Perusopetuslakiin lisättiin ajaksi 1.8.-31.12.2020 uusi 20 a § poikkeuksellisista opetusjärjestelyistä lailla 521/2020. Pykälä on ongelmallinen, sillä on epäselvää, koskeeko se todella myös oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetusta, josta säädetään perusopetuslain 46 §:ssä. Kuten kerroin uutisessani [HTML], laadin tämän tähden kahdeksannen täydennyksen lakiesitykseemme 46 §:n täsmentämisestä. 

Muokkasin tuosta täydennyksestä kolmannen täydennyksen [PDF] KHO:lle tekemääni pyyntöön, että se esittäisi valtioneuvostolle 46 §:n täsmentämistä (ks. uutiseni [HTML]), sekä valituksen [PDF] KHO:lle valtioneuvoston yleisistunnon 25.6. päätöksestä, jolla se esitti tasavallan presidentin vahvistettavaksi tuota ongelmallista lakia. 

Todellakin, valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 8 §:n mukaan. Mutta tuo pykälä säätää valitustiestä hallintoasioissa, enkä tiedä, onko valitukseni kohteena oleva päätös sellainen hallintoasia. Ehkä tulee välitön hylky. Voin ymmärtää, että esimerkiksi virkanimityksestä voi valittaa hävinnyt hakija, joka katsoo ansionsa esitetyn väärin. Mutta tiedän kuitenkin, että vuonna 1998 Suomen Kuntaliitto valitti menestyksellisesti oikeuskanslerille ehdotetun perusopetusasetuksen opetusryhmien muodostamisesta säätävän 2 §:n 2 momentin lainvastaisuudesta: oikeuskanslerin ratkaisun mukaan säännöksen antamiseen ei ollut perusopetuslaissa olevaa valtuutta (17.11.1998; dnro 1113/1/98).

Jouni Luukkainen