Himoksen hiihtokeskuksessa kuolee. Valtakunnansyyttäjä (27.8.2023)

Epäilen edelleen, että Himoksen hiihtokeskuksen toimitusjohtaja Elsi Ojala on aiheuttanut pojan kuoleman Himoksessa 16.2.2019. Pyydän määräämään toimitettavaksi tutkinnan.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe on pyytänyt Sisä-Suomen poliisilaitokselta kanteluni johdosta esiselvityksen. Selvitys on yleisesti virheellinen ja se on johtanut Rappen virheelliseen päätökseen.

Rappe ei ole maininnut selvityksen kirjoittaneen poliisin nimeä eikä ole lähettänyt selvitystä minulle. Lausunto mukailee rikoskomisario Veli-Pekka Välisaaren aikaisempaa toimintaa. Kuka poliisi liekin kirjoittanut lausunnon 11.1.2023, niin vaikutelmaksi jää, että hän ei ole tätä varten käynyt onnettomuusalueella. On vain selaillut vanhoja kirjoituksia.

Rappen perusteluista ja päätöksestä voin kuitenkin kohtuullisesti päätellä, mitä selvitys sisältää ja mitä virheitä siinä ja päätöksessä on ja mihin tässä vastaan.

Rappe muotoilee ja vääristelee minun kertomustani onnettomuusalueen rakenteista ja käytöstä.

Korjaan, että metsäisellä rinteellä oli ja on edelleen 5 metrin levyinen, hiihtokeskuksen aikoinaan louhima ja pengertämä serpentiinireitti, johon oli saapumisliittymä hoidetulta ylärinteeltä ja oli väliliittymä alempana. Serpentiini päättyy alas Pohjoishimoksen pysäköinti- ja huoltorakennusalueelle. Poika lasketteli serpentiinille ylämetsärinteeltä päin.

Pohjois-Himos aloitti toimintansa 1983. Serpentiinin rakentaminen ja käyttö lasketteluun liittyi aikaan, jolloin nykyinen Pohjois-Himos muodosti koko Himoksen. Himos on myöhemmin laajentunut. Serpentiinin laskettelukäyttö on päättynyt. Päättymisen ajankohta on arvioitavissa serpentiinin yläosalla kasvavan puuston iästä.

Serpentiinireitti sijaitsee tilalla kiinteistönumero 182-410-2-78. Tilan rajat seurailevat serpentiinin ulottuvuuksia. Arvaan, että Himoksen hiihtokeskus on aikoinaan hankkinut tilan serpentiiniä varten. Rajat näkyvät Maanmittauslaitoksen kartoilla minunkin tietokoneellani. Tämä tausta antaa alustavan tiedon, että hiihtokeskus omistaa tilan edelleen.

Minulla ei ole tilan lainhuutotodistusta. Maanmittauslaitoksen tiedot ovat pankkitunnistamisen ja muun digibyrokratian takana. Minulla ei ole pankkitunnistusta. Henkilökortti on. Minä en saa Maanmittauslaitoksesta mitään ulos. Minä en aio tätä varten ja tässä iässä uppoutua byrokratiaan syvemmälle. Minä pyydän ystävällisesti Rappea katsomaan tai hankkimaan mainitun aineiston, jos tilan omistusoikeus on vielä epäselvä.

Maanmittauslaitoksen kartoilla näkyy tietokoneella minullekin tilan 182-410-2-78 rajat. Serpentiinin hahmo näkyy ilmakuvassa tilan metsässä, sekä näkyy toisaalla kartoilla vahvana viivana. Ks. ilmakuvaa Raimo Toivosen uutisessa Himosvuoren hiihtokeskuksessa kuolee — onko joku vastuussa? (11.6.2019); kuvassa pohjoisen suunta on suoraan ylös. Uutisessa on myös yksityiskohtaisempi valokuva. Seuraavassa kuva on taas käännettynä niin, että etelän suunta on suoraan ylös:

Vaarallinen serpentiinimetsä. Ilmakuva käännettynä.

Himoksen huoltorakennusten seinissä mainoksissa on lehtikuvan mukainen piirros koko Nyky-Himoksesta. Ks. piirrosta Raimo Toivosen uutisessa Himosvuoren hiihtokeskuksessa kuolee — onko joku vastuussa? (11.6.2019); piirroksessa etelän suunta on kutakuinkin suoraan ylös. Piirroksessa näkyy himmeästi myös serpentiinikuvio. Kuvio liittää serpentiinialueen Himoksen omistukseen. Lehtikuvassa piirroksen vasemmassa laidassa on merkittynä onnettomuuspaikka.

Rappe ei omassa lausunnossaan ota kantaa poliisin lausuntoon, että hiihtokeskus ei omista onnettomuuspaikkaa. Rappe ilmeisesti on väärässä käsityksessä näin tärkeässä yksityiskohdassa.

Laskettelijat vapaalaskettelivat ennen ja jälkeenkin onnettomuutta toimitusjohtaja Elsi Ojalan tieten ja estämättä varsinaisen hoidetun alueen ulkopuolella, myös tilalla 182-410-2–78. Metsissä oli ja on nähtävissä laskettelujälkiä.

Hiihtokeskuksen työntekijät aitasivat onnettomuuspaikan heti onnettomuuden jälkeen ja poistivat aidan parin kuukauden kuluttua.

Rappekin liimaantuu käsitteisiin ”jyrkänne ja kalliojyrkänne”. Jyrkänne on enemmän tai vähemmän kalteva maastokohta. Jyrkänne tuo mieleen vähemmän vaarallisen ja vähemmän varottavan onnettomuusvierimisen alaspäin.

Korjaan, että pojan onnettomuuskohta oli maapallon keskipisteeseen suuntautuva pystysuora kallioseinämäpudotus. Pudotus pudotaan eikä sitä vieritä. Pudotus tapahtui kallioleikkauksen seinämällä. Tuottamusta arvioitaessa jaolla jyrkänteeseen ja pudotukseen on keskeinen merkitys. Pudotus, jos Rappe olisi sitä käyttänyt, olisi tuonut mieleen suuremman vaaran ja suuremman huolenpitovelvollisuuden toimitusjohtajalle.

Viranomaisasiakirjoissa pudotuksen korkeutta ei käsitellä. Pudotuskorkeus on keskeinen seikka arvioitaessa kohteen vaarallisuutta ja varottavuutta. Rappella ei ole ollut aineistoa arvioida tuottamusta.

Lehdistössä mainitaan korkeudeksi noin 8 metriä. Se on minunkin arvioni. Pudotus olisi mitattavissa 8 metriä pitkällä seipäällä alhaalta päin. Se pitäisi nostaa pudotuskohdalla kalliota vasten pystysuoraan. Joku toinen vertailisi pudotuksen korkeutta seipääseen. Näin saataisi lisätietoa myös kallioseinämän pystyasennosta.

Selostetun kaupallisen laskettelukäytön päättyminen serpentiinillä ja ajan kuluminen ei poista laskettelukeskuksen huolenpitovelvollisuutta serpentiinillä.

Katson siis, että Himosvuoren hiihtokeskuksella ja toimitusjohtaja Elsi Ojalalla tai jollain muulla vastuuhenkilöllä on ollut toimeen ja asemaan perustuva velvollisuus vaikkapa aidata pudotus pysyvästi ja estää pojan kuolema. Suoja-aita olisi estänyt onnettomuuden.

Koko maassa on hiihtokeskusyhdistyksen mukaan kuollut alkaneella vuosituhannella kaikkiaan 10 laskettelijaa, joista Himoksessa 2.

Käydessäni viimeksi onnettomuuspaikalla oli alue ennallaan ja pudotusta ei ollut aidattu.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ei tutki rikosoikeudellista puolta.

Ongelmat tämän asian käsittelyssä ovat poliisin taholla ja tasolla. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe ja aluesyyttäjä Marika Visakorpi ovat luottaneet poliisien lausuntoihin, vaikka ne ovat yleisesti virheellisiä.

Hyvävelisisaruutta on tässä kaupallisessa ympäristössä aistittavissa.

Etäinen täyttymys oikeiden ympäristötietojen saamiseksi olisi, jos käräjäoikeus pitäisi onnettomuusalueella katselmuksen. Tietysti myös oikeasti asennoituvaa aluesyyttäjää kaivataan aikanaan.

Onnettomuus sattui noin 30 vuotta sen jälkeen kun vaaran paikka oli rakennettu. Näin arvioiden seuraava kuolemantapaus tulee noin vuonna 2050. Mahdollisia vammautumisia lehdistö ei uutisoi.

Tietenkin poika itsekin on osaltaan tuottanut kuolemansa. Pojan vaatimaton ikä 15 vuotta on tässä huomioitava. Laskettelemassa metsässä oli joukko rippikoulupoikia.

Onnettomuuspaikan maantieteelliset koodit ovat 61,89059 N 25,32926 E. Enimmäisepätarkkuus on 3 metriä.

Tämän tapauksen tutkiminen on alunperin ollut helpon luontoinen tehtävä oikeasti asennoituvalle poliisille. Koko näyttöaineisto on edelleen tarjolla onnettomuusalueella.

Raimo Toivonen
Asianajaja EVP

Liitteet (jotka eivät nyt mukana)

Karttapiirros

Kartta 182-410-2-78

Lue myös