CIS-tutkimuslaitos (Centro de Investigaciones Sociológicas) julkisti joulukuussa 2012 toteutetun kyselytutkimuksen tuloksia.

54 prosenttia katsoo, että espanjalainen yhteiskunta on "vähän uskonnollinen" ja 10,2 prosenttia, ettei se ole lainkaan uskonnollinen. 27 prosenttia pitää espanjalaista yhteiskuntaa "melko uskonnollisena" ja 4,6 prosenttia "hyvin uskonnollisena".

71 prosenttia espanjalaisista sanoo olevansa katolilaisia. Muunlaisiksi uskoviksi kuin katolilaisiksi itsensä määrittelee 2,1 prosenttia. "Ateisteja" on 8,5 prosenttia, mutta 25-34-vuotiaista 15 prosenttia sanoo olevansa ateisteja. "Ei-uskonnollisia" on 16,5 prosenttia. 18-24-vuotiaista ei-uskonnollisia on 29,5 prosenttia.

Uskonnollisuutta koskevissa tutkimuksissa, varsinkin uskontotieteellisissä tutkimuksissa, on kauan haluttu tehdä ero "ateistien" ja "ei-uskonnollisten" välille. Voidaan kysyä, mitä muuta ateistit ovat kuin "ei-uskonnollisia" tai "uskonnottomia". Ateisteiksi on usein laskettu vain järjestäytyneet ateistit, "jumalankieltäjät", ateistista aktiivisuutta osoittavat uskonnottomat jne. Tilastojen ja kunnollisten tutkimusten puuttuessa arvioita ateistien määristä on kokattu kasaan jopa kommunistipuolueiden jäsenmääristä tai kommunistien poliittisen kannatuksen määrästä, vaikka kommunistit ovat monissa maissa, myös Espanjassa, usein hyvää pataa katolilaisten ja katolisen kirkon kanssa. Luokittelemalla ja määrittelemällä "ateistit" näin, heidän määräkseen on saatu muutama prosentti.

"Ateistien" luokittelussa on kauan ollut näkyvissä myös filosofista leimaamista poliittisen leimaamisen ja vihjailun lisäksi. Leimaamisen teho on hiipunut, koska kaikesta huolimatta ateismi on kulkenut kohti uusia voittoja ja siitä on tullut niin sanotusti salonkikelpoista.

Kommunismi romahti, mutta ateismi jatkaa kasvuaan. Kun eturivin porvarillisia poliitikkoja ja suurkapitalisteja on alkanut ilmoittautua ateisteiksi, tarinalta ateisteista jonkinlaisena marginaalissa olevana "ääriryhmänä" tai rupusakkina on kadonnut pohja.

Nykyään valtamediakin kirjoittaa ateismista melko asiallisesti ja ihmiset itse identifioituvat ateisteiksi. Ateismi uskonnottomana perusnäkemyksenä on ohittanut mediassa jotkut pienet uskonnottomat lahkot, kuten agnostisismin, aattellisen humanismin, sekulaarin humanismin ja vapaa-ajattelun.

Uskonnottomien määrästä saadaan parempi arvio, kun ryhmät "ateistit" ja "ei-uskonnolliset" lasketaan yhteen: summa on 25 prosenttia. Kun nuorimmissa ikäluokissa itsensä ateisteiksi tai ei-uskonnollisiksi identifioivia on selvästi enemmän kuin väestössä keskimäärin, uskonnottomien osuus tulee kasvamaan. Onko uskonnottomia 20 vuoden päästä yllä olevien lukujen valossa 15+29,5=44,5 prosenttia? - Vai enemmän?

Kimmo Sundström