Vapaa Ajattelija 4/2024 päätti julkaisuvuoden (8.1.2025)
Vuoden viimeinen Vapaa Ajattelija on yleensä saatu hyvissä ajoin ennen joulua. Vuonna 2024 lehden taitossa oli ongelmia, lehden tulo viivästyi hieman. Minulle lehti tuli 30.12.2024.
Lehden myyntipisteet Helsingin keskustassa
Etsin lehteä minulle tutuista sen myyntipisteistä Helsingissä, Akateemisen Kirjakaupan myymälästä (Keskuskatu 1) ja Rosebud Citycenterin myymälästä (Kaivokatu 8, Asematunneli) Helsingin keskustassa. Kumpaankaan myyntipisteeseen lehti ei ehtinyt jouluksi, joulumyynti menetettiin. Eikä lehti ollut näissä myymälöissä vielä keskiviikkona 8.1.2025.
Opin, että Rosebudilla on muitakin myymälöitä Helsingin keskusta-alueella. Rosebud Sivullinen (Kaisaniemenkatu 5) palvelee Kaisa-talon alakerrassa. Sinne numeroa 4/2024 oli tullut vuoden vaihteessa neljä kappaletta. Kaikki olivat vielä hyllyssä. Tästä Rosebudin myymälästä lehtien oli määrä lähteä Rosebudin muihin myymälöihin Helsingissä. Näin ei ollut tapahtunut. Lehti ei ollut myöskään Rosebud Tiedekulman (Yliopistonkatu 4, Kluuvi) eikä Rosebud Marian (Mariankatu 21, Kruununhaka) myymälöissä.
Vanhat numerot esillä
Akateemisen lehtihyllyssä oli kolme kappaletta lehden kesäkuussa ilmestynyttä numeroa 2/2024. Ne havaitsin jo loppukesästä. Vilkasta lehden kysyntä ei ole, kun muutamaa kappaletta ei puolessa vuodessa myydä loppuun. Rosebudin myymälässä oli vain yksi kappale Humanisti-Vapaa Ajattelijan numeroa 1/2024. Se ilmestyi maaliskuussa.
Kustantaja ei välitä lehden irtonumeromyynnistä eikä niiden myyjistä. Lehti ei myöskään julkaise tietoa siitä, mistä irtonumeroita voi ostaa, ei liioin niiden myyntihintaa.
Vuosikerran hinta 30 euroa
Vuosikerran 2025 tilaushinnaksi ilmoitetaan 30 euroa. Jos neljästä tavanomaisesta numerosta kaksi ilmestyy vuonna 2025 vain verkossa, jossa lehden on voinut lukea maksutta, ja kolmas numero Voima-lehden liitteenä (maksuton), jäljelle jää vain yksi aikakauslehtikoossa ilmestyvä numero. Nähtävästi se on maaliskuussa ilmestyvä Humanisti-Vapaa Ajattelija 1/2025. Ovatko lehden tilaajat valmiit edelleen maksamaan vuosikerrasta 30 euroa? Jos vain yksi numero on maksullinen, vuosikerta maksaa kahdeksan euroa, kun ostaa numeron kirjakaupasta. Säästöä syntyy 22 euroa. Jo vuonna 2024 lukija säästi kuusi euroa, kun osti maksulliset numerot (3×8=24 euroa) kirjakaupasta eikä tilannut lehteä.
Entä kirjastot? Helsingissä on 78 kunnallista kirjastoa. Ennen Vapaa Ajattelija tuli kaikkiin isoimpiin kirjastoihin ja lukuisiin sivukirjastoihinkin. Nykyään se tulee vain yhteen kirjastoon (Itäkeskus). Ovatko kirjastot edelleen valmiit maksamaan 30 euroa lehden vuosikerrasta?
Kulttuurilehtituki
Arviot ilmestyvistä numeroista voivat muuttua. Eritoten tähän voi vaikuttaa kulttuurilehtituki, jos lehti sitä saisi (2022–2024: tuki 0 euroa). Hakemus on jätetty. Arvioin, että parhaassa tapauksessakin tämä lisäisi paperinumeroiden määrää vain yhdellä.
Kustantaja menetti valtion yleisavustuksensa kokonaan vuonna 2024 ja päätti säästää liiton näkyvimmästä toiminnasta ja materiaalisesti tärkeimmästä jäsenedusta, Vapaa Ajattelijasta. Laskeeko jäsenmäärä? Jäsenkunnassa on paljon vanhoja ihmisiä. He ovat tottuneet saamaan paperilehtensä vuodesta 1945 alkaen.
Numero 4/2024
Numerossa on 36 sivua, kirjoittajia on 15 ja kirjoituksia noin 30. Mukana on nyt myös kolme runoa ja pari paranneltua joululaulua. Päätoimittaja Esa Ylikoskelta on seitsemän kirjoitusta, Yki Räikkälältä kuusi, muilta vähemmän.
Tummanpuhuvassa kansikuvassa on mentalisti Pete Poskiparta. Hänestä on Risto K. Järvisen tekemä haastattelu (s. 10–12), kuva liittyy lehden sisältöön.
Pääkirjoitus
Tanja Laineen pääkirjoituksessa Vainajan katsomusta kunnioittavien hautajaisten puolesta (s. 3) kerrotaan, että kirjoittajan vaarin tuhka on siroteltu Lepomäen hautausmaalle.
Kun vuonna 2006 tutkin tätä hautausmaata, sinne oli haudattu vain kaksi vainajaa, jälkimmäinen keväällä 1997 (ks. tarkemmin Ateistien hautausmaa Lepomäki Siikaisissa (31.1.2007)).
”Jäseniä pitäisi saada lisää”
Liiton puheenjohtaja Jori Mäntysalon kirjoitus Miksi Kemissä on paljon jäseniä? (s. 4) vahvistaa sen, että liiton jäsenyhdistyksiin halutaan lisää jäseniä ja entiset jäsenet halutaan pitää. Kirjoituksessa mainitaan hiljan tapahtunut Joensuun seudun vapaa-ajattelijat r.y.:n (JSVA; 143759) purkautuminen.
Tämä 18.11.1984 perustettu yhdistys ehti liki 40 vuoden ikään, kun se 11.11.2024 lakkasi. Välillä yhdistyksen toiminta hiipui. 16.11.1993 toiminta herätettiin uudelleen henkiin. Tilaisuudessa alusti silloinen liiton puheenjohtaja Kari Saari. Mainitsen tässä erikseen sinnikkään Ari Sulopuiston, joka valittiin yhdistyksen hallituksen jäseneksi 16.11.1993 ja toimi yhdistyksen viimeisenä puheenjohtajana yli 19 vuotta.
Mäntysalo kirjoittaa jäsenasioista: ”Kysymyksiä minulla on paljon, vastauksia vähemmän.”
Liiton jäsenyhdistysten silloisten ns. A- ja ns. B-jäsenten (ei jäsenlehteä) yhteenlaskettu määrä vuonna 2002 oli 1 479 ja kaikkien jäsenten määrä vuonna 2023 1 301. Aikaa oli hankkia uusia jäseniä ja aika oli erinomainen jäsenmäärän kasvattamiseksi. Yli 900 000 seurakuntalaista erosi kirkosta pelkästään Eroakirkosta.fi-palvelun vauhdittamina. Bruttoeroaminen kirkosta vuosina 2003–2023 oli 1 048 202 henkeä. Mutta liiton (Poko; pohjoiskoreamaisuudesta) jäsenmäärä aleni 21 vuodessa 12 prosenttia.
Kirkollisverotus vs. kirkon valtionrahoitus
Mäntysalon toinen kirjoitus koskee kirkon saamien kirkollisverotulojen kasvua ja joidenkin yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta kirkolle maksettavan valtionrahoituksen leikkausta.
Hallituksen lakimuutosten johdosta kirkon saamat kirkollisverotulot kasvavat automaattisesti noin 50 Meur. (Ylikosken kirjoituksen mukaan (s. 14) noin 48 Meur.) Aiemman sote-uudistuksen yhteydessä tapahtui samoin. Silloin kirkollisverotulot kasvoivat noin 35 Meur. (Joidenkin lähteiden mukaa‑n noin 34 Meur.)
Vuonna 2024 valtionrahoituksen määrä kirkolle oli 124.133.000 euroa. Vuodeksi 2025 sitä leikattiin 15,4 prosenttia 105.030.000 euroon. Ylivoimaisesti suurin osa, yli 100.000.000 euroa, meni vuonna 2024 yleisen hautaustoimen rahoitukseen. Vuonna 2025 sen osuus jäänee alle sadan miljoonan euron.
Mäntysalo toivoo hyvinvointialueiden ”ottavan hautaustoimen tehtäviä”.
Tämä oli liiton kanta jo yli 20 vuotta sitten, kun liitto lausui asiasta. Vaatimus on nyt entistä vankemmalla pohjalla, kun maallistuminen on edennyt hurjasti viimeisten yli 20 vuoden aikana.
Kirkko toivoo luovuttavan samanmaksuisuudesta hautaustoimessa. Samanmaksuisuus oli kirkkopuolueiden poliittinen tahto. Vapaa-ajattelijain liitto vastusti sitä.
Nyt kirkon valtionrahoituksen leikkausta vastustivat tietysti Suomen Keskusta ja SDP, mutta myös Vihreät ja Vasemmistoliitto. Tällaisessa asiassa on halpamaista piiloutua sen verukkeen taakse, että ollaan oppositiossa ja hallituksen esityksiä pitää siksi vastustaa.
Mäntysalon mielestä SDP ”valitettavasti” otti esiin kirkon toiveen, että samanmaksuisuudesta luovutaan. Miksi valitettavasti? Samanmaksuisuus on maksanut veronmaksajille yli kahdenkymmenen vuoden aikana yli miljardi euroa ylimääräistä. Kirkolla on hautaustoimessa lähes monopoli. Runsas valtionrahoitus nostaa kustannuksia, estää alan yritystoiminnan ja vaihtoehdot, suojelee nykyisiä epäkohtia ja aiheuttaa kärsimystä myös vapaa-ajattelijain omille hautausmaille. Monopolin vaikutukset ovat haitallisia aina ja kaikkialla.
Ateistit arvostavat hyväntahtoisuutta
Uskontieteen tohtori Roosa Haimila tutkii uskonnottomien uskomuksia. Siitä kirjoittaa Ylikoski (s. 6–7). Suomessa ateismitutkimus on harvinaista, vaikka tutkittavaa riittää. Haimila alusti aiheesta sekä Tampereen vapaa-ajattelijain että Helsingin seudun vapaa-ajattelijain (HSVA) tilaisuuksissa.
Understanding Unbelief -tutkimushankkeessa yli tuhat henkilöä kymmenestä maasta vastasi kysymyksiin. Asioita kyseltiin nimenomaan aktiivisilta ateisteilta. Tulos: ateistit luottavat tieteelliseen maailmankuvaan, kriittiseen ajatteluun ja humanismiin. Lisäksi ateistit arvostivat tasa-arvoa, muista välittämistä ja luonnon suojelemista. Esille seulottiin kolme katsomustyypiksi nimettyä kimppua: (1) humanistinen tyyppi, jossa ihmisarvo ja -oikeudet olivat keskiössä; (2) tiedekeskeinen ja kriittinen katsomustyyppi; ja (3) ns. välittävä luontoihminen, joka korostaa sekä ihmisestä että (muusta) luonnosta huolehtimista.
Tutkijoiden mukaan ateistien merkitykselliset käsitykset maailmasta eivät ole sama asia kuin se, mistä ateistit kokevat saavansa merkitystä. Nämä merkityksen lähteet ovat perhe, vapaus ja luonto sekä lisäksi myötätunto, tasa-arvo ja ystävyys.
Ateistien moraali
Ateistien moraalia selvitettiin kysymyksellä ”Mihin pohjaat käsityksesi oikeasta ja väärästä?”. Yleisin vastaus (25 % vastaajista) oli muista ihmisistä välittäminen. Toiseksi yleisintä (noin 15 %) oli mainita kultainen sääntö ja inhimillisen kukoistuksen mahdollistaminen ja maksimointi (14 %).
Lopputulemana todetaan, etteivät ateistit poikkea moraalikäsityksissään niin paljon muista kuin on ajateltu.
Vainajien tuhkan sirottelupaikkoja myös Helsingin rannoille
Helsingissä on ollut jo vuosikymmeniä vainajan tuhkan sirottelupaikka merellä. Sen sijaan rannalle sijoittuvissa tuhkan ripottelupaikoissa Helsinki on jälkijunassa. HSVA järjesti asian tiimoilta infotilaisuuden 12.11.2024. Asiasta kirjoittaa Ylikoski (s. 8).
Asiasta keskustelivat Pro-Seremoniat Oy:n toimitusjohtaja Anneli Aurejärvi-Karjalainen, linjajohtaja Virpi Kuitunen HOK-Elannon hautaustoimistosta, Helsingin seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Teemu Kylmäkoski, Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön palvelu- ja lupa-asiain asiakkuusjohtaja Mari Randell ja Mikael Wilén Suomen hautaustoiminnan keskusliitosta ja Krematoriosäätiöstä.
Helsingin kaupunki on alkanut valmistella 2–3 tuhkanripottelupaikan perustamista meren rannalle. HSVA oli tehnyt asiaa koskevan aloitteen. Vuonna 2023 kirkon hautausmaiden ulkopuolelle haudattiin yhdeksän prosenttia vainajista.
Vapaa Ajattelijan kesänumeron 2/2024 arviossa kerrottiin, että tällaisia vainajia oli 5 318.
Olennaisia vaatimuksia sopivalle paikalle ovat helppo saavutettavuus, autojen pysäköintimahdollisuus ja tuhkan laskun arvokkuuden mahdollistaminen.
ET:n nousu jatkuu
Ylikoski kirjoittaa elämänkatsomustiedon noususta (s. 9). Oppilasosuuden kasvuvauhti on 1–2 prosenttiyksikköä vuodessa. Lukuvuonna 2024–2025 oppilasosuus Helsingissä on 30,2, Espoossa 21,5, Vantaalla 20,8, Keravalla 20,7, Turussa 18,8, Raaseporissa 15,1, Jyväskylässä 13,4, Lahdessa 12,7, Vaasassa 12,5, Eurassa 9,5 ja Porissa 6,8.
ET on nyt suosituin katsomusaine yhdessätoista Helsingin peruskoulussa.
Mentalisti Pete Poskiparta
Risto K. Järvinen haastatteli mentalisti Pete Poskipartaa (s. 10–12). Mentalistin mukaan mieli ja mielentilat voivat vaikuttaa kausaalisesti aineelliseen maailmaan. Selvänäkijöistä ja meedioista mentalistit eroavat siten, etteivät väitä kykyjään yliluonnollisiksi.
Poskiparta kaihtaa kutsumasta itseään ateistiksi, vaikka onkin uskonnoton. Siihen hänet veivät uskontojen ristiriidat. Hän keskittyy yhteiskunnallisiin asioihin, ei uskovien mollaamiseen. Hän haluaa erottaa kirkon ja uskonnot valtiosta. Raamattu on hänestä sekava ja ristiriitainen.
Taikuriharrastuksen hän aloitti jo pikkupoikana. Psyykikko Uri Gelleristä Postiparta sanoo, että tämä on roolinsa vanki, koska on tehnyt sillä suuren omaisuuden. Geller ei kuulemma itsekään usko omaavansa yliluonnollisia kykyjä. Meedioita ja ennustajia yhdistää usein ihmisten hädän hyödyntäminen. Sellainen ällöttää Poskipartaa.
Kirkkoa Poskiparta pitää melko, joskaan ei täysin harmittomana. Paljon haitallisempia ovat lahkot. Kirkko ja valtio tulisi kyllä erottaa toisistaan. Presidentti saa toivottaa uudenvuodenpuheessaan Jumalan siunausta, koska hän ”uskoo asiaansa”, Poskiparta sanoo.
”Uskonnot ovat ideologioita”
Yki Räikkälä on sitä mieltä, että uskonnot ovat ideologioita (s. 13). Ideologia on aatejärjestelmä, jossa todellisuutta muokataan opportunistisesti. Siinä luodaan ajatusmalleja ja eetosta, jotka sopivat omiin tarkoitusperiin. Ideologiat perustuvat rakentajiensa teorioihin eivätkä teoriat ja todellisuus pääsääntöisesti kohtaa.
Kapitalismi ei Räikkälän mukaan ole varsinaisesti yhteiskuntateoria vaan talousteoria, joka pohjaa ihmisen ahneuteen. Kapitalismin oppi-isänä pidetty Adam Smith mainitaan ja myöhempi kapitalismin ”ylipapitar” Ayn Rand. Pidän erikoisena, että Vapaa Ajattelijaan kirjoitetussa jutussa ei tässä kohtaa mainita, että Rand oli hyvin jyrkkä ateisti.
”Ideologiat pyrkivät osoittamaan muut aatesuuntaukset vääriksi”, Räikkälä kirjoittaa. Minusta tämä ei ole niiden päätarkoitus. Ideologiat eivät etsi totuutta vaan suosiota ja valtaa tai pelkkää valtaa, jos suosiota ei tarvita. Ristiriitaisissa ajatusjärjestelmissä kuten ideologioissa ja uskonnoissa on selvää, että ne joutuvat taistelemaan keskenään. Aatehullu ja uskontoinen maailma on riehuvien sotien näyttämö.
”Moderni länsimainen demokratia toimii ilman ideologioiden sanelemia dogmeja”, sanoo kirjoitus. Onko kirjoittaja demokratian kannattaja? Demokratiassakin on paljon ideologiaa ja epäkohtia. On toki hienoa, etteivät kristityt keksineet demokratiaa, eikä Jeesus ollut demokraatti. Vaikeampi kysymys on, löytyykö demokratiaa parempi poliittinen järjestelmä, joka toimii ja jota voisimme rehellisesti sanoa kannattavamme.
Hautaustoimen palvelumaksut nousevat
Ylikosken kirjoituksen otsikko on Hautausmaiden palvelumaksuihin raju korotusuhka (s. 14).
Palvelumaksut nousivat reippaasti 1.1.2025, koska kustannukset nousevat ja valtio leikkasi kirkon valtionrahoitusta 19.103.000 eurolla (15,4 %:lla).
Ylikoski pitää tätä uskonnottomien kannalta ”erittäin” epäreiluna. Kirjoittajan mukaan valtion leikkaus kohdistuu kirkon hautaustoimeen.
En olisi varma tästä. Kirkko saanee itse päättää, kuinka se kohdentaa valtionrahoituksen eri yhteiskunnallisten tehtäviensä välillä. Myös kirkon hautaustoimesta 1.1.2025 saamat lisätulot voivat vaikuttavat asiaan.
Korotukset kohtelevat kaikkia yhdenvertaisesti samanmaksuisuuden takia. Ylikosken mukaan hautapaikkamaksujen, hautojen hoitomaksujen ja krematointimaksujen ”tulisi vastata kustannuksia”. Mutta näin nimenomaan ei ole. Valtionrahoitusta on annettu yli sata miljoonaa euroa vuosittain, alunperin 80 prosenttia kaikista kustannuksista. Jotta kustannusvastaavuuteen päästäisiin, maksuja tulisi korottaa 300–400 prosenttia. Silloin valtionrahoitus voitaisiin lopettaa. Raskas valtionrahoitus on valtion harjoittamaa voimakasta markkinat tuhoavaa toimintaa, jolla on laajat vahingolliset vaikutukset. Lopputuloksena harvat hyötyvät, mutta kaikki maksavat.
Kun kirkon saamat kirkollisverotuotot kasvavat, maksajina ovat seurakuntalaiset. Meidän ateistien asiana ei ole moittia sitä. Seurakunnat päättävät kirkollisveroprosentistaan itse. Seurakuntalainen sitten joko jatkaa maksamista tai eroaa kirkosta.
Kirkolla on hautaustoimessa lähes monopoli ja määräävä markkina-asema. Kirkko on raskas koneisto, ja monopoli nostaa palveluiden hintoja, koska kilpailu ei hillitse niiden nousua. Alalle tulo on vaikeaa, koska jopa lainsäädäntö kieltää voiton tuottamisen sekä hautausmaa- että krematoriotoimessa. Yksityisten hautausmaiden hautausvolyymit ovat pieniä. Ei-kirkollisia krematorioita on vain yksi, Krematoriosäätiön Hietaniemen krematorio Helsingissä. Se ei saa mitään julkista tukea. Tämä krematorio on vuodesta 1926 osoittanut, että tuhkaustoimi voidaan järjestää hienosti, kohtuuhinnoin ja ilman julkisia tukiaisia.
Kirkon palveluiden kevyempi valtionrahoitus on hyvä asia. Se (1) ohjaa asiakkaita yhä enemmin yksityisille hautausmaille, (2) ohjaa hautauksia kokonaan hautausmaiden ulkopuolelle, (3) parantaa investointimahdollisuuksia yksityisessä hautausmaatoimessa, (4) kannustaa perustamaan uusia, erilaisia ja monipuolisempia hautausmaita (mm. uurnaholvit), (5) parantaa yksityisten krematorioiden kilpailuasemaa ja (6) lieventää kaikessa kirkollisen monopolin haittoja. Se voi myös kannustaa kirkkoa keskittymään enemmän hengelliseen päätehtäväänsä, mihin hautaustoimi vain historiallisena haarana liittyy. Edelleen se voi raivata tietä sille, että hyvinvointialueet voivat tulevaisuudessa rakentaa uusia hautausmaita ja krematorioita maalliselta pohjalta palvelemaan kaikkia yhtäläisin ehdoin.
Suomessa on ylipainoinen valtio ja ylipainoinen kirkko. Leikkausten pitäisi jatkua, vaikka se on poliittisesti epäkiitollista mille hyvänsä puolueelle. Jos leikkaukset jatkuvat, kirkolta pitäisi leikata 19.103.000 euroa lisää. Kukaan ei jää hautaamatta. Viime kädessä kunnallinen sosiaalitoimi pitää asiasta ja maksuista huolta.
Eurooppalaisten humanistien seremoniapalvelutyö
Susanna Leino Pro-Seremoniat Oy:stä kävi Antwerpenissä European Humanist Services Networkin (EHSN) konferenssissa ja kirjoittaa siitä (s. 17). Pro-Seremoniat Oy on ”suurehkon muutoksen edessä”. Mutta Leino ei kerro, mikä tämä muutos on. Oletan, että se liittyy yrityksen pääomistaja Anneli Aurejärvi-Karjalaisen päätökseen luopua koko omistuksestaan yhtiössä sekä yhtiön omistuksen ja ehkä toiminnan uudelleen järjestelyyn.
Nyt pääasiana konferenssissa olivat humanistiset häät. Tiedon levityksessä tärkeimmäksi kanavaksi sanotaan sosiaalista mediaa. Mietitään myös sitä, voisivatko puhujat kasvattaa omaa brändiään puhujina. Vaikka Suomessa Pro-Seremoniat Oy on toiminut pitkään, en ole havainnut yksittäisten puhujien korostunutta tunnettuutta. EHSN:llä on halua seremonioiden yhtenäistämistyöhön. Lisäksi esillä olivat kysymykset, voisivatko puhujat olla enemmän yrittäjiä ja kuinka heidät valitaan ja koulutetaan sekä valvotaan työn laatua.
EHSN:n toimintapiiriin kuuluu myös nuorisotoiminta ja henkisen tuen kysymykset esimerkiksi sairaaloissa ja puolustusvoimissa.
Leino ei mainitse mitään asiasta, mutta Suomessa ei vielä ole ensimmäistäkään sairaala- tai sotilasateistia tai ‑humanistia henkistä ja muuta tukea toimittamassa.
Salo-Maja valmiina käyttöön!
Luoteis-Lapin vapaa-ajattelijat ry sai 11.4.2016 päivätyllä lahjakirjalla Vasemmistoliiton Venejärven osasto ry:ltä omistukseensa Salo-Majan. Rakennus tehtiin talkoovoimin 1947–1949 kylänväen lahjoittamista puista. Talon vihkiminen tosin suoritettiin ”melkein valmiina” jo 1948. Talo toimi pitkään Venejärven työväentalona Kolarin kunnan Venejärven kylässä. 95-vuotias Niilo Lyytinen muistaa talon valmistuneen 1949, sillä hän avioitui ja häät pidettiin valmiissa talossa vuonna 1950. Kolarin kunnalla ei ole rakennustietoja asiasta.
Ylikosken kuvajuttu asiasta (s. 18) on harvinaisempi yhdistysuutinen. Suomen Kotiseutuliitto valitsi Salo-Majan Hyvän korjauksen tunnustuspalkinnon loppukilpailuun yhdessä viiden muun talon kanssa.
Salo-Majaa on korjailtu useita vuosia vuodesta 2016 alkaen. Piha-alue raivattiin ja siistittiin (neljä pässiäkin oli hommissa), sisääntulo- ja poistumistieportaat uusittiin, niiden ylle asennettiin sadekatos, sadevesiviemäröinti tehtiin ja kivijalka korjattiin, lämmityskattilan tilalle asennettiin infrapunalämmitin. Myös palotikkaat, nuohoustaso ja savupiipun hattu rakennettiin. Avustuksia korjaustöihin saatiin Kolarin kunnalta ja Leader-tukea ELY-keskukselta. Nyt talossa voidaan järjestää erilaisia tilaisuuksia ja siellä on myös tansseja.
Järvenpään seurakunta vuokraa kappelia uskonnottomiin hautajaisiin
Lyhyt uutinen kertoo (s. 21), että Järvenpään seurakunta on alkanut vuokrata hautausmaan kappelia uskonnottomiin hautajaisiin. Aikaisemmin se kuului Espoon, Keravan ja Tuusulan seurakuntien ohella seurakuntiin, jotka noudattivat Kirkkohallituksen suositusta olla vuokraamatta tiloja uskonnottomiin hautajaisiin.
Vuokraukselle suopeita seurakuntia ovat Hyvinkään, Kirkkonummen, Nurmijärven ja Vantaan seurakunnat.
Ateistipasifisti Bertrand Russell
Esa Aallas laati Russellista kirjoituksen, jonka otsikko on Hyvä maailma tarvitsee vapaata älyä (s. 22–23). Russell (1872–1970) oli merkittävä länsimainen filosofi, oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta toiminut jumalaton vapaa-ajattelija. Hänet tuomittiin kahdesti vankilaan (yllyttäminen aseistakieltäytymiseen, yllytys passiiviseen vastarintaan rauhan puolesta) ja palkittiin kirjallisuuden Nobelilla 1950.
Alfred Nobelin testamentin mukaan kirjallisuuspalkinnolla tuleekin palkita teoksia, joissa on ”ihanteellinen tendenssi”.
Anglikaanien protestin takia hänen nimityksensä New York City Collegen professoriksi peruttiin. Kirjoituksen mukaan yliopisto perui nimityksen.
Wikipedian mukaan nimitys peruutettiin oikeuden päätöksellä. Russell katsottiin ”moraalisesti sopimattomaksi” opettamaan collegessa erityisesti seksuaalimoraalia koskevien ajatustensa vuoksi.
Russell piti uskontoa pääesteenä moraalin kehittymiselle ja katsoi sen perustuvan pelkoon, joka on julmuuden äiti.
Olen samaa mieltä siitä, että pelko on kristinuskon perusarvo. Sitä uskonto on käyttänyt taitavasti hyväkseen sekä omia että vihollisiaan vastaan. Mutta onko pelko julmuuden äiti? Pelko on arkuutta käyttää häikäilemättä kaikkia keinoja ajettavan asian puolesta. Tämä ei ole vaivannut kristinuskoa. Kristinuskonnon perusarvot ahneus ja pelko ovat hirmuisia, mutta kaikkein suurin ja kammottavin on kolmas perusarvo: viha. Se voittaa tarvittaessa sekä ahneuden että pelon ja on julmuuden oikea äiti.
Bertrand Russellin kirjallinen tuotanto on laaja ja sitä on suomennettu paljon. Niille nuorille, jotka eivät vielä pysty lukemaan innoittavia ateistien teoksia vierailla kielillä, Russellin kirjat ovat oikein suositeltavia edelleen.
Joululauluja uusin sanoin
Venla Parantajan kaksi sanojen osalta paranneltua joululaulua on sivulla 26. Yki Räikkälä kielsi (s. 19) olevansa luterilainen ateisti.
Vapaa-ajattelijain liiton entinen puheenjohtaja Taina Hollo on kirkkorakennusten ihailija. Liiton entinen varapuheenjohtaja Marko Lakkala pitää kristillisistä joululauluista. Entinen pääsihteeri ja puheenjohtaja Juha Kukkonen rupesi politikoimaan kristillis-sosiaalisessa Perussuomalaiset r.p.:ssä.
Kirja-arvioita
Lehti on taas julkaissut useita kirja-arvioita. Risto K. Järvisen kirjoitus koskee Vapaa Ajattelijan entisen toimitussihteerin Tiina Raevaaran kirjaa Ihmisen elämän lyhyt historia. – Kuinka taistelemme kuolemaa ja vanhuutta vastaan (2024, Like) (s. 27).
Raevaara pelkää kuolemaa, hän on tanatofobi. Kuolema on keskeinen aihe kaikessa ihmiskunnan tuottamassa sisällössä. Vain harvat uskonnot hyväksyvät ajatuksen, että ruumiin kuollessa tuhoutuu myös mieli (tai sielu) ja että ihmiselo on sitten siinä.
Yki Räikkälän kirjoitus koskee Sonja Hukantaipaleen, Karoliina Kouvolan, Tiina Mahlamäen ja Aleksi Moineen toimittamaa kirjaa Magiaa ennen ja nyt (2024, SKS) (s. 28–29). Magia taitaa olla kirkon kilpailija, ja kirkko on aina pyrkinyt toiseuttamaan sen. 1500-luvun reformaatiossa henkiolennot ja enkelit poistettiin kirkonmenoista. Kirja on tieteilijöiden kirjoittama, asiakeskeinen eikä sovi rentoutuslukemiseksi. Hakuteoksena se on erinomainen.
Kirjan kansikuva isokorvaisine sarvipäineen muuten tuntui tutulta. Se onkin kalkkimaalaus Lohjan Pyhän Laurin kirkon asehuoneen holvista. Kuvassa noita lypsää lehmää paran avustuksella. Sen vieressä toinen nainen kirnuaa voiksi paran varastamaa maitoa. Tätäkin maalausta tuli poikasena ihmeteltyä, kun 1960-luvulla jouduin kirkossa käymään.
Jyrki Lehtolan ja Tuija Siltamäen kirjaa Sinä riität – lopunaikojen opas (2023, Siltala) arvioi Lila Lähde (s. 29). Kirja on esseekokoelma, jossa arvostelun kohteena ovat polyamoriahössötys, kehopositiivisuusvimma, Helsinkiin muuttavat maalaistyrkyt, pienet kulttuuripiirit sekä kirkon asema.
Värikkäässä kirkko- ja pappisaiheisessa esseessä Koettelee vaan ei hylkää tarkastellaan pappien Teemu Laajasalo, Isä Mitro, Harri Henttinen ja Kari Kanala ”touhuiluja”. Kirjoittajan mukaan papit siirtyvät sielunhoidosta itsekeskeisyyteen. Lähimmäisenrakkaus ja usko saavat jäädä. Julkisuus, viihdeohjelmat ja sijoitustoiminta tuovat enemmän loistetta elämään.
Jumala brändinä ja arvolupauksena on haalistunut. Kirkko taas muuttui enemmän henkiseksi kuin hengelliseksi, enemmän juttelevaksi kuin saarnaavaksi.
No, kirkkohan omaksui imagofasismin samalla tavalla kuin sitä pauhattiin Vapaa-ajattelijain liitossa! Liitto järjesti kalliita kokouksia, vaihdettiin irvistykset hymyilyyn lehtijutuissa ja kerrottiin, kuinka ”mediaa hallitaan”. Hylättiin poliittinen puolueettomuus, julkaistiin vaalikiihotusta, tuhottiin oma kirjojen kustannus- ja myyntitoiminta, harvennettiin omaa yhdistysverkkoa järjestösodalla, kärsittiin kymmenen vuotta putkeen jäsenmäärän laskusta ja lopulta menetettiin valtion tukiaiset, jolloin tilinpäätökset kääntyivät näyttämään paukkupakkasta.
Lauri Hongan arvio koskee Julian Bagginin kirjaa Filosofisen ajattelun opas (2024, Niin&Näin) (s. 30). Kirja oli eräänä maaliskuun viikkona 2024 Suomen pääkaupunkiseudulla toimivan Helmet-kirjastoverkon eniten lainattujen tietokirjojen kärjessä. Ilahduttavaa.
Baggini on minullekin tuttu, koska Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab julkaisi hänen kirjansa Ateismi. Lyhyt johdanto (2005). Sen suomensivat Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Suomentajan jälkisanat kirjaan laati Erkki Hartikainen.
Kun ”kukkosslovakit” ja imagofasistit yhdessä tuhosivat vapaa-ajattelijain oman kustannusyhtiön ja sen varallisuuden, he vakuuttelivat, että jatkossa liitto julkaisee yhdessä muiden kustantajien kanssa kirjoja ateismista. Lukija arvaakin, kuinka monta kirjaa sitten julkaistiin.
Takasisäkannessa (s. 35) on luettelo ”Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistykset”, jossa on 16 yhdistystä. Tuttuun tapaan luettelo ei sisällä kaikkia jäsenyhdistyksiä.
Seuraava lehden numero luvataan maaliskuuksi 2025.
Kimmo Sundström