Maaliskuussa 2019 oli 96-vuotiaana helmikuussa 2019 Tampereella kuolleen kirkkoon kuuluneen äitini siunaus- ja muistotilaisuudet. 

Osallistuin muistotilaisuuteen mutta en siunaustilaisuuteen. Osallistuin myös kesäkuussa 2019 äitini tuhkauurnan laskuun Tottijärven ev.-lut. hautausmaalla. 

Toimin siis kuten vuonna 2014 isäni siunaus-, muisto- ja uurnanlaskutilaisuuksien suhteen; ks. artikkeliani Sivuutin isäni siunaustilaisuuden (14.4.2015) [HTML]. 

Päätin vuonna 2002 uuden uskonnonvapauslain kehnouden tähden, että en vastaisuudessa osallistu kirkollisiin tilaisuuksiin, en myöskään enkä eritoten niihin, jotka olisivat vanhempieni hautajaisten osana. Päätökseni minun olisi tullut tehdä jo 15-vuotiaana vanhempieni kieltäydyttyä antamasta tarvittavaa suostumustaan kirkosta eroamiseeni. Olin kuitenkin jo 11-12-vuotiaasta tuntenut vastenmielisyyttä kirkon jäsenyyttäni ja uskonnonopetusta kohtaan. Syitä päätökselleni oli tietysti kertynyt muitakin, ja sen tueksi jatkuvasti kertyy. 

Äitini oli siitä harvinainen ihminen, että kirkon jäsenyydestään huolimatta hän oli katsonut tarpeelliseksi ilmaista erikseenkin ”haluavansa papin haudalleen”. Tosin se tapahtui silloin, kun päätöksestäni hänelle tuoreeltaan kerroin. Yleensähän kai kirkkoon kuuluvat ovat luottaneet saavansa kirkollisen hautauksen sitä erikseen pyytämättä – ja puolestani saavatkin luottaa. Jos äitini hautajaiset olisivat jäänyt minun vastattavikseni, olisin antanut hautaustoimistolle tehtävän järjestää seurakunnan kanssa siunaustilaisuuden; itse en olisi ollut seurakuntaan yhteydessä. 

Todellinen ongelma on siinä, että kirkkoon kuulumaton ihminen haudataan kirkollisesti ilman, että hän on antanut siihen (kirjallista ja siten todistusvoimaista) lupaa toivomuksena tai suostumuksena. Ks. artikkeliani Kirkkojärjestystä on korjattava [HTML] (Vapaa Ajattelija 2-3/2004). Vastaavasti kirkkoon kuuluvan vainajan hautaisin kirkottomasti vain, jos hän olisi jättänyt siitä kirjallisen pyynnön. 

Kirkkoon kuulumattoman vainajan kirkotonta vakaumusta kunnioittavaksi hautaamiseksi riittää pelkkä tuhkauurnan laskeminen maan sisään (muualla kuin seurakunnan hautausmaalla) tai tuhkan sirottelu maahan tai veteen. Tilaisuus olisi sellaisenaan arvokas, ja se sekä mahdollinen muistotilaisuus sen ohella olisi kenen tahansa helppo järjestää.

Jouni Luukkainen