Uskontotieto jäi vaanimaan katsomusaineiden kehittämisryhmän loppuraportissa (16.3.2025)
Opetushallituksen kaudeksi 3.11.2022–31.12.2024 asettaman Katsomusaineiden uudistamista koskevan kehittämisryhmän loppuraportti julkaistiin 5.3.2025, kuten Opetushallitus kertoi tiedotteessaan, joka myös luettelee kehittämisryhmän tekemät 13 ehdotusta.
Tärkeintä yhdistyksemme kannalta on, että kehittämisryhmä ei tehnyt ehdotusta yhdistyksemme ehdottomasti vastustamasta (välttämättä uskontoisesta) yhteisestä katsomusaineesta (eli uskontotiedosta), vaikka se sellaista tarkastelikin.
Kehittämisryhmän työ perustui opetus- ja kulttuuriministeriön teettämään selvitykseen, jota tarkastelin uutisessani Yhdistyksemme vaikutuksesta aikuisten perusopetus erityisesti esillä katsomusaineselvityksessä (31.1.2023) [HTML].
Loppuraportti ei puuttunut uutisessani Kirjelmöimme kehittämisryhmälle kahdesta lakivirheestä (20.4.2023) [HTML] tarkoittamiini lakivirheisiin, vaikka ne olisivat tukeneet kahta (10., 11.) ja jopa kolmattakin (7.) kehittämisryhmän ehdotusta, mistä tarkemmin alla.
Seuraavassa ovat kehittämisryhmän ehdotukset ja kommenttini kustakin niistä:
1. Muutetaan uskonnonopetusta koskevaa lainsäädäntöä siten, että oman uskonnon käsitteestä luovutaan uskonnon oppimäärien kuvauksena.
Tämän perusteluksi esitettiin, että opiskeltava uskonto (perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissakin käytetty termi) ei tälläkään hetkellä välttämättä vastaa oppilaan tai opiskelijan katsomusta. Perustelu on pätevä, mutta toisaalta muutos helpottaisi uskontotiedon toteuttamista. Perustelu puoltaisi myös sitä yhdistyksemme OKM:n katsomusaineselvityksessä esittämää, että 12 vuotta (kompromissina 14 vuotta) täyttäneen olisi saatava erota uskonnollisesta yhdyskunnasta omalla päätöksellään ja että samanikäisen uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattoman oppilaan olisi saatava olla elämänkatsomustiedon opetuksessa, ellei hän itse muuta tahdo.
2. Lisätään keinoja, joilla voidaan vahvistaa katsomusaineiden opetuksen järjestämiseen liittyvää laillisuusvalvontaa.
Monia kanteluita laatineena kannatan tätä ehdotusta. Kehittämisryhmä perusteli ehdotusta sillä, että opetuksen ja koulutuksen järjestäjillä tulisi olla katsomusainevalinnoista yhtenäinen, informatiivinen ja saavutettava tiedotus- ja lomakemalli huoltajille ja opiskelijoille. Tätäkin olen kanteluillani ajanut.
3. Katsomusaineiden opettajien täydennyskoulutustarve huomioidaan riippumatta katsomusaineiden opetuksen järjestämismallista.
Ehdotus koskee paitsi vähemmistöuskontojen myös elämänkatsomustiedon opetusta, ja on kannatettava.
4. Muutetaan lainsäädäntöä siten, että oppilas tai opiskelija ei jatkossa voisi olla osallistumatta koulun katsomusaineiden opetukseen. Nykylainsäädännön mukaan se on mahdollista osalle oppilaita ja opiskelijoita.
Esitetty perustelu, että opetus on jo nykyisellään perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden mukaan uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta sekä yleissivistävää, on muodollisesti tosi mutta sisällöltään uskonnonopetuksen osalta vain pelkkä pätemätön väite. Mielestäni elämänkatsomustiedon opetus taas mahdollistaisi rinnalleen tai täydennykseksi oppilaan tai opiskelijan mahdollisen oman uskonnollisen yhdyskunnan antaman opetuksen. Oleellista tällöin olisi, että ET:n opetuksessa uskonnoista puhuttaisiin vain vähän ja vain myöhäisessä vaiheessa. Ajatusta voi testata kuvittelemalla, että kaikesta uskonnonopetuksesta luovutaan tuomatta tilalle uskontotietoakaan (yhdistyksemme perimmäinen tavoite); voitaisiinko ET silloin säilyttää ja tehdä se kaikille pakolliseksi? Koulun opetuksessa ei tällöin olisi kenenkään odotuksissakaan mitään uskontokasvatusta. (Yhdistyksemme olisi valmis vaihtoehdoksi luopumaan tuolloin ET:stäkin, vaikka oppiaine hyödyllinen olisikin. Tai ainakin tekemään siihen osallistumisen vapaaehtoiseksi, ettei ketään loukattaisi.) Kuten kehittämisryhmäkin huomauttaa, sen ehdotus jättää selvitettävää uskonnonvapauden näkökulmasta. Yhdistyksemme vastustaa ehdotusta, varsinkin kun sitä on käytetty uskontotietoehdotusten tukemiseen.
Erityinen perustelu vastustuksellemme on, että ET:n oppilaiden/opiskelijoiden määrä voisi jäädä kolmea pienemmäksi, jolloin ET:n opetusta ei tarvitsisi järjestää ja oppilaiden/opiskelijoiden olisi ehdotuksen perusteella osallistuttava uskonnon opetukseen. Toki olisi mahdollista järjestää ET:n opetus etäyhteyksiä käyttäen.
5. Muutetaan lainsäädäntöä siten, että oppilaan ja opiskelijan oikeus osallistua katsomusaineiden opetusta korvaavan opetuksen tai muun toiminnan sijaan oman uskonnollisen yhdyskuntansa antamaan opetukseen poistetaan.
Ehdotus on kannatettava; katsomusaineiden opetusta korvaava opetus tai muu toiminta on yksinkertaisesti hyödyllistä. On huomattava, että tämä ehdotus käy tarpeettomaksi, jos edellinen ehdotus toteutetaan, ja että se toisaalta auttanee edellisen ehdotuksen tavoitteen toteutumista itsestään. Tosin voi olla, että Jehovan todistajien uskonnollinen yhdyskunta järjestäisi opetuksen edelleen itse (Opetushallitusta ei ole pyydetty laatimaan Jehovan todistajien uskonnon opetussuunnitelman perusteita). Ne islamilaiset uskonnolliset yhdyskunnat, jotka ovat pitäneet parempana järjestää islamin opetus itse, saattaisivat pysyä kannassaan. Myös Herran kansa ja katolinen kirkko saattaisivat pysyä omassa opetuksen järjestämisessään varsinkin, jos oppilaita/opiskelijoita olisi vain harvassa.
6. Katsomusaineiden valinnanvapauden epäyhdenvertaisuus ratkaistaan lyhyen aikavälin tavoitteena.
Yhdenvertaisuuden tavoitetta käytetään myös uskontotiedon ajamiseen, mutta olisi epäyhdenvertaista uskontojen suosimista, jos ET:n oppilaat pakotettaisiin uskontotiedon kautta niiden tieteen vastaisten oppien piiriin vaatimatta siis näiden oppien todistamista oikeaksi. Puheella lyhyen aikavälin tavoitteesta kehittämisryhmä kylläkin haluaa sulkea uskontotiedon keinona pois ja tehdä seuraavan välittömästi toteutettavissa olevan ehdotuksen. Jos tuosta ehdotuksesta taas seuraisi uskontotieto, ehdotus olisikin ateisteja syrjivä.
7. Kehittämisryhmän selvä enemmistö esittää, että epäyhdenvertaisuuden korjaamiseksi lainsäädäntöä muutettaisiin siten, että katsomusaineiden valinta avattaisiin opiskelijoille lukiokoulutuksessa.
Loppuraportin mukaan kehittämisryhmän kokouksessa 28.10.2024 äänestettiin seuraavasta esityksestä: "Katsomusaineiden kehittämisryhmä esittää, että katsomusaineiden valinta avattaisiin opiskelijoille lukiokoulutuksessa." Esityksestä päätettiin äänin 15–6, 1 tyhjä. Opetus- ja kulttuuriministeriön edustajat pidättäytyivät äänestämästä. Koska kehittämisryhmässä oli tuon kokouksen ajankohtana 32 jäsentä (puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja mukaan lukien) ja näistä OKM:n edustajia kolme, voitaneen päätellä, että joko läsnä olleet OKM:n edustajat eivät äänestäneet tyhjääkään ja kokouksesta (tai ainakin äänestyksestä) oli poissa seitsemän muuta jäsentä kuin OKM:n edustajia tai sitten yksi OKM:n edustaja äänesti tyhjää ja kokouksesta oli poissa kaksi OKM:n edustajaa sekä kahdeksan muuta jäsentä kuin OKM:n edustajia. Poissa olemiset olisivat ymmärrettäviä, koska kokouksia oli kaikkiaan 21.
Esitystä vastaan äänestäneet kehittämisryhmän jäsenet jättivät esitykseen eriävät mielipiteet.
Näistä eriävissä mielipiteissään yhteisestä katsomusaineesta (siis uskontotiedosta) yhdenvertaisuusongelman ratkaisuna puhuivat seuraavat: teologian tohtori Mårten Björkgren, katsomusdidaktiikasta vastuussa oleva vanhempi yliopistonlehtori Åbo Akademin Vaasan yksikössä; professori, teologian tohtori Arto Kallioniemi, uskonnon ja elämänkatsomustiedon didaktiikan vastuuhenkilö Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa; puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen, Suomen uskonnonopettajain liitto ry; erityisasiantuntija Mari Sjöström, Kuntaliitto; ja uskonnonpedagogiikan professori, filosofian tohtori, teologian maisteri Martin Ubani, Itä-Suomen yliopisto.
Vastaan äänestäneet teologijäsenet puhuivat siis ajamansa yhteisen katsomusaineen uskontoisen luonteen puolesta, sillä ehdotushan puoltaisi sitä, että päinvastoin elämänkatsomustieto tehtäisiin kaikille yhteiseksi. Kuntaliiton edustaja ei pitänyt tarkoituksenmukaisena esittää ratkaisuja, joilla ei ole julkisen talouden vaikeassa tilanteessa edellytyksiä edetä päätöksenteossa, ja hän esitti, että uutena vaihtoehtona olisi vain valtionkirkkoihin kuuluvan opiskelijan oikeus osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen.
Arvatenkin jotkut muutkin kehittämisryhmän jäsenet haluaisivat uskontotiedon, mutta onneksi ei kai niin moni, että sitä olisi kokouksissa suoraan äänestettäväksi esitetty.
Pääsihteeri Esa Ylikoski, Vapaa-ajattelijain liitto ry, olisi kaksivaiheisen eriävän mielipiteensä mukaan taas halunnut avata katsomusaineiden valinnan lukion ohella myös perusopetuksessa, sillä siinä ongelma on määrällisesti moninkertainen, koska sen kesto on 9 vuotta, siinä on koko ikäluokka ja sen suorittaminen on käytännössä pakollista. Lisäksi katsomusaineiden osittaisen yhteisopetuksen kokeilun (ks. 9. ehdotus) kannalta olisi tarpeen, että elämänkatsomustieto ei olisi syrjityssä asemassa minkään kokoisissa kunnissa ja kouluissa.
Yhdistyksemme mielestä olisi kehittämisryhmän ehdotusta perustellumpaa muuttaa uskonnonvapauslakia sallimaan viimeistään lukioikäisen erota kirkosta omalla päätöksellään. Tämä muutos olisi toteutettava myös, jos ET avataan lukiossa kaikille. Nykyisellään uskonnon kursseista voi joka tapauksessa kieltäytyä lukion alusta lähtien, kunhan eroaa kirkosta ensi tilassa ja suorittaa sitten elämänkatsomustiedon pakolliset opinnot. Ks. Lukiokampanjamme.
8. Perustetaan työryhmä, joka hahmottelee katsomusaineiden opettamisen kehittämiseksi esimerkiksi pedagogisia ja didaktisia ratkaisuja sekä mahdollisia katsomusaineiden opettamisen yhteisiä malleja, muotoja ja sisältöjä.
Yhdistyksemme vastustaa tätä ehdotusta, sillä mielestämme elämänkatsomustiedon opetus on pidettävä kokonaisuudessaan erillään uskonnon opetuksesta. Yhteisten sisältöjen hahmotteleminen tarkoittaisi vain valtakirkollisen uskonnollisen hegemonian päästämistä vaikuttamaan sekulaariin elämänkatsomustiedon opetukseen ja edistäisi vain seuraavaa, vastustamaamme ehdotusta.
9. Toteutetaan tutkimukseen perustuva opetuskokeilu osittain integroidusta katsomusaineiden opetuksesta perusopetuksessa.
Yhdistyksemme vastustaa tätä ehdotusta, sillä mielestämme elämänkatsomustiedon opetus on pidettävä kokonaisuudessaan erillään uskonnon opetuksesta.
10. Muutetaan aikuisten perusopetusta koskevaa lainsäädäntöä siten, että vastaavasti kuin lukiokoulutuksessa, aikuisten perusopetuksessa opiskelevien alle 18-vuotiaiden katsomusaineisiin liittyvistä valinnoista päättää huoltajan sijaan opiskelija itse.
Tämä olisi toteutettavissa lisäämällä perusopetuslain uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta säätävän 13 §:n loppuun seuraava 7. momentti: "Aikuisten perusopetuksessa 1 momentissa tarkoitetun huoltajan ilmoituksen, 3, 5 ja 6 momentissa tarkoitetun huoltajan pyynnön sekä 4 momentissa tarkoitetun huoltajan päätöksen tekee opiskelija."
Kehittämisryhmä ei viittaa kirjeessäni, jota tarkastelin yllä neljännessä kappaleessa mainitsemassani uutisessani, kertomaani ongelmaan aikuisten perusopetuksesta säätävän perusopetuslain 46 §:n 1 momentin luettelon päivittämättömyydestä. Luettelo sisältää ne muut saman lain säännökset, joita aikuisten perusopetukseen sovelletaan, ja luettelo olisi välttämätöntä päivittää, jolloin samalla luettelon perään voitaisiin lisätä täsmennys, että 13 §:ää sovelletaan kuitenkin niin, että jokaisen siinä tarkoitetun oppilaan huoltajan tahdonilmaisun tekee opiskelija.
Joka tapauksessa ehdotus toteuttaisi yhdistyksemme tavoitteen, jota olemme ajaneet jo vuoden 2017 alusta alkaen.
11. Muutetaan lainsäädäntöä siten, että vastaavasti kuin aikuisten perusopetuksessa, myös aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelijalle, joka on täyttänyt 18 vuotta, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.
Tämä ehdotus toteutuisi, jos 7. ehdotus toteutettaisiin.
Ehdotuksen myötä nuorille tarkoitettua lukiokoulutusta koskisi edelleenkin ankarampi säännös, lukiolain uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta säätävän 16 §:n viimeinen momentti, että opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa. Kehittämisryhmä sivuutti sen yllä mainitussa kirjeessäni kertomani seikan, että tämä säännös on ollut epätäsmällinen vuoden 2018 alusta alkaen, jolloin tuli voimaan erehdyksessä tapahtunut opintojen aloittamisajankohdan määritelmän lukioasetuksesta kumoaminen. Perustuslain 80 §:n asetuksen antoa koskevan 1 momentin mukaan lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Tämä lukiolain säännös on täten joka tapauksessa täsmennettävä. Vuoden 2017 loppuun asti vallinnutta omituista tilannetta tuskin palautettaisiin. Haluaako kehittamisryhmä täten säännöksen täsmennettäväksi niin, että valintaoikeus koskisi vain aikuisille tarkoitettua lukiokoulutusta, ehdotuksen mukaisella tavalla? Nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa on varmaankin sellaisiakin opiskelijoita, jotka eivät ole olleet lukiokoulutuksessa alle 18-vuotiaana, joten voimassa olevan lain mukaan heillä on joka tapauksessa valintaoikeus. Valintaoikeuden vieminen tyystin (siirtymäajan jälkeen) nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa olisi täysin vastoin 7. ehdotuksen henkeä, joten voisiko se todella saada kannatusta?
Vuoden 2016 loppuun asti taito- ja taideaineet (liikunta niihin mukaan luettuna) sekä terveystieto olivat vapaaehtoisia opiskelijalle, joka aloitti lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, mutta nykyään (siirtymäajan päätyttyä 31.7.2021) vapaaehtoisia opiskelijalle aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa ja pakollisia opiskelijalle nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa. Esikuva nuorten ja aikuisten lukiokoulutuksen toisistaan poikkeavalle kohtelulle myös uskonnon ja elämänkatsomustiedon keskinäisen valinnaisuuden osalta olisi siis kyllä olemassa.
12. Lisätään lyhyen aikavälin ratkaisuna ylioppilastutkintoon islamin uskonnon koe. Tämä edellyttää, että islamin uskonto mainitaan valtioneuvoston asetuksessa ylioppilastutkinnosta.
Tämä ymmärrettävä yhdenvertaisuussyistä tehty ehdotus on toki epäyhdenvertainen niitä uskontoja kohtaan, joista ei vastaisuudessakaan olisi koetta ylioppilaskirjoituksissa. Mutta entä uskonnon opetuksesta omantunnonsa tähden kieltäytyneen kirkkoon vastoin tahtoaan 18 vuoden ikään asti kuuluneen käytännön mahdollisuudet kirjoittaa elämänkatsomustiedon yo-koe?
13. Katsomuksellinen yleissivistys huomioidaan osana ammatillisten tutkintojen yhteisten tutkinnon osien yhteiskunta- ja työelämäosaamista.
On hyvä, että kehittämisryhmä ei esitä erillistä katsomusaineiden opetusta ammatilliseen koulutukseen, sillä se olisi myös merkinnyt uskontotiedon vaaraa. Asiaa on seurattava.
Etiikka. Loppuraportin luvun 2.7 mukaan tulevaisuuden jatkoselvityksissä ja ‑tutkimuksissa voidaan tarkastella järjestämismallia, jossa perustetaan perusopetukseen uutena oppiaineena etiikka. Uuteen oppiaineeseen siirrettäisiin nykyisiä uskonnon oppimäärien ja elämänkatsomustiedon sisältöjä liittyen esimerkiksi etiikkaan, ihmisoikeuksiin ja lapsen oikeuksiin. Etiikan oppiaine edistäisi kaikille oppilaille yhteistä dialogia sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Tämän tapaista yhdistyksemme esitti katsomusaineselvityksessä; ks. Täydennys 26.1.2025 kolmannessa kappaleessa mainitsemassani uutisessani.
Yhteenveto. Pelkäämääni ehdotusta uskontotiedosta ei tullut, eikä se toivottavasti silloin tule seuraavaan hallitusohjelmaankaan. Mutta elämänkatsomustietoa pyritään kuitenkin tuhoamaan osittain integroidun katsomusopetuksen kokeilulla, vaikka uskonnon opetus ei (uskontotietonakaan) edes kuulu kouluun.
Jouni Luukkainen