Oikeusministeriön 30.3.2005 asetettu Vihkimisoikeustyöryhmä julkaisi 14.12.2005 mietintönsä Vihkimisoikeuden myöntäminen (Oikeusministerin lausuntoja ja selvityksiä 2005:28). Työryhmä ehdottaa säädettäväksi laki vihkimisoikeuden myöntämisestä. Se arvioi myös kysymystä, tulisiko olla mahdollista myöntää vihkimisoikeus rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien ohella uskonnottomille katsomusyhteisöille. Tällaisia katsomusyhteisöjä olisivat esimerkiksi ateistien, vapaa-ajattelijoiden ja aatteellisten humanistien muodostamat rekisteröidyt yhdistykset. Työryhmä ehdottaa, ettei vihkimisoikeutta vastaisuudessaankaan voitaisi myöntää uskonnottomille katsomusyhteisöille.

Suomessa avioliittoon vihkiminen voidaan toimittaa joko kirkollisena tai siviilivihkimisenä. Vihkimisoikeus on valtiokirkoilla sekä 40 muulla uskonnollisella yhdyskunnalla. Näissä 40 muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa on noin 300 vihkimiseen oikeutettua henkilöä. Siviilivihkimisiä toimittavat laamannit, käräjätuomarit ja henkikirjoittajat.

Useissa Euroopan maissa (esim. Italia, Saksa, Sveitsi ja Ranska) siviilivihkiminen on säädetty pakolliseksi vihkimismuodoksi. Kirkollinen vihkimismuoto on virallinen Pohjoismaiden lisäksi mm. Englannissa, Espanjassa, Kreikassa ja Virossa. Pohjoismaista Ruotsissa vihkimisoikeus voidaan myöntää muulle uskontokunnalle (trossamfund) kuin Ruotsin valtiokirkolle. Tanskassa kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa sellaisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa, jonka papille on tunnustettu vihkijän asema. Norjassa vihkimisoikeus on sellaisenaan uskonnollisten yhdyskuntien papeilla ja edustajilla. Norjassa tuli lisäksi lokakuussa 2004 voimaan lakimuutos, jonka mukaan vihkimisen voi toimittaa myös katsomusyhteisön seremoniamestari tai muu toimihenkilö. Edellytyksenä on, että asianomainen katsomusyhteisö saa valtionapua ja että kuningas on hyväksynyt katsomusyhteisössä noudatettavan vihkitoimituksen sisällön.

Helsingin Vapaa-ajattelijat ry (HVA) teki aprillipäivänä 2004 oikeusministeriölle aloitteen vihkimisoikeuksien laajentamiseksi koskemaan uskonnottomia katsomusyhteisöjä. Aloitetta perusteltiin perustuslain 6 §:ssä perusoikeutena turvatulla yhdenvertaisuusperiaatteella. Yhdistyksen mielestä avioliitolla ei nykylainsäädännön valossa ole kytkentää uskontoon.

Mainitun aloitekirjeen on allekirjoittanut yksin Juha Kukkonen. Kirje on omituinen: "Helsingin Vapaa-ajattelijoissa toimii useita puhujia, jotka toimittavat useita avioliittoon vihkimisen seremonioita, jotka vastaavat toimituksena oikeaa avioliittoon vihkimistä. Vuonna 2003 yhdistyksen puhujat toimittivat kymmenen "avioliittoon vihkimistä" ja vuonna 2002 noin 15."

Nämä juhlapuhujat eivät kuitenkaan puhujatoimessaan toimi Helsingin Vapaa-ajattelijoissa vaan Prometheus-seremoniat Oy:ssä (Pro-Seremoniat). On myös väärin käyttää juhlapuheista termiä "toimitus". Näissäkin vihkitilaisuuksissa vihkitoimituksen suorittaa aina siihen oikeutettu lakimies. Kirjoittamalla "avioliittoon vihkiminen" lainausmerkkeihin pyritään hämärtämään raja, joka kulkee oikeudellisen tapahtuman ja seremonioiden välillä. Tällainen manipulatiivinen kirjoittamistapa oli ominaista edesmenneelle Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Harri Heinolle, jolta Kukkonen otti asiassa "oppia". Tässä tapauksessa kirjeen vastaanottajat olivat työkseen lakeja valmistelevia ihmisiä, joten he kyllä havaitsivat mistä on kysymys.

Työryhmä kuuli 28.9.2005 uskonnottomia, HVA:n (edustajana Juha Kukkonen) lisäksi Vapaa-ajattelijain liitto ry:tä (Robert Brotherus), Suomen Ateistiyhdistys ry:tä (Erkki Hartikainen) ja Suomen Humanistiliitto ry:tä (Henrik Sawela). Uskonnottomien edustajat ilmaisivat, että heidän mielestään vihkimisoikeus kuuluisi kaikille katsomusyhteisöille. Vieläpä he katsoivat, että vihkimisoikeuden saamisen tulisi mahdollisesti koskea muitakin rekisteröityjä yhdistyksiä, riippumatta niiden tarkoituksesta ja toimintamuodoista. Kaiken kukkuraksi mainittiin Prometheus-seremoniat Oy, joka on yksityinen, seremoniapalveluita tuottava yhtiö.

Uskonnottomien edustajat eivät riittävästi ajatelleet, että jo nykyisin kymmenien uskonnollisten yhdyskuntien kirppusirkus vihkimisasioissa on laaja työmaa valtion valvottavaksi. Sen sijaan, että vihkimisoikeuden haltijoita lisättäisiin, valtio aikoo nyt rankasti kiristää nykyistenkin vihkimisoikeuden haltijoiden valvontaa.

Kirkollisen ja siviilivihkimisen oikeusvaikutukset ovat samat. Kirkollisessa vihkimisessä kuitenkin yhdistyvät sekä oikeudellinen tapahtuma että uskonnonharjoitus. Siviilivihkimiseen sitä vastoin ei ole sotkettu mukaan uskontoa eikä muutakaan vakaumusainesta. Siinä avioliittolupaus vahvistetaan virallisesti, ja siviiliavioliitto on myös aina mahdollinen kihlakumppaneiden katsomuksista riippumatta. Kun nykyisin siviilivihkiminen on mahdollista saada myös virka-ajan ja -paikan ulkopuolella, sen luulisi tyydyttävän ainakin lähes kaikkia uskonnottomia.

Työryhmä halusi tutkia myös sitä olisiko uskonnottomilla katsomusyhteisöillä uskonnollisen vakaumuksen tunnustamiseen ja uskonnon harjoittamiseen verrattavia yhteisöllisiä tarpeita. Uskonnottomien edustajat kiistivät tämän. Kaikkien edustajien mielestä avioliittoon vihkiminen oli yksinomaan oikeudellinen toimitus. Siihen ei edustajien mukaan liity erityistä eettistä tai elämänkatsomuksellista merkitystä. Näin he katsoivatkin, että siviilivihkiminen tulisi säätää ainoaksi lailliseksi vihkimismuodoksi. Vaatimus vihkimisoikeuden saamiseksi uskonnottomille katsomusyhteisöille oli siis toissijainen vaatimus. He halusivat pyrkiä yhteen suuntaan, mutta toissijaisesti ovat valmiita pyrkimään myös päinvastaiseen suuntaan.

Voisin ajatella, ettei uskonnottomien käsitys yhteisöllisistä tarpeista ole niin yksiviivainen kuin uskonnottomien edustajat kuulemistilaisuudessa vakuuttivat. Siis voisiko heillä olla joitakin aatteellisia tarpeita yhteisönä, joita he haluaisivat ilmaista esimerkiksi vihkimistilaisuuden yhteydessä?

Jos tällaisia tarpeita olisi, siitä voisi seurata tilaisuuden seremoniallisuuden lisääntyminen. Näiden elementtien sekä tilaisuuteen liitettävien "pelkkien" juhlamenojen välinen raja vaikuttaa veteen piirretyltä viivalta. Työryhmä tietysti toteaa, että katsomusyhteisöt voivat toki järjestää juhlamenoja tai ilmaista muutoin hyväksyntänsä, kun katsomusyhteisön jäsenet solmivat avioliiton.

Vapaa-ajattelijain liitto ry:llä ja ehkä HVA:kin olisi ollut paremmat edellytykset perustella haluaan saada itselleen vihkimisoikeus, jos ne olisivat edes itse jatkaneet vuonna 1999 seremoniapalveluiden tuottamista ja välittämistä. Liiton osalta silloinen liittoneuvosto päätti 10.10.1998, että kehittyvistä seremoniapalveluista tulee osa liiton palvelutoimintaa. Parin kuukauden sisällä kukkosmieliset hallituksen jäsenet kuitenkin ruttasivat nämä päätökset roskakoriin. Liittohallitus ulkoisti tapakulttuuritoiminnan Prometheus-seremoniat Oy:lle ja allekirjoitti "yhteistyösopimuksen", joka kielsi liittoa tuottamasta ja välittämästä tapakulttuuripalveluita asiakkaille! HVA allekirjoitti saman sopimuksen. Sopimuksen voimassaoloaika päättyy 1.1.2010. Ei ole luontevaa enää tavoitella jotain vihkimisoikeutta uskonnottomille katsomusyhdistyksille, kun yhtenäinen pohja on hajotettu. Vihkimistoimintaan tarvittaessa luontevasti yhdistettävissä olevat seremoniapalvelut on ulkoistettu yksityiselle osakeyhtiölle. Niistä tehtiin liiketoimintaa, sillä sipuli. Liiton päättäjätkin hyväksyivät tämän, tosin jälkikäteen.

Kun Norjassa katsomusyhteisö kelpuutettiin vihkimisoikeuden haltijaksi, asiassa epäilemättä on poliittinenkin puolensa. Hankkeen takana olivat norjalaiset humanistit. Järjestöistä suurin, Human-Etisk Forbund (HEF), ilmoittaa jäsenmääräkseen yli 67 000 jäsentä. Tällainen jäsenmäärä Suomessakin saisi monen poliitikon kallistamaan korvaansa uskonnottomien asialle. Mutta Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistysten henkilöjäsenten yhteenlaskettu määrä on noin 1 500. Vuoden 2006 tavoite on saada 300 jäsentä lisää. Se vaikuttaa realistiselta. Jos joka vuosi saadaan kolmesataakin jäsentä lisää, HEF:n nykyjäsenmäärä saavutetaan vuonna 2223. Siihen on pitkä aika. Mutta myös uusi laki vihkimisoikeuden myöntämisestä tullee olemaan pitkäikäinen.

Vihkimisoikeuksien hankkimisprojektista tuli pannukakku - vai onko tämä ilmaus kunnianloukkaus pannukakkua kohtaan?

Kimmo Sundström