Tiistaina 13.10.1931 Espanjan toisen tasavallan (14.4.1931-1.4.1939) sotaministeri D. Manuel Azaña (10.1.1880 Alcalá de Henares-3.11.1940 Montauban, Ranska) piti Espanjan edustajainhuoneessa (Cortes, parlamentti) sensaatiomaisen puheen uskontokysymyksestä. Puheen teema oli: Espanja on lakannut olemasta katolinen. 

Sekularismin juuri 

Espanjan katolinen yhtenäisyys hajosi jo paljon ennen Azañaa. Tämä hetki oli Espanjan ensimmäinen tasavalta (11.2.1873-29.12.1874). Tuo hallitusmuoto aloitti kulttuuriperinteen, joka ei ollut tiukasti katolinen. Se halusi luoda espanjalaisen identiteetin, joka ei ollut sidoksissa uskontoon. Tämä kulttuuri kanavoitui moninaisiksi aatteellisiksi ja yhteiskunnallisiksi liikkeiksi. 

Kristillinen kasvatus ei kanna hedelmää 

Vielä 88 vuoden jälkeen Azaña on väärässä – mutta joka hetki vähemmin. On tapahtunut suuri hyppäys. Niistä 92 prosentista espanjalaisista lapsista, jotka kasvatettiin kristityiksi vain 66 prosenttia pitää itseään enää kristittyinä. Erotus on yli 12 miljoonaa ihmistä. Kristillisyyden näivettyminen on Norjan ja Belgian jälkeen kolmanneksi voimakkainta Espanjassa. 

Tämä ei ole harvinaista Länsi-Euroopassa. Vain kahdessa naapurimaassa, Italiassa ja Portugalissa, on kansalaisten enemmistö, joka pitää kristillistä uskoa kansallisuutensa avaintekijänä. Itään päin mentäessä tämä asenne voimistuu: Kreikka, Serbia, Armenia ja Georgia ovat tällaisia maita. Nämä maat rajoittuvat muslimienemmistöisiin alueisiin. 

Jos etsitään maat, joissa kristinusko on vahvistunut siten, että kristittyjä aikuisia on nyt enemmän kuin miksi heidät lapsena kasvatettiin, löydetään vain neljä maata: Ukraina, Valkovenäjä, Latvia ja hiuksen hienosti Viro. 

Ateistien määrä joissakin maissa 

Alla tuore tilasto ateistien määrästä eräissä maissa.

Ei usko Jumalaan (%) 

Kimmo Sundström 

Lue myös

Espanjalaisista 25 prosenttia on uskonnottomia (7.1.2013)
Neljäsosa espanjalaisista on ateisteja (29.12.2016)
Barcelonassa 46,3 prosenttia uskonnottomia (6.1.2019)