Opetushallitus antoi 22.12.2014 perusopetuksen uudet, asteittain 1.8.2016 alkaen käyttöön otettavat opetussuunnitelman perusteet. 

Tarkastelen niitä muutoksia, joita lopullinen OPS sisältää verrattuna sen viimeiseen, 19.9.2014 esitettyyn luonnokseen, josta laadin laajan katsauksen [HTML]. Esitän myös huomioita joistain seikoista, jotka eivät muuttuneet. 

Luonnoksesta antoi pyydetyn lausunnon 90 sidosryhmää ja pyytämättömän 48 muuta tahoa. Lausunnonantajat ja lausunnot eivät OPH:n verkkosivuilta selviä. Ehkä lausuntoihin luettiin kuitenkin myös OPH:lle lähettämäni luettelo luonnoksen joistakin kirjoitusvirheistä. On vaikea sanoa, ottiko OPH lainkaan huomioon luetteloani, mutta joitakin kohtia, erityisesti alaviitteet, oli kyllä korjattu. 

Luku 2.2 Perusopetuksen arvoperusta: 

Osuus Kulttuurinen moninaisuus rikkautena: Seuraava virke on aiempaa pidempi: "Opetus tukee oppilaiden oman kulttuuri-identiteetin rakentumista ja kasvua aktiivisiksi toimijoiksi omassa kulttuurissaan ja yhteisössään sekä kiinnostusta muita kulttuureita kohtaan." Mutta mitä tämä kulttuurin käsite oikein tarkoittaa? 

Luku 3.1 Perusopetuksen tehtävä: 

Seuraava virke on aiempaa täsmällisempi: "Perusopetus kasvattaa oppilaita ihmisoikeuksien tuntemiseen, kunnioittamiseen ja puolustamiseen." Virkkeen aiempi versio viittasi ihmisoikeuksiin perustuvaan eettiseen ajatteluun, mutta se tulee esille muualla. 

En luonnosta tarkastellessani muistanut, että Opetushallitus oli jo 18.6.2010 täydentänyt perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2004 ihmisoikeuskysymysten osalta. Täydennykset tulivat voimaan 1.8.2010, ja opetussuunnitelmat oli laadittava niiden mukaisiksi 1.8.2011. Perusopetuksen arvopohjaa koskevan luvun ensimmäiseen kappaleeseen lisättiin seuraava teksti: "Ihmisoikeuksia määrittäviä keskeisiä asiakirjoja ovat YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, Lapsen oikeuksien sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus." Elämänkatsomustiedon vuosiluokkien 6-9 sisältöalueeseen Etiikka ja hyvä elämä lisättiin ihmisoikeusetiikan yhteyteen aiheeksi "ihmisoikeusrikoksia kuten holokausti"; ihmisoikeudet esiintyivät muutoin elämänkatsomustiedossa kahdeksan kertaa. Historian vuosiluokkien 7-9 tavoitteisiin lisättiin, nyt ensimmäistä kertaa, että oppilas oppii tuntemaan ihmisoikeudet ja keskeiset ihmisoikeussopimukset; tätä varten lisättiin uusi yksityiskohtaisesti kuvattu sisältöalue Ihmisoikeuskysymykset ja kansojen yhteistyö. (Uskontoon ihmisoikeudet eivät päässeet vielä tuolloinkaan, mutta nyt pääsevät.) 

Luku 3.2 Opetuksen ja kasvatuksen valtakunnalliset tavoitteet: 

Osuus Kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen: Tähän on otettu lisää valtioneuvoston asetuksesta (422/2012) perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta: "Asetuksen [2 §:n] mukaan opetus edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisten, perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista ja ymmärtämistä." Nyt siis uskonto tuli valitettavasti mukaan. Mutta onneksi edelleenkään asetuksen 2 §:stä ei poimittu tekstiä "toimintaan, joka edistää ... aatteiden, uskontojen ja kulttuurien välistä kunnioittamista ja luottamusta". 

Osuus Tarpeelliset tiedot ja taidot: Tämä asetuksen 3 §:ään liittyvä osuus on tarkoituksellisen suppea, joten jo senkin vuoksi seuraava asetuksen teksti on jätetty pois: "Tämä edellyttää ... uskontojen ja elämänkatsomusten ... tuntemusta." 

Luku 3.3 Tavoitteena laaja-alainen osaaminen:

Osuus Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1): Onkohan seuraavan kohdan viittaus intuitioon tarkoitettu puolustamaan uskontoa? "Oppilaita ohjataan huomaamaan, että tieto voi rakentua monella tavalla, esimerkiksi tietoisesti päättelemällä tai intuitiivisesti, omaan kokemukseen perustuen." Tai: "pohtimaan myös omaa sisäistä tietoaan". Toisaalta oppilaan omaa varmaa sisäistä tietoa, että uskonnot ovat puppua, ei uskonnonopetus kunnioita. Lisätty on myös viite "epäselvän ja ristiriitaisen tiedon äärellä olemiseen". Mutta uskonnot pitäisi koulussa hylätä juuri niiden välttämättä epäselvän ja ristiriitaisen luonteen tähden. 

Osuus Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2): Sana "uskonnollisesti" on uutta seuraavassa virkkeessä: "Samalla heitä ohjataan tunnistamaan, miten kulttuurit, uskonnot ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa." (15.1.2015:) Uskontojen vaikutuksen
tunnistaa siinä, että uskonnot pystyvät pakottamaan lapsen olemaan uskonnollisen yhdyskunnan jäsen ja osallistumaan koulun uskonnonopetukseen sekä valitettavan monessa tapauksessa tällöin uskonnollistamaan lapsen mielen. Mutta sellainen koulun uskonnonopetuksen perustelu sillä itsellään on irvokas.

Osuus Monilukutaito (L4): Seuraavan lainauksen jälkiosan tapaisia lisäyksiä on moniaalla; varmaankin ev.-lut. kirkko on ollut osaltaan sitä ajamassa: "oppiaineiden välistä ja muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä". 

Luku 4.2 Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet: 

Osuus Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus: Sana "uskonnollista" on uutta seuraavassa virkkeessä: "[Oppiva] yhteisö arvostaa ja hyödyntää maan kulttuuriperintöä sekä omaa ja ympäristön kulttuurista, kielellistä, uskonnollista ja katsomuksellista monimuotoisuutta." Viittaakohan ennallaan säilytetty ilmaisu "Kulttuuritraditioihin tutustutaan" sekulaareihin kulttuuritraditioihin tai jopa rajoittuu niihin? Vai onko se vain kiertoilmaisu uskonnollisille traditioille? 

Luku 4.4 Opetuksen eheyttäminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet: 

Aiemmin tästä luvusta varoittamaani korostaa seuraava, sellaisenaan säilynyt kohta: "Kaikki oppiaineet ovat vuorollaan mukana oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessa kulloisenkin kokonaisuuden edellyttämällä tavalla." Vaarana siis on, että uskonnonopetusta sotkettaisiin muihin oppiaineisiin. 

Luku 5.2 Yhteistyö: 

Osuus Kodin ja koulun yhteistyö: Seuraavan virkkeen virheellisyydestä huomautin, mutta virke on korjaamatta: "Perusopetuslain mukaan oppivelvollisuuden voi suorittaa joko siten, että oppilas osallistuu opetukseen tai saa muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot." Oikea muoto olisi: "Perusopetuslain mukaan oppivelvollisuuden voi suorittaa joko siten, että oppivelvollinen osallistuu perusopetukseen, tai siten, että oppivelvollinen saa muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot." Kyseessä on perusopetuslain 26 § 1 mom., josta seuraa kotiopetuksen mahdollisuus. 

Tähän liittyen haluan kertoa huomioni, että perusopetuslain 38 §:n mukaan perusopetuksen oppimäärä voidaan suorittaa erityisessä tutkinnossa, jossa perusopetusasetuksen 23 §:n mukaan muun kuin oppivelvollisen eli sellaisen, jonka oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut yli 10 vuotta, ei tarvitse suorittaa oppiainetta uskonto/elämänkatsomustieto. Täten uskonnonopetuksesta – tai vaikka Kulosaaren yhteiskoulun mallisista uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhteistunneista – kieltäytynyt voi suorittaa sellaisen erityisen tutkinnon sen vuoden syksynä, jona täyttää 17 vuotta. 

Luku 5.5 Opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita tukeva muu toiminta: 

Osuus Välitunnit, päivänavaukset ja muut koulun yhteiset tapahtumat: Seuraava lisäys on huolestuttava: "Koulun yhteisöllisyyden ja oppilaiden terveen kehityksen, sosiaalisten suhteiden sekä opiskelussa jaksamisen kannalta välitunnit, päivänavaukset ja monenlaiset yhteiset tapahtumat ovat tärkeitä. Niitä hyödynnetään myös osana monialaisia oppimiskokonaisuuksia." Vaarana nimittäin on, että eri uskontojen tapahtumia yritetään vängätä koulun yhteisiksi. Mutta välitunnit tarjoavat oikean, uskontojen osalta oppilaiden vapaaehtoisuuteen perustuvan tavan tutustua "koulun kulttuuriseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen". 

Osuus Koulumatkat ja koulukuljetukset: Tiedostin vasta nyt seuraavan: "Koulukuljetuksen odotusaikojen valvonnasta ja ohjatusta toiminnasta huolehditaan sopimalla menettelytavoista ja vastuuhenkilöistä." Siis ohjatusta toiminnasta puhutaan tässä yhteydessä mutta uskonnollisille tilaisuuksille rinnakkaisesta ohjatusta toiminnasta jätettiin puhumatta. 

Luku 6.6 Perusopetuksessa käytettävät todistukset ja todistusmerkinnät: 

Osuudet Välitodistus ja Erotodistus: On lisätty, että välitodistus ja erotodistus annetaan samoin periaattein kuin lukuvuositodistus koskien mm. uskonnon ja elämänkatsomustiedon todistusmerkintää (jonka on siis oltava erittelemättömässä muodossa uskonto/elämänkatsomustieto). 

LUKU 11 ERITYISEEN MAAILMANKATSOMUKSEEN TAI KASVATUSOPILLISEEN JÄRJESTELMÄÄN PERUSTUVA PERUSOPETUS: 

On lisätty vaatimus, että paikallinen opetussuunnitelma ei voi olla ristiriidassa perusopetuslain ja -asetuksen, tavoitteita ja tuntijakoa koskevan valtioneuvoston asetuksen tai perusopetuksen opetusuunnitelman perusteiden kanssa. 

Luku 14.1 ... ja vuosiluokkien 3-6 tehtävä}: Aiemmassa uutisessani luvun otsikossa luki virheellisesti "14.3". 

Luku 15.2 Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 7-9: 

Osuus Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2): Sana "uskonnot" on uutta seuraavassa: "Samalla heitä ohjataan tunnistamaan, miten kulttuurit, uskonnot ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa". Uskonnonopetuksessa uskonto vaikuttaa tuhoisasti oppilaan mieleen, mutta käytännön johtopäätöstä kirkon ja uskonnonopetuksen jättämisestä oppilas ei saa omatoimisesti tehdä. 

Osuus Monilukutaito (L4): Seuraava on uutta: "Opetuksessa vahvistetaan kulttuurista ja katsomuksellista lukutaitoa". Mutta oppiiko oppilas sitten uskonnonopetuksessa lukemaan uskontojen opit pöpinäksi? 

Luku 15.4 Oppiaineet vuosiluokilla 7-9: 

Luku 15.4.11 ELÄMÄNKATSOMUSTIETO: 

Päättöarvioinnissa opetuksen tavoite T3 on korjattu pyytämälläni tavalla. 

Opetuksen tavoitteeseen T4 sisältyvää oppilaan ohjaamista pohtimaan uskontokritiikin perusteita arvioidaan päättöarvioinnissa nyt vain kriteerillä osata antaa esimerkkejä uskontokritiikin pääpiirteistä. Luettelo eri näkökulmista, joista siis puuttui luonnontieteellinen (lue: naturalistinen), on poistettu. 

Varoitus oppiaineesta USKONTO: Uskonnon eri oppimäärien (eli siis eri uskontojen) yhteisissä osissa vuosiluokilla 1-2, 3-6 ja 7-9 on luvussa "Uskonnon oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet" seuraavaa: "Opetuksessa voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmäprojekteja myös oppiaineen eri oppimäärien kesken sekä oppiainerajat ylittäen." Vuosiluokkien 3-6 osalta tälle on vielä seuraava jatko: "Tavoitteena on ilmentää koulussa edustettujen uskontojen ja ja katsomusten moninaisuutta kunnioittavasti." Vaarana on siis, että tämän kautta muita oppiaineita kuin uskonto yritetään uskonnollistaa.

Täydennys 15.1.2015 ja korjaus 17.1.2015: 

Neuvoteltuaan opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa linjauksesta Opetushallitus antoi 11.12.2014 vastauksena kysymyksiin täsmentävän suosituksen, että yhteiskuntaopin oppiaineen opetus aloitetaan viimeistään 4. vuosiluokalla ja historian viimeistään 5. vuosiluokalla. 

Tämä on kiinnostavaa, koska YHTEISKUNTAOPIN opetuksen (lopulta) kahdella lisävuosiviikkotunnilla vuosiluokille 4-6 ja opetuksen aloittamisen varhaistamisella haluttiin kaiketi osaltaan lisätä oppilaiden mahdollisuutta yhteiseen eettiseen keskusteluun, ja siis sekulaarilta pohjalta. Seuraava sisältyy oppiaineen esittelyyn: "Oppilaita ohjataan toimimaan erilaisuutta ymmärtävässä, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavassa moniarvoisessa yhteiskunnassa demokratian arvojen ja periaatteiden mukaan." Oppiaineen opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 4-6 ja 7-9 sisältävät osuudessa "Merkitys, arvot ja asenteet" kohdan T2 "tukea oppilasta harjaannuttamaan eettistä arviointikykyään liittyen erilaisiin inhimillisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin kysymyksiin". Yhteiskuntaopin tavoitteisiin liittyvässä keskeisessä sisältöalueessa S2 Demokraattinen yhteiskunta on vuosiluokilla 4-6 seuraava osuus: "Tutustutaan Suomen eri kulttuureihin ja vähemmistöryhmiin." Mahdollisesti kohteena ovat myös uskonnolliset vähemmistöryhmät, mutta tutustumistapa on tällöin siis sekulaari. 

***

Yhteenveto (lisätty 17.1.2015)

Tämä uutinen on viidestoista perusopetuksen uudistettavista tavoitteista, tuntijaosta ja opetussuunnitelman perusteista laatimani uutinen; ensimmäinen oli 24.1.2010. (Esiopetusta koskevat kolme uutistani lokakuussa 2013 eivät ole mukana tässä laskussa.) Uutiseni perustuivat osaltaan yhdistyksemme omiin kannanottoihin. 

Vuonna 2009 asetetun OKM:n laajapohjaisen työryhmän muistio Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako (1.6.2010) ehdotti uutta oppiainetta etiikka, jota kaiketi olisi opetettu kaikille yhdessä. Etiikka olisi saanut 2 vuosiviikkotuntia vuosiluokille 7-9, ja uskonto/elämänkatsomustieto olisi menettänyt kaikkiaan 3 vuosiviikkotuntia. Muistion mukaan etiikan keskeiset tavoitteet ja sisällöt olisi Opetushallitus määrännyt tarkemmin opetussuunnitelman perusteissa. Mutta silloin etiikasta olisi tullut uskontoista. Siksi vastustimme etiikkaa. Vaadimme, että jos perusopetuslain oppiaineluetteloon olisi säädetty etiikka, niin lain perusteluissa etiikka olisi ollut luonnehdittava tunnustuksettomaksi sekulaarin mielessä. Onneksi etiikka ei toteutunut. Mutta toisaalta lausunnoissa tehtiin mielenkiintoinen ja kannatettava ehdotus lasten filosofoinnista ja etiikasta sen osana. 

OKM:n virkamiestyöryhmän muistio Tulevaisuuden perusopetus – valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako (24.2.2012) ehdotti uskonnon/elämänkatsomustiedon tuntimäärän pitämistä ennallaan 11 vuosiviikkotuntina sekä lisättäväksi vuosiluokille 5-6 yhteiskuntaoppia yksi vuosiviikkotunti. Muistion mukaan yhteiskuntaoppia koskevalla esityksellä vahvistettaisiin yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja osallistumisen oppimista ja opetusta sekä syvennettäisiin mm. taloustiedon opetusta.

Valtioneuvoston asetus (422/28.6.2012) perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta vähensi yhden vuosiviikkotunnin uskonnolta/elämänkatsomustiedolta sekä lisäsi kaksi vuosiviikkotuntia yhteiskuntaoppiin vuosiluokille 4-6. Opetushallituksen suosituksen 11.12.2014 mukaan yhteiskuntaopin opetus alkaisi 4. vuosiluokalla. Tämä on oikeata kehitystä. Yhteinen keskustelu yhteiselle sekulaarille pohjalle! (Tässä yhteydessä tahdon mielihyvällä muistella, kuinka itse osallistuin kansakoulun neljäsluokkalaisena vapaaehtoisesti historian opetukseen, kun se yhdysluokassamme alkoi viidesluokkalaisten puoliskolla. Yhteiskuntaoppi olisi samoin varmastikin minua ilahduttanut sen sekulaarin etiikan tähden.) 

Opetushallituksessa toteutetussa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden valmistelussa 2012-2014 uskontoja ei aluksi paljon mainittu perusteiden yleisosassa, mutta sitten kirkkotahon vedotessa valtioneuvoston asetukseen ne ryömivät esiin. Ihmisoikeudet ja niiden turvaamiskeinot saivat perusteissa laajan huomion. Elämänkatsomustiedolle siinä ei ollut mitään uutta, mutta on tärkeätä, että ihmisoikeusetiikka käsitteenä teki läpimurron muuallakin. Uutena vaarana ovat uskonnonopetuksen muihin oppiaineisiin tunkeutumisen mahdollistavat monialaiset oppimiskokonaisuudet, joita jokaisella oppilaalla tulisi olla vähintään yksi lukuvuodessa ja joiden tavoitteet, sisällöt ja toteuttamistavat päätetään paikallisissa opetussuunnitelmissa. Ilmaisut, kuten että perusopetuksen arvoperustaan kuuluu "kulttuurinen moninaisuus rikkautena", saattavat käytännössä valitettavasti tarkoittaa eri uskontoja ottamassa instituutioina sijaa koulun yhteisessä toiminnassa. 

Elämänkatsomustieto ei uudistuksessa paljoa muuttunut. Muutoksiin ei ollut tarvettakaan, sillä opetukseen on oltu tyytyväisiä, kunhan vain opetus on ollut kunnolla toteutettu. Ongelmana ovat olleet elämänkatsomustiedon piittaamattoman tai tarkoituksellisen huonot, jopa lainvastaiset opetusjärjestelyt, kuten kanteluita laatiessani olen huomannut. 

Jouni Luukkainen