Sovin viime vuoden lopulla tapaamisesta tämän vuoden puolella opetusministeri Li Anderssonin erityisavustaja Mika Parkkarin kanssa. Ilmoitin syykseni haluni selostaa hänelle kirjettäni; ks. uutistani Kirjettäni opetusministerille tutkii hänen erityisavustajansa (10.10.2019) [HTML]. 

Kävinkin opetus- ja kulttuuriministeriössä Meritullinkatu 10:ssä tänään klo 13. Tapaamisemme kesti alle varatun ajan, hiukan yli puoli tuntia. Keskityin kirjeeni kohtiin 4 ja 5, koska niissä hänellä olisi ollut eniten luettavaa, mutta puhuin myös kirjeeni kohdista 1-3. Erityisesti korostin yhdistyksemme vastustavan elämänkatsomustiedon avaamista kirkkoon kuuluville siinä pelossa, että se johtaisi uskontotietoon. Ministerillä juuri tämä on lopullinen tavoite, kuten hänen ajatuksensa kulku näiden päivien yhteistä (uskonnollista) katsomusainetta koskevista uutisista ilmenee. 

Parkkari ymmärsi hyvin epämääräisyyden ehdossa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään aloittamisesta edellytyksenä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen keskinäiselle valinnaisuudelle, ja hän tuntui olevan kanssani täyden vapauden kannalla 18 vuotta täyttäneille. Toisaalta ministeri selvityttää mahdollisuuden tähän valinnaisuuteen yleisemmin, ja vaatimani korjaus saatetaankin yhdistää siihen. Joka tapauksessa olin onneksi kannellut vuodenvaihteessa oikeuskanslerille ongelmasta vielä uudestaan lukiolain vaihduttua; ks. Kantelut-sivun [HTML] kohta 30. Olin laatinut uuden kanteluni niin, että sitä lukiessa ei tarvitse perehtyä aikaisempiin kanteluihini ja että tekstiäkään ei ole ylettömän paljon. Siten ministeriössä olisi helpompi perehtyä perusteluihini. Toki, jos kanteluni otettaisiin kunnolla tutkittavaksi ja ministeriöltä pyydettäisiin lausunto, perehtyminen olisi taatumpaa. 

Tapaamisemme jälkeen lähetin taito- ja taideaineisiin sekä terveystietoon samasta syystä syntyneen (samaten juridisen) ongelman tähden Parkkarille viestin [PDF], jossa katsoin tämän seikan puoltavan lukiolain korjaukseksi aivan omaa ja ripeätä hallituksen esitystään. Lisäys 20.1.2020: Voi, voi ... Viestini kohdassa 3) olisi pitänyt olla
päinvastoin ”alle 18-vuotiaana aloittaneille”. Tiedotin tästä nyt Parkkarille. 

Selostin periaatteita, joilla olin laatinut yhdistyksemme lakiesityksen oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksesta säätävän perusopetuslain 46 §:n muuttamisesta pykälän yksikäsitteisen sovellettavuuden, yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden tähden. Hänen itsensä ei siis tarvitsisi lukea esityksen kaikkia 60 sivua, mutta hallituksen esityksen laatijalle lakiesityksemme olisi suureksi avuksi, jos siis ministeriö ryhtyisi yli kaksi vuotta sitten lupaamiinsa toimiin. Parkkari ei tietystikään voinut luvata mitään varmasti. Tekeillä oleva hanke oppivelvollisuusiän nostamiseksi 18 vuoteen saattaa sotkea asiaa. Lisäksi on hyvin suuri vaara, että tässä erityisessä opetuksessa toteutetaankin erikseen uskontotieto, joka silloin tuhoaa uskonnonvapauden. Ks. uutiseni Uskontotietovaara aikuisten perusopetuksessa (31.3.2012) [HTML]. Maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita käytettäisiin tällöin välineenä uskontotiedon ujuttamiseksi yleisemmin Suomen koulujärjestelmään. Sitä olen aina pelännyt.

Käytin aikaa uskonnonvapauslain 18 vuoden ikärajan alentamiseksi, perustelluimmin 12 vuoden ikärajaksi. Tämä kysymys, tai ainakin 15 vuoden ikäraja, on ollut esillä 100 vuotta, mutta ei kuitenkaan koskaan laajojen joukkojen jatkuvasti esittämänä. Miten tulisi kuulluksi?

Jouni Luukkainen