainen yhteistyö ja kehittäminen: Momenttia 1 vastaavan voimassa olevan lain 11 e §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa mainittiin, että muita tahoja voisivat olla esimerkiksi kerhotoimintaa järjestävä seurakunta tai järjestö. Mutta tästä eduskunnan rajaamasta seurakuntien osuudesta ei ole piitattu, vaan seurakunnat ovat pyrkineet jopa koko päiväkotiryhmän opettajiksi. Siksi on erittäin hyvä, että 7 §:n perustelut eivät mainitse seurakuntia.

3 luku. Oikeus varhaiskasvatukseen

Pääkaupunkiseudun ateistit ry, pj Jouni Luukkainen 17.3.2018

Katsomuskasvatusta lukuunottamatta varhaiskasvatus on lapselle hyödyllistä ja lapsen huoltajille useimmiten välttämätöntä ja heidän verovaroillaan ja maksuillaan tukemaansa. Mutta on tärkeätä, että ateisminvapautensa turvatakseen huoltajilla on oikeus pitää lapsi kotihoidossa mahdollisesti yhteiskunnan tuella (14 §) ja näin säästää lapsi uskontoiselta katsomuskasvatukselta.

4 luku. Menettelysäännökset

Pääkaupunkiseudun ateistit ry, pj Jouni Luukkainen 17.3.2018

20 § Osallisuus ja vaikuttaminen: Lapsen [vanhempien tai muiden] huoltajien on saatava ennen kaikkea vaikuttaa lapsen saamaan katsomuskasvatukseen. Huoltajien on voitava rajata seurakunnat pois lapseen vaikuttajista. Huoltajien on voitava vaatia, että lapselle ei julisteta uskontojen jumalia eikä muita uskontojen oppeja, kuten niiden vastenmielisiä, uskoa luomaan sepitettyjä pseudohistorioita. Ellei se ole mahdollista, huoltajien on voitava vaatia, että uskonnolliset oliot ja uskontojen kertomukset selitetään saman tien ihmisten mielikuvituksen tuotteiksi. Huoltajien on siis saatava lapsi suojattua uskontokasvatukselta. On muistettava, että korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen 2004:99 nojalla uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattoman lapsen osalta huoltajista yhden kielto uskontokasvatukselle on riittävä. Jos taas katsomuskasvatuksessa uskontokasvatusta ei ole mahdollista saman tien yrittää mitätöidä vastakkaisella ateismikasvatuksella, ei katsomuskasvatus voi oikeasti olla yhteistä vastoin 3 §:n uskottelua.

5 luku. Varhaiskasvatuksen suunnittelu ja arviointi

Pääkaupunkiseudun ateistit ry, pj Jouni Luukkainen 17.3.2018

23 § Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma: Lapsen ateistihuoltajien on voitava 3 §:n kohdan 10 nojalla saada kirjatuksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan se, mikä koskee 3 §:n kohdan 6 toteuttamista katsomuskasvatuksena. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa huomioidaan myös lapsen kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen tausta. Jos katsomuskasvatuksessa lapsen mahdollinen ateistinen tausta todellakin sitten otetaan huomioon, se tarkoittaa joko lapsen poissa pitämistä uskontokasvatuksesta tai uskontokasvatuksen välitöntä kumoamista nimenomaisella ateismikasvatuksella. Kummassakaan tapauksessa katsomuskasvatus ei voi olla yhteistä.

Lausunnon keskeinen sisältö

Pääkaupunkiseudun ateistit ry, pj Jouni Luukkainen 17.3.2018

Tavoitepykälän 3 kohdasta 6 pitää poistaa ateisminvapaudelle tuhoisat sanat "yleistä [lue: valtakirkollista] kulttuuriperinnettä" sekä "uskonnollista ja katsomuksellista". Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden yhteinen katsomuskasvatus on epäonnistunut, mahdoton ajatus.

On erittäin hyvä, etteivät 7 §:n perustelut mainitse seurakuntia, sillä edes voimassa olevan 11 e §:n perusteiden rajaus seurakunnista kerhotoiminnan järjestäjinä ei ole estänyt seurakuntia pyrkimästä opettamaan jopa koko päiväkotiryhmää.

On tärkeätä, että huoltajilla on oikeus pitää lapsi kotihoidossa mahdollisella yhteiskunnan tuella (14 §) ja näin säästää lapsi uskontoiselta katsomuskasvatukselta.

Jouni Luukkainen, puheenjohtaja

JK. Saattaa tietysti olla, että maininta seurakunnista oli poistettu juuri siksi, että se oli rajoitus.