Helsingin kaupungin opetuslautakunnan suomenkielinen jaosto päätti 1.3.2016 hyväksyä suomenkielisten peruskoulujen kuntakohtaisen opetussuunnitelman vuosiluokkakokonaisuudet sekä tarkennuksin ja täydennyksin jo 16.6.2015 hyväksymänsä suomenkielisten peruskoulujen opetussuunnitelman yhteisen osuuden eli luvut 1-11, jotka sisältävät opetuksen järjestämistä koskevat yleiset lähtökohdat, tavoitteet ja periaatteet (esityslistan liitteet 1 ja 2). 

Eräästä täydennyksestä ks. uutiseni Kauheaa, Helsinki sallii ET:n ja uskonnon yhteisopetuksen. Muista tarkennuksista ja täydennyksistä huomattakoon seuraava: "Luvuissa 3.3.2 Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, 4.3. Monialainen, ilmiöpohjainen oppiminen, 5.2 Yhteistyö ja 5.5.4 Välitunnit, päivänavaukset ja muut koulun yhteiset tapahtumat vahvistetaan kansainvälisyyden näkökulmaa." 

En ole aiemmin tutustunut kuntakohtaisiin opetussuunnitelmiin. Nyt halusin vertailla Helsingin suunnitelmaa valtakunnallisiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, joista viimeisin uutiseni oli Perusopetuksen OPS2014 päätetty tammikuulta 2015 ja josta alla käytän lyhennettä OS14. 

Aloitan liitteellä 2. 

Helsingin kaupungin suomenkielisten peruskoulujen opetussuunnitelma

1.1. Opetussuunnitelman rakenne. Totesin lukiessani seuraavan tekstin, että kaikkeen ei ehdi yrittää vaikuttaa: "Perusopetuksen arvopohja on laadittu laajassa verkostoyhteistyössä eri hallintokuntien ja toimijoiden kanssa. Oppilaita, huoltajia ja kaupunkilaisia on kuultu valmisteluissa." 

1.3. Tuntijako. Uskonnon/ET:n osalta noudatetaan kuntakohtaista yhteistä tuntijakoa niin, että vuosiluokista 1-9 on kullakin 1 viikkotunti paitsi 3. vuosiluokalla 2 viikkotuntia eli yhteensä siis 10 viikkotuntia. Tätä selitään seuraavasti, myös ohjeessa koulukohtaiselle opetussuunnitelmatyölle: "Uskonnon ja elämänkatsomuksen[!] opetuksen osalta noudatetaan valtakunnallista minimituntimäärää, jotta koulujen yhteiset opetusjärjestelyt eri uskontojen opetuksessa voidaan järjestää tasa-arvoisesti kaikille oppilaille. Muiden oppiaineiden opetuksessa voidaan koulukohtaisesti ylittää valtioneuvoston asetuksen minimitunnit." Hienoa! 

1.6. Muut opetusjärjestelyt. Tästä oli siis oma uutiseni. Lisälainaus: "OHJE KOULUKOHTAISELLE TYÖLLE: koulu kirjoittaa tähän mahdollisia muut erityiset opetusjärjestelyt." 

2.1. Perusopetuksen arvoperusta. Helsingin peruskoulujen yhteiseen arvoperustaan sisältyy "Rikastuva monimuotoisuus" ja siihen taas liittyvät eettiset periaatteet "Kulttuurien elinvoimaisuus. Arvostava vuorovaikutus. Yhdessä kasvaminen". Mutta katsomusaineiden osin yhteisen opetuksen salliminen johtaisi ateismin elinvoimaisuuden vähenemiseen, olisi itsessään arvotonta vuorovaikutusta ateismia kohtaan ja olisi pakottamista yhdessä kasvamiseen yhteydessä, jossa pitää kasvaa erikseen tai jossa kasvua voi itse asiassa tapahtua vain tieteen vastaisen uskonnonopetuksen ulkopuolella. Luku ei, toisin kuin OS14:n luku, sisällä uskonto-sanaa missään muodossa. 

3.1 Perusopetuksen tehtävä. OS14:n tekstiä hiukan muokkaamalla on saatu seuraava tehtävä, josta en ole aiemmin huomauttanut mutta joka voisi viitata uskontoihin: "Perusopetuksen kulttuuritehtävää kouluissa toteutetaan edistämällä monipuolista kulttuurista osaamista ja tukemalla oppilaita oman kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisen pääoman rakentamisessa." 

3.2. Koulun kasvatus- ja oppimistavoitteet, koulun toiminta-ajatus. Uskonto-sana ei esiinny missään muodossaan toisin kuin OS14:n luvussa "3.2. Opetuksen ja kasvatuksen valtakunnalliset tavoitteet". 

3.3.2. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu. Luku on luvun 3.3. Laaja-alainen osaaminen alaluku. Luvun aloituskappale: "Helsingissä oppilaat kasvavat maailmaan, joka on kulttuurisesti, katsomuksellisesti ja kielellisesti moninainen. Monimuotoisessa ympäristössä toimiminen edellyttää kunnioittamiselle perustuvaa kulttuurista osaamista, arvostavan vuorovaikutuksen taitoja ja keinoja ilmaista itseään ja näkemyksiään." Seuraava kappale: "Oppilaat oppivat tuntemaan ja arvostamaan elinympäristöään ja sen suomen- ja ruotsinkielistä kulttuuriperintöä sekä omia kulttuurisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan. He ymmärtävät oman taustansa merkityksen ja oman paikkansa sukupolvien ketjussa. Oppilaat tunnistavat, miten kulttuurit ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa sekä miten media muokkaa kulttuuria. He oppivat myös välittämään, muokkaamaan ja luomaan kulttuuria ja perinteitä." Seuraava virke oli yllä viitattu täydennys: "Kunnioitusta ja luottamusta muita ihmisryhmiä ja kansoja kohtaan vahvistetaan kaikessa toiminnassa, myös kansainvälistä yhteistyötä tehden." 

Siis katsomus-sana esiintyy, mutta ei uskonto-sana toisin kuin OS14:ssä.

3.3.4. Monilukutaito. Seuraava on ilmaistu hiukan konkreettisemmin kuin OS14:ssä: "Monilukutaidon kehittämiseen kuuluu aina myös eettisten kysymysten tarkastelua ja pohdintaa kulttuurisesti moninaisessa maailmassa." Kyseessä saattaa olla viittaus uskontoihin. Joka tapauksessa OS14:n viittaus muiden toimijoiden (ilmeisesti tarkoittaen kirkkoa) kanssa tehtävään yhteistyöhön puuttuu. 

4.1.4. Kulttuurinen moninaisuus. Luku on luvun 4.1. Yhteisöllinen toimintakulttuuri alaluku. Lainaan tämän luvun kokonaisuudessaan. Ensimmäinen kappale: "Helsinkiläinen koulu toimii keskellä muuntuvaa ja monimuotoista kaupunkia ja yhteiskuntaa. Kaupungin moninaisuus ja globaalius näkyvät helsinkiläisissä kouluissa. Helsingissä rikas moninaisuus on tärkeä osa koulujen arvopohjaa. Kansainvälisyys on voimavara." Toinen kappale: "Erilaiset identiteetit, kielet, uskonnot ja katsomukset elävät helsinkiläisessä koulussa vuorovaikutuksessa keskenään. Kouluyhteisö arvostaa jokaisen oppilaan omaa kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta sekä maamme kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä. Koulussa tutustutaan erilaisiin kulttuuritraditioihin, ja näiden ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaan rakentavasti. Koulussa opetellaan yksilöiden ja ryhmien välistä ymmärrystä ja kunnioitusta sekä vastuullista toimintaa. Oppilaalla on perusoikeus omaan kieleen ja kulttuuriin." 

Tämä luku on sovitus OP14:n jakson "Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus" alkuosasta. Mutta mitähän tarkoitetaan oppilaan omalla katsomuksellisella moninaisuudella? Valitettavasti lukua saatettaisiin käyttää väärin ET:n yhdistämiseen eri uskonnonopetusten kanssa samaan. 

4.1.6. Osallisuus. Seurakuntia ei mainita yhteistyökumppaneina toisin kuin OS14:n jaksossa "Osallisuus ja demokraattinen toiminta". 

4.3. Monialainen, ilmiöpohjainen oppiminen. Luvun alku: "Helsingissä ilmiöpohjaisilla oppimiskokonaisuuksilla tarkoitetaan kokonaisvaltaista, tietojen ja taitojen eheytettyä opiskelua, jossa tarkastellaan todellisen maailman ilmiö[i]tä oppiainerajat ylittäen." Ongelma olisi siis eheyttäminen uskonnon opetuksen kanssa.

5.2.1. Kodin ja koulun yhteistyö. Viittausta kotiopetukseen ei nyt ole. 

5.4.3. Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus. Tämä sisältää OS14:n maininnan etäyhteyksien tuesta muun muassa harvemmin opiskeltujen uskontojen opetukselle. Kannattaa huomata, että katsomusaineiden yhteistunteja ei siis tarvittaisi ainakaan siksi, etteikö noiden uskontojen ja elämänkatsomustiedon erillisopetusta voitaisi aina järjestää. 

5.5.4. Välitunnit, päivänavaukset ja muut koulun yhteiset tapahtumat. Mahdollisia uskonnollisia päivänavauksia ja koulun muita uskonnollisia tilaisuuksia ei nytkään mainita, vaikka väite yhteisöllisyyden edistämisestä vaatisi ne kieltämään. Nytkään ei myöskään mainita uskonnollisille tilaisuuksille rinnakkaisista tilaisuuksista. 

LUKU 9 KIELEEN JA KULTTUURIIN LIITTYVIÄ ERITYISKYSYMYKSIÄ. Lainaus luvun johdannosta: "Oppilaan omaa kieli- ja kulttuuri-identiteettiä pyritään tukemaan oman katsomusaineen ja oman äidinkielen opetuksella." Mutta katsomusaineiden yhteistunnit olisivat tätä tavoitetta vastaan. 

OS14:n luku 11 erityiseen maailmankatsomukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvasta perusopetuksesta ei Helsingin kaupungin opetussuunnitelmaan tietenkään kuulu. Helsingin opetussuunnitelman luku 11 onkin OS14:n luku 12, eikä siinä sitten ole lukua 12. 

Huomautus liitteestä 2. Valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin verrattuna Helsingin opetussuunnitelmassa esiintyy vähemmän suoria viittauksia uskontoihin. Mutta toisaalta on pelättävissä, että katsomus-sanan runsaalla viljelyllä yritetään saada perustaa katsomusaineiden yhteistunneille, koska uskonnothan muka olisivat vain vaarattomia "katsomuksia". 

Jatkan nyt liitteellä 1. 

Helsingin kaupungin suomenkielisten peruskoulujen opetussuunnitelma: Vuosiluokkakokonaisuudet 

Kyseessä on vuosiluokkia 1-2, 3-6 ja 7-9 koskevien OS14:n lukujen 13-15 kaksi ensimmäistä alalukua, joissa kuvataan siirtymävaiheiden yhteistyö, erityispiirteet ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteet. Oppiaineita ei kuvata. 

13. VUOSILUOKAT 1-2

Ateistivanhemmille seuraava on tärkeää: "Helsingissä esiopetuksessa lapselle laaditaan henkilökohtainen esiopetuksen oppimissuunnitelma, joka siirtyy vanhempien luvalla kouluun." Tähän suunnitelmaan on nimittäin syytä kirjata vaatimus lapsen säilyttämisestä uskonnollisen vaikutuksen ulottumattomissa. 

Vuosiluokat 1-2: Koululaiseksi kasvaminen

"Helsingin kouluissa oppilaat osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja koulun yhteisöllisen toimintakulttuurin rakentamiseen." Voisiko olla lapsia, jotka suunnittelisivat koulun vailla minkäänmuotoista uskonnonopetusta? Kuultaisiinko heitä? Itse saatoin osoittaa mieleni vasta päättäväisellä passiivisuudella uskonnon opetuksessa keskikoulun lopulla. 

13.2. Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 1-2

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2)

Vuorovaikutustaidot, hyvät tavat. "Oppilaita ohjataan ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin. Oppilaat harjoittelevat myönteistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa monenlaisissa tilanteissa." Tämä on täysin perusteltua mutta ei oikeuta mihinkään uskonnonopetukseen. Juhlat-sana ei enää esiinny. 

Perinteet, kulttuurinen moninaisuus. "Oppilaat tuntevat oman perheensä ja yhteisönsä perinteet ja tavat. Oppilailla on mahdollisuus tutustua arjessa näkyvään kansainvälisyyteen, kulttuurien perinteisiin ja tapoihin." Jos luokan kaikki oppilaat olisivat Suomen kansalaisia, voisiko luokassa enää olla kansainvälisyyttä? 

Lisäys 12.3.2016: Uskonnollisten perinteiden ja tapojen selittäminen olisi uskonnollista julistusta, mutta olisiko toisaalta edes olemassa perinteitä ja tapoja, jotka olisivat julistuksellisesti ateistisia? "Kasteen poispesu"?

Monilukutaito (L4)

Kriittisen ajattelun kehittyminen. "Oppilaiden taito pohtia kuvitteellisen ja todellisen maailman suhdetta sekä sitä, että teksteillä on aina tekijä ja tilanteeseen liittyvä tarkoituksensa, tukee kriittisen ajattelun kehittymistä." Mutta oivaltavatko oppilaat, tai jos, koska, että Raamatun tarinat ovat sepitettä tarkoituksena uskon herättäminen? Uskonnonopetuksessa halutaan vaimentaa kriittisen ajattelun kehittyminen sitä itseään kohtaan. 

14. VUOSILUOKAT 3-6

14.1. Vuosiluokkien 2 ja 3 välinen siirtyminen ja vuosiluokkien 3-6 tehtävä.

Vuosiluokkien 2 ja 3 (tai 6 ja 7) välinen siirtyminen. "Huoltajien ja oppilaiden kanssa pohditaan opiskelun asettamia vaatimuksia ja mahdollisesti uuteen ryhmään liittymistä." Tämä voi käydä hyvin ajankohtaiseksi, jos jokin koulu yhdistäisi osin elämänkatsomustiedon uskonnonopetukseen; kyseeseen tulisi oppilaan siirto toiseen, järkevästi ET:n puhtaana säilyttävään kouluun - jos taas sellaisia kouluja enää olisi. 

Vuosiluokat 3-6: Oppijana kehittyminen. "Oppilaiden kiinnostusta eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin hyödynnetään luomalla tilaisuuksia keskusteluun ja pohdintaan sekä osallistumisen ja vastuun ottamisen harjoitteluun." Vain sekulaari ympäristö käy eettisten ja moraalisten kysymysten pohdintaan, omaa itseään ajava uskonto taas ei. Itselläni on kansakoulusta voimakas muisto jonkinlaisesta ehkä testistä, jossa oli päätettävä oikeista ja järkevistä ratkaisuista eräässä yhteydessä; juuri tehtävämme puhdas sekulaarius on valoisa muisto kaiken sen uskontomömmön keskeltä. Lasten filosofointi olisi otettava oppiaineeksi etiikalle oikean ympäristön antamiseksi.

14.2. Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 3-6 

"Helsinki on monipuolinen oppimisympäristö. Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus ovat luonteva osa koulujen arkea. Ystävyyden ja hyväksytyksi tulemisen merkitys on suuri." Uskonnoton oppilas jopa Helsingissä voisi sanoa tuntevansa itsensä erilleen jääväksi. Mutta ei sen tähden kannata eikä pidä myydä uskonnottomuuttaan menemällä tai suostumalla uskonnonopetukseen. 

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2)

Vuorovaikutustaidot, hyvät tavat. "Oppilaat oppivat monipuolisia vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, sekä hyvää käytöstä. Oppilaat harjoittelevat toisen asemaan asettumista ja asioiden tarkastelemista eri näkökulmista." Olisi omituista, jos tuossa olisi sijaa tai tarvetta millekään uskonnonopetukselle. 

Perinteet, kulttuurinen moninaisuus. "Oppilaat tuntevat ja arvostavat juuriaan sekä ymmärtävät niiden rakentuvan sosiaalisista, kulttuurisista, uskonnollisista, katsomuksellisista ja kielellisistä perinteistä. Oppilaat tarkastelevat oman taustansa merkitystä ja paikkaansa sukupolvien ketjussa. Oppilaat ymmärtävät, että on olemassa erilaisia perinteitä ja tapoja, sekä suhtautuvat niihin arvostavasti." En itse tuntenut minulla olevan eikä minulla kotoa ollutkaan mitään uskonnollisia juuria, vaan uskonnonopetus loi minussa sen uskon minkä valitettavasti loi. En koskaan arvostanut sitä. 

Itsestä huolehtimisen ja arjen taidot (L3)

Oma toiminta, sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. "Oppilailla on taitoja ja menetelmiä, joilla he luovat hyväksyvää ja erilaisuutta suvaitsevaa ilmapiiriä." Uskontoja suvaitsevaa ilmapiiriä loisi se ja vain se, kun ne pysyisivät poissa koulusta, jonka tehtävänä on, tai ainakin pitäisi olla, opettaa vain tieteen todellisuuskäsitykseen pitäytyen. Silloinkin ja vain silloin oppilaalle syntyisi ymmärrys, että uskovilleen uskonnoilla on antaa kuvitelma voimista, joita ei tiede rajoita mutta joihin uskon luominen ei silloin toisaalta myöskään kouluun kuulu. Uskon luominen ei koulua tarvitsekaan, sillä uskovahan voi aina ottaa lapsensa mukaan omaan uskonnonharjoittamiseensa ja toimia näin itse uskon synnyttämiseksi lapsessa. 

Monilukutaito (L4)

Kriittisen ajattelun kehittyminen. "Oppilaiden kriittistä lukutaitoa vahvistetaan oppilaille merkityksellisissä kulttuurisissa yhteyksissä ja ikäkaudelle tärkeiden kokemusten kautta." Tärkeä kokemus voi olla myös toive päästä uskonnonopetuksesta ja tuolla ikäkaudella myös valmius siksi(kin) jättää kirkon jäsenyys. Kaksitoista vuotta täyttäneen tulisikin saada erota kirkosta omalla päätöksellään. Oppilaan kriittinen lukutaito kyllä vahvistuu kohti sitä päämäärää, mutta pyrkisikö muka koulu itse auttamaan tässä vahvistumisessa? Yli miljoona ihmistä on eronnut kirkosta, mutta mitä oikeata tukea he ovat siihen koulusta saaneet uskonnonopetuksen jälkien korjaamiseksi? En tarkoita, etteikö kaikki muu opetus olisi sinänsä elämälle riittävää. Uskonnottomien heikko emansipaatio johtuu osaltaan puutteellisesta kriittisestä ajattelutaidosta. 

15. VUOSILUOKAT 7-9

15.1. Vuosiluokkien 6 ja 7 välinen siirtyminen sekä vuosiluokkien 7-9 tehtävä.

Vuosiluokat 7-9: Yhteisön jäsenenä kasvaminen. "Vuosiluokkien 7-9 erityisenä tehtävänä on ohjata ja tukea oppilaita näiden voimakkaiden kehitysvuosien aikana, huolehtia perusopetuksen oppimäärän opiskelun loppuunsaattamisesta ja kannustaa kaikkia oppilaita opintojen jatkamiseen." Mutta voimakkaiden kehitysvuosien ilmentymä voi olla myös tarve päästä eroon uskonnosta (kirkosta, uskonnonopetuksesta), ja oikea tuki siinä voisi olla vain oppilaan salliminen tehdä tarvittavat eroamispäätökset itse. Olen vahvasti huolestunut ET:n ja uskonnonopetuksen osittaisesta(kin) yhdistämisestä: yhteistunneista kieltäytyvä oppilas pannaan siten vaarantamaan perusopetuksen opiskelun loppuunsaattaminen ja siten myös opintojen jatkaminen. 

15.2. Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 7-9 

"Monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelu ja toteuttaminen yhdessä oppilaiden kanssa tähtää erityisesti laaja-alaisen osaamisen kehittämiseen ja syventämiseen." Pelkona erityisesti katsomusaineiden yhteistunneista olisi myös yritys käyttää noita tunteja perusteena uskonnon integrointiin muidenkin oppiaineiden kanssa, kun kerran olisi lupa integrointiin elämänkatsomustiedon kanssa. 

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2)

Vuorovaikutustaidot, hyvät tavat. "Toiset huomioiva käyttäytyminen on luonteva osa oppilaan toimintaa kouluyhteisössä ja sen ulkopuolella tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa. Oppilaiden maailmankuva syventyy ja taito käydä dialogia kehittyy eri näkökulmia tarkastelemalla." Pelkään, että toisten huomioonotto selitetään kouluvuosien mittaan kristinuskon kultaiseksi säännöksi eikä osaksi ihmisen ikiaikaista moraalia. Pelkään myös, ja pelkonihan osoittautui aiheelliseksi, että dialogilla taas perustellaan päätöstä sallia katsomusaineiden yhdistäminen osittain kuten sillä on perusteltu aietta yhdistää ne kokonaankin. 

Perinteet, kulttuurinen moninaisuus. "Oppilailla on käsitys omasta kulttuuri-identiteetistä ja he suhtautuvat kunnioittavasti muihin ihmisiin ja elinympäristöönsä. Oppilaat tunnistavat, miten sosiaaliset, kulttuuriset, uskonnolliset ja kielelliset käytänteet vaikuttavat arjessa, helsinkiläisessä ja suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä muualla maailmassa." Kokemukseni elämäni mittaan uskonnosta lyhyesti sanottuna julkisessa tilassa saivat minut vuonna 2002 tekemään päätöksen olla vastaisuudessa osallistumatta kirkollisiin tilaisuuksiin ajateltuani ensin, että se päätös olisi ollut liian myöhäinen, koska oikeasti se päätös minun olisi tullut tehdä jo 15-vuotiaana. Voisi sanoa, että siinä koulun tapa pyrkiä yllä lainaamaani tavoitteeseen teki tämän tavoitteen toteutumisen mahdottomaksi kohdallani. Tunnustuksettoman, sekulaarin koulun ja valtion tilanteessa asia olisi kaiketi ollut toisin. 

Monilukutaito (L4)

Tekstien tulkitseminen, tuottaminen ja arvioiminen. "Oppilaat harjoittelevat katsomuksellista sekä kulttuurista ja ympäristöön liittyvää lukutaitoa." (Tämä virke oli kai tärkeätä saada sanotuksi uskonnonopetuksen tueksi, sillä se jopa toistetaan samassa kappaleessa.) 

Jouni Luukkainen