Opetushallitus julkaisi 19.9.2014 verkkosivuillaan perusopetuksen opetussuunnitelman 2016 luonnoksen, josta se pyysi viralliset lausunnot keskeisiltä sidosryhmiltään. Opetushallituksen sivuilta eivät lausunnonantajat eivätkä lausunnot selviä, mutta lausunnot piti ilmeisesti antaa viimeistään 15.10.2014. 

Luonnos jää viimeiseksi, sillä Opetushallituksen on määrä antaa perustemääräykset vuoden 2014 lopussa. 

Luonnoksessa on otettu huomioon edellisestä luonnoksesta (15.4.2014) pyydettyjä kommentteja, joista katso uutistani Kommentoimme
taas perusopetuksen OPS2016:n perusteluonnoksia (2.5.2014). 

Itse lähetin 25.-26.10.2014 listan havaitsemistani painovirheistä (tai niiden tapaisista) yleisluontoisissa luvuissa 1-6, 11-12, 13.1-13.3, 14.1-14.3 ja 15.1-15.3 sekä eri oppiaineita käsittelevien lukujen 13.4, 14.4 ja 15.4 alun oppiaineosuuksien lyhenteissä ja vuosiluokkien 1-2, 3-6 ja 7-9 elämänkatsomustiedon oppiaineessa. Kyseessä ei siis ollut varsinainen PAT:n oma-aloitteinen lausunto, jollaisia ei varmaankaan olisi enää otettu huomioon. 

Tarkastelen luonnosta näiden lukujen osalta, samassa järjestyksessä (siis ET viimeisenä). 

Luku 2.2 Perusopetuksen arvoperusta: 

Osuus Oppilaan ainutlaatuisuus ja oikeus hyvään opetukseen: Sana "uskontoihin" on uutta seuraavassa virkkeessä: "Henkilöstön avoin ja kunnioittava suhtautuminen kotien erilaisiin uskontoihin, katsomuksiin, perinteisiin ja kasvatusnäkymiin on rakentavan vuorovaikutuksen perusta." 

Edellisen luonnoksen yleisessä osassa sana "uskonto" ei (enää) esiintynyt missään muodossa paitsi oppiaineen nimenä. Mutta uskonnot mainittiin valtioneuvoston asetuksessa (422/2012) perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta. 

Osuus Ihmisyys, sivistys, tasa-arvo ja demokratia: Edellisessä luonnoksessa luki: "Oppiaineiden opetus on puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta." Nyt vastaava kohta kuuluu seuraavasti (lihavointi minun): "Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana." 

Ensimmäisessä luonnoksessa 19.11.2012 oli lukenut: "Oppiaineiden opetus on puoluepoliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta." 

Todellisuudessa uskonnon opetus on uskonnollisesti tunnustuksellista ja uskonnollisesti sitouttavaa. Ev.-lut. uskonnon opetuksen alussa julistetaan kristinuskon jumala, Jumala; kyseessä on tunnustus, ei looginen ja kokeellinen johto, jollaista ei voi olla olemassakaan; opetus myös perustuu siihen, että oppilaat saadaan siten sitoutuneeksi tähän julistukseen. 

Huolestua voi siitä, yrittäisikö joku uskonnollistaa elämänkatsomustiedon opetuksen vetoamalla siihen, että opetuksen täytyy olla katsomuksellisesti sitouttamatonta, jolloin ei muka voitaisi säilyttää opetuksen sekulaaria luonnetta. Kuitenkaan elämänkatsomustiedon opetus, josta uskonnot pyritään pitämään loitolla, ei ole uskontojen vastaista. 

Osuus Kulttuurinen moninaisuus rikkautena: Sana "uskonto-" on uutta seuraavassa virkkeessä: "Oppiminen yhdessä yli kieli-, kulttuuri-, uskonto- ja katsomusrajojen luo edellytyksiä aidolle vuorovaikutukselle ja yhteisöllisyydelle." Mutta sillä ei kenties ole merkitystä, koska muutoin säilyi seuraava virke: "Eri kulttuuri- ja kielitaustoista tulevat ihmiset kohtaavat toisensa perusopetuksessa ja tutustuvat monenlaisiin tapoihin, yhteisöllisiin käytäntöihin ja katsomuksiin." Uskontoa pyritään joka tapauksessa levittämään ymppäämällä koulumaailmaan uskonnollisia tapoja, vaikka niitä ei kodeissa harjoitettaisi tai joiden harjoittamiseen koti riittäisi. 

Luku 3.1 Perusopetuksen tehtävä: Monissa pätevissä lausunnoissa perusteltiin ihmisoikeuskasvatuksen tarvetta. Tämä näkyy seuraavassakin lisäyksessä: "Perusopetus kasvattaa oppilaita ihmisoikeuksien tuntemiseen ja niihin perustuvaan eettiseen ajatteluun ja toimintaan." 

Luku 3.2 Opetuksen ja kasvatuksen valtakunnalliset tavoitteet: Osuudessa Tarpeelliset tiedot ja taidot valtioneuvoston asetuksesta lainataan edelleen: "Opetettavien asioiden tulee perustua tieteelliseen tietoon." Uskonnon opetus on vastoin tätä. 

Luku 3.3 Tavoitteena laaja-alainen osaaminen: 

Osuus Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2): 

Sana "uskonnollisesti" on uutta seuraavassa virkkeessä: "Oppilaat kasvavat maailmaan, joka on kulttuurisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninainen." 

Mutta ilman koulun tieteen vastaista uskonnonopetusta tuota uskonnollista moninaisuutta ei luonnostaan olisi tai se ei ainakaan saisi painoa. Nyt ei päästä näkemään, mitä kotien mahdollinen oma opetus yksinään tuottaisi. Vanhemmathan voisivat ottaa lapsensa omaan uskonnonharjoitukseensa mukaan, ja sen pitäisi riittää. Kouluun siitä ei pitäisi ottaa mitään. 

Sana "uskonnollisia" on uutta seuraavassa virkkeessä: "Oppilaat oppivat tuntemaan ja arvostamaan elinympäristöään ja sen kulttuuriperintöä sekä omia sosiaalisia, kulttuurisia, uskonnollisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan." 

Mutta oma kokemukseni oli, että omaa koulua edeltänyttä uskonnoista puhdasta mieltäni ei koulu opettanut tuntemaan eikä arvostamaan, vaan uskonnonopetuksessa ujutti vahingokseni minuun uskonnollisen uskon, kun tieteen käsitys maailmasta – muutoin koulun opetuksen päätavoitteita! – olisi minulle riittänyt. 

Luku 4.2 Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet: 

Osuus Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus: Sanat "uskonnot" ja "katsomuksellista" ovat uutta seuraavissa virkkeissä: "Erilaiset identiteetit, kielet, uskonnot ja katsomukset elävät rinnakkain ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Oppiva yhteisö hyödyntää maan kulttuuriperintöä sekä omaa ja ympäristön kulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta." 

Tavoitteenamme olevan sekulaarin, tunnustuksettoman valtion julkisen vallan koulusta uskonnot ja katsomukset suljettaisiin pois ihmisen yksityiseen elämään kuuluvina. Tällöin yksityinen voisi kylläkin olla myös julkista, mutta vain siinä mielessä kuin yksityisomisteisiakin tiedotusvälineitä, tai juuri niitä, kutsutaan julkiseksi sanaksi. 

Osuus Osallisuus ja demokraattinen toiminta: Jo edellisessä luonnoksessa seurakunnat oli valitettavasti otettu yhteistyökumppaniksi. 

Luku 4.4 Opetuksen eheyttäminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet: 

Tällaista tulee olemaan, sillä "opetuksen järjestäjä huolehtii siitä, että oppilaiden opintoihin sisältyy vähintään yksi monialainen oppimiskokonaisuus vuodessa". Tämä on huolestuttavaa seuraavan tähden: "Monialaisten oppimiskokonaisuuksien aiheet suunnitellaan paikallisesti ilmentämään luvussa 4.2 kuvattuja toimintakulttuurin periaatteita." Kuten yllä kirjoitin, luvussa 4.2 mainitaan uskonnot, ja se voisi merkitä, että uskonnonopetusta sotkettaisiin muihin oppiaineisiin, erityisesti elämänkatsomustietoon. 

Luku 5.2 Yhteistyö: 

Osuus Kodin ja koulun yhteistyö: Siihen, mitä "huoltajalle kerrotaan", on lisätty: "lukuvuoden erilaisista tapahtumista". Siis uskonnollisista tilaisuuksista ja mahdollisista uskonnollisista toimituksista (joita Opetushallituksen 16.9.2014 antamien uusien ohjeiden mukaan olisivat ruokarukoukset, vaikka mielestäni ne ovat laittomia). 

Osuus Koulun sisäinen yhteistyö ja yhteistyö muiden tahojen kanssa: Seurakunnat on lisätty yhteistyötahoksi: "Yhteistyö ... seurakuntien ... kanssa lisää oppimisympäristöjen monipuolisuutta ja tukee koulun kasvatustehtävää." Ja opetusko ei silloin olisi jopa seurakuntaan sitouttavaa. 

Luku 5.3 Opetuksen järjestämistapoja: 

Osuus Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus: Seuraava oli entuudestaan: "Etäyhteyksillä voidaan tukea erityisesti harvemmin opiskeltujen kielten ja uskontojen sekä valinnaisten aineiden opetusta." Myös elämänkatsomustiedon opetusta voitaisiin tukea samalla tavalla. 

Luku 5.4 Perusopetusta tukeva muu toiminta: 

Osuus Kouluruokailu: Sana "kulttuurinen" on uutta seuraavassa virkkeessä: "Kouluruokailun järjestämisessä otetaan huomioon ruokailun terveydellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys." Lisäys ei saa merkitä opettajajohtoista ruokarukoiluttamista. 

Osuus Välitunnit, päivänavaukset ja muut koulun yhteiset tapahtumat: Koulun juhlista ja päivänavauksista lainataan perusopetusasetusta. 

Mutta uskonnolliset päivänavaukset, muut uskonnolliset tilaisuudet ja juhlien mahdolliset uskonnolliset osat eivät voi olla koulun yhteisiä. Silti osuuteen ei ollut lisätty PAT:n kommentissa esitettyä vaatimusta tarjota rinnalla laadukkaita sekulaareja tilaisuuksia. 

LUKU 6 OPPIMISEN ARVIOINTI: 

Luku 6.5.1 Päättöarvosanan muodostaminen: Muutosta ei ole ohjeessa, että jos oppilas on vaihtanut katsomusaineesta tai sen oppimäärästä toiseen, arvioidaan päättöarvioinnissa se oppimäärä, jota hän on viimeksi opiskellut. 

Luku 6.6 Perusopetuksessa käytettävät todistukset ja todistusmerkinnät: 

Osuus Lukuvuositodistus: Seuraavassa kokonaan lainaamassani kappaleessa lihavalla korostamani teksti on uutta: 

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon arvio tai arvosana merkitään lukuvuositodistukseen ja mahdollisiin välitodistuksiin muodossa "uskonto/elämänkatsomustieto" erittelemättä sitä, kumpaa oppiainetta oppilas on opiskellut. Oppilaan opiskelemaa uskonnon oppimäärää ei merkitä todistuksiin. Jos oppilas saa oman uskonnon opetusta, hänen saamansa arvio merkitään todistukseen, mikäli kyseinen opetus on perusopetuksen järjestäjän antamaa. Uskonnollisen yhdyskunnan antamasta opetuksesta mahdollisesti saatua arvosanaa ei merkitä todistukseen. 

Taustana on ilmeisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, joiden mukaan julkinen valta ei saa paljastaa ihmisen mahdollista uskonnollista tai uskonnotonta vakaumusta. Yksi tapaus nousi nimenomaan Puolassa käytetyistä koulutodistuksista, Puolassa kun katoliseen opetukseen osallistumattomuutta voidaan katsoa haitallisena. Toisaalta uudistus loukkaisi elämänkatsomustiedon opetusta, koska se rinnastaisi sen tieteenvastaiseen ja kirkon pakkojäsenyyden säilyttämistä motivoivaan uskonnonopetukseen. On myös huomattava, että jos oppilas osallistuu uskonnollisen yhdyskunnan antamaan opetukseen, todistuksen kohta uskonto/elämänkatsomustieto jää paljastavasti tyhjäksi. 

Mutta tästä uudesta käytännöstä voi seurata hankaluuksia. Kouluhan voisi sijoittaa lapsen uskonnonopetukseen vanhempien ajatellessa hänen osallistuvan elämänkatsomustiedon opetukseen; asia ei paljastuisi koulutodistuksista. Kuinka koulua vaihdettaessa uudelle koululle selviää, että oppilas jatkaa elämänkatsomustiedon opetuksessa, jos todistuksesta aiemmin saatu opetus ei käy ilmi. Todella ikävä seikka uudesta käytännöstä on, että siihen epäilemättä vedottaisiin kaikkien pakottamiseksi yhteiseen uskonnonopetukseen, jota uskontotiedoksi kutsuttaisiin, tai uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen osittaiseksi ja kutakuinkin täysimittaiseksi yhdistämiseksi, jota on tapahtunut. 

Osuus Perusopetuksen päättötodistus: Päättötodistusta koskevat samat käytännöt uskonnon ja elämänkatsomustiedon arvosanan merkitsemisestä kuin lukuvuositodistusta ja mahdollisia välitodistuksia yllä, eli päättötodistukseen tulee siis arvosana kohtaan "uskonto/elämänkatsomustieto", jos opetus on saatu koulussa. 

LUKU 11 ERITYISEEN MAAILMANKATSOMUKSEEN TAI KASVATUSOPILLISEEN JÄRJESTELMÄÄN PERUSTUVA PERUSOPETUS: Lauseeseen "Opetuksessa noudatetaan näitä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita" oli lisätty valtioneuvoston asetuksen 422/2012 sanat "sitouttamatta oppilaita tiettyyn opetuksen taustalla olevaan maailmankatsomukseen tai kasvatusjärjestelmän taustalla olevaan arvo- tai kasvatusfilosofiseen näkeymykseen.". 

Luku 13.2 Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 1-2: 

Osuus Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2): Uskontoihin ei ole suoraa viittausta, mutta koulun "juhlat" mainitaan; "oppilaita ohjataan arvostamaan oman perheensä ja yhteisönsä sekä muiden perinteitä ja tapoja"; "koulutyössä tutustutaan läheiseen kulttuuriympäristöön sekä sen kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja kulttuuritarjontaan". Toivottavasti uskonnot pidetäänkin poissa. 

Luku 14.3 ... ja vuosiluokkien 3-6 tehtävä: 

Osuus Vuosiluokat 3-6: Oppijana kehittyminen: Toivottavasti seuraava uskontoja mainitsematon tehtävä myös hoidetaan uskontoja sekaantumaan päästämättä: "Oppilaiden kiinnostusta eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin hyödynnetään luomalla tilaisuuksia keskusteluun ja pohdintaan sekä osallistumisen ja vastuun ottamisen harjoitteluun." 

Luku 14.2 Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 3-6: 

Osuus Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2): Koko perusopetusta koskevan luvun 3.3 osuuden (L2) mukaisesti: "Oppilaita ohjataan tuntemaan ja arvostamaan sosiaalisia, kulttuurisia, uskonnollisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan sekä oman taustansa merkitystä ja paikkaansa sukupolvien ketjussa." Mutta entäpä, jos noita uskonnollisia juuria ei arvosta vaan niitä vastustaa? 

Poiminpa myös seuraavan myönteisen kohdan: "Oppilaita opetetaan tuntemaan ihmisoikeuksia koskevien sopimusten merkitys yhteiskunnassa ja maailmassa; erityisesti perehdytään Lapsen oikeuksien sopimukseen." 

Osuus Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3): "Heitä [oppilaita] opastetaan teknologian vastuulliseen ja turvalliseen käyttöön ja tarkastellaan siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä." Mutta ettei vain olisi kyseessä sekulaarin etiikan opetuksesta uskonnonopetuksen ulkopuolella? Voivatko uskonnot sallia sen, että ne eivät pääse ujuttamaan oppilaille omia tieteellisen maailmankuvan vastaisia oppejaan etiikan varjolla? 

Luku 15.2 Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 7-9: 

Osuus Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1): "Eettisen ajattelun kehittymistä tuetaan pohtien oikeaa ja väärää, hyvää elämää ja hyveitä sekä eettisen toiminnan periaatteita. Taiteet syventävät eettistä ajattelua herättämällä tunteita ja luomalla uusia oivalluksia." 

Niin, taiteet! Uskonnot itse ovat epäeettisiä tunkeutuessaan kouluun ja vaatiessaan oppiensa opettamista vastoin sitä, että tieteelle luonto on koko todellisuus ja uskonnot siis vain kouluopetukseen soveltumatonta, arvotonta, väärää kuvittelua. Uskonnolliset yhdyskunnat myös pakottavat lapsen pysymään jäsenenään, ja tämä kytketään juuri uskonnonopetukseen: pakkojäsenyys, jotta pakko-opetus. 

Osuus Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2): Nyt uskontoja ei suoraan mainita, katsomukset kylläkin: "Koulutyössä tuetaan oppilaiden kulttuuri-identiteetin muodostumista ja kulttuurisesti kestävää elämäntapaa, joka perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. ... Samalla heitä ohjataan tunnistamaan, miten kulttuurit ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa sekä pohtimaan, millaisia asioita ei voida ihmisoikeuksien vastaisina hyväksyä." 

Mutta ateismi ei sinänsä näy yhteiskunnassa eikä arjessa, sillä kyseessähän on vain yhteiskunnasta ja arjesta ilman uskontoja; silloin ei tarvitse pohtia sen enempää uskontoja kuin ateismiakaan. 

Samassa osuudessa on myös harvinaiseksi jäävä viittaus esteettisyyteen: "Oppilaita kannustetaan edistämään toiminnallaan esteettisyyttä ja nauttimaan sen eri ilmenemismuodoista." Kuitenkin kirjallisuus ja (muut) taiteet ovat jokaisen asia, joka ei ole tieteen vastainen toisin kuin uskonnot, ja niitä sopii koulussa opettaa, kuten riidattomasti opetetaankin (sikäli kuin niitä ei sitten turmella uskonnoilla). 

Luku 13.4 Oppiaineet vuosiluokilla 1-2: 

ELÄMÄNKATSOMUSTIETO: 

Opetuksen tavoite T7 on "edistää oppilaan tuntemusta lähiympäristönsä tapakulttuureista" (edellisessä luonnoksessa "kulttuurin piirteistä"). Mutta tarkoitetaanko tällä uskonnollisia tapakulttuureja ja vieläpä muodossa, jota ihmiset eivät todellisuudessa noudata? 

Keskeisessä sisältöalueessa S4 "perehdytään kertomuksiin maailman synnystä", mutta ilman pyytämäämme lisäystä "erityisesti tieteelliseen selitykseen". 

Luku 14.4 Oppiaineet vuosiluokilla 3-6: 

ELÄMÄNKATSOMUSTIETO: 

Opetuksen tavoite T9 on "ohjata oppilas tuntemaan YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen perustuvaa ihmisoikeusetiikkaa, erityisesti lapsen oikeuksia". Sama toki oli jo edellisessä luonnoksessa, mutta aihehan, ihmisoikeusetiikka, oli ET:ssä jo vanhastaan; nyt sitä korostetaan muuallakin perusopetuksessa ja siis dokumentteihin ankkuroiden. 

Sisältöalueessa S2 "pohditaan esimerkiksi yhdenvertaisuuden ... merkityksiä". Edellisen version termi "suvaitsevaisuuden" oli monien lausuntojen perusteella aiheellisesti vaihdettu tähän yhdenvertaisuustermiin. 

Luku 15.4 Oppiaineet vuosiluokilla 7-9: 

ELÄMÄNKATSOMUSTIETO: 

Opetuksen tavoitteessa T3 lukee nyt kommenttimme nojalla "uskonnottomia ja uskonnollisia katsomuksia", kun taas päättöarvioinnin kriteereissä on edelleen käsitekummajainen "uskonnottomia ... uskomusjärjestelmiä", mutta siihen pyysinkin korjausta. 

Päättöarvioinnin kriteerinä T3:n osalta lukee edelleen "seemiläinen monoteismi", mutta ainakin kristinuskossa uskovan palvelemien jumalien määrä on selvästikin mitä tahansa väliltä 1-3. Hindulaisuutta ja buddhalaisuutta ei edelleenkään mainita, vaikka niiden lyhytkin esittely avartaisi uskonnon käsitettä, kuten kommentoimme aiemmin. 

Opetuksen tavoitteeseen T4 sisältyvää oppilaan ohjaamista pohtimaan uskontokritiikin perusteita arvioidaan päättöarvioinnissa edelleen kriteerillä osata selittää uskontokritiikkiä muun muassa uskontotieteellisistä näkökulmista, mutta ei edelleenkään vaatimamme mukaisesti luonnontieteellisestä näkökulmasta, josta uskontotiede ehkä vaikenee. 

Opetuksen tavoitteessa T7 ilmaisu "suvaitsevaiseksi ja vastuulliseksi kansalaiseksi" on muutettu muotoon "vastuulliseksi ja aktiiviseksi kansalaiseksi", mutta tämä muutos on jäänyt tekemättä päättöarvioinnin kriteerien yhteydessä, kuten Opetushallitukselle huomautin. 

Laaja-alainen oppimistavoite Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5) on nyt liitetty moneen opetuksen tavoitteeseen ja ehkäpä siksi, että kommentissamme ihmeteltiin, että koko 1.-9. vuosiluokkien elämänkatsomustiedon opetuksessa liittymiä oli vain yksi (mutta aiheellinen, sillä se kai tarkoitti Internetin käyttöä maailman ongelmien etsimiseen niiden eettistä pohdintaa varten). 

Jouni Luukkainen