Helsingin Sanomien 31.10.2014 mukaan hallituksen sivistyspoliittinen ministerityötyhmä on päässyt tuntien jakamisesta lukiossa eri oppiaineiden kesken muuten sopuun paitsi, että uskonnon kurssien vähentämistä vastustaa yhä ministeri Päivi Räsänen (kd). Muut hallituspuolueet (kok, r, sd) ajavat kolmen uskonnon kurssin vähentämistä kahteen ja yhden filosofian kurssin lisäämistä kahteen. 

Ainakin voimassa olevien opetussuunnitelman perusteiden mukaan tämä merkitsisi sitä, että filosofisen etiikan kurssi tulisi pakolliseksi, ja se kaiketi juuri onkin tavoite. Pois jäävä uskonnon kurssi olisi nykyisellään etiikkaa sekin, mutta sehän riippuisi oppiaineesta itsestään. 

Tällaisen ratkaisun toteutuminen olisi erittäin hienoa! Uskonnon kurssien määrän tippuminen olisi oivallista, vaikka tiputtaa olisi pitänytkin kaksi kurssia. 

Mutta ehkä kauaskantoisempi seuraus olisi se, että yhteinen filosofisen etiikan kurssi torjuisi uskontotiedon ajajien uskonnonvapauden vastaisia haaveita pakottaa kaikki uskontoiseen opetukseen, jossa mukamas eri katsomuksiset opiskelijat kohtaisivat mutta johon todellisuudessa eri uskonnot instituutioina tunkeutuisivat mukaan dominoimaan. 

Filosofisen etiikan kurssi tarjoaisi kaikille yhteisen, tunnustuksettoman foorumin eettisistä kysymyksistä keskustelemiseen. Yhteiseen eettiseen keskusteluun antaisi mahdollisuuden myös yhteiskuntaopin kurssien määrän aiottu lisääminen kahdesta kolmeen. Uskontotietoa kaipaavien olisi tyydyttävä myöntämään, että mitään yhteistä uskontoista etiikan opetusta ei siis edes tarvittaisi. 

Tuntijakopäätös on aiottu jo aikataulusyistä tehdä nykyisen lukiolain puitteissa, jolloin uskontoa/elämänkatsomustietoa ei onneksi voisi korvata uskontotiedolla. Mutta tilanne voisi muuttua, jos tuntijakopäätökselle jouduttaisiin antamaan lisää aikaa eli jos se vaikkapa siirtyisi vaalien yli. Silloin uskontotiedontuputtajat saisivat pontta yrittää muuttaa lukiolakia. 

Tuntijakopäätös on viivästynyt. Sitä ei siis ole jo ratkaistu äänestyksellä, joten tuskin sitä äänestyksellä ratkaistaankaan. Hallituksessa pyrittäisiin siis yksimielisyyteen. Mutta jos tällöin ministeri Räsänen pysyy kannassaan, muiden on taivuttava. Silloin kuitenkin uskonnolla säilyisi kohtuuttoman monta kurssia, eikä filosofiassa olisi yhteistä etiikan kurssia. Tällöin moni taho pyrkisi korvaamaan kaikki uskonnon kurssit uskontotiedolla, viimeistään seuraavalla tuntijakokierroksella 10 vuoden kuluttua. Filosofisen etiikan mahdollisuus olisi siis juuri nyt. 

Uskontotieto merkitsisi elämänkatsomustiedon loppua ja paluuta aikaan ennen vuoden 1922 uskonnonvapauslakia: uskonnonopetus, vain uskontotiedon nimisenä, olisi jälleen kaikille pakollista ilman vapautumisen mahdollisuutta. Edes kantelut kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin eivät välttämättä tuottaisi tulosta. Lohduton näky on silloin se, että lukiossa koko uskontotiedosta joutuisi omalla päätöksellään kieltäytymään ja yrittämään hankkia jatko-opiskelukelpoisuuden ilman lukion päättötodistusta ja ylioppilastutkintoa, mikä tietysti olisi kuitenkin mahdollista - ja myrtyneelle uskonnonvapautensa itse ottavalle ainoa oikea ratkaisu. 

Mutta ministeri Päivi Räsänen on monta kertaa ilmaissut olevansa uskontotietoa vastaan. Hän on jopa kutsunut sitä elämänkatsomustiedoksi (Lapin Kansa 8.7.2010). Hänellä olisi täten hieno tilaisuus torjua kaukonäköisesti uskontotietoa suostumalla nyt kahteen uskonnon kurssiin ja pelastamalla sillä tavalla, lisättävän filosofisen etiikan avustuksella, oman uskonnon opetus vastaisuudessa. Tämän olenkin hänelle tuntijakokysymyksessä ajateltavaksi kertonut. 

Jouni Luukkainen