Helsingin käräjäoikeus antoi 9.11.2015 kutsun oikeuden istuntoon 13.1.2016. Kantaja kuitenkin peruutti kanteensa, oikeudenkäyntiä ei tule. 

Asia 

Juttu (L 14/52457) koski Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab:n ylimääräisessä yhtiökokouksessa 3.12.2014 tehtyä päätöstä asettaa yhtiö selvitystilaan, mihin liittyi selvitysmiehen (Jouni Vilkka) valinta ja muita selvitystilaa koskevia päätöksiä. 

Haastehakemus 

Kantaja jätti haastehakemuksen 12.12.2014. Hän vaati selvitystilaan asettamispäätöksen ja selvitysmiehen valintapäätöksen vahvistamista ensisijaisesti mitättömiksi ja toissijaisesti näiden päätösten julistamista pätemättömiksi (ks. tarkemmin Haastehakemus). 

Haaste 

Käräjäoikeus lähetti 16.12.2014 haasteen vastaajalle vastaanottotodistuksin. Samalla se pyysi vastaajaa lähettämään vastauksensa suoraan kantajalle. 

Kantaja sai ylimääräisen yhtiökokouksen 3.12.2014 pidetyn kokouksen pöytäkirjan 9.1.2015. Pöytäkirjan olisi pitänyt valmistua kahden viikon sisällä kokouksesta eli viimeistään 17.12.2014. Kantaja toimitti pöytäkirjan samana päivänä käräjäoikeudelle (haastehakemuksen liite nro 10). 

Viivyttelyä 

Yhtiö viivytteli haasteen kuittaamisessa. Yleensä haasteen kuittaamiseen vastaanotetuksi varataan kaksi viikkoa, mutta joulunajan takia käräjäoikeus antoi vastaajalle aikaa toimia kaksi kertaa kauemmin. 

Haastemies vie haasteen 

Kun vastaaja ei reagoinut haasteeseen 14.1.2015 mennessä, käräjäoikeus joutui lähettämään haastemiehen haastetta viemään. Tämä sai haasteen toimitetuksi 14.1.2015 vähän ennen samana iltana pidettyjä yhtiökokouksia. Haasteen toimittaminen vastaajalle kesti 29 päivää.

Kun yhtiö on asetettu selvitystilaan, sen hallitus ja toimitusjohtaja väistyvät ja asiain hoito siirtyy selvitysmiehelle/selvitysmiehille. Tästä huolimatta Juha Kukkonen itse ja Vilkka selittivät Kukkosen edelleen olevan yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Liiton asiamiehenä kokouksessa oli Vilkka. He saapuivat kokouspaikalle noin vartin kokouksen ilmoitetun alkamisajan jälkeen haasteen vastaanottamisen takia. Kokous päästiin aloittamaan vasta 20 minuuttia ilmoitettua myöhemmin.

Yhtiön vastausajan pidentäminen 

Yhtiöllä oli vuosia ollut vaikeuksia toimittaa mitään määräajassa tai lainkaan. Yhtiö ei välittänytkään noudattaa määräaikoja. Yhtiöjärjestyksen mukainen varsinainen yhtiökokous on järjestetty säännöllisesti useita kuukausia, jopa puoli vuotta, myöhässä. Osakkaat eivät ole saaneet yhtiökokousaineistoja hyvissä ajoin ennen kokousta, tosiasiassa eivät lainkaan, vaikka ovat niitä pyytäneet. Tilinpäätös, veroilmoitus ja yhtiökokouspöytäkirjat sekä niiden lähettäminen osakkaille ovat kaikki valmistuneet ja tapahtuneet myöhässä. Laskuja on jäänyt maksamatta ja niitä on päätynyt ulosottoon. 

Vaikka haaste yhtiölle lähti kirjeitse käräjäoikeudesta jo 16.12.2014, yhtiö/Kukkonen valittelee, ettei yhtiö saanut valmiiksi vastaustaan 13.2.2015 mennessä, koska sen mielestä haasteeseen ”oli liitetty väärä pöytäkirja” (varsinaisen yhtiökokouksen 29.10.2014 pöytäkirja). Yhtiö itse toki tietää mistä on kysymys ja laatii itse pöytäkirjansa. 

Käräjäoikeus suostui tällä kertaa vastausajan pidentämiseen. Aikaisemmin käräjäoikeus oli kerran evännyt yhtiöltä vastausajan pidentämisen yhtiön/Kukkosen pyydettyä pidennystä vastausajan jo kuluttua umpeen. 

Yhtiön alustava vastaus 

Vastausajan pidennyspyynnön yhteydessä yhtiö kuitenkin esitti alustavan vastauksensa kanteeseen. Yhtiö vastusti kannetta. Se piti kantajan oikeudenkäyntikulukorvausta ”täysin kohtuuttomana” yhtiöltä, jonka tase on nolla euroa. 

Kantajan kulut eivät kuitenkaan riipu lainkaan yhtiön taseasemasta. 

Yhtiö näki jopa perusteltuna vaatimuksen, että kanne jätettäisiin tutkimatta, koska yhtiö ei tehnyt rekisteri-ilmoitusta selvitystilaan asettamisesta. 

Kantajan mielestä mitättömiä tai pätemättömiä päätöksiä ja niiden voimaan jäämistä ei voitu perustella kokouksen jälkeen tehdyillä toimilla tai jättämättä toimeenpanematta päätösten mukaisia toimia. Kun yhtiön hallitus/selvitysmies ei toimeenpannut yhtiökokouksen tekemiä päätöksiä, kantajan mielestä yhtiö tosiasiassa myönsi kanteen oikeaksi. Vastustamalla kannetta Kukkonen toimi vastoin yhtiön etua. Hän tahtoi aiheetta pitkittää oikeudenkäyntiä. Yhtiötä oltiin asettamassa toistamiseen selvitystilaan ylimääräisessä yhtiökokouksessa 25.2.2015, yhtiö oli varaton ja oli tärkeää, että yhtiön tulevat kulut saadaan minimoitua. 

Vaikka yhtiö olisikin tehnyt rekisteri-ilmoituksen yhtiön asettamisesta selvitystilaan ja selvitysmiehen valinnasta heti 3.12.2014 pidetyn kokouksen jälkeen, se ei olisi menestynyt viranomaisessa (Patentti- ja rekisterihallitus, PRH). Kantaja oli tätä koskien jättänyt protestin kaupparekisterille 4.12.2014. Kiistanalaisissa asioissa rekisteri pyytää lisäselvityksiä yhtiöltä. Kun asia päätyi oikeuden ratkaistavaksi, kaupparekisteri olisi odottanut oikeuden ratkaisua asiassa. 

Yhtiön vastaus 

Vastaajayhtiön puolesta yhtiön vastauksen käräjäoikeudelle antoi 20.2.2015 Kukkonen, joka vastoin yhtiökokouspäätöksiä esiintyi yhtiön toimitusjohtajana. 

Hän tosiaan kertoi, että joku ”yhtiön hallitus” on ”päättänyt”, ettei yhtiö tee 3.12.2014 tehdyn selvitystilapäätöksen johdosta rekisteri-ilmoitusta yhtiön asettamisesta selvitystilaan. 

Tällaista hallitusta ei ollut edes olemassa. Selvitystila alkaa heti, kun sitä koskeva päätös on tehty eikä riipu ilmoituksen tekemisestä viranomaiselle. 

Kukkonen kutsui tätä valehallitusta ”toimeenpanijaksi”, joka oli ”päättänyt omatoimisesti itseoikaisuna”, että selvitystila-asia käsitellään uudelleen. Tämä oli Kukkosen mielestä ”yhtiön kanta”. 

Tosiasiassa kysymyksessä oli vallankaappaus yhtiössä. Kun yhtiökokous oli asettanut yhtiön selvitystilaan, esiin astuikin valitun selvitysmiehen syrjäyttänyt todellisten vallanpitäjien politbyroo (Политбюро), johon kuuluivat ainakin Kukkonen ja selvitysmies Vilkka. Politbyroo päätti asioista toisin kuin yhtiökokous. Näin vapaa-ajattelijat toimivat. 

Kukkonen piti kantajan oikeudenkäyntikulukorvausvaatimusta täysin kohtuuttomana. 

Asiain hoitaminen oikein ja laillisesti on kyllä työläämpää kuin niiden hoitaminen politbyroosta käsin toisella tavalla. Politbyroon jäsenyys hämärtää ymmärrystä kantajalle aiheutuvista kuluista. 

Kukkoselle ei ole annettu Vapaa-ajattelijain liiton entisen toimiston avaimia. Entiseen toimistoon toimitetaan yhtiölle tuleva posti. Hän kertoo, että ”yhtiö” sai kanteen tiedoksi vasta 14.1.2015. Kukkonen ei kuitenkaan ollut ”yhtiö”. Edelleen Kukkonen kertoo, ettei ”toimitusjohtajaan” eli Kukkoseen itseensä otettu yhteyttä. Hän ei kuitenkaan ollut toimitusjohtaja. Selvitysmieheksi valittu Vilkka sai tiedon kanteesta ja hänen olisi tullut toimia asiassa. Vielä yhtiö kertoo, että tiedonkulku yhtiössä on hidasta. 

Tilinpäätösaineistot Kukkonen myöntää annetun yhtiökokoukseen osallistuneille ”noin puoli tuntia ennen kokousta”, joten hallituksella ei ollut ”mitään syytä salailla yhtiön asioita”. 

Tämä on tietysti selittelyä. Kukkonen on parantumaton selittäjä. Kokousaineistot tulee antaa niitä pyytäville osakkaille viivytyksettä hyvissä ajoin. Kun pyyntö oli tehty 26.11.2014, puhutaan useammasta päivästä ennen kokousta. 

Lisää sähläystä 

Yhtiön saatua tietää kanteesta, seurasi lisää hätiköityä sähläystä. 31.12.2014 yhtiö postitti jälleen kutsun ylimääräiseen yhtiökokoukseen, joka pidettäisiin 14.1.2015. Kutsun antoi valehallitus. 

Kun kaikki olivat havainneet, että 3.12.2014 tehdyt päätökset oli tehty väärässä järjestyksessä ja ne oli riitautettu, kerrottiin, että vasta 14.1.2015 pidettävässä kokouksessa ”käsitellään konkreettisesti yhtiön asettamista selvitystilaan”. 

Kokouskutsu oli kukkossotkua. Valehallitus ei kertonut minä päivänä selvitystila ehdotettiin alkavaksi ja koko kutsu oli lähetetty kaksi viikkoa lain vaatimaa määräaikaa aikaisemmin. Lopuksi selvitystila edelleen alkoi valehallituksen mielestä 4.12.2014. 

Eihän siitä mitään tullut. Kokouspöytäkirjatkin kirjoitettiin miten sattuu. Ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirjaan 14.1.2015 on kirjoitettu, että kokous ”päätti yksimielisesti keskeyttää kokouksen”. Todellisuudessa kokous päätettiin eikä sitä koskaan jatkettu. 

Yhtiö asetetaan selvitystilaan toisen kerran 

Valehallitus oli maanisesssa tilassa. Se lähetti lisää yhtiökokouskutsuja. Nyt se oli suostunut valmistamaan ja esittämään tilinpäätöksen koko vuodelta 2014 (yhtiön tilikausi) varsinaisessa yhtiökokouksessa, joka pidettäisiin 25.2.2015. Samana päivänä pidettäisiin uusi ylimääräinen yhtiökokous. Siinä yhtiö asetettaisiin toisen kerran selvitystilaan. 

Valehallitus oli ehdottanut valittavaksi selvitysmies, mutta yhtiökokouksessa näiden määrä päätettiin kaksinkertaistaa. Yhtiökokousten määrä kasvoi myös vauhdilla. Tämä ylimääräinen yhtiökokous oli jo vuoden viides yhtiökokous, vaikka helmikuukaan ei ollut päättynyt. ”Kukkoslovakit” olivat kuitenkin parantaneet hieman kokouspäätösten tekojärjestystä eikä näitä päätöksiä moitittu tuomioistuimessa. 

Ehdotus tuomioistuinsovittelusta 

Käräjäoikeus lähetti 10.4.2015 ilmoituksensa mahdollisuudesta tuomioistuinsovitteluun asiassa. Vastaukset piti antaa 30.4.2015 mennessä. 

Tuomioistuinsovittelu on oikeudenkäynnin vaihtoehto, mutta kantaja oli lähtenyt hakemaan oikeutta. Sovittelun pitäisi olla ”osapuolten vaatimuksiin nähden järkevää”. ”Kukkoslovakian” toiminnassa ei kuitenkaan voinut nähdä mitään järkevää ja olihan vastaaja kiistänyt koko kanteenkin. 

Tuomioistuin pyrkii siihen, että osapuolet sitoutuisivat johonkin. Vastaajan toimissa ei kuitenkaan ollut vuosikausiin esiintynyt merkkejä tästä. 

Sovittelun sanotaan keskittyvän osapuolten ”todellisiin tarpeisiin”, mutta kantaja oli esittänyt nämä jo haastehakemuksessaan. Vastaajan toiminta oli niin sekavaa, että vastaajan todellisia tarpeita oli vaikea hahmottaa toiminnan perusteella. Joskus sovittelussa on mahdollisuus parantaa osapuolten välistä kanssakäymistä tulevaisuudessa. Tässä tapauksessa tarvetta siihen ei ollut, yhtiöhän aiottiin purkaa. 

Sovittelussa vastapuolen kuluja ei korvata, mikä palveli vastaajan etua. Sillä ei ollut oikeudenkäyntikulukorvausvaatimusta. 

Sovittelussa olisi jouduttu vaivaamaan toista tuomaria kuin sitä, joka jutun muutoin tuomitsee. Edelleen sovittelussa osapuolet eivät saa tietää kaikkea mitä sovittelussa sanotaan, osa jää yksin tuomarin tietoon. Pöytäkirjaakaan ei pidetä eikä keskustelujen sisältöä tallenneta, joten dokumentaatio jää heikoksi. 

Koko tuomioistuinsovittelu tähtää muuhun kuin oikeuden ratkaisuun. Jos sovintoa ei synny, jutun käsittelyä voidaan jatkaa oikeudenkäynnissä. Tällöin vaivataan taas eri tuomaria kuin sitä, joka johti sovittelua. Siihen, mitä vastapuoli on sovittelussa esittänyt, ei saa vedota oikeudenkäynnissä ilman vastapuolen suostumusta. 

Kantaja hylkäsi tuomioistuinsovittelun 

Kantaja harkitsi sovittelumahdollisuutta, muttei siihen ollut riittävästi edellytyksiä. Hän hylkäsi mahdollisuuden. 

Vastaajan vastaus 

Vastaajayhtiön puolesta oikeudelle vastasi 30.4.2015 Kukkonen. Hän esiintyi edelleen yhtiön toimitusjohtajana. Kukkonen siis toimi valetoimitusjohtajana vähintään 4.12.2014-30.4.2015, lähes viisi kuukautta, vaikka selvitystilapäätökset oli tehty kahdesti. Kukkosen mielestä yhtiöllä oli edelleen myös hallitus. 

Hänen olisi pitänyt kertoa käräjäoikeudelle, että hän tarkoitti politbyroota omassa kalifaatissaan. Sen olemassaoloa käräjäoikeus olisi sitten voinut etsiä osakeyhtiölaista, laista riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa tai muista laeista. 

Vastaaja puolustautui sillä, että asia oli ”vanhentunut” muka sillä perusteella, että selvitystilaan asettamispäätös oli tehty myöhemmin toiseen kertaan. 

Selvitystilatoimia 

25.2.2015 tehtyjen kokouspäätösten mukainen selvitystila alkoi 2.4.2015. Selvitysmiehet jättivät 2.4.2015 PRH:lle ilmoituksen selvitystilan alkamisesta. 14.7.2015 virasto ilmoitti, että ilmoitus ja julkinen haaste yhtiön velkojille oli rekisteröity. 

Haaste julkaistiin Virallisessa lehdessä 24.7.2015. Sen määräpäivä oli 28.10.2015. Yhtiön velkojia ei löytynyt. 

Sen jälkeen selvitysmiehet Maarit Fredlund ja Jouni Vilkka kutsuivat 9.12.2015 koolle yhtiökokouksen, joka käsittelisi lopputilityksen 22.12.2015 (ks. tarkemmin Vapaa-ajattelijain kustannusyhtiö purettiin (24.12.2015)). 

Kanne peruutetaan 

Kantaja peruutti kanteensa 28.12.2015. ”Kukkoslovakit” oli lopulta saatu tekemään sitä työtä, jonka pääosakkaan eli Vapaa-ajattelijain liiton liittokokous oli heille 14.-15.6.2008 osoittanut. Työ oli tehty siten, että viranomainenkin saattoi sen hyväksyä. Erityisesti oli tapahtunut se, että moitittuja, 3.12.2014 tehtyjä yhtiökokouspäätöksiä ei ollut pantu täytäntöön (vaikkei niitä kumottukaan) vaan 25.2.2015 tehdyt päätökset. Näin kantajan oikeusturvan tarve oli pienentynyt. 

Yhtiön hallitukset oli valittu aina pääosakkaan äänin. Toimitusjohtajan valitsi hallitus. Vielä 29.10.2014 pidetyssä yhtiökokouksessa hallitus ja toimitusjohtaja olivat vastustaneet yhtiön purkamista selvitysmenettelyn kautta. Mitä hallitus ja toimitusjohtaja tahtoivat? Sitä oli vaikea ymmärtää, kun yhtiön varatkin oli kulutettu loppuun yhtiön hallintokuluihin jo kauan ennen tätä. 

Kun mielenmuutos tapahtui 29.10.2014-3.12.2014 välisenä aikana, kesti vielä toista vuotta kunnes yhtiö purkautui. Näin yksinkertaisessa tapauksessa työ vie enintään puoli vuotta, mutta vapaa-ajattelijoilta meni siihen yli seitsemän ja puoli vuotta. Ikävä juttu on tietysti myös, että vapaa-ajattelijat tuhlasivat tuhansia euroja yhtiön varoja yhtiön turhaan hallintoon. Yhtiön purkautuessa sen osakkaille ei jäänyt eurosenttiäkään. 

”Kukkoslovakit” Fredlund ja Kimmo Laine toimivat kokouksissa vähäeleisesti. He tekivät mitä Kukkonen vaati, mutta eivät koko ajan puhuneet kukkospalturia eivätkä nimenneet itseään ”osakeyhtiölain asiantuntijaksi” kuten Kukkonen nimesi itsensä. 

Kustannusyhtiö poistettiin rekisteristä 7.1.2016. Samana päivänä toiminimi Kustannus Vapaa Ajattelija merkittiin Keravan Uurnahautausmaa Oy:n (Kukkosen yhtiö) aputoiminimeksi. Vastaanottaneen yhtiön toimialan kuvausta täydennettiin lisäämällä sen loppuun ”sekä kirjallisuuden kustantaminen”. Kukkonen on aikaisemmin puhunut palturia tulevasta vapaa-ajatuksellisten kirjojen kustantamisesta yleensä ja oman yhtiönsä toimesta. 

Vähemmän kirjoja 

Liikkeenjohdosta yms. kirjoitetaan paljon kirjoja. Kerrotaan menestystarinoita ja toisaalta koetetaan opastaa lukijoita siihen kuinka tulisi toimia hyvin. Mietin joskus, eikö juuri vapaa-ajattelijoiden toiminnassa ole esimerkkejä siitä kuinka ei tule toimia. Kuinka tuhotaan arvokasta ja hyödyllistä toimintaa, joka tuotti kulttuuria ja jopa rahaa omistajille. Vajaa-ajattelijat kuitenkin valitsivat lopputuloksen: vähemmän kirjoja. Tavoite ja lopputulos on sama kuin Boko Haramilla. 

Kimmo Sundström