Vapaa Ajattelijan numero 1/2022 aloitti julkaisuvuoden (5.4.2022)
Lehden numero 1/2022 saapui ajallaan, minulle se tuli 17.3.2022. Nyt sivuluku on 40. Lehti tarjoaa noin 31 kirjoitusta. Kirjoittajia on noin 18. Esa Ylikoskelta on seitsemän kirjoitusta, yhteensä yhdeksän sivua. Jori Mäntysalolta on kolme kirjoitusta, samoin uudelta toimitussihteeriltä Risto K. Järviseltä.
Tällä kertaa lehden kansikuva liittyy lehden sisältöön. Siinä karvalakkipäinen mies lukee mustaa, paksua kirjaa, jonka kannessa lukee KIRKKOLAKI. Lukijan molemmilla puolilla on korkeat kirjapinot, joista toisessa huomiota kiinnittää muistilappu, jossa on ympyröity A-kirjain. Onko mies ihan oikea vapaa-ajattelija?
Valtion ja kirkon ero alulle
Ylikosken pääkirjoituksessa (s. 3) halutaan panna alulle valtion ja kirkon ero.
Edellinen hanke oli elämänkatsomustiedon (ET) tarjoilu valtiokirkkojen jäsenille ja sitä koskeva kansalaisaloite numero 8860 (kannatusilmoitusten keräysaika oli 20.8.2021–20.2.2022). Heti syksyllä 2021 tiedettiin, ettei aloite menesty. Aiemmassa lehtiarviossa kirjoitin siitä. Aloite keräsi 30 023 allekirjoitusta alittaen selvästi 50 000 vaaditun allekirjoituksen rajan. Tästä kirjoitetaan myöhemmin.
Nyt valtiokirkkojen julkisoikeudellinen erityisasema halutaan purkaa ja saada asia seuraavien vaalien jälkeisen hallituksen ohjelmaan. Kannatusilmoituksia alettiin kerätä 1.3.2022, 30.3.2022 niitä oli saatu 3 324. Tämäkin aloite epäonnistuu. Syy on sama kuin aiemminkin. Aika ei ole kypsä aloitteelle, eivätkä vapaa-ajattelijat saa kristiveljiään innostumaan asiasta.
Kiireelliseksi erillisratkaisuksi Ylikoski nimeää valtiokirkkoihin kuuluvien kristittyjen etujen laajentamisen ja näiden pääsemisen opiskelemaan ET:a. Tämä ei ole näköpiirissä.
ET:n tulossa oppiaineeksi Ylikoski ei mainitse hankkeen primus motoria, ateisti Erkki Hartikaista. Kantelu YK:n ihmisoikeuskomitealle tehtiin jo 1970-luvun lopussa, jolloin Hartikainen toimi liiton pääsihteerinä. Kantelusta löytyy minunkin nimeni, muttei Ylikosken nimeä.
Huomautukset ET-opetuksen omavaltaisesta ja laittomasta yhdistämisestä uskonnon opetukseen eräissä kouluissa ovat paikallaan. Ylikoski tiedostaa, että ET:n likvidoimisen vaara on olemassa. Sitä hänkään ei halua.
Jumalanpilkan dekriminalisointi sen sijaan ajaisi uskonnottomien etuja. Se voitaisiin toteuttaa heti.
Myös liiton puheenjohtaja, Jape Lovén, mainitsee kirjoituksessaan Kohti valoa (s. 4) epäonnistuneen kansalaisaloitteen. On totta, että kannatuksen kerääminen tuotti vaivaa. Kyse oli sijaistoiminnasta. Valtiokirkon kristittyjen etujen ajaminen ei kuulu liiton tehtäviin.
Liitto on vaatinut valtionavustuksensa sisällyttämistä opetus- ja kulttuuriministeriön budjettiesitykseen vuodelle 2023, vaikka avustus jo nyt on kolminkertainen jäsenten maksamaan liittomaksuun verrattuna. Vuosina 2020–2021 liiton yleisavustus lisättiin valtion budjettiin vasta joulukuussa eduskunnan ns. joulurahoina. Vuonna 2019 liitto ei saanut yleisavustusta lainkaan.
Valtion ja kirkon suhde uusiksi
Numeron laajin, nelisivuinen Ylikosken juttu (s. 5–8) koskee tätä. Siinä tuodaan esiin pahimmat kulttuurisen miehityksen epäkohdat aina perustuslaista (76 §) alkaen. Nämä ovat aika hyvin tunnettuja. Mahdollisuus opiskella koulussa ET:a on vain uskonnollisten vähemmistöyhdyskuntien jäsenillä ja yhdyskuntiin kuulumattomilla. Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluva voi päästä ET-opetukseen, kun kolmen sääntö ei täyty. Näin rajattu opiskeluoikeus ei ole epäkohta vaan turvatakuu valtiokirkkojen uskontoista opetusta vastaan.
Kirkollisverojärjestelmästä huomautetaan, että verotus loppuu vasta sen vuoden lopussa, jonka aikana henkilö on eronnut kirkosta.
Järjestelmä onkin kankea. Saksassa oli jo sata vuotta sitten järjestelmä, jossa kirkollisverotus lakkasi kirkosta eroa seuraavan kuukauden alusta. On monia asioita, joissa Suomi on sata vuotta jäljessä — ja sitten joitakin asioita, joissa takamatka on 200 vuotta.
Väestötiedoista tulee purkaa kaikki rekisteröinnit uskonnon mukaan.
Valtion tuesta kirkolle mainitaan kohteina hautaustoimi, väestökirjanpito ja kulttuurihistoriallisten rakennusten suojelu ja ylläpito. Myös kulttuurihistoriallisesti arvokas irtaimisto kuuluu tuen piiriin, muttei sitä mainita.
Hautaustoimi tulee liittää sosiaali- ja terveysjärjestelmän uudistamiseen ja ottaa mukaan hyvinvointialueiden tehtäviin. Tämä on kannatettavaa.
Hautaustoimen järjestämisvastuu tulisi siirtää uusille hyvinvointialueille. Tällaisen esityksen Vapaa-ajattelijain liitto teki 20 vuotta sitten, vaikkei silloin tiedetty mitään nyt syntyvistä hyvinvointialueista.
Ylikoski kannattaa nyt (kirkon) hautausmaiden "siirtämisen" tutkimista suoraan hyvinvointialueiden hoitoon, jos kirkko haluaa luopua hautausmaistaan.
Tähän kirkko ei suostu. Sataprosenttinen valtionrahoitus on sille varma tulolähde, kun samaan aikaan tuhkauksen yleistyminen alentaa hautaustoimen kustannuksia.
Karkkilan Vapaa-ajattelijat ry teki aikoinaan esityksen oman, yksityisen hautausmaansa "siirtämisestä" eli lahjoittamisesta Karkkilan kaupungille kunnalliseksi hautausmaaksi. Kaupunki torjui tarjouksen. Lahjoitus olisi merkinnyt jälleen uuden, yksityisen kulttuuritoiminnan siirtymistä julkiselle sektorille.
Ylikosken mukaan sekulaarijärjestöille tulisi myöntää vihkimisoikeus, jos uskonnollisten yhdyskuntien vihkimisoikeus jatkuu.
Asia ratkaistiin vuosia sitten (Ei vihkimisoikeutta uskonnottomille katsomusyhteisöille (23.12.2005)). Vihkimisoikeuksien saaminen sekulaarijärjestöille torpattiin valtion taholta aiheellisesti. Koko asia on kirppusirkus. Siviilivihkimiset toimivat hyvin ja ovat hyvin haluttuja myös kirkkoväen keskuudessa. Kun uskonnollisten yhdyskuntien erillisjärjestelmä lakkautetaan, myös vihkimisoikeudet poistuvat. Tällaiseen yhdenvertaiseen ja yksinkertaiseen tavoitteeseen on pyrittävä. Kaikki yhteisöt voivat jatkaa juhlimista omien perinteidensä mukaan. Myös Ylikoski näkee, että "[S]elkein käytäntö" voisi olla, että viranomaiset hoitaisivat asian virallisen puolen.
Parlamentaarisen kirkko ja valtio -komitean aika ei ole vielä. Vapaa-ajattelijain vaatimus on ennenaikainen. Sille ei ole poliittista kannatusta. Kirkko on tosin jo törmännyt sekularismin jäävuoreen kuten Titanic. Suunta on kohti syvyyksiä. Nyt kuullaan vielä viime luritukset, sitten kristilliset karkelot loppuvat.
Kirkosta eroaminen koronaa edeltävälle tasolle
Jori Mäntysalo kirjoittaa kirkosta eroamisesta (s. 9). Siinä tapahtui hieman nousua vuonna 2021 verrattuna edellisvuoteen.
Yhdessä Tampereen piispa Matti Revon kanssa Mäntysalo ryhtyi koronapaimeneksi ja kehotti videolla ottamaan koronarokotteet sekä noudattamaan viranomaisten ohjeita ja luottamaan viranomaisiin. Tätä on imagofasismi [Toimittaja: Järkevääpäs!].
Myös piispa oli pukenut ylleen tummanpunaisen paidan. Tempaus oli aika mauton. Kun Helsingin piispa Teemu Laajasalo agiteerasi koronarokotteiden puolesta, seurasi monta kirkosta eroa. Vapaa-ajattelijoiden pitäisi olla varovaisia, ettei sama tapahtuisi piskuisessa omassa laumassa.
ET-kansalaisaloite jäi tavoitteesta
Tampereen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajaksi 1.12.2015 valittu Jori Mäntysalo on jättänyt tehtävän. Uudeksi puheenjohtajaksi valittu Riku Salminen toimi aktiivisesti ET-kansalaisaloitteen puolesta ja kirjoittaa siitä (s. 13–14).
Kun vielä olin töissä Vapaa-ajattelijain liitossa, ehdotin Tampereella käydessäni sikäläisille aktiiveille menemistä kaupungille jakamaan vapaa-ajattelijoiden esitteitä ja Vapaa Ajattelija -lehtiä, kohtaamaan yleisö kasvotusten. He empivät. Rohkaisin heitä ja lupasin tulla Helsingistä itse mukaan tempaukseen. Rohkeus ja innostui puuttui, hankkeestani ei tullut mitään. Nyt, kun asiana on valtiokirkkojen kristittyjen etujen ajaminen, rohkeutta on enemmän. Vapaa-ajattelijoilla oli oma koju kaupungilla, jossa ohikulkijat saattoivat allekirjoittaa ET-kansalaisaloitteen. Jotkut yleisöstä olivat pöyristyneitä, että Suomessa voidaan lailla rajoittaa kristittyjen oikeuksia. Tampere onkin vielä kaupunki, jossa asukkaiden enemmistö kuuluu kirkkoon.
Katukampanjointia tapahtui myös Helsingissä, Jyväskylässä ja Turussa. Yhteensä viitenä kampanjapäivänä kerättiin noin tuhat allekirjoitusta. Varmasti kampanjointi kasvatti osaamista katukampanjoinnissa, kuten Salminen sanoo. Hän toivoo myös yhdistyksen kasvattavan jäsenmääräänsä. Tähän olisi aihetta. Vuonna 2010 yhdistyksen jäsenmäärä oli 204 ja vuonna 2020 206. Kasvu on ollut heikkoa.
Uskonnon oppikirjat ja uskonnottomuus
Risto Puumalaisen juttu (s. 16–18) koskettelee sitä, kuinka uskonnottomuus näkyy uskonnon oppikirjoissa. Jutussa luodaan katsaus ala- ja yläkoulun sekä lukion oppikirjoihin.
Tulos on odotettu. Se voi myös kertoa, millainen yhteisen, pakollisen katsomusaineen sisältö olisi sen jälkeen, kun ET on likvidoitu. Alakoulun pikkuoppilaille tieteestä kerrotaan muutamalla sanalla, uskonnottomuudesta ei oikein sitäkään. Eräässä kirjassa kerrotaan, että 1/4 suomalaisista ei kuulu mihinkään uskontoon. Oikeampi luku olisi 1/3.
Yläkoulun kirjassa kerrotaan, että uskonnottomia katsomuksia on olemassa, mutta yhtään sellaista ei nimetä. Usein teksti ei pysy lainkaan asiassa, vaan lipeää uskonnollisuuden puolelle. "Oppilas ei siis saa tietoa uskonnottomista katsomuksista, ...", Puumalainen summaa.
Lukion oppikirjoissakaan ei ole hurraamista. Puumalaisen johtopäätös on, etteivät kirjat käsittele katsomuksia tasapuolisesti, yhdenvertaisesti eikä oikeudenmukaisesti. Tietomäärä uskonnottomuudesta on minimaalinen.
Vasemmistopoliitikoista vuorossa Veronika Honkasalo
Liittokokouksessa 26.–27.9.2000 Vapaa-ajattelijain liitto muutti sääntöjään ja luopui poliittisesta sitoutumattomuudesta. Vasemmistoliiton kansanedustajista esiintyy nyt Risto K. Järvisen jutussa (s. 20–21) Veronika Honkasalo. Otsikko on Oppilaiden uskonnonvapaus tulee turvata.
Apulaisoikeusasiamies, laillisuusvalvoja, oli katsonut koulun menetelleen lainvastaisesti, kun joulujuhla oli järjestetty uskonnollisena tilaisuutena. Perustuslakivaliokunta oli ottanut asiaan kantaa katsoen, ettei uskonnollisen tilan käyttö sinänsä tee juhlista perustuslain vastaisia. Honkasalo on sitä mieltä, ettei koulun tule järjestää oppilaiden yhteisiä juhlia kirkossa, moskeijassa tai synagogassa, vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunta sen hyväksyykin. Hän on perustuslakivaliokunnan varajäsen.
Koska perustuslakivaliokunta ei ole ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen muutoksenhakuaste, astuminen laillisuusvalvojien varpaille on ongelmallista.
Negatiivinen uskonnonvapaus on tärkeää lasten ja perheiden itsemääräämisoikeuden kannalta eikä se ole pois keneltäkään muulta. Myönteinen asia oli, että perustuslakivaliokunta kuitenkin tunnusti sen, että uskonnollisten tilojen käytössä on jännite uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden ja julkisen vallan neutraalisuuden kannalta.
Honkasalo pitää kirkon ja valtion suhdetta Suomessa ylipäänsä kummallisena. Myös perustuslakivaliokunta on ollut sitä mieltä, ettei tunnustuksellinen sääntely sovellu hyvin eduskunnan säätämään lakiin.
Kristillisdemokraatit
Jori Mäntysalon puolue-esittelysarjassa on vuorossa kristillisdemokraatit (s. 22). Hänen mielestään puolue on vaarassa pudota eduskunnasta kokonaan. Kansanedustajat ovat eri vaalipiireistä ja heidän asemansa on kiikkerä. Korkeimmillaan (5,3 %) puolueen kannatus oli puheenjohtaja Bjarne Kalliksen aikana. Sen jälkeen, jyrkemmän kristityn, puheenjohtaja Päivi Räsäsen, kaudella suunta on muuttunut.
Vaikka äänestäjiä on kadonnut, Räsänen on kuitenkin kirkostaeroliikkeen kannalta ollut ylivoimaisesti paras poliitikko. Hän on karkottanut kirkosta kymmeniätuhansia seurakuntalaisia ja jatkaa työtään, nyt lakituvissa.
Pienuskonnoille puolue on onnistunut kanavoimaan lisää valtionavustuksia. Sananvapautta Räsänen on vastustanut. Jouduttuaan itse poliisin sekä syyttäjä- ja tuomioistuinlaitoksen hampaisiin loukkaavien puheidensa takia Räsänen on kuitenkin varovasti kääntynyt jumalanpilkkapykälien kumoamisen kannalle.
Tämä kertoo hyvin kristillisen näkökulman lakien kunnioittamiseen. Niin kauan kuin lait palvelevat kristinuskoa ja miehitystä, niitä noudatetaan. Kun lakien palvelutehtävä muuttuu, alkaa niskurointi.
Tuore alioikeusratkaisu (30.3.2022) vapautti Räsäsen vihapuhesyytteistä, mutta totesi hänen loukanneen muita puheillaan. Syyttäjät ilmoittivat tyytymättömyyttään ratkaisuun.
Hautaustoimi hyvinvointialueiden tehtäviin
Ylikoski kirjoittaa, että hautaustoimi olisi siirrettävä kirkollisasioista sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin (s. 24–25). Lisäksi sekä sairaaloissa että krematorioissa olisi kohennettava monikäyttöisten seremoniatilojen saatavuutta. Edelleen hän vaatii julkisia avustuksia esimerkiksi vapaa-ajattelijayhdistysten hautausmaille.
Onkin ihmeellistä, että yksityiset, hautausmaita ylläpitävät yhdistykset eivät koskaan ole saaneet valtiolta avustusta, vaikka evankelis-luterilaisen kirkon koko hautausmaatoimi rahoitetaan kokonaan valtion varoista (yli sata miljoonaa euroa vuosittain). Sen sijaan jotkin uskonnolliset yhdyskunnat ovat saaneet avustuksia valtiolta kesätyöntekijäin palkkaamiseksi hautausmailleen. Tässäkin kummallista on, että valtiokirkot ovat saaneet suuren enemmistön määrärahoista ja ylisummaan kristityt lähes kaikki määrärahat.
Uutisia paikallistoiminnasta
Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistysten lukumäärä on laskenut vuosisadan alun 39:stä nykyiseen 20:een. Kuoleman kielissä on jäljelle jääneistäkin muutama. Ennustin aikaisemmin, että jäsenyhdistysten määrän laskusuuntaus jatkuu. Ennustetta ei tarvitse muuttaa.
Käsillä olevassa numerossa on ilahduttavasti paikallisuutinen Tampereen (s. 29) lisäksi Jyväskylästä (s. 32–33) ja Oulusta (s. 34). Jyväskylässä propagoitiin Tampereen tavoin valtiokirkkoihin kuuluvien kristittyjen etujen puolesta ET-asiassa. Kampanjointia oli sekä kadulla että kirjastoissa, joissa kansalaisaloitteen saattoi allekirjoittaa.
Oulussa vapaa-ajattelijat ovat jakaneet stipendejä ET:n ylioppilaskirjoituksissa menestyneille oppilaille. Varat saatiin testamentilla.
Päivi Räsänen taas esillä
Kansanedustaja Päivi Räsänen (KD) on vapaa-ajattelijoille yhtä rakas kuin Vasemmistoliiton poliitikot. Maria Enebäckin jutussa Uskonnolliset fundamentalistit oikeudessa (s. 35) Räsänen ja Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola ovat esillä, koska heitä syytettiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Käräjäoikeuden ratkaisu tuli julki 30.3.2022, lehden ilmestymisen jälkeen. Molemmat vapautettiin kokonaan syytteistä; vihapuheen rajaa ei ollut ylitetty. Ainakin Räsäsen todettiin kyllä puhuneen loukkaavasti. Räsänen sanoi jatkavansa puhetapaansa kuten ennenkin.
Lähetyshiippakunta on itsenäinen luterilainen kirkko. Seurakuntia oli 39 vuonna 2021, saman verran kuin Vapaa-ajattelijain jäsenyhdistyksiä vuonna 2000. Suurin seurakunta oli Helsingin Markus (207 jäsentä) ja pienin Sodankylän Elia (5 jäsentä). Jäsenmäärä oli yhteensä 2 360. Vapaa-ajattelijain liiton jäsenmäärä vuonna 2020 oli 1 293. Vuoden 2021 jäsenmäärä on toistaiseksi salattu.
Uusi toimitussihteeri esittäytyy
Uutena lehden toimitussihteerinä aloitti Risto K. Järvinen. Hän on Skeptikko-lehden päätoimittaja. En itse tunne Järvistä, mutta hänen ystävänsä kertoo, että tämä on mukava, asiallinen ja hauska mies. Alku on ainakin lupaava. Nyt arvioitava numero on keskimääräistä parempi.
Kaksi epäilystä kuitenkin jäi. Järvinen sanoo olevansa ateisti, ja kaikista sellaisista ei Vapaa-ajattelijain liitossa pidetä. Erityisen epäilyttävää on, jos vielä on vapaa-ajattelija.
Toiseksi Järvinen sanoo olevansa raitis. Kuinka sopeutuminen onnistuu?
Vapaa-ajattelijain liitossa oli vanhoja raittiusmiehiä, esimerkkinä vaikkapa Ilmari Huuskonen (1920–2013). Sotien jälkeen syntyneet ovat suuressa määrin toista maata. Rankin ryhmä olivat ne, joilla oli pahoja ongelmia alkoholin kanssa ja jotka joivat itsensä hengiltä. Toiseksi pahin ryhmä ovat ne, jotka myös olivat alkoholisteja ja jotka aiheuttivat paljon ongelmia sekä itselleen että muille, mutta eivät sentään ole ainakaan vielä ole kuolleet alkoholiin. Kolmas ryhmä ovat sitten ahkerat tuopin heiluttajat, joista on vain vähän harmia.
Toivotan uuden raittiusmiehen tervetulleeksi! Elo ilman viinaa ja uskontoa on iloa.
Kimmo Sundström