Opetus- ja kulttuuriministeriön (virkamies)työryhmä (HARE:ssa OKM069:00/2011) julkaisi 24.2.2012 muistion "Tulevaisuuden perusopetus -- valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako" (OKM 2012:6), josta järjestettiin lausuntokierros. Muistio perustui aiemman OKM:n työryhmän 1.6.2010 julkaisemaan muistioon "Perusopetus 2020 -- yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako" (OKM 2010:1) ja siitä annettuihin lausuntoihin.

Yhdistyksemme on seurannut tiiviisti tuntijakovalmistelua ja antanut asiassa oma-aloitteisesti monta lausuntoa tai muuta kannanottoa, kuten laatimissani uutisissa (tämä on kymmenes) on selostettu 24.1.2010 alkaen (ks. uutisteni luettelo).

Pykälä 7 "Muille kuin oppivelvollisille annettavan perusopetuksen tuntijako" valtioneuvoston asetusehdotuksessa sisältää edelleen perusopetuslain mukaisesti pakollisena aineena uskonnon tai elämänkatsomustiedon, joiden kesken valinta on vapaa 18 vuotta täyttäneelle oppilaalle.

Mutta pykäläehdotuksen yksityiskohtaiset perustelut sivulla 42 päättyvät seuraavasti: "Tarkoituksena on, että muille kuin oppivelvollisille annettavan perusopetuksen kokonaisuutta tarkasteltaisiin myöhemmin erikseen, koska on ilmennyt työryhmän toimeksiantoa laajempia kehittämishaasteita, joiden ratkaiseminen edellyttää erillistä valmistelua."

Opetushallituksen lausunto 16.3.2012 sisältää luvussa "Muiden kuin oppivelvollisuuttaan suorittavien opetuksen tavoitteiden ja tuntijaon tarkastelua" erityisesti seuraavaa:

Opetushallituksen tekemien selvitysten mukaan noin 70 % aikuisten perusopetuksessa olevista opiskelijoista on maahanmuuttajia ja suurin osa heistä on katsomukseltaan muslimeja. Ryhmä eroaa siis oppivelvollisuusikäisistä perusopetuksen oppilaista ikänsä lisäksi myös kieli-, kulttuuri- ja katsomustaustansa perusteella.

Työryhmä ehdottaa aikuisten perusopetuksen tuntijaon valmistelun siirtämistä myöhempään ajankohtaan, koska "on ilmennyt työryhmän toimeksiantoa laajempia kehittämishaasteita, joiden ratkaiseminen edellyttää erillistä valmistelua". Opetushallitus pitää ehdotusta hyvänä ja toivoo, että koulutettavaryhmän erityispiirteet voitaisiin ottaa tuntijaossa nykyistä paremmin huomioon. Opetushallituksen näkemyksen mukaan aikuisille annettavan perusopetuksen tuntijakoa valmisteltaessa tulisi erityisesti

• ottaa huomioon opiskelijajoukon kieli-, kulttuuri- ja katsomustaustojen moninaisuus ja laatia ehdotus opiskelijoiden kannalta realistisesta kieliohjelmasta ja suvaitsevaisuutta vahvistavasta, kaikille yhteisestä katsomusopetuksesta [lihavointi JL:n]
  

Opetushallituksen lausunnon loppuluku "Lausunnon keskeinen sisältö" tiivistää aiheen seuraavasti:

Opetushallitus pitää hyvänä ratkaisuna, että aikuisten perusopetuksen tuntijakoratkaisu valmistellaan erikseen ja esittää keskeisiksi katsomiaan näkökulmia valmistelun tueksi.

Opetushallituksen kannalla yhteisestä katsomusopetuksesta on taustana Opetushallituksen silloisen pääjohtajan Timo Lankisen puheenjohtajuudella toimineen edellisen tuntijakotyöryhmän (HARE:ssa OPM019:00/2009) ehdotus etiikasta aikuisten perusopetuksen yhteisenä oppiaineena.

Tuosta etiikkaehdotuksesta yhdistyksemme lausunto 3.9.2010 sanoi luvussa "Aikuisten perusopetus" seuraavaa:

Työryhmä ehdottaa, että aikuisten perusopetuksessa kaikille oppilaille opetetaan yhteisenä katsomuksellisena oppiaineena etiikkaa. Mutta jos työryhmä torjuu nykyisistä opiskelijoista suurimman osan opiskeleman elämänkatsomustiedon väärällä tavalla katsomuksellisena, vaikka opiskelijat ovat sen valinneet juuri sen tunnustuksettomuuden tähden uskonnon opetuksen sijasta, niin työryhmä tarkoittanee pakottaa oppilaat etiikkaan, joka olisi uskonnollista ja jossa uskonnot instituutioina puhuisivat puolestaan. Miksi tämä muutos tehtäisiin vastoin oppilaiden enemmistön vapaaehtoisesti tekemää valintaa?

Mahdollisen yhteisesti opetettavan etiikan on oltava tunnustuksetonta. Silloin se ei olisi katsomuksellista. Toki etiikka on vain osa elämänkatsomustietoa, jossa voidaan ajatella olevan myös katsomuksellisia osia, ja sikäli tunnustuksettoman etiikan opetus merkitsisi vain elämänkatsomustiedon opetuksen fokusointia.

Työryhmä katsoo, että etenkin tässä koulutettavien ryhmässä tarvitaan katsomusrajat ylittävää, eri katsomusten välistä dialogia edistävää ja suvaitsevaisuutta vahvistavaa katsomusopetusta kaikille yhteisen etiikan muodossa. Mutta opetus, jossa uskonnot olisivat keskiössä oppilaiden itsensä sijasta toisin kuin olisi tunnustuksettomassa etiikassa, ei voi vahvistaa suvaitsevaisuutta ainakaan uskontoja kohtaan, jos sitä olisi tarkoitus tavoitella, eikä herättää kunnioitusta suomalaista koulujärjestelmää ja yhteiskuntaa kohtaan, vaan opetus loukkaisi ainakin uskonnottomien oppilaiden uskonnonvapautta ja siis ihmisoikeuksia. Oppilaissa saattaa olla niitä, jotka ovat paenneet kotimaastaan juuri uskonnollisten tahojen vainon tähden. Oppilaiden oma kulttuuri saattaa olla aivan muuta kuin uskontoon liittyvää tai uskontopainotteista.

Vastustamme yhteistä etiikan opetusta työryhmän esittämien näkemysten tähden. Jos etiikkaa opetetaan pakollisena oppiaineena, on opetettava toisaalta tunnustuksetonta etiikkaa ja toisaalta mahdollisesti erikseen uskontoista etiikkaa, joista jälkimmäisen ei tarvitse olla joka uskonnolle erikseen.

Valinnaisena aineena mahdollisesti järjestettävä elämänkatsomustieto sisältäisi siis muutakin kuin tunnustuksetonta etiikkaa.

Tuolloisen lausuntomme luku "Lausunnon keskeinen sisältö" (nämä koottiin eri lausunnoista yhteen) tiivisti tämän seuraavasti:

Vastustamme aikuisten perusopetuksessa ehdotettua yhteistä etiikan opetusta, koska työryhmän tekstissä se näyttää uskontoiselta. Jos etiikkaa opetetaan pakollisena oppiaineena, on opetettava toisaalta tunnustuksetonta etiikkaa ja toisaalta mahdollisesti erikseen uskontoista etiikkaa, joista jälkimmäisen ei tarvitse olla joka uskonnolle erikseen. Suurin osa oppilaista on jo nyt valinnut tunnustuksettoman elämänkatsomustiedon opetuksen uskonnonopetuksen sijasta; tämä vakuuttava äänestystulos tulee ottaa ohjeeksi.

Sittemminhän opetusministeri Henna Virkkunen luopui etiikasta uutena oppiaineena. Sen jälkeen hän ehdotteli kirkollisten ja uskonnonopettajatahojen esiintuomaa yhteistä ''maailmanuskontojen'' opetusta jopa pelkkänä opetussuunnitelma-asiana. Siitäkin yhdistyksemme kertoi vastustavan kantansa.

Uskontoinen etiikka, maailmanuskonnot, uskontotieto -- kaikki ne olisivat uskonnottomien oppilaiden ja opiskelijoiden ihmisoikeuksien vastaisia, ja niitä ehdotellaan juuri elämänkatsomustiedon tuhoksi.

Uusimmassa lausunnossamme 14.3.2012 kerroin, että lausunnossamme 3.9.2010 vastustimme ehdotettua etiikka-oppiainetta todellisena uhkana ateistien ihmisoikeuksille ja että uudessa ehdotuksessa ei ole etiikka-oppiaineen tapaista erityistä uutta uhkaa ateistien ihmisoikeuksille. Lausunnon keskeinen sisältö -luvussa toistin, että uskonnon/elämänkatsomustiedon vuosiviikkotuntimäärää olisi aiemman ehdotuksen mukaisesti vähennettävä nykyisestä mutta ilman, että tilalle tulisi mitään muuta näiden tapaista opetusta, varsinkaan kaikille yhteistä ja pakollista. Lihavoinnin lisäsin nyt. Jos olisin arvannut, että aikuisten perusopetusta ja sen elämänkatsomustietoa yhä edelleen uhkaisi yhteisen katsomusopetuksen vaara, olisin kyllä sanonut siitä lausunnossamme painokkaamminkin!

Mutta nyt on tarkoin seurattava aikuisten perusopetuksen tuntijaon erillistä valmistelua, koska se alkaakaan, ja pyrittävä vaikuttamaan siihen. Mahdollinen yhteinen katsomusaine vaatisi perusopetuslain muutoksen. Erityisenä ongelmana olisi, jos hallituksen lakimuutosesityksessä mainittaisiin vain uuden oppiaineen nimi luonnehtimatta lainkaan sen sisältöä, jolloin sisällöstä pääsisi vapaasti määräämään Opetushallitus opetussuunnitelman perusteissa. Kävisi niin, että etiikka olisi sekulaaria eli tunnustuksetonta vain, jos niin todettaisiin hallituksen esityksen perusteluissa.

On huomattava, että aikuisia perusopetuksessa on vain vähän, nykyisin noin 900, ja he ovat lisäksi muutoinkin heikkoja puolustamaan oikeuksiaan. Muiden on heitä puolustettava. Lisäongelma tällöin on, että heitä voisi olla vaikea tavoittaa yhteiseksi rintamaksi.

Heitä on puolustettava lisäksi siksi, että heidät jyräämällä Opetushallitus saisi uskontotiedon tai vastaavan, kuten uskontoisen etiikan, ujutettua koulujärjestelmään (Helsingin eurooppalaisen koulun lisäksi) sen tilanteen varalle, että uskonnonopetuksen asema heikkenisi lasten ja nuorten peruskoulussa ja lukiossa niin paljon, että sitä uhkaisi lakkautus, jolloin se vain naamioitaisiinkin uskontotiedoksi ja pakotettaisiin kaikille.

Jouni Luukkainen