Vapaa Ajattelijan numero 1/2023 ilmestyi ajallaan (3.4.2023)
Numero 1/2023 saapui minulle luvatusti 21.3.2023. Olen usein kiitellyt lehteä siitä, että se on viime aikoina ilmestynyt luvatun mukaisesti, vaikka itse en olekaan aina saanut omaa kappalettani kuten olisi pitänyt.
Numeron sivuluku on 40. Edellisen numeron oli 48.
Kirjoituksia on noin 32, kirjoittajia noin 18. Päätoimittaja Esa Ylikosken kirjoituksia on puolisen tusinaa, kun lasketaan mukaan myös pari hänen kirjoitustaan, joissa kirjoittajaa ei ole mainittu. Yki Räikkälä ja Risto K. Järvinen ovat molemmat laatineet kolme kirjoitusta, loput kirjoittajat vähemmin.
Nyt pääkirjoituksen Mistä juhlapuhe, siitä arkipuute (s. 3) laati liiton varapuheenjohtaja Antti Värri. Hänen mielestään vapaaehtoispohjalla toimivat aatteelliset järjestöt tulevat ”pitkälti katoamaan” tulevan 20 vuoden aikana.
En olisi niin varma. Tukitalous mahdollistaa myös palkkalaisten palkkaamisen moneen pääosin vapaaehtoispohjalla toimivaan yhdistykseen. Eri asia on, ettei Vapaa-ajattelijain liitto ole kyennyt tekemään taitavia palkkauspäätöksiä. Kaikki palkkalaiset on irtisanottu laillisesti ja laittomasti. Viimeinen tiedossani oleva liiton palkkatyöntekijä oli taloudenhoitaja Maarit Fredlund. Hänelle annettiin potkut keväällä 2018.
Liittohallituksen junttaryhmä toimii taas
Värri mainitsee liittohallituksen liiton ”päättäväksi” toimielimeksi, vaikka hallitus edustaa toimeenpanovaltaa. Liittohallituksen junttaryhmä mainitaan avoimesti. Se valmistelee jo syksyn liittokokouksen henkilövalintoja.
Olen arvostellut junttapolitiikkaa monesti aikaisemmin. Päätösvalta kuuluu liiton jäsenyhdistyksille, ei hallitukselle. On tosin hyvä, ettei hallituksen junttapolitiikkaa peitellä.
Raamattu häviää satukirjoille
Olen toistuvasti arvostellut Vapaa Ajattelijaa vaalikiihotuksesta. Kun tänä keväänä oli eduskuntavaalit, odotin taas vaalikiihotusta. Liitto luopui poliittisesta sitoutumattomuudesta vuoden 2020 liittokokouksessa.
Liiton puheenjohtaja Jape Lovén innostaa ihmisiä vaaliuurnille kirjoituksessa On sillä väliä (s. 4). Hän mainitsee Raamatun satukirjaksi. En pidä luonnehdinnasta, se halventaa satuja. Sadut kehittävät mielikuvitustamme, niissä on usein jokin hyvä moraalinen opetus ja ne päättyvät usein onnellisesti. Raamattu ei kelpaa saduksi.
Elämänkatsomustiedon suosio kasvaa
Liittohallitus on syyskuusta 2010 lähtien tuloksetta ajanut valtiokirkkoihin kuuluvien kristittyjen pääsyä elämänkatsomustiedon (ET) opetukseen. Oppiaineen suosio kasvaa ilman kristittyjäkin.
Esa Ylikosken ja Riku Salmisen jutussa (s. 5) oleva taulukko kertoo aineen kannatuksen 12 kunnassa. Kehityksen kärjessä ovat Helsinki (27,5 %), Espoo (18,9 %) ja Vantaa (18,7 %). Tämä ei ole uutta. Mielenkiintoista on, että pienemmissä kunnissa kannatus kasvaa nopeammin. 2018–2022 aineen suosio kasvoi Kajaanissa 64,9, Joensuussa 64,3, Orimattilassa 63,2 ja Kaarinassa 55,8 prosenttia.
Elämänkatsomustiedon tulevaisuus
Ylikoski ajaa valtiokirkkojen kristittyjen pääsyä ET:hen ja kutsuu sitä ET:n vahvistumiseksi.
Muussa yhteydessä hän on arvostellut kirkkoa siitä, että se houkuttelee uskonnottomia, 14–15-vuotiaita nuoria rippikouluun ja sitä kautta kirkon jäseniksi. Eikö tämä valtiokirkkoihin kuuluvien lasten ja nuorten houkuttelu ET-opetukseen ole yhtä moitittavaa. Rehellisempää olisi pyrkiä siihen, että nuoret ensin eroavat kirkosta ja sen jälkeen halutessaan valitsevat ET:n. Monet 14–15-vuotiaat ovat vielä kovin alttiita ulkoiselle ohjaukselle. Eikö olisi parempi, että puolin ja toisin autettaisiin nuoria tekemään parhaita päätöksiä omasta katsomuksestaan lähtien itsenäisemmin.
Ateistijärjestöjen mielestä ET:n aseman turvaa parhaiten se, että valtiokirkkojen jäsenet pysyvät ET:n ulkopuolella ja näiden mukana kirkko. Uskonnon opetuksesta ei ole henkistä haittaa uskonnottomille, jos siihen ei osallistu, vaan voi opiskella ET:tä.
Kanteita jumalanpilkasta
Esa Aallas laati kaksi kirjoitusta (s. 7–9) Kunnon sotamies Švejkin seikkailujen suomennoksesta ja jumalanpilkasta. Erkki Vala sai niskaansa oikeusministeriöltä kolme jumalanpilkkaa koskevaa painokannetta. Vainon takana oli eritoten kristitty hallitussihteeri Yrjö Orkamo.
Yksi kanne koski Valan julkaisemaa suomennosta Jaroslav Hašekin kirjasta Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa. Turun hovioikeus tuomitsi äänestyksen jälkeen Valan kahdeksi kuukaudeksi vankilaan. Valituksen jälkeen korkein oikeus kumosi tuomion.
Toisesta kanteesta Vala ei selvinnyt näin. Kanne koski Tulenkantajat-lehdessä 1933–1934 julkaistuja Pentti Haanpään kirjoituksia Pulamiehet puhelevat ja Pulamiehet lähtevät liikkeelle. Kirjoittaja ja Valan kustannusliike saivat sakkotuomion.
Kolmas kanne seurasi lehtimies Vihtori Huhdan painokannejuttuja käsittelevästä artikkelista, joka julkaistiin Tulenkantajat-lehdessä. Sakkoja tuli taas.
Kovempaa seurasi. Vala joutui kuudeksi kuukaudeksi vankilaan, kun Tulenkantajat-lehti oli lainannut pohjoismaisten lehtien ja englantilaisen Guardian-lehden juttuja. Niissä ihmeteltiin sitä, että Suomi puolusti rauhan aikana Neuvosto-Karjalaan tehtyä sotaretkeä. Vala sai 1937 puolen vuoden vankeustuomion.
Yhtenä esikuvanaan Vala piti kristittyä anarkistia, Arvid Järnefeltiä (1861–1932). Olen vieraillut Järnefeltin talossa Lohjanjärven rannalla, Virkkalassa, jossa komea talo edelleen seisoo. Talo on Järnefeltin sukulaisten omistuksessa ja asuttu.
Politiikkaa
Vapaa-ajattelijain liiton luovuttua poliittisesta sitoutumattomuudesta on nähty esimerkiksi toistuvasti vasemmistopoliitikkojen kirjoituksia ja haastatteluja lehdessä. Muut poliitikot on sivuutettu.
Tänä vuonna kuuluisa SDP:n Forssan ohjelma täyttää 120 vuotta. Aiheen tiimoilta Ylikosken kysymyksiin vastaavat (s. 10–11) SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Pia Lohikoski.
Rönnholmin mukaan moniuskontoisempi, -arvoisempi ja maallistuneempi yhteiskunta ”luo painetta valtion ja luterilaisen kirkon suhteelle”.
SDP:n tavoite on nykyisen katsomusopetuksen korvaaminen kaikille yhteisellä oppiaineella.
Tämä tarkoittaisi ET:n varmaa tuhoa. Se on omituista ensinnäkin siksi, että SDP oli vaikuttamassa ET:n syntymiseen ja että ET:n isä, Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri ja puheenjohtaja Erkki Hartikainen (24.6.1942–11.7.2021), oli SDP:n jäsen vuodesta 1973. Tunsin Hartikaisen jo kouluajoista lähtien 1970-luvulta. ET on vapaa-ajattelijaliikkeen suurin yhteiskunnallinen saavutus. Se on antanut kokonaiselle uudelle sukupolvelle reilun mahdollisuuden opiskella järkiperäisesti katsomuksia, etiikkaa ja myös uskontoja. Tällaista mahdollisuutta Suomi ei käytännössä tarjonnut minun sukupolvelleni eikä vanhemmillekaan ihmisille. Ainetta on opetettu kohta 38 vuotta ja se on hyvässä myötätuulessa. Nyt SDP tahtoo tuhota kaiken. Se on omituista toiseksi siksi, että uuden, yhteisen ja pakollisen katsomusaineen luonteesta ei tiedetä yhtään mitään eikä ole todennäköistä, että valtio pystyisi pakottamaan kaikki oppilaat siihen.
Pia Lohikosken mukaan Vasemmistoliiton linja on, ettei valtiolla tule olla erityissuhdetta mihinkään uskontoon tai uskontokuntaan. Kirkon erityistehtävien siirto valtiolle on kannatettavaa.
Myös Lohikosken mielestä yhteinen katsomusaine on tavoite. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on nostanut esille kaksi vaihtoehtoa: (1) Kaikille yhteinen katsomusaine. (Siis ET:n varma tuho, kuten edellä.) (2) Kaikille valinnainen järjestelmä. Tällöin voisi vapaasti valita ET:n tai uskonnon opetuksen uskonnolliseen yhteisöön kuulumisesta riippumatta.
Tämä on hämärästi sanottu. Uskonnon opetuksen vaihtoehtoja on monia. Kukaan ei ole ehdottanut, että jokainen saisi valita minkä vaihtoehdon hyvänsä. Se ei ole järkevää. Miksi muslimi menisi katoliseen opetukseen, katolilainen buddhalaiseen opetukseen tai buddhalainen mormoniopetukseen? Kun hämäryys puretaan, jäljelle jää vain ongelmatapausten (valtiokirkkojen jäsenten eli evankelis-luterilaisten ja ortodoksien) oikeuksien lisääminen ja näiden loikkiminen ET:hen. Nämä ongelmat ovat itse kirkkojen luomia, mutta ne eivät koe rajoituksia edes ongelmiksi. Jälleen kaikkien muiden pitäisi kärsiä siitä, että valtauskonto on paineessa ja sen oppilasmäärä laskee. Ei tämä ole reilua.
Mikään parlamentaarinen työryhmä ei kykene luomaan parempaa katsomusopetusjärjestelmää kuin Suomen nykyinen, Pohjolan paras järjestelmä. Se tarjoaa kaikille omaa opetusta, mahdollisimman vähän pakkoa ja suojaa kaikille vähemmistöille, niin kristillisille kuin muille.
Vapaa-ajattelijat ovat ehdottaneet uuden kirkko ja valtio -komitean perustamista. Tätäkin kysyttiin Lohikoskelta. Vastaus on, että ensin on uskonnonopetuksesta löydettävä sopu. Sen jälkeen ehkä muuta.
Ateistit eri mieltä vapaa-ajattelijoiden kanssa
Ateistijärjestöt asettivat 2010 tavoitteeksi, että ET saa kasvaa ja vahvistua ilman valtiokirkkolaisia kymmenen vuotta. Tämä tavoite saavutettiin kaksi ja puoli vuotta sitten. Nyt tulee olla malttia hoitaa hyvin omaa tonttia, kasvattaa ET-opiskelijoiden määrää ja pitää oppiaine uskonnottomana.
Myös valtion ja kirkon suhteiden isompi remontointi lykkääntyy ainakin 2030-luvulle. Kuningas Kustaa Vaasa ryösti kirkon omaisuuden ja tulot 1527. Siitä alkoi maan luterilainen miehitys, joka jatkoi katolista miehitystä. Kristittyjen tuhatvuotinen valtakunta vetelee viimeisiään, Suomesta tulee sekulaari valtio. Mutta toistaiseksi kirkkokristityt ovat vielä enemmistö. Niin he ovat vielä vuonna 2027. Eikä eduskunta tee mitään vielä sinä vuonna kun kristityt muuttuvat vähemmistöksi koko maassa.
Uskonnottomat Tanskassa ja Belgiassa
Riku Salminen haastatteli tanskalaista humanistia Lone Ree Milkæria ja belgialaista humanistia Yvan Dheuria (s. 12–13). Tällaisista kirjoituksista saamme tietoa ulkomaisista oloista meitä kiinnostavista asioista.
Tanskassa seitsemännelle luokalle asti on olemassa vain kristinuskon opetusta, jonka sanotaan olevan tunnustuksetonta. Vaihtoehtoja ei ole. Tämän jälkeen ”on mahdollista opettaa myös muista uskonnoista”. ET:tä ei ole, joten sikäli asiat ovat heikommin kuin Suomessa.
Mutta opetus ei ole pakollista, kuten melkein kaikki katsomusopetus Suomessa on, joten sikäli asiat ovat paremmin kuin Suomessa.
Sekä humanisti- että ateistiyhdistyksiä on olemassa. Humanistiyhdistyksillä ei ole ”mitään oikeuksia” ja niitä syrjitään verrattuna uskonnollisiin järjestöihin.
Avioliittoon vihkimisoikeutta humanisteilla ei ole kuten ei Suomessakaan.
Yli 70 prosenttia ihmisistä kuuluu valtiokirkkoon. (Suomessa noin 65 %).
Humanistit järjestävät seremonioita, joista suurin on konfirmaatio 14-vuotiaille. Myös puhujia välitetään häihin ja hautajaisiin.
Belgiassa sekä flaaminkielisellä että ranskankielisellä alueella melkein 70 prosenttia kouluista on katolisia. Niissä on vain katolista opetusta. Valtionkouluissa opetetaan kuutta eri uskontoa ja ET:tä. Lisäksi on muutamia juutalaisuutta tai islamia opettavia kouluja.
Flaaminkielisellä alueella halutaan säilyttää oppilaiden uskonnon mukainen opetus. Ranskankielisellä alueella taas on menossa muutos, jossa kaikki uskonnon opetus korvattaisiin ”kansalaistaidolla”.
Julkisissa kouluissa ei sallita käyntejä pyhäköissä koulupäivän aikana. Muissa kouluissa on toisin.
Humanistiliike on järjestäytynyt ehkä parhaiten Norjan jälkeen. 1970-luvulta alkaen uskonnottomien syrjintä poistui. Hekin saavat valtiontukea. Humanistijärjestöillä on omaisuutta ja 500 täysipäiväistä, valtion varoin palkattua työntekijää. Nämä työskentelevät muun muassa sairaaloissa ja armeijassa uskonnottomien tukihenkilöinä. Laki jopa vaatii humanisteja toimimaan uskonnottomien edunvalvontajärjestönä. Valtionavusta 80 prosenttia menee katoliselle kirkolle, 15 prosenttia humanisteille ja 5 prosenttia muille.
Hautajaisten terminologiasta
Ylikosken juttu Keskustelua hautajaisten terminologiasta (s. 22–23) on ongelmallinen. Teksti on Prometheus-seremoniat Oy:tä koskevaa tekstimainontaa. Juttu on hauras ja hapuileva. Erityisesti ”saattotilaisuuden” taustaa ja historiaa ei valoteta, termejä ei eritellä kunnolla eikä kyseenalaisteta. Tavoitteena on termien iskostaminen ihmisten mieliin. Teknistäkin vikaa, toistoa, on juttuun jäänyt.
Pro-Seremoniain toiminnassa puhutaan saattotilaisuuksista, -puheista ja -sanoista. Nämä ovat hyvin lähellä kristillistä saattohartautta. Kristinuskossa sanan saatto voi hyvin ymmärtää. Ajatelkaamme, että kaksi henkilöä menee juna-asemalle, toinen on lähdössä, toinen tämän saattaja. Saattaja hyvästelee lähtijän, joka nousee junaan, vilkuttaa hyvästiksi ja poistuu.
Samalla tavalla kristitty vainaja on menossa taivaaseen (katolilainen kiirastuleen), Isän tykö. Ainakin hän menee portille kolkuttamaan. Jos ei ole elänyt kristillisesti, joutuukin kadotukseen. Kuten matkalle lähtenyt henkilö voi palata lähtöpaikkaan, kristitty uskoo, että ”Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä”.
Ateistin mielestä henkilö, persoona, lakkaa olemasta kuollessaan. Vain hänen ruumiinsa, tekonsa ja tekojen seuraukset, muistomme hänestä jne. jäävät olemaan. Vainaja, tai se mitä hänestä jää, yleensä haudataan, mutta vainaja ei ole matkalla mihinkään. Kukaan ei pääse (tai joudu) taivaaseen. Vainaja ei myöskään palaa. Hän on ja pysyy kuolleena. Hänen elämänsä päättyi. Kaikella on alkunsa, aikansa ja loppunsa.
Jutussa myös sanotaan, että muistopuhe ja saattopuhe voivat olla sisällöltään sama asia. Haluan kyseenalaistaa tämän. Kun tätini, joka oli kirkon jäsen, vuosikymmeniä sitten haudattiin, muistan vieläkin, että pappi piti oikeastaan kristillisen saattopuheen haudalla. Hän kertoi joistakin niistä kristinuskon seikoista, joihin tätinikin uskoi. Pappi ei tuntenut tätiäni henkilökohtaisesti. Kun pappi oli saanut isältäni kuulla, että täti oli sairastellut aika lailla, pappi sanoi, että tätivainajani oli saanut kantaa sairauden taakkaa tavallista enemmän. Se oli totta. Olin ihan tyytyväinen papin toimintaan. Mutta puheessa ei mainittu mitään muuta tätivainajani elämästä. Puhe ei ollut muistopuhe, se ei ollut tarkoituskaan. Muisteluiden aika oli hautajaisia seuranneessa muistotilaisuudessa.
Paljon kouluasioita
Nyt esiteltävässä numerossa on kouluun liittyviä juttuja puolisen tusinaa, yhteensä noin kuusi sivua. Näihin kuuluvat Ylikosken Uskonnolliseen ja katsomukselliseen sitouttamattomuuteen kouluissa (s. 27–28), Lauri Ojalan Lapset vapaalle koulujen uskonnollisen ohjelman ajaksi (s. 29), Pirkko Eerola-Pilven Koulu on uskonnollistunut – OPH:n ohjeet sekavia (s. 30) ja Pertti Perinivan Opetussuunnitelmat liian yksilökeskeisiä (s. 36).
Monet ongelmat johtuvat siitä, että keinolla jos toisella uskontoa koetetaan ympätä koulutyöhön vieläpä niin, että muu ohjelma joutuu uskonnolle alisteiseen asemaan. Kirjoituksia kannattaa niistä kiinnostuneiden lukea huolella ja varsinkin, jos omia lapsia on koulussa.
Kun Opetushallituksen mukaan uskonnollisen tilaisuuden vaihtoehdon voi järjestää muulloinkin kun uskonnollisen tilaisuuden aikana, tässä on seurakunnan taholta tuleva kaappausvaara. Nimittäin seurakunnan edustaja voi koettaa itse järjestää vaihtoehdoksi mahdollisimman samankaltaisen tilaisuuden, mutta ilman uskonnollista sisältöä. Näin vaihtoehtoisessa tilaisuudessa voitaisiin vain selittää itse uskonnollisen tilaisuuden ohjelmaa. Joulujumalanpalveluksen vaihtoehtotilaisuudessa voitaisiin käsitellä joulun uskonnollista merkitystä.
Myöskään vauvat eivät ole turvassa. Jutussa Vauvojen oikeuksien puolesta (s. 31) Pirkko Eerola-Pilvi vaatii luovuttavan vauvojen liittämisestä kirkkoon. Uskonnonvapauslain 3 §:n mukaan ”Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan ...”. Mutta vauvoilta on riistetty valinnan vapaus iän perusteella.
Isän pedofiilikaveri raiskasi Venlan
Uskonto on satuttanut syvältä Venla Parantajaa (s. 32). Jutussa Uskonnolla voi satuttaa syvälle hän kertoo olevansa allerginen uskonnolle ja on nyt ateisti.
Pako vapauteen
Yki Räikkälä on taas laatinut kirjaesittelyitä (s. 33–34). Ensimmäinen näistä koskee Rahaf Mohammedin teosta Kapinallinen – pako Saudi-Arabiasta vapauteen (Otava, 2022).
Tätä kirjaa ei kannata lukea unilukemiseksi myöhään illalla. Se kertoo islamilaisesta teokratiasta, joka on sairastuttanut koko kulttuurin. Ihmisoikeudet eivät kosketa naisia. Kivittäminen, amputointi ja ruoskiminen ovat rangaistuksia, jos miehet tulkitsevat wahhabistista järjestystä rikotun. Islamista luopuminen tai ateistiksi julistautuminen on itsemurha. Silti ateisteja on, mutta he pitävät asian omana tietonaan.
Liiton jäsenyhdistysten luettelossa on edelleen 20 yhdistystä.
Seuraava lehden numero luvataan kesäkuuksi.
Kimmo Sundström