KARKKILAN VAPAA-AJATTELIJAIN HISTORIIKKI ILMESTYI (1.6.2018)

Päivitetty 8.6.2018

Uuden historiikin nimi on Karkkilan Vapaa-ajattelijat ry 1946-2016 ja kirjoittajat yhdistyksen puheenjohtaja Jorma Snellman sekä Marja Holli. Ulkoasu ja taitto on Ulla Jokilan työtä. Jälki on siistiä, yksinkertaisen linjakasta. Painovirheitä on vähän, kuvissa on kuvatekstit paikoillaan. Kirja muistuttaa ulkoasultaan ja laajuudeltaan edellistä yhdistyshistoriikkia Kotkan Vapaa-ajattelijat 1929-2009. 80 vuotta ihmisyyden aatetta (2009) (ks. tarkemmin Kotkan Vapaa-ajattelijain historiikki ilmestyi (16.7.2009))

Vapaa-ajattelijain oman kustannusyhtiön Vapaa-ajattelijain liitto tahtoi tuhota (ks. tarkemmin Vapaa-ajattelijain kustannusyhtiö purettiin (24.12.2015)). Vuonna 2013 Karkkilan Vapaa-ajattelijat myös erosi Vapaa-ajattelijain liitosta. Kirja syntyi nyt yhdistyksen omin voimin. Kovakantisen kirjan sivuluku on 119, valokuvia on noin 60, erilaisia luetteloita viisi ja lisäksi lähdeluettelo. 

Tämän kirjoittajan artikkelia yhdistyksen hautausmaasta Karkkilan Lepola (17.5.2013) ei mainita lähdeluettelossa. 

Lähdepohja ja työmyyrät 

Ensi silmäyksellä kirja on ulkopuolisille kenties puiseva, kun se kahlaa läpi aikajärjestyksessä yhdistyksen omassa arkistossa ja Kansan Arkistossa säilyneet yhdistyksen asiakirjat. Karkkilan Seutu -lehden arkistoista on löytynyt lisää aineistoa. Aineistoa hankki erityisesti Erkki Hohenthal, joka digitoi yli 1 200 asiakirjaa tietokoneelle sopivaan muotoon. Annikki Paulomäki taas kokosi paljon lehtijuttuja yhdistyksen vaiheista. Suurimmat kiitokset menivät kuitenkin Marja Hollille kirjoitustyöstä. 


Hankala alku 

Kirjan alkuun on jäänyt muutama pikkuvirhe. Ensimmäinen uskonnonvapauslaki ei tullut voimaan vuonna 1922 (s. 10) vaan 1.1.1923. Toiseksi Suomen Siviilirekisteriyhdistysten Keskusliitto r.y., Vapaa-ajattelijain liittoa edeltänyt yhdistyksen nimi, ei vaihtanut kotikaupunkiaan Helsingistä Tampereelle. Liitto tosin perustettiin Helsingissä 21.11.1937, mutta sen kotipaikaksi tuli heti Tampere. Vuonna 1941 kotipaikka muutettiin Turkuun. 

Sekin on väärää tietoa, ettei julkista vapaa-ajattelijatoimintaa voitu harjoittaa 1920- ja 1930-luvuilla. Osa yhdistyksistä perustettiin jo 1920-luvun puolella ja lisää 1930-luvulla. 1930-luvun lopussa toimintaa oli ainakin Helsingissä, Helsingin maalaiskunnassa, Hyvinkäällä, Jyväskylässä, Kemissä, Kuopiossa, Kotkassa, Lahdessa, Lohjalla, Loimaalla, Padasjoella, Pohjois-Pirkkalassa, Porissa, Raumalla ja Turussa. Tampereen yhdistys tosin lakkautettiin raastuvanoikeudessa 1939. Karkkila ei ollut eturintamassa. 

Karkkilan yhdistyksen ensi perustaminen tapahtui 2.11.1940 (s. 10), mutta hanke jäi sotavuosien jalkoihin. Vuodelta 1945 on säilynyt enemmän asiakirjoja, tämän yrityksen perustava kokous pidettiin 14.2.1945. Tällöin rekisteröintipaperit olivat lähdössä viranomaisille ”näinä päivinä”. Tulosta ei tullut. Kolmas perustamiskerta 1.12.1946 onnistui. Läsnä oli 25 henkeä. Perustamiskirja laadittiin tosin vasta 6.12.1946, mutta takapäivättiin samaksi päiväksi, jolloin perustamiskokous oli pidetty. Siihen tuli vain johtokunnan varsinaisten jäsenten, seitsemän miehen nimet. 

Lukujako 

Kirja on jaettu mukavasti muutaman sivun mittaisiin lukuihin, joiden otsikkoja Hankalan alun jälkeen ovat mm. Oma hautausmaa, 1950-luvun monet kamppailut, Yhdistyksessä alkoi Vasaman aika, Kylmiön rakentaminen talkootyönä, Terveisiä taivaasta, Liiton vaikeat ajat. 

Sivulta 89 alkaa jakso Toimijoita. Se esittelee valokuvan kera 20 tärkeää yhdistyksen toimijaa, jo kuolleita ja vielä eläviä. Mukana ovat tietysti yli 20 vuotta yhdistyksen puheenjohtajanakin toiminut Timo I. Vasama, joka toimi myös Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajana 21 vuotta 15.6.1969-10.6.1990 ja hänen tyttärensä Paula Vasama. Paula Vasama toimi myös palkkalaisena, Vapaa-ajattelijain liiton toimiston- ja taloudenhoitajana, 1.9.1984-31.12.1987 sekä uudelleen 23.11.2003-12.5.2009, ensin toimiston- ja taloudenhoitajana, vuoden 2004 alusta lukien tilapäisenä toiminnanjohtajana ja 25.1.2004 lukien toiminnanjohtajana. Paula Vasama kertoo, että jälkimmäisellä kerralla työtä tultiin tarjoamaan hänelle kotiin asti. Kuvio liittyy kukkossuhmurointiin, jolla minut haluttiin pois liiton toimiston- ja taloudenhoitajan tehtävästä. Sitten työsuhteeni purettiinkin laittomasti 23.11.2003. 

Vasamat suuri osa vapaa-ajattelijain järjestöväkeä tuntee. Muita liitonkin luottamustehtävissä vaikuttaneita yhdistyksen jäseniä ovat ainakin Erkki Hohenthal, Eino Huotari, Martti Härkönen, Ulla Kindstedt, Pirkko Luotonen ja Jorma Snellman. 

Liiton vaikeat ajat 

Paula Vasama kertoo, että hänen työpaikkakiusaamisensa liitossa alkoi jo keväällä 2004 jatkuen viisi vuotta (s. 106). Potkut Vasama sai 12.5.2009. Tämä oli erittäin paha isku koko Vasaman klaanille, jonka nimen ”kukkoslovakian” jälkeen liitossa vallan saaneet tahot karkkilalaisille voimille antoivat. Heidän suurin pettymyksensä kohdistui Jussi K. Niemelään. Tämä oli Paula Vasaman ylimpänä ystävänä valittu Piikkiön liittokokouksessa 15.6.2008 parantelemaan liiton sisäisiä riitoja ja ilmapiiriä. Riidat olivat kuitenkin niin pahoja, etteivät liittokokouksen antamat eväät riittäneet. Karkkilan Vapaa-ajattelijat otti Paula Vasaman potkujen jälkeen yhteyksiä muihin liiton jäsenyhdistyksiin selvittääkseen, voitaisiinko kutsua koolle ylimääräinen liittokokous puheenjohtaja Niemelän vaihtamiseksi. Toimi oli erikoinen, sillä ylimääräistä liittokokousta ei ole vielä koskaan pidetty. Periaatteessa se on kyllä mahdollista. Hanke kuivui kasaan. 

Seuraavassa, Lahden liittokokouksessa 2011, uudet voimat, pääosin tamperelaiset imagofastit, murtautuivat liiton johtoon. Karkkilalainen valtafraktio jätettiin kokonaan ilman luottamuspaikkoja, yhdistyksen pohjanoteeraus kautta aikain (ks. tarkemmin Lahden liittokokous siirsi Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajuuden Tampereelle (25.7.2011)). Kukkossuhmurointi ja kaikki muu mälsä vuosilta 2003-2011 tuli maksuun. Karkkilalainen fraktio liiton johdossa tuhottiin. Liiton 75-vuotisjuhlassa yhdistyksen edustajat eivät saaneet käyttää edes onnittelupuheenvuoroa. Mitta alkoi olla täysi: 6.4.2013 yhdistys erosi liitosta. 

Hautausmaa on menestystarina 

Vähemmän dramatiikkaa, mutta tasaista menestystä tarjoaa yhdistyksen ehkä tärkein hanke eli oma hautausmaa Lepola. Tästä kirja kertoo luvuissa Oma hautausmaa (s. 20-22) ja Kylmiön rakentaminen talkootyönä (s. 49-53). Oman, yksityisen hautausmaan ylläpito kannattelee monen vapaa-ajattelijayhdistyksen toimintaa. Kun aatteellinen toiminta muutoin on usein liian älyllistä keskivertojäsenelle, hautausmaa tarjoaa virkistäytymistä ja pientä hommaa jokaiselle. Ilman hautausmaa-alueiden laajentamista ja raivaamista tai rakennushankkeitakin on aina jotakin pientä paranneltavaa. Korjataan käytäviä, maalataan portti, istutetaan pensaita, haravoidaan lehtiä, parannellaan rekistereitä jne. 

Jälkimmäinen mainituista luvuista tarjoaa myös useita toimintakuvia, joissa nähdään kylmiön synty piirustuksista koko korkeuteensa saakka. Talkoolaisia on kolmattakymmentä, neljä naistakin. 

Luetteloita 

Kirjan lopussa on luettelo yhdistyksen puheenjohtajista. Näin pikkutarkassa kirjoitustavassa, jota kirja edustaa, vaatisin tässäkin toimikausien ilmaisemista tarkemmin kuin vuoden tarkkuudella. 

Nykyinen puheenjohtaja Jorma Snellman on vasta yhdistyksen kuudes puheenjohtaja. Kunniapuheenjohtajiksi on nimetty Eino Rauhala ja Timo I. Vasama. Kunniajäseniä on viisi, joista naisia vain yksi, Ulla Kindstedt. 

Vapaa-ajattelijain ansiomerkkejä yhdistyksen jäsenet ovat saaneet runsaasti. Liitto valmistutti hopeisia ansiomerkkejä 1952 ja vuoden 1953 alkupuolella toimeenpantiin niiden ”ensimmäinen jako”. Tällöin Karkkilan yhdistykseen tuli neljä ansiomerkkiä, Eino Rauhalalle, Elsa Rauhalalle, Kustaa Nordmanille ja Kaarlo Rauniolle. 

Kultaisia (kullattua hopeaa) ansiomerkkejä liitto alkoi jakaa vasta syksyllä 1962. Ensimmäisen tällaisen ansiomerkin karkkilalaisista sai taas Eino Rauhala. Merkki luovutettiin hänelle yhdistyksen 15-vuotisjuhlakokouksessa 18.2.1962. 

Luettelo ansiomerkkien saajista ei ole aivan täydellinen. Tieto siitä, milloin Timo I. Vasama sai kultaisen ansiomerkin, puuttuu. Toisaalta merkeille perso Eino Huotari on mainittu hopeisen ansiomerkin osalta kahdesti (1997 ja 1999). Samanlaista ansiomerkkiä ei pitäisi luovuttaa kahdesti, luettelossa lienee virhe. Luettelo mainitsee yhteensä 22 hopeisen ansiomerkin saajaa ja kymmenen kultaisen ansiomerkin saajaa. 

Liittohallituksen 17.5.2008 Paula Vasamalle myöntämä kultainen ansiomerkki luovutettiin tälle Piikkiön liittokokouksessa 14.6.2008. Tähän ansiomerkkien saajaluettelo loppuukin. Sen jälkeen karkkilalaisille ei ole ansiomerkkejä herunut. Tämäkin kertoo yhdistyksen syrjäyttämisestä liiton valtapyramidin huipulta. 

Jäsenmäärät

Jäsenmäärä on luku, jota voidaan käyttää yhdistyksen toiminnan menestyksen mittarina. Mitä vetovoimaisempi yhdistys, sitä enemmän jäseniä ja sitä suurempi vaikuttavuus, voidaan ajatella. 

Karkkilan Vapaa-ajattelijain jäsenmäärät ovat aina olleet suuria. Jo vuonna 1947 jäseniä oli 133. Määrä kasvoi niin, että vuonna 1984 kirjattiin tilaston huippu: 522 jäsentä (sama jäsenmäärä myös vuonna 1955). Näin suuriin jäsenmääriin ei nykyisin yllä yksikään vapaa-ajattelijayhdistys. Liittoajan viimeinen jäsenmääräluku on vuodelta 2010: 268. Omien tilastojeni mukaan yhdistys tilitti vuonna 2012 yhteensä 252 jäsenmaksua. Se jäi viimeiseksi tilitykseksi Vapaa-ajattelijain liitolle. Tuorein jäsenmääräluku on vuodelta 2015: 228. 

Näin laajojen vapaa-ajattelijahistoriikkien ilmestyminen on harvinaista. Niihin on säilötty valtava määrä myös julkaisemattomien lähteiden pikkutietoa. Yhdistyshistorian harrastajan kannattaa hankkia tämä kirja heti. 

Muita vapaa-ajattelijahistoriikkeja 

Tiedossani olevia vapaa-ajattelijain yhdistyshistoriikkeja ovat Pentti Lumpeen Tampereen Vapaa-ajattelijat ry 50 vuotta 1945-1995 (1995), Arto Tiukkasen Vapaa-ajattelu Helsingissä. Helsingin Vapaa-ajattelijat 1936-1996 (1998) (214 sivua + 8 sivua valokuvia), Eino Lehtisen Turun Vapaa-ajattelijat ry 50 vuotta (Vapaa Ajattelija 1986:3, 57-61), Heljä Pekkalinin Tänään - Eilen (2001) (A5, 36 sivua), Pohjois-Kymen Vapaa-ajattelijain historiikki (8.3.2010 alkaen yhdistyksen nimi on Kouvolan Vapaa-ajattelijat ry) ja Leila Närhisen Raision Vapaa-ajattelijat ry 1982-2002. 20-vuotishistoriikki (2002) (A5, 20 sivua). 

Kemin Vapaa-ajattelijain puheenjohtaja Pertti Periniva on kirjoittanut noin kymmensivuisen Kemin Vapaa-ajattelijain historiikin. Hän piti aiheesta luennon vuonna 2017 yhdistyksen hautausmaan Saattolassa, mutta historiikkia ei vielä ole julkaistu kirjallisessa muodossa. 

Keski-Uudenmaan Vapaa-ajattelijain puheenjohtaja Veikko Laine on kirjoittanut yhdistyksen historiikin Järvenpään Vapaa-ajattelijat ry 1945-1995 (1995) (A5, 11 sivua) ja siihen jatko-osan Järvenpään Vapaa-ajattelijat 1996-2005 (A5, 4 sivua). Järvenpään yhdistys muutti nimensä Keski-Uudenmaan Vapaa-ajattelijoiksi ja uusi nimi rekisteröitiin 28.2.2007. 

Lahden Vapaa-ajattelijoiden 80-vuotiskertomus (A4, 3 sivua) on kooste eri kirjoittajien vuosikymmenten aikana kirjoittamista tiedoista, huomioista ja mietteistä. Näihin on lisätty 75-vuotiskatsaus vuodelta 2011 ja 80-vuotiskatsaus vuodelta 2016.

Kimmo Sundström


Lue myös

Pohjois-Kymen Vapaa-ajattelijoilta historiikki (5.4.2001)
Kotkan Vapaa-ajattelijain historiikki ilmestyi (16.7.2009)


Pääsivu Tiedotteet Palvelut Lehdet Uutisia ja artikkeleita
Kirkosta eroaminen Mitä uutta?