Yksityinen Kulosaaren yhteiskoulu Helsingissä yhdisti lukuvuoden 2013 alusta yläkoulussa elämänkatsomustiedon (ET) opetuksen pääosin uskonnonopetukseen. Kirjoitin aiheesta viimeksi uutisen [HTML] lähes vuosi sitten. Toivon voivani kohta jatkaa siinä mainitsemaani kanteluani eduskunnan oikeusasiamiehelle kiireisen vuoden jälkeen. 

Mutta nyt on valitettavasti kerrottava lyhyesti väärästä ja todella ikävästä samanlaisesta kehityksestä muualla. 

Jo viime maaliskuussa lehdet (kuten Aamulehti 29.3.(?), Keskisuomalainen 29.3., Lapin Kansa 29.3., Turun Sanomat 30.3.) julkaisivat hiukan eri muodoissa saman STT:n uutisen, kuinka monia kaupunkeja kiinnostaa toteuttaa "uskonnon yhteisopetus" Kulosaaren yhteiskoulun malliin (AL, LK): "Nyt vastaavaa aiotaan kokeilla kahdessa yläkoulussa Turussa. Ainakin Tampereella, Oulussa ja Helsingissä asia on ollut esillä keskusteluissa." 

Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta päätti 23.9.2014 puheenjohtaja Sanna Lauslahden (kok, kansanedustaja) lisäysehdotuksen mukaisesti äänestyksen jälkeen (9 jaa, 2 ei, tyhjiä 2, poissa 0) "selvittää mahdollisuuden Kulosaaren mallin mukaisen uskonnon-\elämänkatsomustiedon pilotointiin". Asia oli esillä lautakunnan käsitellessä suomenkielisen opetuksen talousarvioehdotusta vuosille 2015-2017; ehdotus kaavailee, että "katsomusaineiden opetusta tehostetaan niin, että opetukseen käytettävä kokonaistuntimäärä ei kasva, vaikka oppilasmäärät kasvavat huomattavasti". Siksikö elämänkatsomustieto halutaan lopettaa ja kaikki pakottaa (luterilaiseen) uskontotieto-uskonnonopetukseen? 

Helsingin Sanomien 24.9.2014 uutisessa "Espoo kevensi koulusäästöjä, erikoisopetukseen ei puututa" asia paljastui seuraavasta: "Espoo haluaa myös kokeilla tapaa yhdistää uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta samaan tapaan kuin Helsingissä Kulosaaressa (on tehty)." 

Joensuun normaalikoulu. Helsingin Sanomat ti  21.10.2014 [PDF] kertoi pääuutissivullaan, että "Uskonnon ja ET:n opetus yhdistettiin Joensuussa". Itse jutun, "Yksi tunti, kolme katsomusta", mukaan Joensuun normaalikoulun yhdeksäsluokkalaiset ET:n ja uskontojen oppilaat ovat yhteisillä "katsomusaineiden" tunneilla, joissa kuukauden ajan käsitellään etiikkaa. Luokan edessä ovat vuorotellen ET:n, ortodoksisen uskonnon ja evankelisluterilaisen uskonnon opettajat. Jutun alaotsikon mukaan "Itä-Suomen yliopisto selvittää, miten koulussa koetaan uskontojen ja ET:n opettaminen yhdessä". Neljän tutkimuksen projektin johtajana on yliopiston uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani. 

Jutussa haastateltu ET:n oppilas (tyttö) kertoi haluavansa takaisin pieneen ET-ryhmäänsä. Hän ei pidä yhteistuntien uskonnollista osioista. Hänestä myös tuntuu vieraalta iso ryhmä, jossa on vaikea ilmaista itseään. 

Sen sijaan myös haastatellut kaksi ev.lut. uskonnon oppilasta ja yksi ort. uskonnon oppilas olisivat valmiit jatkamaan yhteistunteja. Mutta niinpä "harva nuori on kiinnostunut uskonnosta syvällisesti", toinen näistä ev.lut. oppilaista (poika) kertoi. 

ET-opettaja Markus Lajunen on myös valmis jatkamaan opetusta osittain yhdessä, osittain erikseen, kuten myös ev.lut. uskonnon opettaja Minna Ursin. Ortodoksisen uskonnon opettaja Juha Pössi kannattaa oman uskonnon opetusta, vaikka kokeiluna se on hänen mielestään hyvä. 

Mainittu Markus Lajunen on ilmeisesti sama YTM Markus Lajunen, joka on hoitanut Jyväskylän yliopistossa uskonnon pedagogiikan opettajan virkaa ja opettanut Porin aikuislukiossa uskontoa. Petturilla on siis selittävä taustansa. 

Pössi ei huomaa, että kokeiluun suostuessaan hän valmistaa tietä uskontotiedolle, joka olisi sitten luterilaista.

Karjalainen ke 22.10.2014 [PDF] kirjoittaa samasta aiheesta. Olisikohan koululla ollut jonkinlainen tiedotustilaisuus? Pössi sanoo, että ortodokseilla etiikan kysymykset pohjaavat dogmatiikasta, ET:ssä filosofiasta. Lajuselle kokeilu oli antoisa; oppilaiden on hyvä tuntea eri uskontokuntien näkemys asioihin. Hän toteaa, että kulttuuri kumpuaa monesti nimenomaan uskonnoista. Lajunen myös pohtii sitä, onko yhteisen opetuksen paikka peruskoulussa vai lukiossa. 

Lajunen on siis valmis uhraamaan ET:n yhteisopetuksen hyväksi ja puolustaa uskontoja. 

Pössin sanomiseen viitaten huomautan, että ort. dogmatiikalla ei ole mitään annettavaa ET:n oppilaille, vaan se on ajan hukkaa. 

Se, että haastateltu ET:n oppilas sanoi, ettei pidä yhteistuntien uskonnollisista osioista, johtuu tietenkin siitä, että nuo uskonnolliset osiot eivät vetoa järkeen vaan ovat päinvastoin, muusta koulun opetuksesta poiketen, järjen vastaisia, uskonnollisia. 

Se, että haastateltu ET:n oppilas sanoi, että yhteisopetustunneilla on vaikea ilmaista itseään, on osoitus myös siitä, että tunnilla ei ole helppo nousta kritisoimaan noita uskonnollisia osioita, vaikka se olisi aiheellista - jos oppilas ylipäätään suostuu osallistumaan tuollaisen väärän yhteisopetuksen kulkuun. Oppilaalta puuttuu uskontokritiikin taitoja, eikä koulussa ylipäätään opeteta muualla sellaista, jossa oppilaan tulisi kyseenalaistaa opetettu asia. Uskonnot, tai siis luterilainen kristinusko dominoi opetusta. Yksinkertainen ja kelvollinen kritiikki sitä vastaan olisi kävellä pois yhteistunneilta ja vaatia oikeata, lain mukaista ET:n opetusta. 

Siksi onkin huomattava, että ei Kulosaaren yhteiskoulussa eikä Joensuun normaalikoulussa tarjottu ET:n oppilaille mahdollisuutta jatkaa omassa opetuksessaan irti uskonnonopetuksesta. 

Turun koulut. Turun Sanomat ke 22.10.2014 [PDF] otsikoi: "Uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistämistä suunnitellaan Turun kouluissa"; kuitenkaan pääotsikon mukaan muka: "Yhteisillä tunneilla ei tavoitella säästöjä". 

Uutisessa kerrotaan, että Turun perusopetuksessa suunnitellaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistämistä. Käytännössä muutos astuisi voimaan syksyllä 2015 tai 2016. Lehden mukaan Turussa ei ole annettu koko kaupungin laajuista ohjeistusta asiasta, vaan kiinnostus uskonnon ja elämänkatsomustiedon liittämiseen on lähtenyt koulujen suunnalta. 

Uskontoa ja elämänkatsomustietoa ollaan yhdistämässä tulevina vuosina ainakin Raunistulan ja Luostarivuoren kouluissa sekä Vähä-Heikkilän alakoulussa. Juttu paljastaa, että itse asiassa ensinmainitussa koulussa opetusta on jo yhdistetty tänä syksynä. 

Vähä-Heikkilän koulun (Vähä-Heikkilän yksikön; Turun suurimpia alakouluja) rehtori Taru Pätäri kertoo lehdessä, että oppiaineiden yhdistäminen on vasta alussa. Hän on kuulemassa opettajia, oppilaita ja huoltajia. Jos koulu lähtee kokeiluun mukaan, opetusmuutos astuisi voimaan vuoden 2016 syksyllä. Hän puhuu, että jatkossa oppilaita ei erotella uskontotuntien ajaksi ja että taksikyytien lopettamisessa pienuskontojen opetukseen säästetään. 

Ne Vähä-Heikkilän kouluun tulevat oppilaat, jotka muutoin saisivat ET:n opetusta, joutuisivat koulun nykyisen ev.lut. uskonnon opetussuunnitelman mukaan heti oppimaan Jeesuksen ihmetarinaelämää ja "Jumalaa isänä ja luojana" aihepiirinä mukamas "Turvallisuus". Millaiseen uskonnottomien oppilaiden turvattomuuteen todellisuuden luonteen ja eri asioiden tärkeyden suhteen huoltajia taivutellaankaan! Mutta varmaankin siinä onnistutaan; opettajilta ja huoltajilta vastaan paneminen varmaankin vaatisi pelkuruuden voittamista. 

Toisaalta oppilas, jonka huoltaja pitäisi kiinni ET:n opetuksesta, jouduttaisiin taksikyydillä kuljettamaan toiseen kouluun ET:n opetukseen. 

Vähä-Heikkilän koulussa olisi siis kyse aivan muusta ja paljon vakavammasta kuin mistä on kyse Kulosaaren yhteiskoulussa, jossa ei ole alakoulua. 

Raunistulan (yhtenäis)koulun (Kastun yksikön, 5.-9. lk) rehtori Marianne Ulfstedt kertoo, että yhteistä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta on kokeiltu koulussa tämän syksyn ajan. Kokeilu on suunnattu 7. luokan oppilaille, joilla on kaikille yhteinen maailman uskonnot ja katsomusten maailma -kurssi. Rehtorin mukaan nuorilla on pelko erottumisesta ja järjestelyllä on saavutettu me-henki. 

Mutta nuorethan haluavat toisaalta erottua; saada vaikka muut kadehtimaan itseään. Sellaista kateutta on osoitettu aiheellisesti juuri ET:n oppilaita kohtaan. Nyt kuitenkin rehtorin kuvaamalla halvalla hinnalla ET:n oppilaat ovat myyneet itsensä. 

Luostarivuoren koulun (Luostarivuoren yksikön; yläkoulu) rehtori Hannu Isolauri taas kertoo, että koulussa suunnitellaan materiaalia kahden oppiaineen yhdistävään opetussuunnitelmaan, joka otetaan käyttöön todennäköisesti syksyllä 2015. Hänen mukaansa opetussuunnitelma yksinkertaistuu ja oppilaat pääsevät yhdenvertaiseen asemaan. 

Mutta uskonto ja elämänkatsomustieto ovat päinvastaisia tavoitteiltaan; kuinka opetussuunnitelma voisi silloin yksinkertaistua? Mitä yhdenvertaisuutta on siinä, että uskonnottomat ET:n oppilaat pakotetaan heidän uskonnonvapauttaan loukaten uskontoiseen opetukseen? Eihän ET puolestaan ole uskontokriittistä eikä siis voisi olla uskovien uskonnon oppilaiden uskonnonvapauden vastaista. 

Turun Sanomien jutussa on haastateltu myös Vähä-Heikkilän alakoulun luokanopettaja Liisa Rissasta, joka suhtautuu varovasti uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistämiseen. Hän pitää kolmasluokkalaisille uskontotunteja kerran viikossa. 

Hänen mukaansa hyvää muutoksessa olisi se, että jatkossa luokkaa ei hajoteta uskonnon opetuksen ajaksi. Eettisistä asioista keskustelu on tärkeää, hän lisää. 

Rissanen ei siis opeta elämänkatsomustietoa. Niinpä jutussa hän puhuu pelkästään uskonnoista. 

Lopuksi on haastateltu Luostarivuoren koulun opettajaa Ville Koukia (opettaa ev.lut. uskontoa), joka valmistelee kaksi ainetta yhdistävää opetussuunnitelmaa. Hänen mukaansa monikulttuurinen Turku kaipaa uudenlaista opetustapaa; samalla käydään läpi suvaitsevaisuuskasvatus ja karsitaan eri aineiden päällekkäisyyksiä. Hän myöntää, että monella pienellä uskonnolla on huoli siitä, kuinka uskonnon omaa identiteettiä opetetaan jatkossa. Hän väittää, että kyse on kuitenkin jonkin verran vieraan pelosta. 

Ikään kuin kyse olisi vain ihmisten väistyvistä peloista. Kouki myös sivuuttaa uskonnottomat, joiden ei tarvitsisi suvaita uskontoja koulussa. Kouki on uskonnonvapaudesta piittaamaton luterilainen opetusteknokraatti. 

Yleistä pohdintaa. Uskonnollisille yhdyskunnille ei tulisi antaa lainkaan sijaa koulussa, eikä varsinkaan siis ET-opetuksessa. Filosofinen etiikka kylläkin taas olisi hyväksi ja riittäisi kaikille, mutta se on tässä suhteessa toisarvoinen asia. 

Ei ET-opetus tarvitse uskontoja eikä olemassaololleen uskonnonopetuksen olemassoloa koulussa. 

Yhteisopetus on väärin ET-oppilaita kohtaan. ET-oppilaat tekevät väärin itseään kohtaan suostumalla kokeiluun. Pahempaa on, että kokeilu voi johtaa pysyvään järjestelyyn heidän omien lastensa osalta tai lukiossa jo heidän itsensä osalta. ET-oppilaiden huoltajat tekevät väärin näitä oppilaita kohtaan ollessaan panematta vastaan koko kokeilulle. ET-opettaja tekee väärin oppilaitaan kohtaan menemällä mukaan yhteisopetukseen. 

Uskontojen oppilaat ja opettajat tekevät väärin ET-oppilaita kohtaan tuputtamalla näille yhteisopetuksessa uskontojen oppeja ET-opetuksen perustuessa muutoin järkeenkäypään filosofiaan. Uskontojen oppilaiden huoltajien pitäisi nähdä raja sille, mitä he voivat tehdä siirtäessään lastensa uskontokasvatuksen itseltään koululle: tämän uskontokasvatuksen pitää rajoittua näihin oppilaisiin eikä ulottua yhteisopetuksen lailla koskemaan ET:n oppilaita. 

Yhteistunnit myös pakottavat ET-oppilaat tekemään vääryyttä uskonnon oppilaille panemalla nämä tukemaan mukanaolollaan uskonnonopetusta, tekemällä sen ikään kuin koulussa kelvolliseksi oppiaineeksi. Kuitenkin uskonnonopetus on vastoin tieteen käsitystä luonnosta koko todellisuutena; sellaisen opetuksen ET-oppilaiden pitäisi mitä voimakkaimmin torjua koko koulusta. Lisäksi juuri uskonnonopetuksen tähden laki ei päästä lasta ja nuorta eroamaan (ev.-lut./ort.) kirkosta omalla päätöksellään ja sitä kautta myös jättämään tuota uskonnonopetusta. Yhteistunneille suostuvat ET-oppilaat siis myös tukevat tuota kirkon pakkojäsenyyttä ja uskonnonopetuksen pakko-oppiluutta. 

Uskonnon oppilaat, kuten haastatteluista selvisi, eivät niin pidäkään oppiaineestaan. Mutta heidän pitäisi saada oppiaineensa lakkautettua itse hankkimatta tilalle mitään kaikille oppilaille yhteistä ja pakollista samankaltaista uskontoista opetusta, kuten tuollaista yhteisopetusta, joka on yhdenlaista "uskontotietoa". He ymmärrettävästikin haluaisivat lievitystä opetukseensa, mutta ei heillä ole oikeutta hankkia sitä uskonnonopetuksesta jo vapaiden kustannuksella. Paineen uskonnonopetusta vastaan pitäisi johtaa tuntimäärän pienenemiseen ja opetuksen sisäiseen muuttumiseen. 

Puhutaan eri katsomustaustaisten oppilaiden kohtaamisesta yhteisessä opetuksessa. Mutta sellaisessahan mukana ovat myös uskonnot instituutioina. 

Ja mistä oikein tulevat uskovat oppilaat? Jos uskonnollinen usko on istutettu lapseen kotona tai uskonnollisessa yhdyskunnassa, niin koulun uskonnonopetusta ei silloin tarvitakaan, ja se voidaan lopettaa. Silloin oppilaat kohtaavat toisensa kaikessa opetuksessa, mutta ilman yhtään uskontoinstituutiota. 

Mutta käytännössähän uskovat oppilaat ovat enimmäkseen juuri koulun uskonnonopetuksen tuotetta. Siten toimisi myös uskontotieto, ja silloin se tuottaisi luterilaisuutta. Sellaisesta uskontotiedon sisällöstä pitäisivät valtakirkon tukijat huolen vähemmistöjä sortaen. Yhteisen uskonnollisen opetuksen, siihen mukaan lukien uskontotiedon, perusteleminen sillä, että on eri katsomuksisia oppilaita ja että heille tulee tarjota mahdollisuus dialogiin, on ontuva siksi, että juuri uskonnollinen opetushan tuottaa oppilaiden uskonnolliset katsomukset. Poistettakoon tämä opetus, niin samalla menee tarve sotkea uskonnoilla koulun opetusta. 

Syvin uskonnonopetuksen arvostelu sillä perusteella, että se erottelee oppilaat eri ryhmiin, tarkoittaa ja on aina tarkoittanut, että koko uskonnonopetus kaikissa muodoissaan, myös uskonnollisena yhteisopetuksena, on lakkautettava ja että uskontotietoa ei ole koskaan toteutettava. Sen sijaan arvostelu oppilaiden erottelusta uskontotiedon perustelemiseksi on suhteellisen uutta ja hyvin pinnallista. 

Sekulaari koulu vailla minkäänmuotoista uskonnollista opetusta sekä uskonnollista toimintaa ja vain sellainen koulu voi taata ja takaa kaikille uskonnonvapauden koulussa. Katsomusten jättäminen yksityisasiaksi koulun ulkopuolelle sekä koulussa vain kunkin oppilaan omaan mieleen takaa kaikille mahdollisuuden kohdata toinen juuri ihmisenä. Mikään uskonnollinen, tieteen vastainen opetus koulussa ei silloin nostattaisi vastarintaa uskontoja kohtaan eikä sitä kautta myöskään välillistä toisten oppilaiden mahdollisten uskonnollisten vakaumusten vastustusta. Toisaalta uskontojen poissulkeminen koulun opetuksesta ja toiminnasta tarkoittaisi myös sitä, että koulu ei olisi kenenkään oppilaan mahdollisen uskonnollisen vakaumuksen vastainen. 

Elämänkatsomustiedon ja uskonnon yhteisopetus ja erityisesti uskontotieto eivät voisi toimia, jos ET:n oppilaat ja ET:n tukijat olisivat siinä enemmistönä. Silloinhan opetusta oikeudetta hallitsevat uskonnot joutuisivat kritiikin kohteeksi, sillä kritiikistä ei tarvitsisi opettajan eikä oppilaiden pidättyä. Se taas saattaisi loukata uskovien oppilaiden uskonnonvapautta. Uskontoinen oppiaine olisi siis lakkautettava. 

Mutta todellisuudessa ET:n tukijat ja puolustajat ovat vain pieni vähemmistö. 

Uskonnot tekevät ihmiset pahoiksi. Tarkoitan kirkkomielisten aikaansaamaa ja pysyttämää kirkon pakkojäsenyyttä ja uskonnon pakko-oppiluutta. Mutta uskonnot tekevät myös joitain ateisteja pahoiksi. Se saa heidät toisaalta vastustamaan uskonnonopetusta niin paljon ja toisaalta niin tajuamattomiksi tämän uskonnonopetuksen luonteesta ja uskonnon hegemoniasta yhteiskunnassa, että he haluavat lopettaa oppiaineen uskonto/elämänkatsomustieto mutta pakottaa sen sijaan kaikki uskonnonopetukseen, heidän uskontotiedoksi kutsumaansa. Sen oppiaineen he tosiaan voivat aikaansaada, mutta he eivät voi ratkaista sen sisältöä, vaikka niin kuvittelisivat. Kirkko dominoisi edelleen sen opetusta; muutenhan uskontotieto joutuisi lopettamaan saman tien itsensä. 

Jouni Luukkainen