Nuori poika kuoli Himoksen laskettelukeskuksessa 16.2.2019. Tässä kirjoituksessa on kysymys viranomaistoiminnasta ja sen toimimattomuudesta. Jälleen ajankohtaisen artikkelin aiheesta on kirjoittanut Raimo Toivonen. (Julkaistu ensin kolumnina Uusi MV-lehdessä 26.11.2020) 

Rippikoulupoika lasketteli 16.2.2019 Himosvuoren hiihtokeskuksessa rinnemetsään louhitun serpentiinimäisen erillisen, jo käytöstä poistetun laskettelureitin luona, putosi noin kahdeksan metriä korkealta pystysuoralta kallioleikkaukselta ja kuoli. 

Pudotuksen yläreunaa ei oltu suojattu aitauksella eikä se ollut muutoinkaan ennalta selvästi havaittavissa. Metsässä lasketeltiin hiihtokeskuksen tieten paljon. Koko rippikoulupoikaseuruekin lasketteli siellä. 

Metsälaskettelijat nousivat ylös hiihtokeskuksen hissillä. Metsä oli erotettu hoidetusta laskettelurinteestä polven korkuisella lumivallilla. 

Komisario Aaltio kävi heti onnettomuuspaikalla ja ilmoitti samana iltana, että poika on yksin syyllinen onnettomuuteen, koska lasketteli varsinaisen hoidetun laskettelualueen ulkopuolella metsässä, ja että onnettomuuskohta oli jyrkänne (eikä pystysuora pudotus). Suoja-aidan puuttumiseen Aaltio ei kiinnittänyt huomiota. Ei myöskään siihen, että onnettomuuskohta ja koko serpentiini on hiihtokeskuksen rakennelma ja on käytöstä poistettunakin edelleen luonnossa olemassa, ja on hiihtokeskuksen omistamalla maalla. 

Minun päätelmäni mukaan suoja-aitaa ei ollut onnettomuushetkellä. Se laitettiin sinne kenties onnettomuuspäivän iltana. Suoja-aita olisi estänyt tehokkaasti onnettomuuden. Suoja-aidalla ja sen jokasyksyisellä tarkastuksella olisi pitkäaikainen vaara vältetty vähällä vaivalla. 

Aaltion olisi pitänyt selvyyden vuoksi valokuvata lähimaasto ja pudotuksen yläreuna onnettomuushetken mukaisena. 

Himoksen kalliopudotuksella ei ole 30 vuoteen tätä ennen kuollut ketään. Vammautuneita on pudotuksella lienee tullut vähin äänin jokin määrä. Valtavirtamedia vakuuttaa Aaltion ja Himoksen toimitusjohtajan Elsi Ojalan kertomusten pohjalta Ojalan syyttömyyttä. 

UMV-Lehti julkaisi 16.5.2019 aiheesta kirjoittamani yksityiskohtaisen tapahtumakertomuksen otsikolla ”Himosvuoren hiihtokeskuksessa kuolee – onko
joku vastuussa?” [HTML]. [Linkki on Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n samalla otsikolla 11.6.2020 julkaisemaan kertomuksen versioon.] Kirjoitus sisältää tapauksen rikosoikeudellisen arvioinnin. 

Epäilen edelleen Elsi Ojalan syyllistyneen kuolemantuottamukseen. Tietenkin rippikoulupojalla on osatuottamus. On tarpeen tehdä tuottamuksen jako hiihtokeskuksen ja rippikoulupojan kesken. 

    Himoksen hiihtokeskus. Onnettomuuskohta. Iltasanomat.

Valtakunnansyyttäjä 

Pyysin valtakunnansyyttäjän toimistoa ryhtymään toimenpiteisiin. Lähetin sinne mainitun yksityiskohtaisen tapahtumakertomukseni ja pari lehtileikettä. Mainitsin UMV-Lehden. 

Otin yhteyttä korkeampaan syyttäjään, koska maakuntasyyttäjät ja komisariot ovat läheisemmässä hierarkiayhteydessä ja arvelin heidän lankeavan helpommin viranomaishyvävelikerhoiluun. Minulla oli aikoinaan toimessani tuntumaa sellaiseenkin. 

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe siirsi ilmoitukseni Sisä-Suomen poliisilaitokselle kirjattavaksi ja esitutkintatarpeen arviointia varten ja ilmoittamaan toimenpiteistä. 

Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Veli-Pekka Välisaari teki tutkimattajättämispäätöksen 9.1.2020 ja teki sen apulaisvaltakunnansyyttäjän määräyksestä. Valtakunnansyyttäjän toimisto lähetti Välisaaren tutkimattajättämispäätöksen minulle pyynnöstäni 28.10.2020.

Rikoskomisario Välisaaren tutkimattajättämispäätös 

Välisaari lausuu päätöksessään, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Esitutkintaa ei toimiteta. 

”Lain esitöissä todetaan, että rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen. Epäilyn tueksi on esitettävä sellaisia seikkoja, että on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.” 

Välisaaren mielestä sellaisia seikkoja ei ole tässä asiassa esitetty. 

Välisaari ikään kuin edellyttää minulta tai jostain muualta lisää näyttöä ennen kuin rupeaa tapahtumaan mitään. Minä olen mielestäni esittänyt riittävän aineiston: UMV-Lehdessäkin julkaistun tapahtumakertomuksen. Välisaari ei kerro, mitä velvollisuuksia poliisilaki määrää tutkinnasta, kun esillä on virallisen syytteen alainen rikos.

Välisaari kertoo, että kuoleman syyn selvittämiseksi tutkittiin tapahtumaolosuhteita, aluetta ja lasketteluvälineitä sekä kuultiin paikalla olleita. Tässä on siis paneuduttu kuolinsyyn selvittämiseen eikä Ojalan epäiltyyn kuolemantuottamukseen. Tutkimus on vähemmän merkittävä tässä yhteydessä. 

Välisaari kertoo painottaen, että uhrin omaiset, rippikoulupojan vanhemmat, eivät vaatineet missään vaiheessa selvittämään laskettelukeskuksen osuutta onnettomuuden syntyyn. Välisaari perustaa ilmiselvästi kielteisen päätöksensä asianosaisten kannanottoon. 

Kuolemantuottamus on virallisen syytteen alainen rikos. 

Lopuksi päätöksessä osoitetaan napilla painaen kopioituja, asianosaisille osoitettuja yleisiä menettelytapaohjeita siltä varalta, jos poliisi ei ryhdy tutkimaan ilmoitettua asiaa. Kerrotaanpa siinä niinkin, että tutkintaa voidaan jatkaa, jos asiassa ilmenee jotain uutta merkittävää selvitystä. Eli valtakunnansyyttäjä voi määrätä naapurimaakunnasta toisen tutkinnanjohtajan.  

    Mainos- karttapiirros: Onnettomuuspaikka (Himos).

Tutkimattajättämispäätös – Kommentteja 

Välisaari ei käsittele ollenkaan minun esittämiä epäilyperusteita, että: 

1.  maastokohta on pystysuora kallioseinämä eikä jyrkänne 
2. maastokohtaa ei oltu suoja-aidattu pudotuksen yläpuolelta. Aitaus olisi estänyt onnettomuuden 
3. maastokohta oli osa laskettelukeskuksen aikoinaan rakentamaa erillistä laskettelureittiä metsässä eikä se ollut tavallista koskematonta luonnonmetsää 
4. oheismetsässä lasketeltiin hiihtokeskuksen tieten paljon. 

Näillä perusteilla jatkan toimitusjohtaja Ojalaan kohdistamaani epäilyä. Välisaaren päätös on mitään sanomatonta hätäsalailua. Hyödynnän vaihtoehtoista julkisuutta. Kuolemantuottamus-rikoksen syyteoikeus vanhenee viidessä vuodessa. 

Ja entäpä apulaisvaltakunnansyyttäjä Rappen päätös Välikankaan tutkimattajättämispäätöksen johdosta? 

Rappe ei lähettänyt minulle pyynnöstäni huolimatta omaa päätöstään koskien Välisaaren tutkimattajättämispäätöstä. Rappella on välttämättä ollut pöydällänsä yhtä aikaa minun yksityiskohtainen tapahtumakertomus ja Välisaaren päätös. Koska aikaakin on kulunut, niin arvuuttelen, että Rappe on hyväksynyt Välisaaren päätöksen. Ainakin jonkinlaista sovinnaisuussalailua Valtakunnansyyttäjän toimisto harjoittaa. 

Lähetän valtakunnansyyttäjän toimistoon kappaleen tästä kirjoituksesta

Loppunäkemyksiä

Pidän ilmeisenä, että Välisaari ei ole käynyt onnettomuuspaikalla itse henkilökohtaisesti eikä nähnyt yhtään valokuvaa. Ei myöskään vastatessaan apulaisvaltakunnansyyttäjälle. Onnettomuusympäristössä kävi komisario Aaltio. Välisaaren kertomus on Aaltiolta ja Ojalalta saatua tietoa, joka on salailevaa ja virheellistä. 

Pidän myös ilmeisenä, että Välisaari ei ole lukenut mainittua yksityiskohtaista tapahtumakertomustani. Minä olen lähettänyt sen valtakunnansyyttäjän toimistoon. Joka tapauksessa Välisaaren on pitänyt saada toimiston kautta tieto kertomuksen olemassaolosta ja sen julkaisemisesta UMV-Lehdessä. 

Välisaari lähenee onnettomuuspaikan aitaamista kertoessaan, että jos virallinen laskettelurinne tai muu vastaava alue olisi huonosti merkitty, niin tutkinta aloitettaisiin. Muun ohella epäilen näissä oloissa sitäkin, että Välisaari on tietoisesti epäpriorisoinut Himoksen tapauksen. 

Hiihtokeskus yritti höynäyttää laskettelijakuntaa kaupallisesti laittamalla suoja-aidan heti onnnettomuusiltana pariksi kevätkuukaudeksi. Kun joku kuulee sanan aitaus, niin hän päättelee pikaisesti, että onnettomuuspaikka oli aidattu ja hiihtokeskus on noudattanut huolellisuutta. Aidan osalta lukijan pitää suuremmalla viitseliäisyydellä ja epäluulolla päätellä oliko paikka aidattu juuri onnettomuushetkellä. 

Tapahtumakokonaisuus antaa aiheen olettaa, että rikoskomisario Välisaari ja toimitusjohtaja Elsi Ojala muodostavat viranomais-hyväveli-sisar-kerhon, joka vaikuttaa hiihtokeskuksen hyväksi. 

Toimitusjohtaja Ojalan valokuva on julkaistu valtavirtaisessa mediassa. Kun minä olen nyt epäilyksineni odottavalla kannalla ja ikään kuin viranomaisalakynnessä, niin minä en lainaa enkä julkaise Ojalan kuvaa tässä.

Asialla on uskonnollinen liittymä ainakin siten, että kuollut poika oli rippikoululainen. Pojalle oli jo varattu rippi-isä: Paraisten ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra Harry S. Backström. Kaikkivaltias jumal-kuvitelma ei suojellut rippikoulupoikaa maallisessa epäonnessa. Minä otan osaa vanhempien suruun.

Raimo Toivonen