Kuten kerroin uutisessani 14.7.2020 [HTML], valitin korkeimpaan hallinto-oikeuteen valtioneuvoston yleisistunnon päätöksestä 25.6.2020 esittää tasavallan presidentin vahvistettavaksi laki, jolla perusopetuslakiin lisättiin väliaikaisesti ajaksi 1.8.–31.12.2020 uusi 20 a § poikkeuksellisista opetusjärjestelyistä. Valitin, koska jäi epäselväksi, koskeeko 20 a § myös oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetusta, josta säädetään perusopetuslain 46 §:ssä. Valitukseni tavoite oli saada tukea yhdistyksemme vaatimukselle 46 §:n alun muiden kyseiseen opetukseen sovellettavien perusopetuslain säännösten luettelon täsmentämisestä.

Kuten uutisessani kerroin, epäilin, että kyseinen päätös ei ollut hallintoasia lainkaan, jollaisesta vain saisi valittaa KHO:lle, ja arvelin, että ehkä tulee välitön hylky. Hylky tulikin, ei heti, mutta aivan kohtuuajassa. Osoittautui myös, että minun olisi pitänytkin epäillä, oliko kyseisen päätöksen kohde hallintoasia, koska se olisi ollut ehtona päätöksen valituskelpoisuudelle. 

Nimittäin tänään saapui postitse KHO:n 15.12.2020 antama päätös [PDF] valitukseeni. Ratkaisu oli, että KHO ei tutki valitustani. Perusteluna oli juuri se, että valitukseni kohteena ollut päätös ei ollut hallintoasiaa koskeva ratkaisu eikä myöskään hallintoasian tutkimatta jättäminen. 

Huvilla oli hintansa, oikeudenkäyntimaksu 510 €. Mutta kuten tuossa uutisessani myös kerroin, jättämällä valituksestani tarpeettoman pois sain laadituksi kolmannen täydennyksen pyyntööni KHO:lle esittää (harkintansa mukaan) valtioneuvostolle 46 §:n luettelon täsmentämistä. 

Myönnän, että en osannut oikein kuvitella, kuinka KHO olisi sitten ratkaisullaan voinut toimia valitukseni vaatimuksen mukaisesti eli valtioneuvoston saamiseksi lakihankkeeseen 46 §:n luettelon päivittämiseksi eli siis KHO:lle osoittamani pyyntöni toteuttamiseksi sekä samalla 20 a §:n ja 46 §:n suhteen selventämiseksi. Eihän KHO olisi ainakaan voinut poistaa tasavallan presidentin vahvistamaa lakia! Ja sekin olisi saattanut olla liian myöhäistä, sillä laki lakkaa kohta muutenkin olemasta voimassa. Ajattelin, että KHO olisi jotenkin voinut yhtyä moitteisiini 46 §:n epäselvyydestä; se olisi riittänyt.

Täydennys 4.1.2021. Lauseellani "Huvilla oli hintansa, oikeudenkäyntimaksu 510 €." ei tarkoittanut kevytmielisyyttä ylimpien tuomioistuinten suhteen. Mutta avattuani KHO:lta tulleen (huonoenteisesti ohuen) kirjeen ja luettuani sivulta 1 ratkaisun sekä vesileimatulta sivulta 2 tuomareiden nimet jäin ihmettelemään sivun 2 paperin paksuutta. Silloin huomasin, että kyseessä olikin sivu 2/3, jolloin oli siis oltava myös sivu 3. Siellä sitten olikin yllättäen minua koskeva päätös oikeudenkäyntimaksusta. Koin tilanteen hyvin hupaisana! Jäin innolla odottamaan laskua, jota vain ei ole vieläkään kuulunut. 

Uutisessani mainitsemani pyyntöni KHO:lle tuskin johtaa mihinkään, sillä KHO voi aivan oikein arvioida, että niitä perusopetuslain säännöksiä, jotka kaiken järjen mukaan tulisi lisätä perusopetuslain 46 §:n sovellettavien säännösten luetteloon eli siten aktivoida käyttöön, joka tapauksessa tarvittaessa noudatetaan 46 §:ssä tarkoitetussa opetuksessa.

Jouni Luukkainen