Valtioneuvosto (kd, kok, r, sdp) hyväksyi to 13.11.2014 asetuksen lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta (942/2014; julkaistu Suomen säädöskokoelmassa 19.11.2014). Uutta tuntijakoa on tarkoitus noudattaa 1.8.2016 alkaen, ellei opetussuunnitelmatyö vaadi siirtoa. 

Pyysin asetuksen valtioneuvoston kansliasta. Sanat uskonto ja katsomus esiintyvät vain oppiaineen uskonto/elämänkatsomustieto nimessä. Kulttuurien monimuotoisuuden kunnioittamisen edistäminen on lukiokoulutuksen tavoitteena, kun taas voimassa olevassa asetuksessa tavoitteena on, että opiskelija oppii arvostamaan kulttuurien monimuotoisuutta. 

(Enpä malta olla huomauttamatta korjaamatta jääneestä kömmähdyksestä, että asetuksessa "maantieto" mainitaan edelleenkin maahanmuuttajille ja vieraskielisille järjestettävän lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen tuntijakoa koskevan pykälän tekstissä, kun taas pykälän taulukossa kuten asetuksen muissakin pykälissä oppiaineen nimenä on "maantiede".) 

Tuntijaosta tuli todellakin uutisessani Lukion tuntijako ja uskontotieto viitatun Helsingin Sanomien (asetusluonnokseen perustuneen) jutun 31.10.2014 mukainen. Siis uskonto/elämänkatsomustieto menetti yhden pakollisen kurssin, jonka sisältönä uskonnon osalta nykyisessä OPS:ssa on etiikka. Jatkossa pakollisia kursseja on kaksi, mutta toisaalta syventävien kurssien määrä kasvoi kahdesta neljään. Filosofia sai yhden pakollisen kurssin lisää, aiottuna aiheena filosofinen etiikka. 

Tällainen ratkaisu on aiheellinen isku uskontotiedon ajajia vastaan, kuten kerroin aiemmassa uutisessani. 

Toisaalta maantiede menetti kahdesta pakollisesta kurssista toisen, vaikka monia globaaleja ongelmia käsitellään juuri maantieteessä. Historia menetti yhden pakollisen kurssin, mutta yhteiskuntaoppi sai yhden lisää. Ratkaisulla on tarkoitus vahvistaa talousosaamista (eikä niinkään siis tarjota pohjaa eettiselle keskustelulle, toisin kuin arvelin tuossa uutisessani). 

Pyysin valtioneuvoston kansliasta myös pöytäkirjan otteen. Opetusministeri Krista Kiuru (sd) yhtyi ministeriöstänsä olleen esittelijän esitykseen (eli siis omaansa). Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) esitti vastaehdotuksen, että valtioneuvosto hyväksyy asetuksen muutoin esityksen mukaisena, mutta muutettuna siten, että oppiaineiden filosofia ja uskonto/elämänkatsomustieto kurssien määrät vastaavat voimassaolevaa tuntijakoa. Asiasta äänestettiin tuloksena, että esittelijän ehdotus voitti äänin 14-1. Poissa olivat ministerit Lenita Toivakka (kok) ja Carl Haglund (r). Ministeri Räsänen jätti tuolloin pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä, jonka hän julkaisi myös lehdissä näkyneenä tiedotteena ja jonka kohta "valmiudet käydä dialogia uskonnollisesta katsomuksesta käsin" kertoo hänen näkevän uskonnonopetuksen uskonnollisen vakaumuksen tuottajana. 

Kerroin Päivi Räsäselle, että minun olisi pitänyt luottaa hallituksen molempiin osapuoliin siinä suhteessa, että asia ratkaistaisiin sittenkin arvokkaasti äänestämällä, kuten ratkaistiinkin, ja että minun oli siksi pyydettävä häneltä anteeksi sitä, että olin pyytänyt häntä luopumaan kannastaan.

Opetusministeri Kiuru selosti päätöstä 13.11. pitämässään videolle tallennetussa tiedotustilaisuudessa. Noin kohdasta 9:40 alkaen hän kertoo, että ministeriön työryhmän lukioon laajaa valinnaisuutta esittäneestä muistiosta (17.12.2013) käydyssä keskustelussa esitetty mahdollisuus "uskonnon muuttamisesta elämäntaidoksi tai uskontotieteeksi tai muuksi" olisi vaatinut lain muutoksen, eikä ajatukselle ollut poliittista pohjaa. Tuolloin hallituksessa oli kuusi puoluetta (eli myös vas ja vihr). Uskontotieto tuli siis tuolloin onneksi torjutuksi. 

Tiedotustilaisuuden kohdassa 23:50 ministeri Kiuru palaa aiheeseen kysyen, mitä uskonnonopetukselle tehdään nykymaailmassa. Hän kertaa äskeistä: kuuden puolueen hallituksessa uskonnon pakollisten kurssien määrille oli kannatusta nollasta kolmeen. Uskonto päätettiin säilyttää, mutta kristillisen etiikan pakollisuudesta haluttiin luopua yleisen etiikan pakollisuuden hyväksi joko uudessa oppiaineessa tai jonkin vanhan piirissä pysyen. Vanhasta löytyi filosofian syventävä kurssi etiikka (ja yhteiskuntafilosofia, joka on kuitenkin eri kurssi). Kiurulle ei ole uskonnottomia, sillä hän mainitsi "elämänkatsomustiedon opiskelijat eli vieraiden uskontojen ihmiset". Kiuru, joka on muuten hyvin sujuvasanainen, puhui myös elämänkatsomustieteestä. Hänen mukaansa yhteisellä etiikan kurssilla on "yleismaailmallinen näkökulma". 

Kiuru myönsi, että Opetushallitus päättää opetussuunnitelman perusteet, ja että uskonnon kahden pakollisen kurssin sisällöt voivat siis muuttua. 

Totean, että jos tuntijakoasetuksessa olisi perustettu etiikka lukiolaissa mainittuihin humanistis-yhteiskunnallisiin opintoihin luettavana uutena oppiaineena, Opetushallitus olisi voinut toteuttaa sen uskontoisena. Jos taas etiikka olisi sisällytetty lukiolakiin, lain perusteluissa olisi voinut, ja olisi pitänyt, luonnehtia tätä oppiainetta tunnustuksettomaksi, uskontoihin liittymättömäksi; se olisi sitonut Opetushallitustakin. Mutta filosofia saikin nyt historiallisen tilaisuutensa tehdä oiva palvelus uskonnonvapaudelle ja itselleen, sillä Opetushallituksen ei tulisi voida uskonnollistaa filosofisen etiikan kurssia, vaan kunnioittaa filosofian luonnetta. Valppautta kuitenkin asian seuraamisessa tarvitaan. 

Varmaankin kuitenkin pian alkaa kuulua (teko)huutoa, että filosofinen etiikka on lukiolaiselle liian vaikeaa ja että tuskallinen oman ajattelun tarve tulisi poistaa siitä mukamas kristillisellä sisällöllä. Mutta sellainen uskonnon hegemonian pyrkimys tulee torjua. Ja itse kyllä olen kuunnellut valtavan mielenkiintoisia esitelmiä filosofisesta etiikasta. Tulkoon filosofiasta lukion muotiaine! 

Saakoon lasten filosofoinnin vieminen peruskouluun nyt tuulta purjeisiin! Filosofia olisi myös juuri oikea ympäristö yhteiselle, tunnustuksettomalle etiikan opetukselle peruskoulussa. 

Opetusministeri Kiurun tiedotustilaisuuden lopussa STT:n toimittaja Hanna Koivisto kysyi Kiurulta, onko mahdollista, että lähivuosina uskonnonopetukseen puututaan uudestaan. Mutta Kiuru torjui tämän viittaamalla tehdyn valmistelun laajaan pohjaan. 

Elämänkatsomustiedon opetuksessa kurssien sisällöt on mukautettava tehdyn ratkaisun mukaan. 

Vielä kannattaa huomata, että uskonnon/elämänkatsomustiedon pakollisten kurssien määrän väheneminen kahteen tekee aiempaa helpommaksi jompaankumpaan valtionkirkoista vastoin tahtoaan kuuluvan opiskelijan kieltäytymisen kaikista uskonnon kursseista heti lukion alusta lähtien ja pakollisten elämänkatsomustiedon kurssien suorittamisen kirkosta eroamisen jälkeen. Mutta jos kirkosta pääsee eroamaan vasta 18 vuotta täytettyään, ratkaisu voisi toki edelleenkin johtaa kolmea vuotta pidempään lukion käyntiin. Toisaalta juuri sellaisen vahingon uhkan tähden huoltajien olisi vaikeata evätä suostumuksensa opiskelunhaluisen nuorensa alaikäisenä kirkosta eroamiselle. Tästä enemmän yhdistyksemme kampanjassa Nuori, kieltäydy lukion uskonnonopetuksesta!  

Jouni Luukkainen