Päättyneen vuoden 2019 lehden numero 4/2019 saapui lukijoille 30.12.2019. Odotin lehteä tulevaksi jo joulunpyhiksi kuten aiempina vuosina, mutta näin ei tapahtunut. 

Kustantaja on muuttanut julkaisupolitiikkaansa. Aikaisemmin lehti ilmestyi kokonaan verkossa vasta esimerkiksi kuusi kuukautta paperilehteä myöhemmin. Nyt koko lehti oli luettavissa verkossa viimeistään 26.12.2019. Se tarjottiin luettavaksi maksutta kenelle hyvänsä vähintään neljä päivää aikaisemmin kuin se saapui jäsenmaksunsa maksaneille vapaa-ajattelijoille tai tilausmaksun maksaneille lehden tilaajille. Harva kustantaja toimii näin. Vaarana on, että kitsaimmat lukijat lukevat lehden verkosta, liiton jäsenyhdistykset menettävät jäsenmaksutuloja, lehden jälleenmyyjät myyntipalkkioita ja liitto itse tilausmaksutuottoja. 

Numero on tavanomainen 32-sivuinen julkaisu. Nyt tarjotaan noin 27 kirjoitusta tavallista runsaammalta (16) avustajakaartilta. Kirkkojen kuvia ei ole lainkaan ja vain yksi sisäkuva mormonien tabernaakkelista Utahissa. Pappien haastattelut puuttuvat, samoin Pro-Kuppaus Oy:n mainos. Numerossa on useampia uskonnottomien tekemiä kiinnostavia juttuja ateismista, vaikka pääkirjoituksen otsikko Vapareista valtavirtaa on tietysti utopiaa. 

Liittovaltuuston puheenjohtaja Jape Lovénin pääkirjoituksessa (s. 3) kerrotaan hänen esiintyneen parikin kertaa televisiossa. Lovén ajattelee, että luterilaisen valtakirkon jäsenten päästäminen opiskelemaan elämänkatsomustietoa olisi seuraava askel eteenpäin. Näin tuskin on. Ajankohtainen asia sitä vastoin on, että oikeusvalvoja ei pitänyt hyvänä, että kouluopetukseen kuuluva koulun yhteinen juhla järjestettäisiin kirkossa. Olisi ollut kohteliasta mainita, kuka tämä oikeusvalvoja oli (eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen). Sama koskee sitä tahoa, jonka toiminnasta päätös seurasi (Uskonnottomat Suomessa ry). 

Myöskään Jori Mäntysalon kirjoituksessa (s. 7), joka koskee apulaisoikeusasiamiehen koulun yhteisiä juhlia käsittelevää ratkaisua, ei kerrota mitään Uskonnottomat Suomessa ry:stä, vaikka kirjoitus muutoin on valaiseva. 

Yki Räikkälän juttu (s. 8–9) Pete Alanderista, joka tekee sekulaaria taidetta Hyvinkäällä, on tavallisuudesta poikkeava. Alander lisää taiteeseensa hyppysellisen satanismia. 

Testamenttimalli 

Kalevi Hölttä laati kirjoituksen ja mallin testamentista (s. 12). Kirjoituksen mukaan ”Monet jäsenet ja aatteemme kannattajat haluavatkin osaltaan tukea toimintaamme myös taloudellisesti.” 

Entisenä liiton toimiston- ja taloudenhoitajana kiistän tämän. Tällaisia ihmisiä on ollut hyvin vähän, nykyisin vielä paljon vähemmän kuin ennen vuotta 2004. Ihmiset eivät halua testamentata varoja liitolle, jos epäilevät tai tietävät, että varat kulutetaan hallintoon, esimerkiksi hinnakkaisiin liittokokousiin. Näitä liitto on järjestänyt. Toiseksi ei ole mukavaa, että testamentin saaja esimerkiksi myy saamansa asunto-osakkeen eikä vuokraa ja hoida sitä pitkäjänteisesti, jolloin myös hyöty olisi pitkäaikainen, kymmeniä vuosia. Liitto on myynyt ainakin yhden asunto-osakkeen, jonka ostoon varat oli saatu testamenteista (Vellamonkatu 14 A 15, Helsinki; asunto myytiin kesällä 2012). Lahjoituksista, jotka yleensä ovat pienempiä varalllisuuseriä kuin testamentit, olen kirjoittanut muutaman sanan liiton tilinpäätöksien arviokirjoituksissa. Vuonna 2015 liitto sai lahjoituksia 135 euroa, vuonna 2016 110 euroa, vuonna 2017 0 euroa ja vuonna 2018 mahdollisesti 121,20 euroa. Kun liiton vuodessa saamien lahjoitusten summa on 0–150 euroa, ei voida puhua suurista rahavirroista. Yksinpä Pääkaupunkiseudun ateistitkin saa vuosittain moninkertaisesti lahjoituksia liittoon verrattuna. 

Taustasyynä on tietysti liiton menetetty maine. Sitä ei ole helppo rakentaa uudelleen. Maineen menetys johtui kyllä monesta muustakin syystä kuin leväperäisestä varojen käytöstä. 

Uusia kirjoittajia 

Arvioitavana olevassa numerossa ainakin minulle uusia kirjoittajia olivat opiskelija Tuomas Koivukangas (s. 13), kauvatsalainen Aslak Allinniemi (s. 15) ja Lauri Taneli Lassila (s. 16–17). Mukavaa nähdä, että tällaisiakin henkilöitä on. 

Päivi Räsänen ”oikeusministerinä” 

Yki Räikkälän kirjoituksen Uskonto on politiikkaa (s.14–15) mukaan kansanedustaja Päivi Räsänen oli oikeusministerinä vuonna 2013. Todellisuudessa Räsänen oli tuolloin sisäministeri, mutta teki kyllä pahaa siinäkin hommassa. 

Kajaanilainen Onni Ahonpää on kuollut 

Kajaanilainen Aki Räisänen kirjoittaa (s. 17) Kainuun Vapaa-ajattelijain 60-vuotistaipaleesta. Kainuun yhdistys perustettiin 10.11.1959. Samalla hän mainitsee Kajaanin entisen naapurikunta Vuolijoen, jonne ”puuhattiin” myös vapaa-ajattelijayhdistystä. 

Vuolijoelle myös perustettiin yhdistys, Vuolijoen Vapaa-ajattelijat r.y. 20.8.1961. Perustamiskokous pidettiin Vuottolahden kylän työväentalolla. 

Räisäsen kirjoituksessa mainitaan merkittävimpiä kainuulaisia vapaa-ajattelijoita. Tällaisia olivat muun muassa tolstoilainen ”korpikirjailija” Ilmari Kianto, Kajaanin maalaiskunnan kunnanjohtaja, yhdistyksen perustajajäsen Johan Ilmari Räsänen, alunperin kemiläinen, yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Veikko Ohinmaa sekä lähes 40 vuotta toiminut yhdistyksen puheenjohtaja, hautauspuhuja ja talkoolainen Onni Ahonpää. Onni Ahonpää kuoli syksyllä 2019 93-vuotiaana ja haudattiin yhdistyksen ylläpitämälle Tuonenviita-hautausmaalle (ks. Kajaanin Tuonenviita (27.6.2013)). 

Kirjoittaja Räisänen aloitti Kainuun Vapaa-ajattelijain puheenjohtajana Onni Ahonpään jälkeen keväällä 1999 ja kuuluu hänkin jo edellä mainittujen kanssa tärkeimpiin kainuulaisiin vapaa-ajattelijoihin. 

Yhdistyksen 60-vuotisjuhlia juhlittiin kahvitilaisuudella, jossa vieraana oli liiton pääsihteeri Esa Ylikoski. 

Kemin vapaa-ajattelijoista 1930-luvulla 

Toinen kirjoitus, jossa on uskonnottomia kiinnostavia historiatietoja, on filosofi Toivo Salosen Ajattelun vapaus Kemissä 1930-luvulla (s. 18–19). 

Humanist Internationalin (HI) raportti 

Raportin mukaan (s. 20) kahdeksan maata poisti vuonna 2019 jumalanpilkan rangaistavuuden. Tästä huolimatta jäljellä on vielä 69 maata, joissa jumalanpilkka on rangaistavaa. Kuudessa maassa rangaistuksena on kuolema. Joissakin valtioissa rangaistukset ovat koventuneet. Saudi-Arabiassa ja Pakistanissa nostetaan jatkuvasti syytteitä jumalanpilkasta. 

Englanninkielinen juttu 

Vapaa Ajattelijassa on julkaistu erittäin harvoin juttuja muilla kielillä kuin suomeksi, ei edes ruotsiksi. Tässä numerossa on (s. 21) kuitenkin Mojibur Doftorin juttu International Forum for Secular Bangladesh Conference Held in Geneva, on October 25–26. Doftori on Suomen Humanistiliiton hallituksen jäsen. Hän osallistui Genevessä pidettyyn konferenssiin. Myöhemmin Suomessa perustettiin 30.11.2019 Sekulaarin Bangladeshin Suomen komitea, jonka puheenjohtaja Doftorista tuli. 

Matkailua Reykjavikiin 

Nyt saatiin myös elonmerkki liiton varapuheenjohtaja Antti Värristä. Hän osallistui Reykjavikissa 31.5.–2.6.2019 Euroopan humanistifederaation (European Humanist Federation, EHF) vuotuiseen yleiskokoukseen (31.5.2019), Islannin humanistiyhdistyksen 30-vuotisjuhlakonferenssiin (1.6.2019) ja Kansainvälisten humanistien (Humanist International, HI; aiemmin Kansainvälinen humanistinen ja eettinen unioni (International Humanist and Ethical Union, IHEU)) yleiskokoukseen 2.6.2019. Vapaa-ajattelijain liitto on ollut kauan IHEU/HI:n jäsen ja on myöhemmin liittynyt myös EHF:n jäseneksi. EHF:n jäsenyyttäkin on jatkunut jo monia vuosia. 

Yleensä liittohallituksen jäsenistä, paitsi Esa Ylikoskesta, ei kuulu eikä näy mitään. Nyt Värrin lisäksi tässä numerossa on hallituksen jäsen Yki Räikkälän kaksi kirjoitusta ja muistan myös hallituksen jäsen Binar Mustafan kirjoittaneen Vapaa Ajattelijaan. Värrin jutussa on paljon sisältöä, vaikka raportti ilmestyy seitsemän kuukautta tapahtuman jälkeen. Usein vapaa-ajattelijat eivät muista enää muutaman päivän päästä kokouksista mitään muuta kuin oliko ruoka hyvää vai huonoa. Värri muistaa. Hän kertoo myös, että hän osallistui ”liiton taloustilanteen huomioon ottaen” juhlaillalliseen 1.6.2019 omalla kustannuksellaan. 

(Minä matkustin vuosina 1978–2003 vapaa-ajattelijain ja ateistien asioissa aina kokonaan omalla kustannuksellani. Joskus, yhdessä muiden kanssa, matkustin esimerkiksi silloisen pääsihteeri Erkki Hartikaisen Ladalla. Näin ainakin käydessämme Tukholmassa syyskuussa 1979. Matkakohde oli Tukholman yliopistolla, jonne Argentiinan pakolainen, tohtori José Santana oli omin voimin ja omarahoituksella pystyttänyt laajan kirjanäyttelyn (First International Exhibition of Literature for Non-Believers).). 

Valokuvaksi on valittu puolen sivun kokoinen kuva kokoustilasta, jossa meille näyttäytyvät Islannin humanistien puheenjohtaja Inga Au Straumland ja Islannin presidentti Gu ni Thorlacius Jóhannesson. Ainakin minun on vaikea kuvitella, että vastaava kokous järjestettäisiin Suomessa ja kuvassa olisivat puheenjohtaja Kaj Torrkulla ja kirkkofani presidentti Sauli Niinistö. 

Uskonnottomana Utahissa 

Toisen matkajutun, Uskonnottoman arkea Utahissa – haastattelussa Dan Ellis (s. 24–25), on laatinut kesä-heinäkuussa USA:n lounaisosassa matkannut toimitussihteeri Eero Suorsa. Häneltä on tässä lehden numerossa peräti viisi kirjoitusta. 

Dan Ellis on Utahin ateistien puheenjohtaja. Hänet johdatti alunperin ateistiksi yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, astrofyysikko ja -biologi sekä tieteen kansantajuistaja Carl Sagan. Siitä oli enää lyhyt matka ateistijärjestöihin. 

Utah on osavaltio, jonka väestöstä 60 prosenttia ja virkamieshallinnosta 90 prosenttia on mormoneja. Kannattaa lukea Suorsan kirjoitus, jonka jatko-osa ilmestyy myöhemmin. 

Aika ajoin näkee kirjoituksia, joissa arvostellaan myös Vapaa-ajattelijain liiton rahoittamaa ulkomaanmatkustelua ainakin silloin, kun matkustaja on pääsihteeri Ylikoski. Suorsa ei kerro, rahoittiko liitto hänen matkaansa. Itse olen kohtuullisen matkustelun kannattaja, jos sillä keinoin voidaan saada ensi käden aineistoa Vapaa Ajattelijan lukijoillekin. 

Neuvostoateismia 

Eero Suorsan toinen juttu (s. 28–29) on Victoria Smolkinin kirjan Sacred Space Is Never Empty – A History of Soviet Atheism (Princeton University Press, 2018) arvio. Kirja on ensimmäinen yleisesitys Neuvostoliitossa harjoitetusta ateismista. 

On tärkeää huomata, että Karl Marx, Friedrich Engels ja V. I. Lenin – vaikka tietysti olivat ateisteja – eivät kirjoittaneet paljoa ateismista. Heille oli tärkeää lopettaa ortodoksisen kirkon muihin suuntaama vaino. Myöhemmin valtio rajoitti myös muiden uskonnollisten ryhmien toimintaa. Suhtautumista papistoon määritti se, tukivatko papit uutta neuvostovaltiota. Eritoten meno muuttui, kun entinen pappisseminaarilainen J. V. Stalin pääsi valtaan. Kirkkoja ja luostareita hävitettiin, vastaan paneville papeille kävi heikosti. 

Suorsa kuvaa kirjaa erittäin tasapuoliseksi erittelyksi ja suosittelee sitä piispa Jari Jolkkosen luettavaksi. Tässä arvattavasti on kirja, joka tulisi hankkia liiton kirjastoon halukkaiden lainattavaksi. 

Arvioni koko numerosta on, että se on tavanomaista parempi ja siinä on useita lukemisen arvoisia juttuja. Liiton puheenjohtaja Kaj Torrkullalta ei ollut yhtään kirjoitusta tässä numerossa. 

Vapaa Ajattelija kertoo edelleen ilmestyvänsä neljänä numerona vuodesssa, vaikka vuonna 2019 numero 3/2019 oli yhteisnumero Helsingin seudun vapaa-ajattelijain julkaiseman Uskomaton-lehden kanssa Uskomaton-Vapaa Ajattelija ilmestyi ensi kertaa (12.11.2019). Tilaushinnaksi lehti kertoo saman kuin ennen, 30 euroa.

Kimmo Sundström