Vuoden ensimmäinen numero saapui lukijoille luvatusti 18.3.2020. Verkossa lehteä ei vielä ole eli julkaisupolitiikka on taas erilainen kuin numeron 4/2019 osalta (ks. Vapaa Ajattelija 4/2019 ilmestyi sittenkin joulukuussa (1.1.2020)).

Numerossa 1/2020 on 32 sivua ja noin 29 kirjoitusta noin kolmeltatoista avustajalta. Liiton nukkepuheenjohtaja Kaj Torrkullalta ei ole yhtään kirjoitusta tässäkään numerossa. Kirkkojen ja pappien kuvia ei ole. Pro-Kuppauksen 1/3-sivun kokoinen mainos on sivulla 20. 

Vapaa-ajattelijain (tuttavallisesti vajarit) mielestä tämä on viimeinen numero ennen seuraavaa liittokokousta, joka pidetään Jyväskylässä 13.–14.6.2020. En olisi aivan varma liittokokouksesta. Koronasta lehti ei puhu mitään, mutta jo nyt perutaan kesäkuuksi aiottuja yleisötapahtumia pandemian takia. Viranomaiset voivat tietysti estää kokouksen, jos pandemia ei laannu. Olen saanut useammalta taholta kuulla, että liiton touhut eivät kiinnosta. Asiat on jo kuulemma päätetty etukäteen eikä kumileimasimen rooli innosta jäsenistöä. Kolme vuotta sitten uuden puheenjohtajan nimi (Kaj Torrkulla) oli jo tiedossa tähän aikaan vuodesta. Nyt junttamiehet eivät ole julkistaneet seuraavan puheenjohtajan nimeä. Torrkulla ei halua jatkaa tehtävässä. 

Jos kokousta joudutaan siirtämään, rahaa säästyy. Rahaa sinänsä on. Sosialistihallituksen liitolle täksi vuodeksi myöntämä 30.000 euron toverirahoitus takaa mukavat puitteet (ks. Hallitus esittää Vapaa-ajattelijain liitolle 30.000 euron valtionapua vuodeksi 2020 (16.12.2019)). Tämän avustuksen liitto on jo hakenut (11.1.2020; saapunut ministeriöön 13.1.2020), se on myönnetty 29.1.2020 ja maksettu 10.2.2020. Joidenkin mielestä korona antaisi liittohallitukselle syyn siirtää kokous vuoteen 2023. En ihan siihen usko. 

Numeron pääkirjoituksen (s. 3) laati pääsihteeri Esa Ylikoski. Markku Myllykankaan kolumnin (s. 4) otsikko on Jumalan nimeen. Sen mukaan uskonnon ja politiikan pitäminen erossa toisistaan ei ole Suomessa ihan onnistunut. 

Kolumnistin mukaan ”kaikki merkittävät uskonnot lietsovat ympärilleen kärsimystä ja väkivaltaa”. Esimerkkejä seuraa suomalaisten poliitikkojen toimista. Presidentti Martti Ahtisaari (SDP) pyysi kansalaisia rukoilemaan työttömien puolesta ilman tulosta. Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen (Kok.) harjoitti ”kaksinpuhelua Jumalan kanssa”. Presidentti Sauli Niinistö ylläpitää taikauskoa jumalansiunauksineen. Kansanedustaja Mika Niikko (Ps.) on kuulemma saanut edustajanhomman Jumalalta. Timo Soini (Ps.) mainitaan myös, mutta tunnetuin kaikista on kansanedustaja Päivi Räsänen (KD). 

Jäämme odottamaan, saako Räsänen syytteitä ja joutuuko hän vankilaan vai ei. Minä yritin kahdesti päästä vankilaan, aina epäonnistuin. Ensi kerralla 1987 piti päästä vuodeksi vankilaan, kun en tahtonut mennä armeijaan rukoilemaan. Syytä, miksi vankilan portit pysyivät kiinni, ei kerrottu. Toisella kerralla vuonna 2004 sanottiin, että tuloni olivat liian suuret: maksa vaan pieni päiväsakko, vankilaan et pääse. 

Juttu Hallinto-oikeus hylkäsi kappelivalitukset (s. 7) lienee sekin Esa Ylikosken kirjoittama, vaikkei kirjoittajaa mainita. Kyse on siitä, että seurakunnat voivat vapaasti päättää, antavatko ne hautausmaillaan olevia rakennuksia uskonnottomien käyttöön hautausmenojen yhteydessä vai eivät. Porin seurakuntien kanta on kielteinen. 

Minusta Porin seurakuntien ja pääkaupunkiseudulla Espoon seurakuntien vastaava käytäntö on kristinuskon mukaista. Rakennukset kuuluvat kirkolle, vaikka valtio on pakottanut kristityt vaadittaessa hautaamaan muunuskoisia ja uskonnottomia näiden hautausmaihin (Hautaustoimilaki 4 §). Oikea lääke ongelmaan on aluehallintoon liittyvä ratkaisu, jossa Suomeen perustetaan kolmisenkymmentä sekulaaria, yleistä hautausmaata maallistuvaa väestöä varten. Asia lausuttiin jo Vapaa-ajattelijain liiton antamassa lausunnossa noin 20 vuotta sitten. Myös uusien, sekulaarien krematorioiden rakentaminen kuuluu luontevasti tähän yhteyteen. Ei ole järkevää, että sekulaarissa maassa on vain yksi sekulaari krematorio, sekin valtakunnan laidalla, Helsingissä. 

Jutussa otetaan esille myös vainajan tuhkan sirottelu muualle kuin hautausmaalle, esimerkiksi vesialueelle. Toisin kuin jutussa kirjoitetaan, alueen omistajan ohella myös alueen haltijan ”suostumus” riittää (Hautaustoimilaki 19 §). Kuntien ja kaupunkien tarkoitukseen osoittamat vesialueet mainitaan, mutta yhtään esimerkkiä ei anneta. 

Vapaa-ajattelijain liitto vaatii valtion ja kirkon välisten suhteiden uusimista ja uutta parlamentaarista komiteaa selvittämään asia (s. 10–11). Ajatus on kannatettava, mutta vielä ei ole sen aika. 1970-luvun Kirkko ja valtio -komitea asetettiin 13.4.1972 ja periaatemietintönsä se jätti valtioneuvostolle 2.6.1977. Nytkin viisi vuotta riittää. Jos työ aloitettaisiin 2030-luvun puolella, lopputulos olisi parempi. Sekularismi etenee joka päivä komiteoista ja poliitikoista riippumatta. Tämä kaikkein tärkein seikka pitää pystyä hyödyntämään. Vapaa-ajattelijat hosuvat asiassa turhaan samalla tavoin kuin he hosuvat elämänkatsomustietoasiassa. 

Uudistukseen liittyy isoja muutoksia, muun muassa perustuslain 76 §:n kumoaminen. Valtiokirkkojen julkisoikeudelllinen asema on purettava, ja hautaustoimeen järjestettävä maallinen vaihtoehto. Vielä tähän ei ole edellytyksiä. Kymmenen vuotta on lyhyt aika näissä asioissa. 

Puoluesarjan aloittaa SDP 

Jori Mäntysalo aloittaa kahdeksanosaisen kirjoitussarjansa eduskuntapuolueista kirjoituksellaan Puoluesarja alkaa: SDP (s. 14). 

Isona kirkkopuolueena SDP:ssä kirkko ja valtio -kysymys ei ole ollut esillä. Kansanedustaja Pauliina Viitamies kysyi 2011, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että myös uskonnottomien hautausmaatoiminta saa ”tarvitsemansa tuen”. 

Valtio ei ole koskaan myöntänyt yksityisille hautausmaille mitään tukea. Tuki niille olisi yhtäältä pieni askel yhdenvertaisuuden suuntaan, mutta toisaalta taas yksi askel ostetun, sosialistisen kulttuuritoiminnan suuntaan. Tärkeämpää olisi kumota kirkon hautaustoimen rahoitus, vuosittain yli sata miljoonaa euroa. Vaikkapa muutaman miljoonan vuosiavustus yksityisille hautausmaille olisi vain vähäinen lohturaha, jos kirkko saa jatkaa hautaustointaan yli sadan miljoonan euron valtionrahoituksen turvin. Kuten mainittu, tämä rahoitus ei mahdollista uskonnottomille edes siunauskappeleiden vuokraamista kirkon vastustaessa. 

Mäntysalon mukaan viime vaaleissa vain yhdeksän prosenttia SDP:n ehdokkaista oli sitä mieltä, että valtiokirkkojen verotusoikeus tulee poistaa. SDP on kirkkopuolue. Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajakin oli eduskuntavaaleissa SDP:n ehdokas. Mäntysalo ei mainitse ehdokkaan nimeä. Ehdokas oli tamperelainen Petri Karisma, mutta hän ei pudonnut eduskuntaan. Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajan tehtävästä hän erosi kesken liittokokouskauden. 

Viimeksi SDP:n puheenjohtajanvaalissa eniten kannatusta saaneet ehdokkaat olivat Sanna Marin ja Antti Lindtman. Marin ei kuulu kirkkoon. Lindtman kävi hiljan rippikoulun ja kuuluu kirkkoon ryömijöihin. Hänellä on tunnettuja edeltäjiä: Kalevi Sorsa, Paavo Lipponen ja Tarja Halonen. Kaikki ryömivät takaisin kirkkoon siitä jo kerran erottuaan. 

Veli Toukomies – tyytyväinen lukija 

Teologian ja filosofian maisteri Veli Toukomies kertoo tilanneensa Vapaa Ajattelijaa yli 50 vuotta (s. 14). Toukomies oli nuorena uskova, mutta hänestä tuli skeptikko, agnostikko ja vapaa-ajattelija. Nyt hän sanoo olevansa ”ns. kulttuurikristitty”. 

Muistan Toukomiehen Vapaa Ajattelijan tilaajana jo 1970-luvulta. Törmäsin ihan äskettäin arkistotutkimuksissa vanhaan lehtileikkeeseen Toukomiehestä, jossa oli valokuva hänestä kehittelemässä erilaisia lautapelejä. 

Liittokokous kesäkuussa 

Liittokokousta pohjustetaan neljällä sivulla (s. 15–18). En vielä usko, että kokousta pidetään kesäkuussa. Vakuutetaan, että mitään isoja muutoksia sääntöesityksessä ei ole. Tältä osin viittaan aiempaan sääntökirjoitukseeni.

Lehti julkaisee myös asiakirjan Tavoitteet ja strategia seuraavaksi liittokokouskaudeksi 2020–2023 (s. 16–18). Siinä on muutama hämärä kohta ja muun muassa taas avitetaan evankelis-luterilaisten invaasiota ET-opetukseen, jolle oppiaine on vielä liian heikko. Mainitaan monia sellaisia tavoitteita, jotka eivät ole toteutuneet viimeisen 15 vuoden aikana. Asiakirja vaatisi vielä täsmennyksiä ja hiomista. 

Utahissa 

Toimitussihteeri Eero Suorsan matkakertomuksen jälkimmäinen osa, Uskonnottoman arkea Utahissa, osa 2 (s. 19–20) ilmestyy nyt. Saamme tietää, että mormonien MAP-kirkossa on paljon kaappiateisteja. Utahin osavaltio on poistamassa monivaimoisuutta rikoslaista. Kuitenkin MAP-kirkko ”horjuu”, se kärsii jäsenvuodosta ja sen kasvu on historiallisen alhaalla. 

Kirkko on kerännyt sadan miljardin dollarin verovapaan omaisuuden. Valtava summa jopa verrattuna Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Utahissa oli noin 2,9 miljoonaa asukasta vuonna 2014 eivätkä kaikki asukkaat sentään ole mormoneja. Käynnissä on monia rikostutkintoja, jotka liittyvät laajaan seksuaalisen hyväksikäytön salailuun kirkossa. 

Jäähyväiset uskonnolle 

Filosofian emeritusprofessori Timo Airaksisen uusi, 286-sivuinen kirja Jäähyväiset uskonnolle (Bazar Kustannus, 2020) saa erittäin myönteisen arvion Eero Suorsan kirjoituksessa (s. 28). Arvion otsikko on Maanläheisesti uskonnottomuudesta ja henkisyydestä. Tässä on taas kirja, joka tulee hankkia liiton lainakirjastoon. 

Airaksinen tapasi dalai-laman Intian Dharamsalassa kesällä 2019. Tämä totesi, että uskonnot ovat riidankylväjiä. Lisäksi dalai-lama on Airaksisen mielestä ateisti, ei ole uskonnollinen eikä harrasta hengellisyyttä. 

Minulle tämä ei ole suuri yllätys. Tunnen useita buddhalaisia, joista monet ovat itse sanoneet olevansa ateisteja. Kun mainitsee sanan ”uskonto”, he kiirehtivät sanomaan, että buddhalaisuus on oikeastaan filosofia, ei uskonto. Viimeksi tapasin buddhalaisia, jotka kuuluvat uskonnolliseen yhdyskuntaan nimeltä Lochen Jangchup Tsemo (900.391). He julkaisevat buddhalaista Bodhi Melong -lehteä (Viisauden Peili) eivätkä hae tai vastaanota rahaa valtiolta (vaikka saisivat ainakin valtion yleisavustusta). 

Uskonto on Airaksisen mielestä komediaa, jos väkivaltaa ei lasketa. Henkisyyttä ja hengellisyyttä ei tule sekoittaa toisiinsa. Hengellisyys on jonkinlaista henkisyyden taantumaa, jonka myötä syntyy uskonto, vallankäytön tehokas väline ja pappisluokka. Kaikki instituutiot tavoittelevat valtaa, kirkko ei ole poikkeus. Uskonnot ja hengellisyys tuottavat aina väkivaltaa. 

Kirja jättää lukijalle iloisen ja toiveikkaan olon, Suorsa kirjoittaa. 

Olen tämän perusteella jo vakuuttunut, että kirja pitää ostaa. Airaksisen aika ajoin huumorilla höystetty teksti tekee tosikoille vain hyvää. 

Ortodoksikirkosta kriittisesti 

Suorsan toinen kirja-arvio koskee Harald Olausenin kirjaa Kohti korkeuksia – jumalaa lähellä. Ortodoksiesseitä (Kulttuuriklubi, 2019). Kirjailija ei ole ortodoksi, vaikka on lapsena ollut ortodoksiperheessä kasvattilapsena. Suorsa kirjoittaa, että kirja ei ole vain ortodoksiuskon kritiikkiä, vaan koko kristinuskon kritiikkiä. 

Olausen tuntee arvostelunsa kohteen perinpohjin. Teos on omistettu kotkalaiselle urheiluhistorioitsija Hannu Eklundille! 

Eklund on vapaa-ajattelija, hänen kirjoituksiaan olemme saaneet lukea Vapaa Ajattelijastakin. Kotkan Vapaa-ajattelijat r.y. (49901) on julkaissut kokonaisen kirjan Eklundin kirjoituksia (Kotkan Don Quijote. Hannu Eklundin kirjoituksia kirkosta ja uskonnosta, 2011). Yhdessä Pauli Hömpin, Esa Lassin ja Olli Korjuksen kanssa Eklund kirjoitti Kotkan Vapaa-ajattelijain historiikin Kotkan Vapaa-ajattelijat 1929–2009. 80 vuotta ihmisyyden aatetta, 2009), jonka kustansi Kotkan Vapaa-ajattelijat r.y. Kulmakunnallaan Eklund ylläpitää keskustelua Kymen Sanomissa ja Ankkuri-lehdessä. 

Esipuheen Olausenin kirjaan on laatinut Timo Airaksinen. 

Eklund ei tiedä, miksi Olausen on omistanut kirjansa hänelle. Saattaa olla, että Eklundin maine vapaa-ajattelijana ja pitkäaikaisena lehtikirjoittajana on kiirinyt Olauseninkin korviin. Eklund on vaikuttanut myös paikallisesti siihen, että kotkalaiset sosiaalidemokraatit ovat joissakin asioissa etääntyneet kirkon helmasta. 

Salama taistelee 

Numeron päättää Esa Ylikosken kirjoitus Salama taistelee edelleen (s. 31), joka koskee Hannu Salaman uutta kirjaa Läheltä pitäen, kaukaa käyden (Otava, 2020). 

Salama (s. 1936) pohdiskelee omaa elämäänsä. Juhannustanssit-kirjaa ja sitä seurannutta jumalanpilkkaoikeudenkäyntiä käsitellään enää vähän. Salama sai Helsingin hovioikeudelta kolme kuukauden ehdollisen vankeustuomion eikä korkein oikeus muuttanut sitä. Presidentti Kekkonen armahti Salaman vuonna 1968. Salama ei istunut päivääkään vankilassa jumalanpilkasta. 

Yleisön muisti loppuu Salamaan. Vähän aiemmin, 16.10.1957, korkein oikeus vahvisti Turun hovioikeuden Oskari Kiiraalle 31.8.1956 langettaman kolmen kuukauden ehdottoman vankeustuomion jumalanpilkasta. Kekkoselta ei herunut armoa. Kiiras istui tuomion Naarajärven varavankilassa Pieksämäellä ja osaksi Härmälän lentokentän rakennustöissä lähellä Tamperetta. 

Miksi historiantutkijat eivät ole kirjoittaneet ateisteista ja muista totuuden puhujista, joita kristityt passittivat vankiloihin 1900-luvulla? Pitääkö tätäkin odottaa 300 vuotta kuten tutkimuksia noitavainoista?

Kimmo Sundström

JK. Vapaa-ajattelijain liiton liittohallitus on 21.3.2020 päättänyt siirtää liittokokouksen pidettäväksi 26.–27.9.2020.