Lausuimme Seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinto 2025 -perusteiden luonnoksesta (12.2.2025)
Opetushallitus esitti 21.1.2025 lausuntopyynnön (OPH-360-2025) seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinnon perusteiden luonnoksesta. Vastausaika päättyy 19.2.2025. Yhdistyksemme antoi lausuntopalvelu.fi-portaalissa alla olevan lausunnon [hakasuluissa jälkikäteisiä selvennyksiä]:
Lausunto 12.2.2025 Pääkaupunkiseudun ateistit ry / Jouni Luukkainen
[Ensin kolme kysymystä tutkinnon muodostumisesta:]
Sisältävätkö pakolliset tutkinnon osat keskeisen työelämässä vaadittavan osaamisen?
Pakollisessa tutkinnon osassa 2.4 [Hautaustilaisuuden valmistelu ja toteutus] olisi perehdyttävä myös ev.-lut. ja ortod. kirkon hautausmaille vaihtoehtoisiin hautausmaihin. Niistä on julkaistu lähes 100 perusteellisen artikkelin Hautausmaasarja yhdistyksemme verkkosivulla www.ateistit.fi. Vaihtoehtoisista hautausmaista voisi useinkin löytyä monesta eri syystä sopiva ratkaisu, ei vähiten kustannuksiltaan.
Antaako valinnaisten tutkinnon osien suorittaminen laaja-alaisia valmiuksia alan eri tehtäviin?
Osa 2.6 [Hautausmaiden hoitaminen] valmentaisi myös vaihtoehtoisten hautausmaiden (ks. yllä) tehtäviin, jotka eivät kuitenkaan ole palkallisia.
Mahdollistaako tutkinnon muodostuminen monipuolisen opintopolun työelämän tarpeisiin?
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomina kuolleiden kirkollisen hautaan siunaamisen saavien suhteettoman suuri määrä osoittaa, että tilanteen säilyttämään pyrkivä ja sen mukaisen opintopolun valitseva hautauspalvelualan opiskelija ei ole oikeiden käytäntöjen tasalla ja ummehduttaa alaa. Perusteissa tilannetta voitaisiin yrittää raikastaa ja vaatia jossain, että opiskelijan olisi osattava hahmottaa tulevaisuus, jossa moitittava tilanne on oikaistu.
[Sitten kolme kysymystä tutkinnon osista:]
Onko osaaminen (tiedot, taidot ja pätevyydet) ajantasaista ja huomioi tulevaisuuden osaamistarpeet?
Tulevaisuuden osaamistarve on tunnustuksettomien käytäntöjen omaksuminen uskonnottomille vainajille. Opiskelijan on tämä puoli hallittava myös osatakseen ja rohjetakseen ohjata hautauksen järjestäjiä tähän oikeaan toimintaan.
Kirkkoon kuuluvien vainajien osuuden väheneminen ilmeisesti jopa ikäluokka ikäluokalta kasvattaa itsestään tunnustuksettomien hautajaisten osuutta, mikä samalla antaa mallin luopua ylipäätään kirkkoon kuulumattomien vainajien kirkollisesta hautaan siunaamisesta. Tilanne voisi siis muuttua yllättävänkin nopeasti. Tähän olisi perusteissa osattava varautua.
Onko perusteissa käytetty termistö selkeää, ymmärrettävää ja toimialalla yleisesti käytettävää?
Tutkinnon osan 2.5 [Hautauksien hoitaminen] vaatimus "[Opiskelija] varmistaa haudan kunnon ennen siunaustilaisuutta" ohittaa sen, että ev.-lut. seurakuntien hautausmaihin haudataan vainajia myös tunnustuksettoman tilaisuuden jälkeen.
Osassa 2.7 [Hautaustoimistossa työskentely ja hautausjärjestelyjen toteuttaminen] tekstin "tuntee hautaukseen liittyvän kulttuurin, perinteet ja uskontojen tavat" lopun tulisi kuulua "ja uskontojen sekä uskonnottomuuden tavat". Uskonnottomuus hautauksen yhteydessä tarkoittaa vain tunnustuksettomuutta, sillä kirkotta eläneen hautaukseen ei kirkko kuulu.
Osassa 2.10 [Markkinointi ja viestintä hautauspalvelualalla] kannattaa korostaa brändäystä osassa 2.12 osoitetussa osaamisessa (ks. alla), sillä uskonnottoman vainajan hautaamisesta vastaavia helpottaisi saada tietää, että uskonnottoman hautaamisen voi helposti toteuttaa hautaustoimiston kautta. Teksti "tuottaa asiakkaan tilaaman tekstin" kaipaa selvennystä. Onko kyse hautajaisten ohjelmasta? Vai hautausilmoituksesta sanomalehdessä? Uskonnottoman vainajan tapauksessa ammattiosaamista olisi tekstin horjumaton uskonnottomuus.
Osa 2.12 [Ohjelman suunnittelu ja toteutus hautaustoiminnassa] on erinomainen erityisesti uskonnottomien hautausten osalta.
Osassa 2.13 [Perunkirjoituksen ja kuolinpesän osakkaiden neuvonta] on otsikossa painovirheellisesti "toimeksianno". Vaatimusta "osoittaa tuntevansa hautauksen ennakkosuunnittelun ja hautaustestamentin merkityksen" ei saa käsittää väärin tarkoittamaan, että kirkkoon kuulumaton vainaja, joka ei ole jättänyt hautaustestamenttia, saataisiin haudata kirkollisesti sen perusteella, että kirkkojärjestyksen ehto "henkilö eläessään on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin" ei muka täyty. Hautaustoimilaki sen perusteluineen asettaa vainajan katsomuksen ja (oletetutkin) toivomukset etusijalle, ja henkilön on saatava luottaa, että hänen kirkotonta elämäänsä ei loukata kirkollisella hautaamisella.
Osassa 2.17 [Uskontojen ja katsomusten hautauskäytännöt] ammattitaitovaatimus, että opiskelija "huomioi erilaisia hautauskäytäntöjä säätelevän lainsäädännön", korostaa, että opiskelijan on hautaustoimilakiin ja sen perusteluihin nojaten rohjettava opastaa uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattoman vainajan hautaamisen järjestäjiä kirkottomaan hautaamiseen. Tämä heidän velvoitteensa on toisaalta myös vapauttava oikeus saada hoitaa asia uskonnottomasti mahdollisista vastakkaisista paineista huolimatta. Eri kategorioiden sekoittaminen keskenään olisi epäesteettistäkin.
Hautaustoimilain mukaan vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava. Tämän välttämättömyyden hoitaminen vähimmin mahdollisin toimin olisi jo sinänsä uskonnottoman vainajan katsomusta kunnioittava järjestely, johon jokainen pystyisi. Seikan rohkaisemana opiskelija pystyy oikealla tavalla rikastuttamaan hautajaistilaisuuden.
Voidaanko osaaminen hankkia, osoittaa ja arvioida työelämän tehtävissä ja prosesseissa erilaisilla työpaikoilla?
Vaatimukseemme uskonnottomien vainajien hautaamisesta nimenomaan uskonnottomasti olisi jokaisen alalla perehdyttävä, myös kirkon tehtävissä. Mutta onko työpaikkoja riittävästi tähän?
************
Puheenjohtaja Jouni Luukkainen