Vapaa Ajattelija 2/2018 ilmestyi sopivasti juhannuksen alla ja saapui lukijoille 20.6.2018. Sivuja on 32, takakansi on mukana. Juttuja on noin 30, kirjoittajia 13. Esa Ylikoskelta on nyt vain kolme kirjoitusta, Jori Mäntysalo ja Eero Suorsa ohittivat hänet kirjoitusten määrässä. 

    Tällä kertaa lukija ymmärtää, että kansikuva liittyy Ylikosken juttuun seksuaalisten oikeuksien lisääntymisestä ja seksuaalioikeuksien julistukseen sivuilla 6–8.

Puheenjohtaja Kaj Torrkullan pääkirjoituksessa (s. 3) liiton oppositio liittokokouksessa leimataan ”pieneksi koplaksi”, joka ”kiusaa muita”. Toivomus, että eduskunta päästäisi myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat yhdyskuntiin kuulumattomille tarkoitettuun ET-opetukseen, on turha. Vajaa-ajattelijoiden toiminta on usein turhaa toivomista. Tämän asian osalta se alkoi syyskuussa 2010 – vastoin liittokokouspäätöksiä. Asiaa koskevasta lausumaehdotuksesta äänestettiin eduskunnassa 21.6.2018. Se hylättiin äänin 122–54 (tyhjiä 0, poissa 23) (ks. tarkemmin Eduskunta hyväksyi lukiolain ja hylkäsi ET-lausuman (22.6.2018)). Äänestäneistä 69,3 prosenttia hylkäsi lausuman. Sitten kun valtaosa suomalaisista ei enää kuulu kirkkoon, lausumalla on mahdollisuus toteutua. Ihan lähellä tämä aika ei ole. Ja silloinkin evankelis-luterilaisille turvataan oma oppiaine, jos katsomusaineita vielä julkisessa koulussa opetetaan. 

Vapaa-ajattelijain liiton yhdistyksiin kuuluvien jäsenten määrän lasku on Torrkullalle ”harmi”, joten hän toivoisi asian olevan toisin, mutta siihen liitto ei kykene. Mitään uutista Länsi-Uudenmaan ateistit ry:n ja Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry:n erottamisesta liitosta (ks. Vapaa-ajattelijain liitto jatkaa järjestösotaa jäsenyhdistyksiään vastaan – kaksi jäsenyhdistystä erotettiin vastoin sääntöjä (15.5.2018)) ei lehti sisällä. Torrkulla vain toteaa, että näillä ”oli pitkä historia väärinkäytöksistä ja liiton toiminnan haittaamisesta. Seuraava liittokokous voitaneen siksi hoitaa sopuisammissa merkeissä.” Mitään perusteluita tai esimerkkejä väitteiden tueksi ei yritetäkään antaa. 

”Syntymättömät lapset” 

Jos nuoripari sanoo ”kolmen vuoden päästä meillä on lapsi”, tämä on mielikuva, ehkä toivekin, syntymättömästä lapsesta. Mutta voiko tällaisella lapsella olla etuja? Ylikoski näyttää uskovan syntymättömiin lapsiin seksuaalisia oikeuksia käsittelevässä jutussaan (s. 6–7). 

Jori Mäntysalo kirjoittaa päiväkodeista ja kouluista (s. 9–10). Johtopäätös on aivan oikea: ”Ollaan ottamassa viimeistä askelta: koulut halutaan uskonnollisesti neutraaleiksi paikoiksi, joiden ei tarvitse eikä pidä olla minkään uskonnon levittäjiä tai vahvistajia.” 

Toisin sanoen koulun tai minkään muunkaan julkisen laitoksen ei tule olla kristinuskon tai kirkon lähetyskenttä. 

Lehden paras kirjoitus 

Nyt oli helppo päättää, mikä on numeron paras kirjoitus: Kari Hännikäisen kirjoitus Koulujen ja päiväkotien katsomusvapaus. Kehitystä kanteluiden ja kontaktien kautta (s. 11–13). Kirjoitus kertoo Kantelupukki.fi-palvelusta, joka perustettiin vuonna 2015 ja johon on oltu yhteydessä noin 350 kertaa. Palvelu neuvoo, miten päiväkotien, koulujen ja iltapäiväkerhojen tulisi toimia uskontojen suhteen, jotta kaikkien perheiden kohtelu olisi säännösten mukaista. 

Usein toistuu tilanne, että lait ja alemmantasoisetkin määräykset ja ohjeet ovat varsin hyviä, mutta niiden noudattaminen retuperällä. Jutussa on haastateltu Opetushallituksen (OPH) johtaja Matti Lahtista, joka antaa tarkentavia vastauksia moniin pulmakysymyksiin. OPH:n uudet ohjeet saatiin 12.1.2018. Kysymyksistä ja vastauksista on vanhemmille hyötyä, kun uskonto alkaa ahdistaa päiväkodissa tai koulussa. 

Islannissa 

Emma Anderssonin kirjoitus pohjoismaisesta tapaamisesta Islannissa antaa mielenkiintoisia tietoja (s. 16–17). Muistan hyvin ajan, jolloin Vapaa-ajattelijain liitto oli uskonnottomien (vapaa-ajattelijat, humanistit, ateistit, ”pakanat”) järjestöjen jättiläinen Pohjoismaissa. Sen jälkeen Norja (n. 90.000 jäsentä), Ruotsi (yli 5.300 jäsentä), Islanti (2.730 jäsentä) ja Tanska (1.400 jäsentä) ovat ajaneet jäsenmäärässä Suomen (1.364 jäsentä) ohi. Oslossa alle puolet kaupunkilaisista kuuluu valtiokirkkoon, Helsingissä prosentti oli vuoden 2017 lopussa 53,1.

Norjan armeijassa on jo ensimmäinen sekulaari ja islaminuskoinen ”kappalainen”. Lukija voi arvata, kummat tulevat ensin Suomen armeijaan, sotilasateistit vai -imaamit ja -mullahit. 

Juttua koristaa valokuva, jossa humanistit (12 miestä ja 9 naista) ovat Islannin presidentin vastaanotolla. 

Eroakirkosta.fi-palvelun markkinaosuus 

Jori Mäntysalo kertoo (s. 17), että noin 95 prosenttia evankelis-luterilaisesta kirkosta eronneista käytti vuonna 2017 eroakirkosta.fi-palvelua, mutta ortodoksisesta kirkosta eronneista vain 89 prosenttia. Naisia eroajista on 46,2 prosenttia. Eroajien mediaani-ikä on 33 vuotta. Eroliikkeen painopiste siirtyy suurimmista kaupungeista pienempiin. 28 prosenttia vuoden eroajista eroaa joulukuussa. 

Heli Astala kuollut 

Eero Suorsa ja Ritva Ahonen (s. 18) tiedottavat entisen kansanedustaja Heli Astalan kuolleen 7.5.2018. Astala oli niitä poliitikkoja, jotka merkittävästi vaikuttivat eduskunnassa elämänkatsomustiedon syntyy. Hän oli Turun Vapaa-ajattelijat ry:n jäsen. 

Olin joskus kirjeenvaihdossa Astalan kanssa, vaikka paremmin tunsin hänen äitinsä Alli Lehtisalon. Lehtisalo oli myös Turun Vapaa-ajattelijain jäsen, topakka ja aikaansaava nainen. Heli Astala sai liiton kultaisen ansiomerkin Piikkiön liittokokouksessa 14.6.2008. Kuva ansiomerkkien saajista on liittokokousraportissa Vapaa-ajattelijain liiton liittokokous pidetty (12.7.2008). 

Paikallisuutisia 

Tässä numerossa on poikkeuksellisesti useita uutisia paikallisista vapaa-ajattelijatapahtumista. Tiedotustilaisuus Jumalattomat juhlamenot järjestettiin Tuurintuvalla Turussa 18.4.2018 (s. 19–20). Tuopit heiluvat neljän viikon välein Tampereen Gastropub Nordicissa, jossa on mm. mahdollisuus tavata pappi Leena Sorsa 6.9.2018 kello 18.30 alkaen. Sen sijaan Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry on tauolla. Seuraava baari-ilta on 20.8.2018 kello 18.00 Ravintola Oivassa. 

Jumalattomat kesäpäivät järjestetään Porissa 21.7.2018 kello 14–19 Nortamonkatu 3:ssa (s. 21). Viikarinsaaren Vapaaranta Kotkassa on käytettävissä viiden euron yöpymismaksua vastaan (s. 22). Paikan omistaa Kotkan Vapaa-ajattelijat ry. Kemin Vapaa-ajattelijat ry on palkannut kesäksi pitkäaikaistyöttömän hoitamaan hautausmaataan (s. 23). Seinäjoella oli toukokuun puolivälissä Uskonnonvapaus koulussa -tapahtuma Seinäjoen uudessa kirjastossa (s. 24). Yleisöä oli noin 20, valtaosa seurakunnan työntekijöitä. Seinäjoen kaupunginkirjasto alkaa järjestää rinnakkaista ohjelmaa koulujen uskonnolliselle ohjelmalle. 

Minun ateismini 

Toimitussihteeri Eero Suorsa on taas koonnut kaksi tarinaa siitä, kuinka Mikko ja Tessa päätyivät ateisteiksi (s. 26–27). 

Elokuva Madalyn Murray O’Hairista 

Suorsa on laatinut myös elokuva-arvostelun Amerikan vihatuin nainen (s. 30). Kuka tämä nainen oli? Yksilöanarkisti Emma Goldmanko? Ei suinkaan, Emma – ateisti tietysti hänkin – oli Amerikan vaarallisin nainen. Amerikan vihatuin nainen oli Madalyn Murray O’Hair, jota elokuvassa näyttelee Melissa Leo. 

Madalyn Murray O’Hair (1919–1995) vieraili useamman kerran Suomessa, mm. World Atheist Meet III -tapahtumassa Helsingissä 24.–26.6.1983, jonka Vapaa-ajattelijain liitto järjesti. Tässä on taas kiitettävä silloista pääsihteeri Erkki Hartikaista. Ilman häntä, tapahtumaa ei olisi järjestetty Suomessa. Edellä mainittu Heli Astala oli muuten eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja siihen aikaan ja oli puhumassa tapahtumassa Satakuntatalolla. Olin mukana jo kokouksen valmisteluissa, valmistin mm. banderollin ja puhujapöntön eteen ripustettavan kankaan, joissa oli teksti ”WORLD ATHEIST MEET 1983 HELSINKI” (ks. raportti ja valokuvat Vapaa Ajattelija 1983:5, 87–93). Luin, myin, levitin ja suomensinkin Murray O’Hairin kirjoja ja tekstejä. Hän oli tosiaan kovasanainen, järkkymätön ateisti, sadoista tapaamistani ateisteista yksi niistä harvoista, joilla oli karismaa. Mutta mikään sydämellinen ihminen hän ei ollut. Monet kristityt paitsi vihasivat myös pelkäsivät häntä. 

Suorsa mainitsee liiton julkaiseman teoksen Ateistit ja agnostikot, jonka suomensin 1986. Mutta oli toinenkin kirjanen, nimittäin An Atheist Primer, jonka suomensin samana vuonna nimellä Ateismin aapinen. Se oli Joe Kirbyn piirroksin kuvitettu lastenkirjanen. 

Jostakin syystä lehden tässä numerossa ei ole ainuttakaan kirkon kuvaa, ei myöskään Pro-Kuppaus Oy:n mainosta. Kiitos toimitukselle.

Kimmo Sundström