VAPAA AJATTELIJAN KESÄNUMERO 2/2021 ILMESTYI (1.7.2021)
Lehden kesänumero tuli lukijoille 21.6.2021, sopivasti Ukon juhlan alla. Tällä kertaa sivuluku on peräti 48, tavallista enemmän. Saamme luettavaksi noin 33 kirjoitusta noin 24 kirjoittajalta. Esa Ylikosken kirjoituksia on vain kolme, edellisessä numerossa niitä oli seitsemän. Uusilta kirjoittajilta on saatu ainakin muisteluita Minun vapaa-ajatteluni -kirjoitussarjassa.
Kansikuvana on kuva Meri Hietalasta. En tunne häntä. Lehdestä en löytänyt asialle mitään selitystä. Olen oppinut, ettei sellaista kuulemme tarvitsekaan olla.
Pääkirjoituksen (s. 3) laati Ylikoski. Siinä propagoidaan taas elämänkatsomustietoa (ET) kaikille. Vapaa-ajattelijain liitto tahtoo ajaa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien oppilaiden asiaa, sillä nämä ovat ainoa ryhmä, joka ei koskaan voi saada ET:n opetusta.
Ateistien mielestä nykykäytäntö on linjakas eikä evankelis-luterilaisia valtiokirkon jäseniä kaivata ET:oon. Tähän ei tule muutosta, ellei kirkko itse näytä sille vihreää valoa. Ja miksi näyttäisi? Pieni osa sen jäsenistä hylkäisi oman uskonnon opetuksen ja olisi alttiimpi eroamaan kirkosta. Kirkko ei ala kiihdyttää kirkostaeroamista, yhtä vähän eduskunta. Yksin Vasemmistoliiton ja Vihreiden voimin nykyjärjestelmää ei muuteta.
Katsomusopetusasioita lehdessä on taas monen monta sivua. Mainitsen tässä vain, että vapaa-ajattelijatkin vastustavat ET:n ja uskonnon opetusryhmien yhteisopetusta (s. 12).
Tässä he ovat ateistien kanssa samalla kannalla. Ateistit ovat kauan vastustaneet yhteisopetusta ja järjestäneet mielenosoituksiakin sitä vastaan. Helsingissä yhteisopetusilmiötä on kutsuttu Kulosaari-rutoksi, sillä Kulosaaren yhteiskoulussa on yhteisopetusta.
Uskontojen uhrien tuki UUT ry 30 vuotta
Risto Puumalainen luki Erno Vanhalan laatiman yhdistyksen historiikin (UUT 30 v – onnittelut ja kiitos! Uskontojen uhrien tuki ry on auttanut ihmisiä jo 30 vuotta, s. 20–21).
Järjestö on kehittynyt ihan eri tavalla kuin Vapaa-ajattelijain liitto ja päässyt osaavien toimijoiden avulla kiinni myös suuriin valtionapuihin. Niitä jakoi aiemmin Raha-automaattiyhdistys (RAY) ja nykyisin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA).
Ensin yhdistys toimi nimellä Uskontojen uhrit. Otin osaa sen toimintaan jo ennen kuin se rekisteröitiin. Tämä tapahtui 1980-luvun lopussa. Silloin vapaa-ajattelun uhreja ei vielä ollut olemassakaan. Yhdistys rekisteröitiin vuonna 1993.
UUT on poliittisesti sitoutumaton. Vapaa-ajattelijain liitto luopui poliittisesta sitoutumattomuudestaan Jyväskylän liittokokouksessa 26.–27.9.2020 hyväksytyssä sääntömuutoksessa. Nykyisin liitto katsoo olevansa vain puoluepoliittisesti sitoutumaton. Poliittinen vaalikiihotus näkyy myös Vapaa Ajattelijassa, mitä olen arvostellut. Nyt arvioitavana oleva numero ei ennättänyt lukijoille ennen kesäkuun kunnallisvaaleja, ja poliittinen kiihotus oli jätetty pois.
Vapaa-ajattelijajärjestöissäkin on lahkohenkeä. Minut hyväksyttiin UUT:n jäseneksi vapaa-ajattelun uhrina vuonna 2002. Silloin "kukkosslovakkia" oli jo nousussa Helsingin Vapaa-ajattelijoissa (HVA) (2.6.2016 alkaen Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry (HSVA)). Tästä kirjoitin jokseenkin profeetallisen kirjoituksen Ateisti Uskontojen uhrien jäseneksi (31.12.2002).
Vuonna 1995 sittemmin lakkautettu RAY myönsi UUT:lle 100.000 markan avustuksen, joka paransi ratkaisevasti yhdistyksen asemaa.
Yhdistyksen päätoimintamuoto on vertaistukiryhmät. Nyt ryhmiä kokoontuu 12 paikkakunnalla. Ainakin Helsingissä ryhmiin on osallistunut myös vapaa-ajattelun uhreja. Uhrimäärä kasvoi, kun liitto irtisanoi vuodesta 2003 lukien kaikki työntekijänsä, osan laillisesti, osan laittomasti. Minun lisäkseni vertaistukitapahtumiin osallistui liiton järjestösihteeri Janne Vainio. Hän toimi myös Vapaa Ajattelijan toimitussihteerinä ja lehden toimituksellisena päätoimittajana. Kerroin tästä kirjoituksessani Janne Vainio on poissa (11.5.2021).
UUT:llä menee hyvin. Uskonto on vakavasti vahingoittanut monien uhrien henkistä ja hengellistä terveyttä. Yhdistyksen johdossa en ole kuitenkaan havainnut hörhöjä.
UUT on saanut julkisen tuen lisäksi merkittäviä yksityisiä lahjoituksia ja on kyennyt palkkaamaan useampia osaavia työntekijöitä. Omia mielipiteitä saa esittää. Vuosikokouksissa on ollut jopa enemmän halukkuutta yhdistyksen hallitustehtäviin kuin hallitusjäseniä on voitu valita. Tarvittaessa on järjestetty äänestyksiä ja vaaleja. Toiminta on normaalia yhdistystoimintaa toisin kuin Pokossa.
(Vapaa-ajattelijain liitossa imagofasistien valta romahti Jyväskylän liittokokouksessa 2020. Tampereen Vapaa-ajattelijoilla (TAVA) ei ollut asettaa uutta puheenjohtajaehdokasta, kun Kaj Torrkulla (TAVA) luopui sovinnolla puheenjohtajuudesta. Torrkulla siirtyi kypsäosastolle. Puheenjohtajuus menetettiin Helsinkiin. Liitto sai lempinimen Poko, mikä johtuu pohjoiskoreamaisuudesta. Pokon toimia eritteleviä ja tutkivia henkilöitä kutsutaan pokologeiksi. He lukevat myös rivien välit ja tekevät joskus valistuneita arvauksiakin. Minä olen pokologi.)
UUT:llä on myös toimitilat ja toimisto Helsingin Kalliossa, Toisella linjalla. Siellä on toimintaa toisin kuin Vapaa-ajattelijain liiton toimitilassa, Neljännellä linjalla, joka on jo vuosia ollut likimain tyhjän panttina.
Uskonnottomien hautajaiset Ruotsissa
Henrik Sawela kirjoittaa uskonnottomista hautajaisista Ruotsissa, ja Ruotsin kirkon suhtautumisesta niihin (s. 23). Sawelan mielestä suhtautuminen uskonnottomiin on suopeampaa Ruotsissa kuin Suomessa. Suomessa on voimassa piispainkokouksen suositus, ettei kirkon kappeleita anneta uskonnottomien käyttöön. Tosin kaikki hiippakunnat eivät tätä noudata.
Monet vapaa-ajattelijat ovat katsoneet, että kirkon hoitaessa yleistä hautausmaatointa myös kappelien pitäisi olla vuokrattavissa uskonnottomiin hautajaisiin. Isomman valtiokirkon valtionrahoitus on tänä vuonna 116.984.000 euroa. Tästä yli 100.000.000 euroa käytetään hautausmaatoimeen, jonka valtio siis kokonaan rahoittaa. Pienemmän valtiokirkon valtionavustus on 2.610.000 euroa. Pääkaupunkiseudulla Espoon hiippakunnassa on kappeleiden käyttö uskonnottomiin hautajaisiin estetty. Linjauksen teki hiippakunnan ex-piispa Mikko Heikka.
Heikan linja on selkeä. Yhtenä valtion väkivaltakoneistona kirkon ei tarvitse sopuilla uskonnottomien kanssa. Vapaa-ajattelijoiden kitinä lakkaa, kun Vapaa-ajattelijain liiton parikymmentä vuotta vanhan lausunnon mukaisesti pian syntyville" "hyvinvointialueille" perustetaan maakunnalliset, julkiset hautausmaat kappeleineen. Hautausmaita tarvitaan karkeasti 20–30 kappaletta. Niillä säännöt ovat kaikille samat. Tämä on iso askel kohti tasa-arvoa, pois uskonnottomien syrjinnästä.
Kirkko voi hoitaa omia hautausmaitaan vanhaan tapaan ja pääsee vähitellen irti uskonnottomista vainajista. Myös yksityiset hautausmaat jatkavat toimintaansa. Kun vainajilla ei ollut paljon tekemistä kristittyjen kanssa maan päällä, miksi asia muuttuisi maan alla.
Minun vapaa-ajatteluni
Sivuilla 24–29 lehti tarjoaa peräti kuusi omakohtaista muistelua aiheesta Minun vapaa-ajatteluni (Emma Andersson, Reijo Jaakkola, Johanna Karelahti, Airi Vilenius, Helena Rimali ja Leena Muranen). Olin aiemmin ehdottanut vastaavien kirjoitusten sarjaa aiheesta Kuinka erosin kirkosta. Nyt ajatus toteutuu vain vähän laajemmasta näkökulmasta.
Tällaiset muistelut kiinnostavat lukijoita, niillä on lukuarvoa.
Numeron heikoin kirjoitus
Lehtiarvioissani on usein nimetty numeron paras kirjoitus. Vaihdetaan nyt näkökulmaa, koska siihen on tilaisuus ja nimetään numeron heikoin kirjoitus. Se on liittovaltuuston puheenjohtaja Kari Pasasen Riitelyn loppu? (s. 32).
Kirjoitus on ylisummaan iljettävä ja epäreilu, koska se on pokomaiseen tapaan ilkeästi vihjaileva. Siinä kerrotaan, että jotkin jäsenyhdistykset ja näiden edustajat ovat aiheuttaneet ongelmia, haitanneet tahallaan liiton toimintaa, häiriköineet kokouksissa, haastaneet riitaa ja vaatineet pikkutarkasti laillisuutta. Yhtään moitteiden kohteena olevaa jäsenyhdistystä tai henkilöä ei kuitenkaan mainita. Miksei?
Pasasen ensimmäinen liittokokous oli Piikkiön liittokokous (2008), jolloin hänet valittiin ensi kertaa liittohallituksen jäseneksi (ks. Vapaa-ajattelijain liittokokous pidetty (12.7.2008)). Lahden liittokokouksessa 2011 hän uusi paikkansa tullen valituksi Petri Karisman junttalistalta. Tampereen liittokokouksessa 2014 Pasanen jäi liittovaltuuston varsinaisen jäsenen, Aki Räisäsen, varajäseneksi. Oulun liittokokouksessa (2017) hänet valittiin Kaj Torrkullan junttalistalta liittovaltuuston varsinaiseksi jäseneksi. Pasanen osoitti esikypsymisen merkkejä, mutta en siirtänyt häntä kypsäosastolle. Ratkaisu oli oikea. Jyväskylän liittokokouksessa (2020) Pasanen suostui liittovaltuuston puheenjohtajan tehtävään "velvollisuudentunnosta".
Poko on kehittynyt suuntaan, jossa sen tärkeimpiin luottamustoimiin valitaan henkilö tämän velvollisuudentunnosta, ei innokkuuden tai osaamisen perusteella. Enää ei ole vaihtoehtoja. Tämä ei ole demokratiaa. Demokratia toteutuu vain, kun on vaihtoehtoja.
On surullista, että tämä pitää kertoa vapaa-ajattelijoille. Kun kesäkuussa 1978 matkustin Vaasaan ensimmäiseen liittokokoukseeni helsinkiläisten vuokraamalla bussilla, tässä yhdessä bussissa oli enemmän ihmisiä kuin nyt koko liittokokouksessa. Keskustelu liittokokousalotteista ja toimintasuunnitelmasta oli "paikoin tulistakin" kuten Teuvo Pykösen raportti kertoo (VAJ 1978:5, 117). Pokossa tästä ei ole tietoakaan.
Pasanen itse ymmärtää periaatteessa asian, kun hän sanoo: "Pitäisihän vaalien toteuttaminen olla oikeastaan normaalia järjestökäytäntöä." Miksi järjestökäytäntö Pokossa ei ole normaalia?
Ongelmia Pasasen mukaan aiheuttaneet jäsenyhdistykset erotettiin (ks. Vapaa-ajattelijain liitto jatkaa järjestösotaa omia jäsenyhdistyksiään vastaan – kaksi jäsenyhdistystä erotettiin vastoin sääntöjä (15.5.2018)).
Laillisuuden ja liiton omien sääntöjen noudattamisen sijalle Pasanen tarjoaa "joustavuutta". Ei ihme, etteivät luottamustoimet kiinnosta ihmisiä. "Joustavuus" on Poko-pamppujen mielivaltaa. Toisin kuin Pasanen kirjoittaa, koronaviruspandemian takia ei ole säädetty mitään lakeja, jotka oikeuttaisivat rikkomaan yhdistyslakia ja liiton omia sääntöjä.
Lopuksi vielä luottamuselinten ukkoutumisesta ja akkautumisesta. Pasanen tukee sitä, ryhtymällä liittovaltuuston puheenjohtajaksi, vaikka on siihen liian vanha (s. 1958). (Minä olen vähän vanhempi kuin Pasanen, mutta lopetin pyrkimisen jo vuonna 2002.) Pitää antaa tilaa nuoremmille, etenkin naisille. Muutoin käy kuten liittovaltuuston puheenjohtaja Olavi Korhoselle. Kun tämä neljän liittovaltuustokauden jälkeen Oulun liittokokouksessa 2017 viimein väistyi, hänen jäähyväispuheensa vaikutti aivan seniililtä.
Korhonen ei kyennyt puolustamaan jäsenyhdistyksiä, mikä oli hänen tehtävänsä, vaan asettui liittohallituksen isäntärengiksi. Muutakin huonoa karmaa Korhonen keräsi. Tällaisista puheenjohtajista on vahinkoa. He kypsyttävät järjestöstä hiljalleen Pokon.
Noin puolet liittovaltuuston varsinaisista jäsenistä on yli-ikäisiä (yli 60 vuotta toimikauden alkaessa). Jokseenkin sama suhde vallitsee liittohallituksessa. Ei näillä eläkeläisillä tai eläkeikää hipovilla ihmisillä ole enää mitään uutta annettavaa Pokolle eikä vapaa-ajattelulle.
Kuulumisia hautausmailta
Toimintauutiset vapaa-ajattelijain hautausmailta ovat aina kiinnostavia (s. 33–35). Aki Räisänen kirjoittaa, kuinka Tuonenviita-hautausmaalle kolmesti iskenyt myrsky kaatoi noin 40 puuta. 20 ukkoa joutui raivaustöihin. Juttuun liittyy paljon kertova valokuva. Hautausmaasta tarkemmin Kajaanin Tuonenviita (27.6.2013).
Pertti Periniva ja Kari Koistinen kertovat, että hautaustoiminta jatkuu talvisinkin Kemin Vapaa-ajattelijain Ristikankaan hautausmaalla. Tällä hetkellä haudattuja vainajia on yhteensä yli 550. Hautausmaasta tarkemmin Ristikankaan hautausmaa Kemissä (12.12.2014).
Liisa Taskinen kirjoittaa Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaasta. Toukokuussa tuli ensimmäisestä hautauksesta kuluneeksi 90 vuotta. Taskinen kirjoittaa, että kaikki valtion rahoitus hautaustoimeen menee valtiokirkoille. Näin tavallisesti on ollutkin. Tänä kesänä opetus- ja kulttuuriministeriön kautta jaettiin kuitenkin kaikille uskonnollisille yhdyskunnille yhteensä 500.000 euroa kesätyöntekijäin palkkaamiseksi. Avustusta sai valtiokirkkojen lisäksi viisi muuta yhdyskuntaa (ks. Lisää avustuksia uskonnollisille yhdyskunnille (11.8.2021)).
Kristillistä kolonialismia
Kukka Rannan ja Jaana Kanniaisen teosta Vastatuuleen. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta arvioi Eero K. V. Suorsa (s. 37). Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa julisti saamelaiset kruunun alamaisiksi vuonna 1551. Alkoi valtion ohjaus.
Saamelaisten laidunmaiden valtaus alkoi ja jopa saamelaisten murhaaminen. Ouniksen terrorin tuloksena Ounastunturilla (1903–1933) suomalaiset surmasivat neljä porosaamelaista miestä. Surmia ei tutkittu, vaikka tekijät tunnettiin.
Näissä yhteyksissä kuullaan joskus kristittyjen anteeksipyyntöjä. Tämä on vain kristittyjen omaa sielunhoitoa. Se ei korjaa tai hyvitä alkuperäiskansoihin kohdistunutta sortoa.
Nyt uutisaiheena on Kanadassa löydetyt, satojen alkuperäiskansoihin kuuluneiden koululaisten ruumiit. Niitä on löydetty haudattuina valtion ja katolisen kirkon operoimien koulujen liepeiltä. Tätä toimintaa oli vuosina 1831–1996. Puhutaan kulttuurisesta kansanmurhasta. Toistaiseksi on löydetty 1 148 ruumista, ei kaikkia. Tapaukseen liittyy suuria tunteita. Neljä kirkkoa on poltettu, ehkä protestina. Kirkkoja on myös töhritty punaisella maalilla. Nyt Jeesuksen pitäisi palata maan päälle ja herättää kuolleet koululaiset henkiin. Tässä riittää vielä kristinuskon historian perkaamista. Totuus nousee hiljalleen esiin. Totuus on ankara, mutta se vapauttaa.
Ville V. Kokko arvioi (s. 38) Margaret C. Jacobin kirjaa The Secular Enlightenment.
Yki Räikkälä ja Eero K. V. Suorsa arvioivat (s. 39–40) yhdessä Deborah Feldmanin kirjaa Unorthodox. Näin hylkäsin hasidijuutalaiset juureni (suom. Ilkka Rekiaro). Yksinkertaistaen hasidit ovat eräs ortodoksijuutalaisuuden suuntaus, joka syntyi 1700-luvulla Itä-Euroopassa. Nykyisin hasideja asuu pääasiassa Yhdysvalloissa ja Israelissa.
Juutalaisuutta tuntemattomille tuntuu varmaan yllättävältä, että hasidit vastustavat sionismia ja Israelin valtiota. Heille Israelin valtion tuhoutuminen olisi mieluista. "Tuhotkaa Israel", on hasidien iskulause. Deborah Feldman hylkäsi häneen kohdistuneet uskonnolliset arvot, säännöt ja hasidikulttuurin. Jonkinlainen vapaustarina tämäkin.
Robert Brotheruksen paini Jumalan kanssa jatkuu
Robert Brotheus on ollut vuosia lehden vakituisia avustajia. Hän jatkaa painiaan klassisten kristinuskon dogmien kanssa (Jakomielinen Jumala, s. 43). Olen uskontokritiikin kannattaja, mutta tällainen dogmipaini tuntuu vanhanaikaiselta ja turhalta. Miksi ateisti piehtaroi kristillisten uskomusten kanssa? Eikö kiinnostavampaa olisi esimerkiksi nämä kristittyjen toimeenpanemat kulttuuriset kansanmurhat? Tai lasten hyväksikäyttö ja väkivalta näitä kohtaan, mitä on alettu paljastaa 1990-luvulta lukien. Tietysti väärät ajatukset ja haitalliset uskomuksetkin vahingoittavat ihmisiä. Ja nehän juuri johtavat sotiin ja hävityksiin. Konkreettisemmat asiat tuntuvat kuitenkin läheisemmiltä. Kun kristitty pääsee laillisesti ja ilolla surmaamaan toisuskoisia, usein valtion myötävaikutuksella ja rahoituksella, tämä "ilon" lähteen arvoitus pitäisi ratkaista. Mistä se pulppuaa? Mikä mahdollistaa sen?
En ihan ymmärrä Brotheruksen aihevalintoja. Vaikka hän on "kukkosslovakki", Juha Kukkonen itse ei käyttänyt aikaa tällaisiin teologisiin ongelmiin. Kukkosen tehtävänä oli hajottaa Vapaa-ajattelijain liitto, mutta ateisti hän siitä huolimatta on.
Oulusta Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026
Timo Karjalainen tiedottaa (s. 45), että Oulu on 2.6.2021 valittu Euroopan vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi. Suunnitellusta ohjelmasta ei löydy mitään kirkollista.
No, vielä on aikaa tunkea uskonto ja kirkko mukaan. En usko, että asia jää tähän.
Seuraava lehden numero luvataan syyskuussa.
Kimmo Sundström