Menetettyään koko yleisen valtionapunsa (20.000 euroa) Vapaa-ajattelijain liitto etsii säästökohteita. Vapaa Ajattelija -lehtikin joutui niiden kohteeksi. Tästä on osoituksena marraskuun Voima-lehden välissä ilmestynyt kahdeksansivuinen liite. Se on Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry:n (HSVA; 45349, perustettu 2.3.1936) tavallisesti julkaiseman Uskomattoman (tuttavallisesti Uusmunaton) ja Vapaa Ajattelijan (tuttavallisesti Vajaa Ajattelija tai Vajari) laiha yhteisponnistus. 

Aluksi liitteestä luvattiin hieman runsaampaa, nyt saatiin kahdeksansivuinen lehdykäinen. Kuinka lehden jakelu jäsenille ja lehden tilaajille on hoidettu? Liitto on kertonut lähettävänsä jäsenmäärää vastaavan nipun liitteitä jäsenyhdistyksilleen, joiden tehtäväksi jää postittaa liite jäsenilleen. Minä en ole toistaiseksi saanut tällaista kappaletta. Poimin lehden Helsingistä jostakin lehtitelineestä. 

Joka tapauksessa asia on huononnus liiton palveluihin. Jäsenille ja lehden tilaajille luvattiin neljä Vapaa Ajattelijan numeroa, nyt saadaan kolme ja tämä sekasikiö. Lehdessä mainitaan Voima-lehden painos, 70.000 kappaletta, muttei mitään Voiman levikistä. Tunnetusti on helppoa saada vaikka 200 000 kappaleen painos, mutta lukijoiden saaminen on vaikeampaa. Voima on jo vanha ja kulunut liitteen julkaisukanava. Sen kautta ei tavoiteta juuri uusia lukijoita. Itse käyttäisin enemmän mielikuvitusta ja vaihtaisin kanavaa. 

Kirkonkuvat puuttuvat 

Liitteen yleisilme on rauhallinen. Kirkkojen kuvat puuttuvat ja Prometheus-seremoniat Oy:n mainos sivulla seitsemän on vain noin 10x5 cm:n kokoinen. Toimitukseksi mainitaan Esa Ylikoski (päätoimittaja), Binar Mustafa, Maria Enebäck, Thomas Mangs, Jape Lovén ja Eero Suorsa. 

Lehti tarjoaa noin 18 juttua. Kirjoittajia mainitaan vain viisi. Se on osoitus vähäverisyydestä. 

Latteus on pääsävy 

Yleisvaikutelma on tällä kertaa latteus. Pari sivua on uhrattu kirjoituksille, jotka kuuluisivat muihin lehtiin. 

Etusivun uutiset siitä, että rippikoululaiset eivät enää usko Jumalaan ja Jeesukseen, kirkosta eroamisen jatkuminen ja sotilasvakuutuksen sekä -valan kaavat ovat aiheita, joita muut mediat ovat jo puineet monesti. Prometheus-leirien hyvä veto ei liioin ole uutinen. Vasta sivuilla 7–8 on muutamia tekstejä, joita sanoisin uutisiksi ja uutiset vapaa-ajattelijain toiminnasta ovat aina kiinnostava asia. 

Kaksi sivua harakoille 

Suppeasta julkaisusta hukattiin neljännes. Jape Lovénin kirjoitus Jumaton ralli eli kauas on pitkä matka (s..4) rautaperseajosta on sujuvaa tekstiä, vaikka väliotsikoita olisi saanut olla enemmän. Kirjoitus on kuitenkin väärässä lehdessä. Se olisi pitänyt suunnata motoristeille tai matkailijoille. Vähäiset viittaukset uskonnottomuuteen tuntuvat päälleliimatuilta eivätkä vakuuta. 

Toinen hukkasivu on Eero Suorsan tekemä haastattelu Patrick Tiaisesta, joka oli Uskon sana -nimisen kristillisen seurakunnan myrkynkylväjä (Pitkä matka hyväksymiseen, s..6). Ihmettelen sitä, että jokin vetää vapaa-ajattelijoita toistuvasti nykyisten ja entisten pappien ja saarnamiesten pakeille. Miksi? Suomi on täynnä loistavia ateistisia taiteilijoita, tieteilijöitä, insinöörejä, lääkäreitä, opettajia, lastenhoitajia ja kaikkien alojen ihmisiä. Suorsa pystyisi haastattelemaan heitä ja tekemään mielenkiintoisia juttuja. On inhottavaa, kun ensin sensaatiolehdet ja uskonnolliset lehdet ovat kalunneet jonkin saarnamiehen tarinan loppuun ja viimeksi haaskalle nilkuttaa Vapaa Ajattelija toistamaan kaikki jo luettu. Tämä juttu on kertakaikkiaan huti ja kuuluisi johonkin muuhun lehteen. 

Elämänkatsomustieto säilyy entisellään 

Kolmossivulle on taitettu Ylikosken laajahko juttu elämänkatsomustiedosta (ET) ja ministeri Li Anderssonin uusista kannanotoista. Ministeri sanoi kannattavansa myös kirkon jäsenten päästämistä ET:oon ja lupasi ministeriön selvittävän asiaa. 

Jutussa on myös virheitä. Ylikoski kirjoittaa, että Vapaa-ajattelijain liitto olisi ”edistänyt” ET:n avaamista kaikille. Itse asia on kuitenkin vakaalla kannalla, avaaminen ei ole edistynyt lainkaan. Liitto on keuhkonnut asiasta yli yhdeksän vuotta tuloksetta. 

Ylikoski sanoo myös, että liitto olisi vuonna 2010 päätynyt kannattamaan ja esittämään ET:n avaamista kaikille. Totuus on päinvastainen. Vuonna 2010 olivat voimassa Piikkiön liittokokouksen vuonna 2008 tekemät linjaukset, että ET säilytetään uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien aineena. Liittohallitus meni omavaltaisesti rikkomaan järjestöpäätöksiä alkaessaan ajaa toista linjaa syyskuussa 2010. Tämä rapautti liittokokousten arvovaltaa. Miksi niitä pidetään, jos liittohallitus saa omavaltaisesti ja rankaisematta tehdä aivan jotain muuta? 

Kolmas väärä tieto on, että ”uskontokuntiin kuulumattomien edustajat” pitäisivät ET:n avaamista hyväksyttävänä. Näin ei ole. Kaikki ateistijärjestöt ovat päinvastaisella kannalla kuin Vapaa-ajattelijain liitto ja tahtovat rauhan säilyvän: ET kuuluu uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille pienin poikkeuksin, jotka koskevat vähemmistöyhdyskuntia. Valtakirkkoon kuuluvat oppilaat saavat rauhassa opiskella evankelis-luterilaista uskontoa, jota myös heidän omaksi uskonnokseen kutsutaan. 

Vanha jäsen 

Thomas Mangsin juttu Lars Svartströmistä (s..8) on ihan paikallaan. Larsin nimi on minulle tuttu jo 1970-luvulta, jolloin aloitin vapaa-ajattelijoissa. En kuitenkaan tunne häntä eikä hän minun muistaakseni ole ollut vuodesta 1977 lukien HVA/HSVA:n hallituksen jäsen tai muutoin aktiivisesti ottanut osaa toimintaan. 

Joskus kävin Helsingin Arbiksella jossakin tilaisuudessa ja siellä näin Svartströmin. Ajattelin, että hän oli jonkinlainen vahtimestari tms. Ristiinpukeutumista ei myöskään voinut olla huomaamatta. Lars oli epätavallinen näky, kun hän hoikkana miehenä viiletti kaupungilla vaaleanpunaiset housut ja punaiset kumisaappaat jaloissaan. 

Jos jotakin jutun juurta vanhoista jäsenistä löytyy, kannattaa tehdä heistä juttuja. Toimintatapa on toinen kuin Juha Kukkosen aikana. Kun Arvo Keinänen oli ollut yli 50 vuotta HVA:n jäsen ja ottanut aktiivisesti osaa HVA:n ja PKV/PAT:n toimintaan, Kukkonen huomioi tämän uhkailemalla tätä HVA:sta erottamisella. Näin loukattiin pahasti vanhaa veteraania, joka oli vieläpä tehnyt testamenttinsa vapaa-ajattelijoiden hyväksi. Lopputulos oli, että Keinänen pahoitti mielensä ja tuli luokseni liiton toimistoon ilmoittamaan repineensä testamentin, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään (ks. tarkemmin Testamenteista ja muita muistoja (22.5.2006), kohta 5. Arvo Keinänen).

Kimmo Sundström