Kirkkonummella ainakin ruotsinkielisessä perusopetuksessa kaikki katsomusaineet on opetettu yhdessä syksystä 2016 alkaen. Opetussuunnitelmassa tämä sanotaan seuraavasti (alla kaikki käännökset ruotsista ovat omiani): "(Perusopetuksessa) Kirkkonummen ruotsinkielisissä kouluissa opetetaan eri katsomuksiset oppilaat samassa ryhmässä." Kyseessä on yhdistyksemme ehdottomasti vastustama käytäntö. Mutta viimeksi olen ehtinyt kertoa siitä vain uutisissani Kulosaari-rutto leviämässä (16.11.2014) [HTML], Kauheaa, Helsinki sallii ET:n ja uskonnon yhteisopetuksen (10.3.2016) [HTML] ja Helsingin perusopetussuunnitelma (11.3.2016) [HTML] sekä mielipidekirjoituksessani Helsinki pilaa elämänkatsomustiedon (24.3.2016) [HTML].

Kantelu

Ortodoksivanhempi kanteli 26.9.2016 ruotsinkieliset kouluasiat käsittelevälle Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle (LSSAVI), että hänen viidennellä luokalla oleva poikansa ei saa sellaista ortodoksisen uskonnon opetusta, johon tällä on oikeus, ja että Kirkkonummen ruotsinkielisen uskonnonopetuksen järjestelyt ovat perusopetuslain ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisia. Kantelussa todetaan, että opetussuunnitelman mukaan kaikkia katsomusaineita opetetaan, mutta käytännössä on lopetettu vähemmistöuskontojen ja mahdollisesti myös elämänkatsomustiedon opetus. Ortodoksiselle opetukselle kuitenkin kolmen oppilaan vähimmäismäärä täyttyy, ja on ollut käytettävissä tuntiopettajia.

Yhteisopetusta on perusteltu uskontojen välisen dialogin kasvulla, mutta yhdenvertaisuus kärsii, kun pienet lapset pakotetaan edustamaan uskonnollista taustaansa ja seurakuntaansa heidän saamatta olla yksilöitä.

Kirkkonummen opetusviranomaisten mukaan noin 70 % opetuksesta on yhteistä, ja vain pieni osa tarvitsee järjestää erikseen. Mutta Opetushallituksen mukaan sisällöstä vain pieni osa on yhteistä, ja opetus yhteisistä aiheista pitää tapahtua eri uskonsuuntausten näkökulmista. Myös pelkästään luterilaisista koostuva opetusryhmä opetetaan keskitetyn, ei ev.-lut. opetussuunnitelman mukaan.

Oppitunneilla vältetään uskonnollisten käsitteiden käyttöä kuten nimenannon yhteydessä kasteen ja ortodoksisuuden avainkäsitteen kasteen sakramentin. Silloin ei ole kysymyksessä eri aineiden yhteisopetuksesta vaan pikemminkin uudesta oppiaineesta. Uudet opetussuunnitelman perusteet eivät muuttaneet millään tavoin katsomusaineiden opetusta, vaan eri uskonnoilla on omat oppikurssinsa. Oppikursseilla on samat tavoitteet mutta eri sisältö. Elämänkatsomustieto on aivan oma aineensa, jolla ei ole yhteisiä tavoitteita eikä yhteisiä sisältöjä uskonnonopetuksen kanssa.

Itse luin kantelusta ensimmäisen kerran evankelis-luterilaisen kirkon ruotsinkielisistä seurakunnista koostuvaan Porvoon hiippakuntaan keskittyvän Kyrkpressen-viikkosanomalehden 16.3.2017 ilmestyneen numeron artikkelista, jossa urhoollinen kantelija esiintyy valokuvallaan ja nimellään Jarri Vuorio. Hän kertoi moninaisista vaikuttamisyrityksistään, ja hän totesikin tulleensa osa-aika-aktivistiksi. Kyrkpressen 31.8.2017 otsikoi sitten kantelun tuloksen seuraavasti: "Ei uskonnon yhteisopetukselle".

Päätös

LSSAVI:n sivistystoimen ruotsinkielinen yksikkö antoi asiassa 21.8.2017 päätöksensä (LSSAVI/4538/06.06.01/2016). Olen lukenut niin päätöksen kuin kaiken muunkin kanteluun liittyvän aineiston. Päätöksessä viitataan, paitsi itse kanteluun, niin myös Kirkkonummen kunnan ruotsinkielisen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan selvitykseen ja lausuntoon 14.12.2016 (§ 70), kantelijan oma-aloitteeseen vastineeseen 1.1.2017, Opetushallituksen 29.3.2017 antamaan lausuntoon (OPH-255-2017) ja yhdenvertaisuusvaltuutetun 17.3.2017 antamaan lausuntoon (VVTDno-2017-396).

Yhteenvetona ja loppupäätelminä aluehallintovirasto katsoo päätöksessään noiden selvitysten ja lausuntojen perusteella seuraavaa:

Evankelis-luterilaisen uskonnon, ortodoksisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppikursseilla on osia, joiden sisältö on samanlainen. Nämä voidaan opettaa yhdessä yhteisen opettajan toimesta, koska jokainen oppilas saa silloin opetussuunnitelman mukaista opetusta ja kaikkia oppilaita voidaan kohdella yhtäläisin ehdoin.

Eri katsomusaineiden [ev.-lut. ja ort. uskonnot sekä ET] oppikursseissa on myös huomattavia osia, joilla ei ole vastaavuutta toisissa aineissa, sekä osia, joissa kunkin katsomuksen lähestymiskulma itsessään yhteiseen aiheeseen on toinen kuin toisissa aineissa.

Niitä oppikurssien osia, jotka sisällöltään eivät ole samanlaisia, ei voi yhteinen opettaja opettaa yhdessä, koska uskonnonvapaus perusopetuslaissa ilmoitettuine rajoituksineen antaa oppilaalle oikeuden oman uskontonsa opetukseen ja rivien välistä luettuna oikeuden pysyä erossa toisen uskonnon opetuksesta. Opetus ei silloin myöskään seuraa kokonaisuudessaan eri oppiaineiden opetussuunnitelman perusteita, ja vähemmistökatsomusta edustavat oppilaat joutuvat alttiiksi vaaranalaiseen asemaan, jossa he eivät saa samaa tukea opettajalta kuin erillisessä opetuksessa.

Jotta olisi mahdollista opettaa oppikurssien osia yhdessä, täytyy opetussuunnitelman perusteita täsmentää paikallisessa opetussuunnitelmassa niin, että voidaan selvästi erottaa yhtäläisyydet ja epäyhtäläisyydet. Ne vuosikellot niihin liittyvine taulukoineen, jotka Kirkkonummen kunta on laatinut, eivät täytä tätä funktiota, koska ne rakentavat siltoja oppiaineiden välille tavalla, joka ei vastaa opetussuunnitelman perusteita ja joka jättää pois oppikurssien osia. Kotien ei voida odottaa opettavan oppilaita omassa uskonnossa, vaan koulun täytyy opettaa koko oppikurssi.

Sitten:

"Yllä mainituilla perusteilla aluehallintovirasto katsoo, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus Kirkkonummen kunnan ruotsinkielisessä opetustoimessa ei ole yhdenmukaista voimassa olevan lainsäädännön ja opetussuunnitelman perusteiden kanssa. Aluehallintovirasto ilmoittaa ruotsinkieliselle varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnalle tämän käsityksensä ja päättää siten tämän asian käsittelyn."

(Ratkaisu on vain osittainen voitto, sillä se jättää kunnalle mahdollisuuden jatkaa ainakin osittaista yhteisopetusta opetussuunnitelmaa muuttamalla, jolloin ongelmat varmastikin säilyisivät. Yhteisopetus olisi purettava kokonaan.)

Opetushallitus puolustaa uskonnonvapautta

Lausunnossaan Opetushallitus toteaa, että vaihtoehtoisten katsomusaineiden tarkoitus on taata uskonnonvapaus kouluissa, niin että oppilaalla on oikeus oman uskontonsa opetukseen ja oikeus olla opiskelematta toisia katsomusaineita. Yllä aluehallintoviraston päätöksen yhteenveto-osastossa tälle lihavoimalleni periaatteelle on lievennys "rivien välistä luettuna", sillä lakiin ei periaatetta ole sinänsä kirjoitettu. Mutta mielestäni tämä seikka on asian ydin. Jos julkinen valta lakkauttaisi katsomusaineopetuksensa, ei loukattaisi kenenkään vakaumusta, sillä oman uskonnon opetuksen saamista ei valtiolta voisi vaatia kukaan. Mutta nyt yhteisopetuksessa oppilas pakotetaan kuulemaan tai jopa itse opiskelemaan vakaumuksensa vastaisia toisten katsomusaineiden asioita. Erityisen haitallista se on ET:n oppilaille, joille siten julistetaan eri uskontojen oppeja totuuksina, vaikka kouluopetuksessa ei oikein ole oikeutta oikaista tilannetta edes ET:n oppijoiden omassa keskuudessa eli saman tien selittää uskontojen opit pelkiksi keksityiksi uskomuksiksi. Haitallista se on myös oppilaille vähemmistöuskonnoissa, joilla, kuten ortodokseilla, on vaara tulla sulautetuksi luterilaiseen enemmistöön.

Myös minä vetosin tuohon katsomusaineiden perustavaan erillisyyteen kannellessani huhtikuussa 2013 Kulosaaren yhteiskoulun hankkeesta yhdistää yläkoulussa osittain uskonnonopetukset ja elämänkatsomustiedon opetus; ks. Kantelut [HTML], 1.18. Jälkikäteen paljastui, että koulun johtokunta oli jo maaliskuussa 2013 päättänyt yhdistelystä; ks. uutiseni Kulosaaren yhteiskoulun asiakirjat (24.8.2013) [HTML]. Siksi kanteluani ei olisi saanut torjua ennenaikaisena. Kirkkonummen selvitys vetoaa Kulosaaren yhteiskoulun malliin.

Opetushallitus toteaa, että Kirkkonummen paikallisessa opetussuunnitelmassa on kullekin katsomusaineelle oma opetussuunnitelmansa mutta että on myös rakennettu yhteinen opetus ja vuosikello sekä yhteinen opetusmateriaali kaikille katsomusaineille, jolloin niillä on käytännössä sama opetussuunnitelma, mikä on vastoin opetussuunnitelman perusteita.

Opetushallitus jatkaa, että opetussuunnitelman perusteissa on kokonaisuuksia, joita eri katsomusaineissa opetetaan eri lailla, vaikka niillä on sama nimi. Kaikilla opetettavilla uskonnoilla on samat tavoitteet, jotka eroavat elämänkatsomustiedon tavoitteista, mutta tavoitteet kullakin opetettavalla uskonnolla saavutetaan opetuksessa erilaisten keskeisten tavoitteiden kautta. Opetushallitus huomauttaa, että esimerkiksi sisältöalue "Hyvä elämä" (vuosiluokilla 3-6) tarkastelee ev.-lut. uskonnossa kristinuskon keskeisiä eettisiä ohjeita: kultaista sääntöä, rakkauden kaksoiskäskyä ja kymmentä käskyä. Ortod. uskonnon opetuksessa oppikurssin keskeinen sisältö on ortodoksisen kirkon opetus. ET:n opetuksessa tutkitaan vapautta ja vastuuta, erityisesti ajattelun-, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapautta (tai oikeammin niiden näkökulmista; sisältöalueessa "Kasvaminen hyvään elämään").

Opetushallitus toteaa myös, että seuraava Kirkkonummen kuvaus katsomusaineista on toinen kuin opetussuunnitelman perusteissa: "Opetuksella on yleissivistävä luonne yhtäläisesti esimerkiksi yhteiskuntaopin opetuksen kanssa." Kunnan selvityksen perusteella osa oman uskonnon opetuksesta (tuon uskonnon erityiset osat) on jätetty kotien vastuulle kotitehtävien muodossa, mikä ei Opetushallituksen mukaan ole mahdollista.

Opetushallitus huomauttaa, että opetusohjelma vuosiluokilla 1-6 sisältää useita aiheita ev.-lut. uskonnon opetussuunnitelmasta. Osa aiheista ei ylipäätään sovi esimerkiksi ET:n opetussuunnitelman perusteisiin (kuten pyhät kirjoitukset; islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden yhtäläisyydet; ekumeniikka), ja vuosikelloista puuttuvat jotkin ET:n opetuksen kokonaisuudet (kuten esimerkiksi, mitä tarkoittaa ymmärtäminen, tietäminen, uskominen ja olettaminen; maailman kulttuuriperintö ja sen arvo; rauhan ja demokratian merkitys). Ortodoksisen uskonnon opetuksen vuosikurssien 3-6 keskeisiä sisältöjä ovat liturginen elämä pääpiirtein, pyhät mysteerit ja kirkolliset toimitukset sekä ortodoksinen oppi. Näitä seikkoja joko ei tarkastella lainkaan tai tarkastellaan vain ohimennen Kirkkonummen opetusohjelmassa.

Opetushallitus katsoo, että vuosikelloon liitetyn taulukon mukaan opetus koostuu eri katsomusaineiden vain heikosti teemoihin liittyvistä palasista. Kuitenkin oppiaineet ovat perusteiden mukaan kokonaisuuksia. Opetushallituksen mukaan ET:n ja ortodoksisen uskonnon opetuksen opetussuunnitelmat eivät opetusohjelman nojalla ole kaikilta osin yhdenmukaisia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kanssa.

Opetushallitus toteaa, että ET:n ja ortodoksisen uskonnon oppilaiden määrät ovat kunnan selvityksen nojalla pienet ja että opetussuunnitelman puutteista joutuvat täten kärsimään kaksi vähemmistöryhmää.

Opetushallitus korostaa, että oppilaalla on oikeus seuraamansa oppikurssin opetussuunnitelman perusteiden mukaiseen opetukseen. Määräysten mukaan ei ole kiellettyä opettaa eri oppiaineita tai eri oppikursseja samassa oppiaineessa samalla tunnilla, mutta oppilas voi opiskella vain yhden katsomusaineen oppikurssia, mikä ei kuitenkaan oikeuta sitä, että opetuksen sisältö on sama kaikille oppilaille.

Opetushallitus joutui valitettavasti myöntämään lihavoimani tekstin. Olin varoitellut moneen otteeseen uutisissani perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden laatimisen vaiheilta, että perusteiden lukua 4.4 Opetuksen eheyttäminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet voitaisiin käyttää väärin esimerkiksi luomaan uskonnon ja historian opetuksen yhteisprojekteja, jotka halusin uskonnonvapauden vastaisina torjua. Mutta silloin en osannut edes kuvitella, että sitä käytettäisiin perusteena jopa niin suurelle vääryydelle kuin eri uskontojen oppimäärien ja ET:n yhdistämiseen samoille oppitunneille.

Opetushallitus myös havaitsi, että kanteluun liitteenä ollut ortodoksioppilaan kouluvihko osoitti, että opetuksen ja oppimateriaalin sisältö oli suurimmaksi osaksi muuta ainesta kuin ortodoksisen uskonnon keskeistä sisältöä. Kantelu meni siis hyvin syvälle itse opetukseen, ja se oli tärkeä syy kantelun menestymiselle.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu vastustaa Kirkkonummen harjoittamaa syrjintää

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaisesta välittömästä syrjinnästä tuskin on kysymys, sillä yhteisopetuksessa kaikkia ruotsinkielisiä oppilaita kohdellaan samalla tavalla riippumatta uskonnosta tai katsomuksesta.

Yhdenvertaisuuslain 13 §:n mukaista välillistä syrjintää on, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella, paitsi jos säännöllä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia. Kunnan ruotsinkielisissä opetusryhmissä ev.-lut. opetukseen osallistuvat ovat suuri enemmistö ja vain yksi tai muutama osallistuu ortodoksisen uskonnon opetukseen. Opettavilta (luokan)opettajilta puuttuu ortodoksisen uskonnon pätevyys. Silloin yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan on oikeutettua todeta, että oppilaita, jotka osallistuvat uskonto- tai katsomusaineen opetukseen, joka on selvässä vähemmistössä opetusryhmissä, kohdellaan eri  verrattuna oppilaisiin enemmistöuskonnon opetuksessa. Tällöin on tarkasteltava mahdollisia hyväksyttäviä tarkoituksia ja valittujen keinojen oikeasuhtaisuutta.

Yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan tässä asiaankuuluva laki on perusopetuslaki.

(Seuraava kappale on poimittu aluehallintoviraston selostuksesta yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnosta, joka taas perustuu kunnalta pyydettyyn selvitykseen, joka taas on aluehallintoviraston toimittama. Asiakirjat ovat siis monikerroksellisia, ja eri kerrokset saattavat hiukan erota toisistaan.)

Kunta katsoo, että yhteisopetuksen tavoite on muun muassa, että oppilaiden oppiminen yhdessä yli uskonto- ja katsomusrajojen luo edellytyksiä aidolle vuorovaikutukselle ja yhteisöllisyydelle. Kunnan mukaan koulun henkilöstö kohtelee kotien erilaisia uskontoja, katsomuksia ja perinteitä avoimesti ja kunnioittaen luoden sillä tavoin edellytyksiä rakentavalle vuorovaikutukselle ja oppilaiden kehittymiselle ihmisyyteen (tunnistan, että ylläoleva on opetussuunnitelman perusteiden arvoperustaosuudesta). Kunnan mukaan kokevat oppilaat eri katsomusaineiden yhteisopetuksessa syvempää oppimista keskustelujen, draamaharjoitusten ja projektiperustaisten työskentelytapojen kautta ja saavat syvällisemmän ymmärryksen omasta ja muiden identiteetistä ja näkötavoista. Kunnan mukaan oppilaiden ei kuitenkaan tarvitse henkilökohtaisesti edustaa uskontoaan tai katsomustaan oppitunneilla, elleivät itse niin valitse, vaan ainoastaan "omassa kehityksessään, kotitehtävissä ja mahdollisissa projekteissa". Kunnan mukaan vältetään oppilaiden jako "meihin ja heihin" sisällyttämällä kaikki opetusryhmiin. Kunta kuvailee, että opetuksella on yleissivistävä luonne.

(Totean, että perusteiden luvussa 2.2 Perusopetuksen arvoperusta oppilaan kasvua ihmisyyteen kuvaa pyrkimys muun muassa totuuteen. Mutta kaikkinainen uskonnonopetus ja kirkon pakkojäsenyys tekevät pilkkaa pyrkimyksestä totuuteen.)

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan yllä mainitut tavoitteet ovat linjassa valtakunnallisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kanssa ja ne voidaan myös aiheellisesti nähdä yleisesti ottaen hyväksyttäviksi. Paitsi tavoitetta pitää kuitenkin myös arvioida valittujen keinojen oikeasuhtaisuutta. Voidakseen arvioida sen järjestelyn oikeasuhtaisuutta, jossa eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetus on Kirkkonummen kunnassa yhdistetty, täytyy voida arvioida, mitä seurauksia kunnan nykyisellä ratkaisulla on eri oppilaille. Kunnan selvityksessään esittämästä ei käy selvästi ilmi, kuinka esitetyt tavoitteet ajatellaan käytännössä saavutettavan. Koska kantelu oli jätetty syksyn alussa opetuksen vasta alettua, ei myöskään kantelukirjoituksessa ole paljoa tietoa, joka antaisi kuvan opetuksen tosiasiallisesta tilasta.

Kun otetaan huomioon, että eri uskontojen ja ET:n opetussuunnitelman perusteet eroavat toisistaan silmiinpistävästi, voidaan lähteä siitä, että on pedagogisesti ja ajankäytöllisesti hyvin vaativaa opettaa kolmea ainetta samassa ryhmässä menettämättä opetussuunnitelman sisällön osaakaan. Kirkkonummen kunta ei ole voinut vakuuttavalla tavalla osoittaa, että opetustapa onnistuu saavuttamaan ne suhteellisen yleiset tavoitteet, jotka kunta on opetukselle asettanut, yhdessä niiden oppiaineille erityisten tavoitteiden ja sisältöjen kanssa, jotka on asetettu valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa.

(Yhdenvertaisuusvaltuutettu siis asetti ja myös alla asettaa todistustaakan kunnalle, ei kantelijalle!)

Kirkkonummen kunnan uusi käytäntö tarjota ruotsinkielistä ortodoksista uskonnon opetusta samassa ryhmässä muun ruotsinkielisen uskonnonopetuksen kanssa kohtelee eri uskonto- ja katsomusryhmiin kuuluvia oppilaita näennäisesti samalla tavalla. Kunta katsoo, että ratkaisu tukee aitoa vuorovaikutusta ja oppilaiden keskinäistä yhteisyyttä. Kunta ei kuitenkaan ole osoittanut, kuinka se käytännössä saavutetaan.

Seuraukset ratkaisusta tarjota opetusta samoissa ryhmissä voivat olla erilaiset oppilaille, jotka kuuluvat vähemmistöuskontoon (tässä tapauksessa ortodoksiseen), verrattuna oppilaisiin, jotka kuuluvat enemmistöuskontoon (Kirkkonummen tapauksessa ev.-lut. kirkkoon). Kunnan näkökanta ja kantelijan näkökanta seurauksista poikkeavat silmiinpistävästi toisistaan. (Yhdenvertaisuusvaltuutettu antaa siis aivan oikein suuren painon kantelijan "kokemusasiantuntijuudelle"!) Kun konkreettinen tieto opetuksen sisällöstä ja sosiaalisesta/pedagogisesta ilmapiiristä luokassa on puutteellista, on vaikea arvioida, kuinka kunnan asettamat sinänsä hyväksyttävät tavoitteet voidaan saavuttaa todellisuudessa. (Ei siis aseteta kantelijalle vaatimusta osoittaa, että kunnan poikkeava opetusjärjestely ei saavuta [mukamas] sinänsä hyväksyttäviä tavoitteita.)

Kun tarkastellaan kaikkia näkökantoja, kuten eri aineiden opetussuunnitelmien eroavuuksia, opettajan muodollista pätevyyttä sekä niitä turvallisuuden ja osallisuuden periaatteita, jotka on asetettu opetussuunnitelman yleisessä arvopohjassa, näyttää todennäköiseltä, että oppilaat, jotka ovat oikeutettuja opetukseen uskonnossa tai katsomusaineessa, jossa on vain harvoja oppilaita, voivat joutua heikkoon asemaan sekä sosiaalisesti että opetuksen suhteen. Tämä voi merkitä välillistä syrjintää.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa, että Kirkkonummen kunnassa perusopetuksen järjestäjiä on kaksi: suomenkielinen ja ruotsinkielinen. Ne ovat järjestäneet uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen eri tavoin, sillä suomenkielinen opetus annetaan edelleenkin erillisissä ryhmissä. Koska on kuitenkin kyse oppilaista samassa kunnassa, on asianmukaista arvioida, onko ruotsinkieliset ortodoksioppilaat saatettu huonompaan asemaan kuin suomenkieliset ortodoksioppilaat. Silloin voisi olla kyse syrjinnästä kielen perusteella. Kantelija kertoi vastineessaan, että kunta ei suostunut hänen pyyntöönsä siirtää hänen lapsensa suomenkieliseen ortodoksisen opetuksen ryhmään, vaikka se olisi käynyt aikataulullisesti ja vaikka muissa kunnissa, kuten Espoossa, se on mahdollista. Kannanotoissaan yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että eri opetuksen järjestämistavat voivat olla ongelma yhdenvertaisen kohtelun näkokulmasta. (Huomaan, että aluehallintovirasto ei kuitenkaan ottanut tätä selvää kieleen perustuvasta syrjinnästä kertovaa seikkaa yhteenvetoonsa ja päätelmiinsä.)

Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiinnittää huomion siihen, että yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Toimenpiteiden on oltava oppilaitoksen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. Perusopetuksen tapauksessa oppilaille ja heidän huoltajilleen on varattava mahdollisuus tulla kuulluiksi toimenpiteistä. Tämä ei merkitse, että toimenpiteiden on suoraan perustuttava oppilaiden tai heidän huoltajiensa näkökohtiin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo kuitenkin, että voi olla vastoin edistämisvelvoitteen henkeä, jos kunta tai oppilaitos ryhtyy toimenpiteisiin, jotka ovat avoimesti huoltajien mielipiteitä vastaan kysymyksessä, joka suoraan koskee tiettyä vähemmistöryhmää. Kirkkonummen kunnassa ortodoksisen uskonnon ruotsinkielisen opetuksen tapauksessa on tullut esille, että osa huoltajista kokee, että opetuksen järjestämisen tapa saattaa heidän lapsensa huonompaan asemaan. (Totean, että aluehallintovirasto ohittaa tämän seikan. Tässä kuitenkin pienen ortodoksivähemmistön asiantunteva edustaja on korottanut äänensä syrjintää vastaan ja yhdenvertaisen kohtelun puolesta, kun taas ev.-lut. enemmistöä suosivaa kuntaa ei voi asiantuntevana pitää.)

Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa päätelminään, että riippumatta siitä, arvioiko aluehallintovirasto, että Kirkkonummen kunnan menettely on perusopetuslain ja/tai opetussuunnitelman perusteiden vastainen, yhdenvertaisuusvaltuutetun mielestä menettely voi olla vastoin sitä velvollisuutta edistää yhdenvertaista kohtelua, jonka yhdenvertaisuuslaki asettaa opetuksen järjestäjille ja oppilaitoksille. Lisäksi menettely voi olla vastoin yhdenvertaisuuslain asettamaa välillisen syrjinnän kieltoa.

Aluehallintovirasto uskonnonvapaudesta

Tätä aihetta koskettelee päätöksessä yksi erityinen, seuraavan sisältöinen kappale. Vaikka uskonnonopetus ei määritelmän perusteella ole sellaista uskonnon harjoittamista, jota niin kutsuttu negatiivinen uskonnonvapaus koskee - oikeus olla harjoittamatta uskontoa omantuntonsa vastaisesti -, katsoo aluehallintovirasto, että oikeus ja velvollisuus osallistua uskonnonopetukseen on perusopetuslaissa muotoiltu niin, että yhtäkään oppilasta ei voi pakottaa osallistumaan muun uskonnon opetukseen kuin omansa. Oppilaalla on siten oikeus saada opetusta omasta uskonnostaan ja oikeus olla erossa muun uskonnon opetuksesta.

Itse olen sitä mieltä, että perustuslain 11 § on muotoiltu liian heikosti tai ainakin sen vallitseva tulkinta on liian heikko, sillä mielestäni kaikki uskonnonopetus on, ja myös uskontotieto-oppiaineena olisi, tunnustuksellista uskonnon harjoittamista. Uskonnon ja omantunnon vapaus voi kaikille toteutua vain maallisessa valtiossa, jossa kirkko on erotettu valtiosta ja uskonnonopetus kaikissa muodoissaan, kuten uskontotietona, on lakkautettu julkisen vallan koulusta ja jossa ketään ei saa velvoittaa harjoittamaan uskontoa eikä ketään saa estää harjoittamasta uskontoa.

Aluehallintovirasto kysyi tiukasti

LSSAVI:n selvityspyyntö 23.11.2016 Kirkkonummen kunnan ruotsinkieliselle varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnalle oli melko seikkaperäinen. Siksi pyyntö kannattaa tässä esittää ja myös sen vuoksi, että kävisi selväksi, että paljon jätettiin kysymättä. Selvityksessä piti:

- selvittää, millä tavoin uskonnonopetus ja erityisesti ortodoksisen uskonnon ja muiden vähemmistöuskontojen opetus sekä elämänkatsomustiedon opetus järjestetään perusopetuksessa Kirkkonummen kunnan ruotsinkielisissä kouluissa,

- selvittää oppilaspohja (oppilaiden lukumäärä ja jakautuminen eri koulujen ja vuosikurssien kesken) ortodoksisen uskonnon, muiden vähemmistöuskontojen ja elämänkatsomustiedon opetuksessa,

- selvittää niiden opetusryhmien koostumus, joissa eri uskonsuuntien oppilaita opetetaan yhdessä,

- liittää mukaan lautakunnan päätös 1.6.2016 ja siihen kuuluva valmisteluaineisto,

- liittää mukaan ne opetussuunnitelman osat, jotka koskevat uskonnonopetusta sekä mahdolliset muut uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevat ohjausasiakirjat,

- antaa oma lausunto asiassa,

- sekä liittää mukaan kaikki muut tiedot ja käsittelyt, jotka mahdollisesti koskevat tätä asiaa.

Selvityksessä ja lausunnossa piti erityinen huomio kiinnittää niihin asioihin, joihin kantelussa viitattiin. Selvityksestä piti vähintäänkin tulla esille:

- kuinka ilmiö- tai teemapohjainen opetus eri uskonnoissa toimii käytännössä ja kuinka ilmiö- tai teemapohjaisen opetuksen oppiainerajat ylittävä luonne määritellään,

- mitkä osat tarkalleen oppikurssien erityisistä sisällöistä Kirkkonummen kunta katsoi olevan yhteisiä eri uskonsuuntauksille,

- kuinka opetuksessa otetaan huomioon eri uskonsuuntausten tulokulmat yhteisiin kysymyksiin ja eri uskonsuuntausten käsitejärjestelmät, erityisesti ortodoksisen uskonnon suhteen,

- kuka opettaa niitä opetusryhmiä, joissa eri uskonsuuntiin kuuluvia oppilaita opetetaan yhdessä,

- kuinka vältetään se, että oppilaat yhteisissä keskusteluissa tuntevat olevansa pakotettuja ottamaan uskonnollisen taustansa edustajan roolin ikäänsä sopimattomalla tavalla,

- kuinka opetuksessa vältetään jako "meihin ja heihin" ja kuinka otetaan huomioon yksilön oikeus olla julkisesti ilmaisematta henkilökohtaista vakaumustaan (joka ei ole sama kuin virallinen kuuluminen uskonnolliseen yhdyskuntaan).

Kirkkonummen selvityksestä

Selostan lautakunnan selvitystä vain osittain, sillä selvitystä on käsitelty jo edellä. Lautakunnan selvitys on päivätty 9.12.2016, ja se on hyväksytty lautakunnan 14.12.2016 pitämässä kokouksessa (§ 70). Lautakunnan lausunto on selvityksen päätösosa. Selvityksessä on kuusi liitettä.

Selvityksen mukaan oppikurssit toteutetaan niin, että oppilaiden erilaiset uskonnolliset ja tunnustukselliset taustat otetaan huomioon (selvitys kehottaa katsomaan liitettä 1: Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen vuosikello). Lukuvuosi on jokaisella vuosikurssilla jaettu eri teemojen tai ilmiöiden mukaan; ne taas on valittu suoraan uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmista. Vuosikello ja sen täydennys (liite 2: Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen vuosikellon täydennys) kuvaavat seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti sisällön ja tavoitteet, joita käsitellään eri ilmiöissä tai teemoissa ev.-lut. uskonnon, ortod. uskonnon ja elämänkatsomustiedon eri vuosikursseilla.

Palaan erikseen näihin kahteen liitteeseen sekä Kirkkonummen kunnan ruotsinkielisen perusopetuksen opetussuunnitelman eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevaan otteeseen, joka on liitteenä 6.

Selvityksessä todetaan, että yhteistyö kotien kanssa toteutetaan kotitehtävinä, joissa oppilas keskustelee vanhempiensa kanssa omasta uskonnostaan ja katsomuksestaan. Tällä tavoin koulu ja koti tukevat yhdessä oppilaan henkilökohtaista katsomuksellista identiteettiä.

Kantelijan vastineen mukaan huoltajat eivät ole saaneet mitään tietoa sellaisesta yhteistyöstä.

Totean, että koko katsomusopetus pitäisi siirtää kotien annettavaksi. Selvitys viittaisi siihen, että sopiva oppimateriaali olisi jopa jo olemassa. Tietysti uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat kodit saisivat materiaalinsa omasta yhdyskunnastaan, jos ne sellaisesta materiaalista olisivat kiinnostuneita. Olisi aivan oikein olla välinpitämätön mahdollisen oman uskonnollisen yhdyskuntansa opeista ja jättää silloin sellaiset kotitehtävät hankkimatta, sillä koulu ei kuitenkaan olisi vääntämässä oppilasta toiselle kannalle. Toisaalta kiinnostuneet kodit voisivat panostaa kasvatukseensa suurestikin; eivät pelkästään ottamalla lapsensa mukaan omaan uskonnonharjoittamiseensa, vaan myös hankkimalla kasvatusta muualtakin rahallisinkin uhrauksin. Yksityisen opetuksen kysyntä loisi yksityisen opetuksen tarjontaa; yksityisenä tässä voi pitää myös uskonnollisen yhdyskunnan itsensä antamaa kasvatusta. Koulun siten ollessa vapaa uskonnonopetuksesta ei erityistä elämänkatsomustiedon kotiopetusta tarvittaisi.

Mutta nyt Kirkkonummella on tilanne, että koulu antaa lähinnä luterilaista kasvatusta, ja vähemmistökotien on oikaistava koulun opetusta. On nurinkurista, jos ateistikodeissa joudutaan kiistämään koulussa opetettava valheellisena. Mutta annetaanko sellaisen kotitehtävien ratkaisutavan nousta esille oppitunneilla? Entä ovatko kotitehtävät sellaisia, että ne itsessään synnyttävät valtakirkkoon kuuluvissa kodeissa, joissa "uskotaan, mutta toisin kuin kirkko opettaa", keskustelua, joka tukee kodin näkemystä? Vai onkohan sittenkin niin, että kotitehtävät päinvastoin tukahduttavat sellaisen keskustelun ja esittävät asiat juuri niin, "kuin kirkko opettaa"?

Selvityksessä sanotaan, että eri katsomusten edustajia voi opetuksen puitteissa vierailla koulussa ja että oppilasryhmät voivat vierailla erilaisissa pyhissä tai muuten merkityksellisissä paikoissa.

Mutta papin vierailu tai vierailu papin luona antaa papille mahdollisuuden julistaa kirkon uskoa mukamas pelkkänä tiedon jakamisena. Kuitenkin elämänkatsomustiedon opettajan opas muistaakseni 1980-luvulta muistutti, että oppilaat tulevat uskonnottomista kodeista ja että siksi aluksi uskonnoista kerrotaan vain niiden olemassaolo mutta ei niiden oppeja. Noita oppejahan ei kuitenkaan olisi soveliasta selittää pelkiksi sepityksiksi, joten ne käsitellään vasta myöhäisessä vaiheessa ja vain suppeasti.

Opettajina vuosikursseilla 1-6 toimivat luokanopettajat. Totean, että siis myöskään elämänkatsomustiedon omia opettajia ei käytetä. Kaksi opettajaa, toinen uskontotieteeseen erikoistunut luokanopettaja ja toinen historian, elämänkatsomustiedon ja uskonnon aineenopettaja, ovat suunnitelleet opetuksen, vuosikellon ja opetusmateriaalin Kirkkonummen ruotsinkielisille peruskouluille.

Selvityksen liitteet 3 ja 4 ovat oppilaiden lukumääriä koskevia tietoja, joita aluehallintovirasto pyysi. Laskin, että oppilaita vuosiluokkien 1-6 ruotsinkielisessä opetuksessa on yhteensä 636 ja että heistä ev.-lut. uskonnossa on 577, ortod. uskonnossa 6, katolisessa uskonnossa 1, juutalaisuudessa 0, islamissa 2, vapaakirkon tai adventtikirkon uskonnossa 2 ja elämänkatsomustiedossa 48 eli 7,5 % kaikista. Mahdollisesti nämä luvut kertovat kuitenkin oppilaiden ryhmittelystä heidän uskonnollisen asemansa suhteen.

Lautakunnan päätös 1.6.2016 (§ 35) ruotsinkielisen perusopetuksen opetussuunnitelman hyväksymisestä on selvityksen liitteenä 5. Päätöksessä ei puhuta mitään katsomusaineiden opetuksesta, vaan katsomusaineiden yhteisopetus tulee esille vain itse opetussuunnitelmassa. Sen sijaan päätöksessä kerrotaan opetussuunnitelman valmistellun yhteistyössä hallintohenkilökunnan, rehtorien, opettajien, muun kouluhenkilöstön, oppilaiden, muiden sektoreiden edustajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Oppilaat ovat osallistuneet opetussuunnitelmaprosessiin koulussa tavallisen koulutyön ohessa, ja asiasta on kerrottu huoltajille; prosessi on myös ollut sisältönä muun muassa erinäisissä tapaamisissa vanhempien kanssa. Kunnan kotisivuilla on annettu kommentointimahdollisuus. Helmi-tiedonanto opetussuunnitelmasta on annettu huoltajille viimeisen kommentointikierroksen yhteydessä toukokuussa 2016, jolloin myös lautakunnan jäsenillä oli mahdollisuus kommentoida opetussuunnitelmatekstejä.

Päätöksessä ei selostettu, miten esimerkiksi elämänkatsomustiedon oppilaiden mielipidettä katsomusaineiden yhteisopetuksesta oli mahdollisesti kysytty ja mitkä olisivat sitten olleet kyselyn tulokset. Oliko kunta edes pyytänyt kiinnittämään erityistä huomiota ehdotukseen uudesta opetusjärjestelystä? Eihän sellaisen järjestelyn mahdollisuuteen olisi mitenkään voinut itse varautua.

Selvityksessä päätöksestä todetaan, että se, miten opetus sitten järjestetään, ja se, jos kouluissa valitaan aineiden tai ainekokonaisuuksien yhteisopetus, on operatiivinen päätös, jonka koulujen rehtorit tekevät ja joka kirjataan asianomaisen koulun lukuvuosisuunnitelmaan.

Mielestäni kuitenkaan katsomusaineiden yhteisopetus ei voi olla pelkkä "operatiivinen päätös", sillä päinvastoin kyseessä on mielestäni raskas uskonnonvapauden loukkaus.

Lautakunnan lausunto päättää selvityksen. Lainaan siitä seuraavan kappaleen.

Opetussuunnitelman mukaiset sisällöt ja tavoitteet ja ainekset, jotka ovat yhteisiä, löytyvät kuvattuina liitteestä 2 Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen vuosikellon täydennys. Liitteestä käyvät esille ne yhtäläisyydet ja yhteiset osat, jotka ovat olemassa eri katsomusaineissa, ja mikä tekee mahdolliseksi yhteisopetuksen ilman, että oppilaiden oikeutta oman katsomuksen mukaiseen opetukseen supistetaan. Kun sisällöt tai tavoitteenasettelut eroavat eri katsomusaineissa, eriyttää opettaja opetuksensa, ja joissain tilanteissa voi olla paikkansa ulkopuolisille eri katsomusaineiden asiantuntijaedustajille. Opetusryhmät voidaan myös tarvittaessa jakaa ja opetus antaa eri ryhmissä eri katsomuksien osalta.

Mitä tarkoittaa eriytetty opetus samassa opetustilassa? Ei yhdenlaista opetusta yhtäällä saava oppilas voi sulkea korviaan toisenlaiselta opetukselta toisaalla. Vai hoidetaanko eriytys niin, että opettaja on täysin hiljaa sen aikana ja kukin osaryhmä tutustuu omiin aineistoihinsa ja tekee omia tehtäviään? Kuitenkin oleellista katsomusaineiden erikseen opettamiselle on se, että siten vältetään oppilaiden altistaminen toiselle katsomusaineelle, jolloin erityisesti elämänkatsomustiedon oppilaat välttyvät koulun muusta opetuksesta kukin omalla tavallaan poikkeavilta eri uskontojen opetuksilta. Elämänkatsomustieto puolestaan ei käsittele uskontoja tavalla, joka kiistäisi niiden opit; se vain jättää uskontojen opit sivuun.

Yhteisopetuksesta yksityiskohtaisemmin

Tarkastelen opetusta yksityiskohtaisemmin eri kirjoituksessani lautakunnan selvityksen liitteiden 1, 2 ja 6 sekä kanteluun liitetyn materiaalin pohjalta uutisessani Kirkkonummen ruotsinkielisen katsomusaineiden yhteisopetuksen
tarkastelua (13.11.2017) [HTML].

Jouni Luukkainen