Vapaa Ajattelijan kesänumero 2/2023 ilmestyi juhannukseksi (2.7.2023)
Lehden kesänumero saapui minulle 21.6.2023, mukavasti ukonjuhlaksi. Nyt numeron sivuluku on taas 48. Numeron 1/2023 sivuluku oli 40 ja numeron 4/2023 48.
Kirjoituksia on noin 36, kirjoittajia 18, kun mukaan lasketaan myös järjestöt. Päätoimittaja Esa Ylikosken kirjoituksia on puolisen tusinaa. Lisäksi Ylikoski on tietysti vaikuttanut vahvasti liiton nimissä julkaistuun kannanottoon (s. 28–29) ja varmaankin myös Helsingin seudun vapaa-ajattejat ry:n kannanottoon (s. 6). Kirja- ja ohjelma-arvostelujen suuri määrä herättää huomiota. Olen niiden kannattaja, joskin olisin karsinut pois pari arvostelua ja siirtänyt ne seuraaviin numeroihin. Ylikosken jälkeen eniten kirjoituksia on Yki Räikkälältä, Risto K. Järviseltä ja Kukka Kumpulaiselta, kultakin neljä.
Pääkirjoituksen, Huomio myös heikkouksiin (s. 3), laati Ylikoski. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomista kirkon hautausmaihin haudatuista vainajista (16 500) sai vuonna 2022 vain kolmannes (5 500) ei-kirkollisen hautauksen. Sopivien seremoniatilojen puute vaikuttaa asiaan ja rajoittaa sekä loukkaa uskonnottomien vainajien katsomuksen kunnioittamista.
Liiton puheenjohtaja Jape Lovénin kirjoituksessa, Kohti tulevaa liittokokousta (s. 4), kerrotaan liiton käyneen opetus- ja kulttuuriministeriössä saadakseen liiton valtionavustuksen vakaammalle pohjalle.
Marraskuun liittokokousta valmistellaan, mutta hallituksen junttalistaa kokouksessa valittavaksi liittohallitukseksi ja -neuvostoksi ei esitetä. Näitä listoja on esitetty liittokokouksien alla, vaikka sellaisten laatiminen ei ole liiton hallituksen asia. Junttalistoja ei voida arvioida, jos niitä ei esitetä hyvissä ajoin.
Kirkon verotusoikeus säilyy
Jori Mäntysalo kertoo (s. 5) vaalikonevastauksista. Valtiokirkkojen verotusoikeuden poistavien kansanedustajien määrä on vuodesta 2007 laskenut 51:stä 42:een. Verotusoikeuden poistoa tuetaan Vasemmistoliiton ja Vihreiden taholta, Kokoomuksessa ja SDP:ssä vähän tai jonkin verran, Keskustassa ei juuri lainkaan.
Käsitykseni on, että Suomi tukivaltiona ja -taloutena jatkaa katkeraan tulevaisuuteen. Hallituspuolueita vaihtamalla korjausta ei ole vielä näkyvissä, tarvitaan isompi kriisi, jotta tervehtyminen voisi alkaa.
Sitoutumattomuus ei toteudu päiväkodeissa ja kouluissa
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Tämä ei kuitenkaan toteudu, vaan joudutaan järjestämään vaihtoehtoista, sitouttamatonta ohjelmaa.
Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry (HSVA) esittikin Helsingin, Espoon ja Vantaan kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnille, että päätetään selkeästi luopua uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten sisällyttämisestä päiväkotien ja koulujen toimintaan (s. 6). Tämä ei riko uskonnonvapautta.
Liittokokous setlementtitalossa Helsingissä
Ylikosken kirjoituksessa Liittokokous Helsingissä marraskuussa (s. 7) kerrotaan kokouspaikaksi Kalliolan setlementtitalo (Sturenkatu 11). Näissä lehtiarvioissa olen aikaisemmin arvostellut liiton yhteistoimintaa Suomen luterilaisen ja Suomen ortodoksisen kirkon kanssa. Setlementtiliikkeenkin juuri on tietysti kristillinen ja liittyy kurjistettujen keljumointiin. Yhteiskunnan maallistuessa liike on häivyttänyt kristillisyyttä. Se selittää toimintansa olevan poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta. Johtopaikoilla on pappien lisäksi nähty mm. sosiaalidemokraattisia (tunnetuin Tarja Halonen) ja vihreitä poliitikkoja (tunnetuin Pekka Haavisto). Halonen ja Haavisto olivat aikanaan kirkosta eronneita, mutta molemmat ryömivät takaisin kirkkoon.
Vapaa-ajattelijain kokouspaikan valinta on laajennus kristillisyyden suuntaan. Lähentyminen muslimien suuntaan antaa vielä odottaa. Samassa lehdessä liiton pääsihteeri Timo Karjalainen jopa kertoo (s. 45), ettei ”ole suuri islamin ystävä”.
Numerotietoja Pohjoismaista
Ylikosken jutussa Kuulumisia Pohjoismaista (s. 11) esitellään paljon vertailutietoja. Valtakirkon väestöosuus on Suomessa toiseksi korkein (65 %), vain Tanska on edellä (71 %). Ruotsissa humanistijärjestöön kuuluu 3 900 jäsentä, Norjassa 133 000, Tanskassa 2 100 ja Islannissa 5 530. Suomessa liiton jäsenmäärä oli 1 257 (2022). Se on ollut laskussa vuodesta 2013 alkaen.
Juhlapuhujia on Ruotsissa 40 (osa osa-aikaisesti palkallisia), Islannissa 50. Norjassa kaiken kaikkiaan palkattuja toimihenkilöitä on 108 sekä ”lähijärjestöissä” 116. Humanistisia konfirmaatioita on paljon (13 792), 21 prosenttia 15-vuotiaista nuorista. Humanistiset tukihenkilöt ovat jo tehneet läpimurrot sairaaloihin (2 henkilöä), armeijaan (2), oppilaitoskampuksille (3) ja vankilaan (1). Suomessa tämä on vielä kaukana. Tanskassa uskonnottomat seremoniapalvelut kasvoivat 50 prosenttia vuodesta 2018 vuoteen 2022. Humanistisia konfirmaatioita oli 540 vuonna 2022. Islannissa konfirmaatioita oli 650, mikä oli 15 prosenttia 14-vuotiaista.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Ruotsi, Norja ja Islanti ovat selvästi Suomea edellä maallistumisessa. Tanskassa valtiokirkollisuus on Suomeakin tiukempaa. Kouluissa on oppiaineena kristinuskotieto, mutta toisaalta (ks. Vapaa Ajattelija 1/2023, s. 12) siihen ei ole pakko osallistua. Kristilliseen konfirmaatioon valmistava opetus on osa koululaitoksen toimintaa.
Vapaa-ajattelijain liitto on viime vuosikymmeninä taantunut paljon pohjoismaisiin sisarjärjestöihinsä verrattuna.
Valtiopäivien avajaisissa sivistyksen ja demokratian juhla
Yhdenvertaisuuskehitys on ollut myönteistä valtiopäivien avajaisseremoniain kohdalla. Ylikoski kirjoittaa tästä (s. 12–13). Viime keväänä eduskunnan tunnustuksettomien juhlamenojen ryhmä järjesti ensi kertaa sivistyksen ja demokratian juhlan. Juhla järjestettiin 13.4.2023 samanaikaisesti ekumeenisen jumalanpalveluksen kanssa. Ymmärrän, että juhla koskee kaikkia, kun taas ekumeenisuus koskee vain kristittyjä. Eduskunnassahan on muitakin kansanedustajia kuin kristittyjä tai ateisteja.
Juhla pidettiin valtiovarainvaliokunnan salissa, siihen osallistui noin 40 kansanedustajaa. Avaajana toimi eduskunnan kirjaston johtaja Antti Virrankoski, musiikkia esitti Maija Kauhanen ja puheita pitivät professori Laura Kolbe ja entinen kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomioja.
Esikuva juhlalle tuli peruskouluista ja Helsingin yliopistosta, missä perinteisen jumalanpalveluksen rinnalle on tullut ei-uskonnollinen vaihtoehto.
Ensimmäinen tällainen tilaisuus järjestettiin helmikuussa 2017 Musiikkitalon terassilämpiössä. Myös vuosina 2018 ja 2019 tilaisuus pidettiin Musiikkitalossa, mutta 2020 paikaksi vaihtui Pikkuparlamentin Kansalaisinfon tilat. Korona esti tilaisuudet vuosina 2021 ja 2022. Viime keväänä järjestetty sivistyksen ja demokratian juhla nousee yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden pohjalta. Se on uutta eduskunnan historiassa.
Ylikosken mielestä juhlan tulisi olla valtiopäivien avajaisten virallisessa ohjelmassa ekumeenisen jumalanpalveluksen tapaan. Vielä parempana ratkaisuna hän pitää sitä, että kumpikaan tilaisuus ei olisi osa virallista ohjelmaa.
Eutanasia
Lääkäri Juha Hänninen oli avaajana huhtikuussa HSVA:n VAbaarissa, jossa aiheena oli eutanasia (s. 26–27). Eutanasia on ihmisen elämän päättämistä suoneen injisoitavalla lääkeaineella hänen omasta pyynnöstään. Pyynnön esittäjän on sairastettava kuolemaan johtavaa tautia ja koettava siihen liittyen sietämätöntä kärsimystä. Lisäksi hänen on oltava kykenevä tekemään itseään koskevia päätöksiä.
Suomen rikoslain mukaan kuoleman tuottaminen näin on tappo tai surma. Lieventäviä seikkoja voi kuitenkin löytyä, jolloin rangaistuskin voi olla lievempi. Oikeudellisesti lääkärin asema on epäselvä.
Suomen potilaslaissa itsemääräämisoikeus on potilaan oikeus kieltäytyä hänelle tarjotusta hoidosta. Posiviivista oikeutta vaatia jotain hoitoa laissa ei määritellä.
Hännisen mielestä olisi suunnattava pelkojen sijaan enemmän kuolinavun sallimisen tuomiin mahdollisuuksiin itsemääräämisoikeuden vahvistamisen ja kärsimyksen lieventämisen suhteen.
Tunnustuksettomat seremoniatilat hautajaisiin
Vapaa-ajattelijain liitto on tehnyt hyvinvointialueille sekä sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen tunnustuksettomista, monikäyttöisistä seremoniatiloista (s. 28–29). Asia on kovin tarpeellinen. Samalla se on irtiotto ”kappelisosialismista”, mitä Esa Ylikoski on aikaisemmin propagoinut.
Minusta on parempi, että hyvinvointialueet hoitavat tulevaisuudessa sekä tunnustuksettomat, uudet hautausmaat että niiden yhteyteen tarvittavat seremoniatilat. Tunku kirkon kappeleihin lakkaa silloin. Vaikka kappeleita useissa seurakunnissa saakin vuokrata myös muihin kuin kristillisiin tilaisuuksiin, eivät ne ole tällaisiin tilaisuuksiin parhaita mahdollisia vaan korvikkeita. Ymmärrän myös seurakuntia, joissa linjaksi on valittu vuokrauskielto. Se kertoo sekä pelosta että vihasta muunuskoisia ja ateisteja kohtaan. Kirkon tehtävänä ei ole palvella näitä, vaan ylläpitää omin varoin ja valtion rahoituksella sekä avustuksella luterilaista miehitysvaltaa. Ylivallasta on vaikea luopua, se on niin pitkä, 496 vuotta.
Esitystä perustellaan hyvin sekä yhdenvertaisuudella että uskonnonvapaudella. Maallistumisen ja monikulttuuristumisen eteneminen tukevat esitystä. Hyvinvointialueet ovat oikea ja riittävän vahva vastuunkantaja, joka tuo kaikille paremmat palvelut. Halutessaan myös kristityt voivat tietysti käyttää näitä palveluita.
Asia on siis mainio. Esitys on tosin liian pitkä ja toistelee asioita. Siitä ei ole suurta haittaa, jos esityksen olisi lukenut vain muutama virkamies. Mutta lehdestä sen lukevat paljon useammat. Ylikosken päätoimittajana olisi tullut pestata joku tekemään asiasta sujuva lehtijuttu ja korjata samalla kirjoitusvirheet. Olisi tullut myös ottaa varteen se seikka, että hautaustoimeen seurakunnat eivät saa vain avustusta valtiolta, vaan niiden kaikki kulut korvataan, mitä kutsutaan rahoitukseksi. Tästä on olemassa oma lakikin (430/2015), joka tuli voimaa 1.1.2016. Tästä olen jo aikaisemmin huomauttanut.
José Saramago
Kirja-arvioista luin ensimmäisenä tietysti portugalilaisen José Saramagon teosta Jeesuksen Kristuksen Evankeliumi koskevan Esa Aallaksen (s. 42–43) jutun.
Olen nähnyt Saramagon ilmielävänä, kun hän esiintyi Helsingissä Akateemisen kirjakaupan kohtauspaikalla 2007 (ks. Ateisti José Saramago esiintyi Helsingissä (27.3.2007)).
Kesällä on enemmän aikaa lukea hyviä kirjoja. Saramagon tuotannosta on suomennettu toistakymmentä teosta, jotka Tammi on kustantanut. Ainakin jokin niistä kannattaa lukea tänä kesänä.
Tukitalous on myös tukea uskonnoille
Tutkija Kimmo Ketolan raporttia Uskonnonvapaus katsomuksellisesti moninaisessa valtiossa. Suomalaisten näkemykset kirkon ja valtion suhteesta ja uskonnonvapauden merkityksestä (Kirkon tutkimus ja koulutus, 2023) ruotii Ylikoski (s. 44).
Raportin mukaan suurinta arvostusta uskonnonvapaudessa nauttivat yksilönvapaudet. Näitä ovat oikeus vaihtaa uskontoa (86 %) ja solmia avioliitto omien katsomustensa mukaisesti (74 %).
Suomi on kaikinpuolin jähmeä tukivaltio. Ei ole ihme, että 43 prosenttia kannattaa jonkinlaista valtion tukea uskonnoille.
Myös Vapaa-ajatteijain liitto toimii tässä uskontojen tapaan. Se hakee ja vastaanottaa valtionavustusta, koettaa kasvattaa avustuksen määrää ja voivottelee syyttä resurssiensa puutetta. Näin liitto toimi viimeksi tänä keväänä. Kuitenkin valtionavustus liitolle on nyt 39,78 euroa/maksava jäsen/vuosi, kun jäsenyhdistysten henkilöjäsenmaksut ovat lähes puolet pienempiä. Liittomaksuja liitto sai vuonna 2022 15.084,00 euroa (12 euroa/jäsen), ja tilikauden ylijäämä oli 15.878,78 euroa. Liittomaksutulon määrä kertoo omavastuisuudesta. Vuosina 1996–2002 vuotuinen, nimellinen liittomaksutulo vaihteli välillä 20.318,78–23.630,07 euroa, kun se vuosina 2016–2022 oli nimellisesti välillä 14.688,00–17.370,00 euroa. Omavastuisuus on siis jyrkästi heikentynyt eikä luvuissa ole edes otettu huomioon rahan arvon heikentymistä.
Liiton talous on tasapainottunut verrattuna ”kukkosslovakian” (2004–2008) ja imagofasistien (2011–2020) valtakausien suuriin alijäämiin. Vuosi 2022 oli kuudes peräkkäinen ylijäämävuosi.
Tutkimuksen mukaan väitteellä ”valtion ei tule tukea eikä rajoittaa mitään uskontoa” on kuitenkin vankka, 29 prosentin kannatus. Koska tukirahan suruton poltto loppuu vääjäämättä jonakin päivänä, nämä niukan linjan kannattajat voivat olla toiveikkaita.
Ylikoski osoittaa tervettä kriittisyyttä raportin aiheeseen uskonnon rajoittamisesta ”julkisessa elämässä”. Vapaa-ajattelijat ja myös ateistit kannattavat lähes aina uskonnonvapautta. Se ei silti tarkoita, että esimerkiksi julkinen koulu tai päiväkodit olisivat uskonnon, erityisesti kirkon, lähetyskenttiä. Me vanhemmat ihmiset, jotka jouduimme niin paljon kärsimään kirkon lähetystyöstä ja pakkouskonnosta, ymmärrämme hyvin tämän eron.
Vapaa Ajattelijan tilaushinta on edelleen 30 euroa/vuosi. Lehden seuraava numero luvataan syyskuuksi.
Kimmo Sundström