Vapaa-ajattelijain liiton alamäkeä on tarkkailtu vuosikausia. Välillä on jouduttu miettimään ollaanko jo pohjalla vai ei. Tammikuun lopussa 2019 epäselvyys hälveni. Liitto menetti kerralla koko vuonna 2018 jäljellä olleen valtion yleisavustuksensa, 20.000 euroa (ks. tarkemmin Vapaa-ajattelijain liitto menetti valtion yleisavustuksensa (30.1.2019)).

Saadaan mennä kauas historiaan eli vuoteen 1977, että löydetään yhtä huono tulos. 

Vähin erin alaspäin 

Liiton toiminta heikkeni puheenjohtaja Jussi K. Niemelän eron (15.11.2010) jälkeen vähin erin. Yleisavustuksen suuruus seuraa viipeellä toiminnallista tulosta. Vuonna 2012 valtion yleisavustusta leikattiin ensimmäisen kerran 2.000 eurolla (8,0 %). Tämä ei muuttanut liiton toimintalinjaa. Vuonna 2015 tuli toinen leikkaus, 1.000 euroa (4,3 %). Taas liitolla oli kolme vuotta aikaa korjata toimintaansa. Mitään ei tapahtunut. Kolmas leikkaus tehtiin vuonna 2018. Yleisavustus väheni 2.000 euroa (9,1 %). Jäljelle jäi 20.000 euroa. 

Vaikka pienempiäkin yleisavustuksia kuin 20.000 euroa on järjestöille jaettu opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) toimesta, kolmannen leikkauksen olisi pitänyt herättää liitto. Usein liitolta menee seitsemän vuotta toteuttaa jokin yksi ainoa, yksinkertainenkin päätös (mm. Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab:n alasajo). Nyt korjauksille annettiin aikaa samaten seitsemän vuotta. Viesti torjuttiin. Jäsenyhdistysten määrän lasku, henkilöjäsenten määrän lasku, kaikkien työntekijöiden irtisanominen, entisen toimiston autioittaminen, palvelujen lopettaminen, useiden kymmenien tuhansien eurojen alijäämätehtailu, useat valtion yleisavustuksen ja Vapaa Ajattelijan saaman kulttuurilehtitukiavustuksen leikkaukset, reaaliomaisuuden myynti, mainekato, olemassa olevan omaisuuden hoidon laiminlyönti jne. eivät vaikuttaneet liiton ja liittohallituksen (LH) toimintalinjaan. 

Opposition esitykset tai ehdokkaat eivät saa kannatusta 

Liiton valtaryhmän vastaisen opposition esittämä arvostelu ja opposition tarjoamat ehdokkaat liittokokouksissa liiton toiminnan parantamiseksi eivät kiinnostaneet liiton valtaryhmää. LH painoi kaasua jyrkänteen reunalla ja kiihdytti järjestösotaa oppositiota vastaan. Demokratiaan kuuluu oppositio, mutta liitossa ei haluta hyväksyä sellaisen olemassaoloa. 

Autoritaariset järjestelmät ovat melkein aina konservatiivisia, säilyttäviä. Niiden kiinnostus kohdistuu oman vallan ja etuoikeuksien säilyttämiseen, uudistukset jäävät tekemättä ja uudet ihmiset sekä ideat torjutaan. Karkkilan Vapaa-ajattelijat ry:n 50-vuotisjuhlissa Kansantalolla, syyskuussa 1997 Timo I. Vasama – liiton puheenjohtajana 15.6.1969-10.6.1990 – sanoi näin: vapaa-ajattelun päävastustaja on autoritaarinen eli johtajavaltainen ajattelu (Snellman – Holli (toim.) 2018, 70). Tällä karilla liitto nyt on. 

Aivan kuin muista maailmoista liitto haki toimintansa jatkamiseen valtion yleisavustusta vuodelle 2019 27.000 euroa! Sitten kaikki romahti: avustusta ei myönnetty lainkaan. 

OKM ei voi kieltää mitään järjestöä tekemästä vääriä päätöksiä. Mutta se voi pestä asiassa kätensä ja kieltäytyä rahoittamasta sellaista toimintaa veronmaksajien varoin. 

Vapaa-ajattelijat etsivät lohdutusta ja syntipukkia 

Liitossa oltiin pöllämystyneitä. Jori Mäntysalo vertasi liiton yleisavustuksen menetystä muiden OKM:ltä avustusta saaneiden järjestöjen tukileikkauksiin. 

Tämä on turhaa. OKM myöntää avustuksia toiminnan laadun ja vaikuttavuuden mukaan. Avustukset ovat täysin harkinnanvaraisia ja toiminnan arviointiin joudutaan oikeasti käyttämään aikaa. Jos toiminta muuttuu avustuskelvottomaksi, on mahdollista, että avustus evätään. Näin kävi liitolle, riski toteutui. 

Pihlajanmarjat ovat happamia 

Pihlajanmarjat ovat happamia. Mäntysalokin kommentoi avustuksen epäämistä: ”En nyt osaa olla ainakaan pahoillani.” 

Mäntysalo puhui vuosia siitä, että liitto voisi jättää kokonaan hakematta valtion yleisavustusta ja osoittaa sillä tavalla haluaan omavastuisuuteen. Tähän hän olisi halutessaan voinut vaikuttaa, jos olisi ponnistellut sen puolesta. Näin ei tapahtunut. Siksi kutsuin puhetta ennen yleisavustuksen epäämistä vain löysäksi vajariläpäksi. Nyt Mäntysalon idealta katosi pohja, kun valtio vastoin hakemusta epäsi koko avun. 

Antaa mennä, kun on alamäki 

Toiseksi Mäntysalo on huomauttanut, että liiton tase on vahva. Tämä on tapa kertoa, että valtionavun epäämisestä syntynyt rahoitusaukko katetaan myymällä liiton omaisuutta, jonka Mäntysaloa varhaisemmat toimijat liitossa hankkivat ja jota nämä viisaasti hoitivat vaurastuttaen liittoa. Mäntysalo itse on muutenkin ollut mukana liiton köyhdyttäjien ringissä. Tällaisen ringin keräsi ympärilleen esimerkiksi Petri Karisma (puheenjohtajana 10.7.2011-27.10.2016), hänkin tamperelainen. Karisman puheenjohtajakausi päättyi vapaaehtoiseen eroon. Liitto salasi sen syyt. 

Olen vilpittömällä mielellä opastanut liittoa leikkaamaan ylisuuria hallintokuluja, mutta näin ei ole haluttu toimia. OKM:n antama isku oli sen verran kova, että vuonna 2019 tappion ulostaminen alkaa uudelleen. Vuonna 2017 (431,45 euroa) ja vuonna 2018 (ennakkotietojen mukaan muutamia tuhansia euroja) voitiin sentään näyttää pieniä ylijäämiä. 

Karisman hallinnon tavoin nykypuheenjohtaja Kaj Torrkullan hallinto köyhdyttää liittoa. Torrkulla, hänkin tamperelainen, on tosin nukkepuheenjohtaja. Helsinkiläisten töpeksiessä urakalla sekä oman yhdistyksensä että liiton asiat, liiton puheenjohtajan paikka ja vaikutusvalta muutoinkin siirtyi Tampereelle vuoden 2011 liittokokouksessa. Näytti paremmalta. Mutta Karisman ensimmäisen kauden (2011-2014) päätyttyä, toiveet alkoivat hiipua. Jos Helsingissä oltiin painuttu suohon, oli vetelää Tampereellakin. 

Tärkein vaikuttaja liitossa on Helsingin seudun vapaa-ajattelijoihin kuuluva pääsihteeri Esa Ylikoski. Torrkulla on jäänyt varjoon. Muiden mahdollisten vaikuttajien vaikutuksesta on vaikea sanoa mitään. He eivät lausu julkisuuteen mitään eikä heidän mahdollinen vaikutuksensa näy. Olen ihmetellyt, miksi liiton taloudenhoitaja ei sano mitään hetkenä, jona avustuksia leikataan 20.000 eurolla ja liitto joutuu uusimaan talousarvionsa. Haluaisin kuulla hänen näkemyksensä. 

Kaikki tämä on nähty selvästi jo usean vuoden ajan. Mutta liiton oppositio ei ole saanut ehdokkaitaan sen enempää LH:een kuin liittovaltuustoon (LV). Sen vaikutusmahdollisuudet ovat pienet. Viime liittokokouksessa eräs opposition ehdokas sai enimmillään vain kuusi ääntä, kun äänivaltaisia kokousedustajia oli 33. Jäsenyhdistysten edustajat valitsivat liittokokouksessa alamäen. Oppositio on tehnyt sen, minkä on voinut. 

Hallitus ei korvaa vahinkoa eikä eroa 

Kun LH aiheutti 20.000 euron vahingon, ensimmäinen ajatus on, että se myös korvaa vahingon. Korvattavaa tulisi 2.222,22 euroa/LH:n jäsen vuonna 2019. Tietysti sama korvaus vuonna 2020, ellei valtion yleisavustus palaa 20.000 euroon. 

Toinen ajatus on, että LH:n jäsenet ilmoittavat eroavansa ja LH kutsuu koolle ylimääräisen liittokokouksen, joka valitsee paremmat luottamushenkilöt sekä LH:een että LV:oon. 

Kolmas ajatus on, että LH kutsuu koolle LV:n kokouksen ja esittää tälle ylimääräisen liittokokouksen koolle kutsumista toiminnan palauttamiseksi oikeille raiteille. 

Neljäs ajatus on, että vähintään seitsemän liiton jäsenyhdistystä esittää LH:lle vaatimuksen kutsua koolle ylimääräinen liittokokous, jossa valitaan uudet LH ja LV. 

Valtionavustuksen epääminen romutti liiton vuoden 2019 talousarvion. Talousarvion loppusumma oli 150.300 euroa, jossa valtion yleinen toiminta-avustus oli 27.000 euroa ja kulttuurilehtituki 5.000 euroa. Kulttuurilehtitukea saatiin vain 2.000 euroa. Näin valtionavustusten osalta todellisuus eroaa talousarviosta -30.000 eurolla (20,0 %). 

Esa Ylikoski etsii lohdutusta 

Pääsihteeri Esa Ylikoski etsii lohdutusta siitä, että vahinkoa lieventävät vuosien 2017 ja 2018 ylijäämät. Ne jäivät kuitenkin mitättömiksi verrattuna vuosien 2013-2017 kumulatiiviseen tappioon, joka on 79.406,99 euroa. Tällainen lohdun etsintä on todellisuuspakoa. 

Syödään kaikki 

Jori Mäntysalo kysyy, miten pitkään liittoa tarvitaan. Hänestä jatkossa voitaisiin käyttää vuosittain vahinkojen kattamiseen yksi prosentti liiton varallisuudesta. Tällöin liiton varallisuus olisi syöty sadassa vuodessa, jos lisää omaisuutta ei saada hankituksi. 

Tämä ajatus on jälleen sen suuntainen, ettei vastuuta kanneta vaan vahingot pannaan jonkun muun kuin niiden aiheuttajien maksettaviksi. Vaikka valtiokirkot kaatuisivat alle sadassa vuodessa, Suomeen jää vielä vahva jäännös kristinuskoa. Liittoa tarvitaan valtiokirkkojen luhistumisen jälkeenkin. Sitä paitsi yksi prosentti liiton taseesta on vuoden 2017 lopussa vain 6.725,11 euroa. Sillä ei kateta edes vuonna 2019 aiheutettua 20.000 euron vahinkoa. Jos vahinkoa tulee vuosittain 20.000 euroa, liiton varallisuus riittää sen kattamiseen vain 33,63 vuodeksi. 

Taseen markkina-arvo on tosin kirja-arvoa suurempi, muttei tämä paljon lohduta. Liiton varallisuuden hävittäminen on hyväksytty osaamisen puutteessa. Tämä on ollut vallitseva kanta jo 15 vuotta. 

Politiikassakin on kuultu lause ”tulos tai ulos” liike-elämästä puhumattakaan. LH ei halua noudattaa tätä periaatetta. Liiton ongelmat on tehty ratkaistaviksi. ”Lisää kaljaa” ei ole mikään ratkaisu. 

”Yllättävä päätös” 

Esa Ylikosken mielestä yleisavustuksen epääminen oli yllättävä päätös. 

Päätös ei ollut viime vuosien toiminnan valossa yllättävä vaan odotettu. OKM:n 6.6.2018 liitolle lähettämän kirjeen (ks. tarkemmin Vapaa-ajattelijain liiton valtionavustusta leikattaneen taas vuonna 2019 (26.8.2018)) jälkeen tuen rankka leikkaus oli jokseenkin selvää. Liitto ei ottanut tätäkään kirjettä millään lailla huomioon hyväksyttäessä vuoden 2019 talousarviota, avustushakemusta laadittaessa tai muutoinkaan. Tällainen ei ole viisasta. LH:n tulisi laatia uusi, vuoden 2019 budjettiesitys LV:n hyväksyttäväksi sen kevätkokouksessa 18.5.2019. 

LH onkin nyt toiminut tähän suuntaan, vaikka se puhuu vain talousarvion ”täsmentämisestä”. Toimi on oikeansuuntainen, sillä talousarvion hyväksyminen kuuluu LV:n toimivaltaan. Tapahtunut 30.000 euron menetys verrattuna toiveisiin on niin suuri, että LV:n pitää saada linjata loppuvuoden rahankäyttöä terveempään suuntaan. 

Toiveita 

Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistyksissä ollaan kitsaita antamaan lahjoituksia omalle yhdistykselle liitosta puhumattakaan. Useana vuonna liiton saamat lahjoitukset ovat olleet nolla euroa, joskus hieman enemmän. 

Ylikoski on nyt toivonut lahjoituksia liitolle jäseniltä jäsenmaksun lisäksi. Hän kuitenkin tuntee lahjoitushistorian yhtä hyvin kuin muutkin. Sen takia tällainen toivomus on enemmän rukous, sillä ei ole perusteita täyttyä. Miksi kukaan jäsen tahtoisi rahoittaa LH:n toimintaa, joka vahingoittaa vapaa-ajattelua, vapaa-ajattelijoita ja Vapaa-ajattelijain liittoa? 

Vielä Ylikoski toivoo lahjoitusten lisäksi testamentteja liitolle ja vielä lisäksi tukea ”rajattuihin, kohdennettaviin toimintoihin”. 

Ylikoski ei halua ymmärtää, miksi testamenttien tulo liitolle loppui kauan sitten. Liitto rikkoi karkeasti testamenttien tarkoitemääräyksiä eli toimi toisin kuin testamenttaaja oli tahtonut. Tämän jälkeen kukaan ei halua antaa tukea edes rajattuihin, kohdennettaviin toimintoihin, jos tarkoitetaan, että lahjoittaja saisi määrätä tai vaikuttaa siihen, mihin varat kohdennetaan. Kun liitto kerran tahtoi menettää maineensa, se joutuu kärsimään myös vakavat taloudelliset seuraukset. 

”Valtio on epäreilu” 

Ylikosken mielestä valtion toiminta oli epäreilua. 

Tämäkin osoittaa, ettei hän myönnä liiton toimintalinjan ja -tapojen olleen vääriä. Lisäksi se kertoo vastuunpakoilusta. 

Toveriin nojaaminen 

Jori Mäntysalo on sitä mieltä, että valtionavustus liitolle olisi voinut palata eduskunnan ”joulurahojen” muodossa. 

Toiseksi hän on sitä mieltä, että yleisavustuksen epäämisen ”tärkein kriteeri” taisi olla istuva ministeri, Sampo Terho. 

Näin ei ole. Päätös liiton valtionavun epäämisestä tehtiin harkiten jo ennen OKM:n 6.6.2018 lähettämää kirjettä. Syntipukin etsintä poliitikkojen suunnasta on hyödytöntä. Sekin kertoo, ettei leikkauksen syytä tunneta eikä tunnusteta. 

Myös Ylikoski on viittaillut asian tiimoilta ministeri Sampo Terhoon. 

Ministeri Sampo Terho ei ole Vapaa-ajattelijain liiton jäsen eikä voi sitä kautta parantaa liiton toimintaa. Eduskuntavaalien alla, joissa Terho on ehdokkaana, syyllistetään häntä LH:n omista möhläyksistä. Tämä vasta on epäreilua. 

Ylikosken mielestä Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnottomien ”ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestö”. 

Ei vapaa-ajattelun uhreja tuottava ja syntipukkeja ympäriinsä etsivä järjestö voi olla mikään ihmisoikeusjärjestö. 

Tukia liitolle vuodelle 2020 voidaan Ylikosken mielestä saada poliittisin toimin, vetoamalla vaalien jälkeiseen uuteen hallitukseen. 

Jälleen halutaan nojata toveriin. Tukea tulisi saada ansiokkaan toiminnan perusteella, ei poliitikkojen suosiosta. Yleisavustuksen saaminen vuodelle 2020 ei juuri nyt näytä todennäköiseltä. Kun on pudottu pois avustettavien järjestöjen joukosta, sinne uudelleen pääseminen on vaikeampaa kuin olisi ollut pieneksi kutistuneen avustuksen määrän nostaminen. Mutta tämä oli liiton valinta. 

Kuka maksaa? 

Mäntysalon mielestä liittomaksun nosto olisi luultavasti harmillinen monelle jäsenyhdistykselle. Hän on oikeassa. Mutta LH ei päätä liittomaksusta. Ajatteleeko Mäntysalo, että liittovaltuutetut ovat valmiit tekemään korotuspäätöksen eli maksattamaan vahingon jäsenyhdistyksillä ja sitä kautta henkilöjäsenillä? 

Jos käytetään vuoden 2017 lopun jäsenmäärää (1.364) jakajana, vahingon kattamiseksi liittomaksun määrä pitäisi nostaa 12,00 eurosta 26,66 euroon. Koska jäsenmäärä jatkaa laskuaan ja jäsenmaksun korottaminen todennäköisesti alentaisi maksuhalukkuutta, liittomaksun korotustarve on vielä suurempi kuin 14,66 euroa. 

Korotus voisi olla pysyvä. Tällöin jäsenyhdistykset joutuisivat korottamaan jäsenmaksujaan tavanomaiselta, vaatimattomalta 20-25 euron tasolta ainakin 35-40 euron tasolle vuodessa. Olen kysynyt muutamilta yhdistyksiltä, olisivatko ne valmiit tähän. Tähän mennessä valmiutta ei ole löytynyt. 

40 euron vuosijäsenmaksukin on minusta aika vaatimaton. Nostavaraa on, mutta samalla pitää haluta luopua kaikkein kitsaimmista jäsenistä. Aikanaan Suomen Humanistiliitto ry (SHL) ei ollut valmis korottamaan jäsenmaksujaan, kun se vuonna 2013 menetti oman töpeksinnän takia koko valtionapunsa (2012: 10.800 euroa). Seuraukset tiedetään. Varsinkin Jussi K. Niemelän aikainen, varsin tasokaskin Humanisti-lehti käytännössä menetettiin ja järjestö luhistui. SHL muuttui liittomuotoisesta järjestöstä tavalliseksi yhdistykseksi. SHL:a oli hävittämässä mm. Eino Huotari, joka ”kukkoslovakkien” rintamassa hävitti Vapaa-ajattelijain liitonkin. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pitäisi myöntää jonkinlainen mitali sekä Juha Kukkoselle että Eino Huotarille siitä uskonnottomien yhdistys- ja liiketoiminnan hävittämisestä, mitä nämä saivat aikaan. 

Kimmo Sundström myöntää, että Esa Ylikosken hokemaa luottamusta hänen ja LH:n toimintaa kohtaan todella on olemassa, jos LV suostuu maksattamaan vahingon jäsenyhdistysten jäsenillä eli korottaa tämän vuoden liittomaksun määrän (ylimääräinen liittomaksu) tai vuoden 2020 liittomaksun määrän vähintään 26,66 euroon. Kaikenlaisen höpötyksen rinnalla se olisi selvä näyttö luottamuksesta liiton johtoa kohtaan. 

Tässä jutussa liiton muiden vaikuttajien kuin Esa Ylikosken ja Jori Mäntysalon puheenvuoroja ei ole kommentoitu. Sellaisia ei ole havaittu. LH:n varsinaisia jäseniä ovat Torrkullan ja Ylikosken lisäksi varapuheenjohtaja Antti Värri, Marko Lakkala, Mikko Muilu, Binar Mustafa, Terttu Rautiainen, Yki Räikkälä ja Reetta Tuomainen. Myös LV:ssa on monta kokenutta vapaa-ajattelijaa. Kyllä heilläkin pitää omia ajatuksia olla. Painostava hiljaisuus panee jäsenet ja muutkin ajattelemaan, että jotakin on pahasti vialla.

Kimmo Sundström

JK. Vapaa-ajattelijain liiton taloudenhoitajana on Reetta Irene Tuomainen (kotipaikka Kouvola). Hänen äitinsä Heljä Pekkalin toimi liiton taloudenhoitajana aikaisemmin, sen jälkeen, kun toiminnanjohtaja ja taloudenhoitaja Paula Vasama-Everest-Phillips oli saanut potkut 12.5.2009. 

Taloudenhoitajasta ei ole julkisuudessa kuulunut mitään kuten ei oikeastaan muistakaan hallituksen jäsenistä paitsi pääsihteeri Esa Ylikoskesta. Jopa puheenjohtaja Kaj Torrkulla on pimennossa. Mahdollisesti näitä on käsketty pitää matalaa profiilia. Liittohallitus voi jakaa myös rangaistuksia omille jäsenilleen epäonnistuneesta toiminnastaan, mutta näistäkään ei ole kuultu.

Lähteitä

Snellman, Jorma ja Holli, Marja (toim.) (2018)  Karkkilan Vapaa-ajattelijat ry 1946-2016.  Karkkilan Vapaa-ajattelijat ry, Karkkila.