Vapaa Ajattelija (tuttavallisesti Vajari) 3/2018 (sivun 2 mukaan numero 2/2018) saapui lukijoille 17.9.2018. Sivuja on sama määrä (32) kuin edellisessä numerossa. Juttuja on noin 28, kirjoittajia 11. Esa Ylikoskelta on nyt viisi kirjoitusta, mutta toimitussihteeri Eero Suorsa ohittaa hänet kuudella kirjoituksellaan. Liiton puheenjohtaja Kaj Torrkullalta ei ole kirjoituksia. 

    Kansikuva liittynee juttuun transsukupuolisista henkilöistä, joita kristityt vainoavat.

Pääkirjoitus 

Ylikosken pääkirjoitus (s. 3) kertoo uskonnottomasta tapakulttuurista, jota liitto tukee. Asia on ilmaistu oikein. Liiton rooli ei ole keskeinen. Liitto on taustavaikuttaja ja etsii muiden toiminnasta lainaloistetta. Näin on monien muidenkin toimintalohkojen kanssa. 

Elämänkatsomustiedon (ET) avaamiselle liitto etsii poliittista tukea. Ateistijärjestöjen, kirkon tai eduskunnan enemmistön tukea asia ei saa. Juuri nyt syyskuussa 2018 liitto on hakannut asiassa päätään seinään kahdeksan vuotta. Piikkiön liittokokouksen (14.–15.6.2008) pysytellessä perinteisellä kannalla, jonka mukaan ET:n tulee säilyä uskonnottomien oppiaineena, liittohallitus alkoi pian kokouksen jälkeen miettiä, kuinka päätöksiä voisi rikkoa. Parin vuoden päästä ne rikottiin. Kun uusi lukiolaki 1.8.2019 tulee voimaan, evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat opiskelijat saavat edelleen opiskella rauhassa omaa uskontoaan ja uskonnottomat ET:a. Liitto voi jatkaa kiukutteluaan. 

Kirjoituksen mukaan vainajan tuhkan voi ripotella muuallekin kuin hautausmaalle maa- tai vesialueen omistajan luvalla. Hautaustoimilain mukaan tuhkan sijoittamiseen on oltava alueen omistajan tai haltian suostumus. Yleisöä neuvottaessa asiat tulisi ilmaista kuten laki määrää. 

Professorille annettava potkut 

Markku Myllykangas vaatii (s. 4), että Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkalle on annettava potkut. Niin paljon tämä ”sarjahuijari” on härnännyt ja häpäissyt tiedettä. Myllykankaan mielestä Puolimatka toimii tieteen vastaisesti ja kiihkouskovaisena propagandistina. 

”Eduskunta hupailee” 

Eero Suorsa on haastatellut (s. 10–11) turkulaista filosofian opetuksen ja ET:n opettajakoulutuksen pioneeri Marita Airakorpea. Tämä pitää hupaisana eduskunnan päätöstä ET:n opiskelun kieltämisestä ”kirkkokuntaan” kuuluvalta. 

Vaatimus siitä, että ET:sta pitäisi tulla uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien pakollinen oppiaine, oli Vapaa-ajattelijain liiton vaatimus. Jos uskovat olisivat alusta pitäen päässeet sotkemaan aineen tai ellei sen opiskelu olisi ollut pakollista, ET:a tuskin enää olisi olemassa. 

Onko vapareissa potkua? 

Tätä kysyy Eero Suorsa (s. 15–16). Vastaus on, että potkua selvästi löytyy. Tänä vuonna on jo potkaistu yksi toiminnanjohtaja (Vapaa-ajattelijain liiton toiminnanjohtaja Maarit Fredlund irtisanottiin (22.4.2018)) ja kaksi jäsenyhdistystä (Vapaa-ajattelijain liitto jatkaa järjestösotaa omia jäsenyhdistyksiään vastaan - kaksi jäsenyhdistystä erotettiin vastoin sääntöjä (15.5.2018)) pellolle liitosta ja vielä on yli neljännesvuosi aikaa lisäpotkuille. Suorsa tosin tarkoittaa kysyä, onko vajarien toiminnassa terää. 

Suorsa piti luennon Porissa Jumalattomilla kesäpäivillä 21.7.2018. Päivillä kerrottiin mm. Pro-Seremonioista, joka mainitaan ”järjestönä”, vaikka se on yksityinen osakeyhtiö. Osakeyhtiömuodon peittely on toistuvaa. Yhtiön omassa mainoksessakaan (s. 19) osakeyhtiömuotoa ei mainita, yhtiö esiintyy siinä ”palvelukeskuksena”. Stig-Göran Lindqvistin ja Ritva Ahosen jutussa Uskonnottomat hautajaiset, osa 1 (s. 17–18) yhtiö mainitaan ”Pro-Seremoniat -palveluna”. 

Suorsan mukaan yksi vapaa-ajattelijoiden kokoontumismuoto on VAbaarit. Hän mainitsee tuoppien heiluvan ainakin Helsingissä ja Tampereella. Mutta ainakin Turku unohtui. Siellä tuoppeja kallistellaan Panimoravintola Koulussa. Toivottavasti baari-illat siistiytyvät niistä ajoista, kun tuoppeja kallistelivat mm. Lasse Sirén ja Teuvo Pykönen. 

Suorsa toivoo, että Vajari kehittyy ja jonain päivänä löytyy myös kioskin hyllystä. En usko tähän. Ei mikään kioski ota lehteä hyllyynsä, koska asiakkaat eivät halua ostaa sitä. 

Uskonnottomat hautajaiset 

Stig-Göran Lindqvistin ja Ritva Ahosen juttu Uskonnottomat hautajaiset, osa 1 (s. 17–18) jakaa hyödyllistä perustietoa hautausasioista. Jutun loppupuolella tekstintoimituksen tarkkaavaisuus on lopahtanut. Tekstiin on jäänyt turhaa toistoa. 

Kirjoittajien mielestä tuhkauurnana käytetään maatuvasta materiaalista tehtyä säilytintä. Näin varmaan onkin, yleisimmin tuhkauurna on puuta, kartonkia tai paperimassaa. Uurnia valmistetaan kuitenkin myös lasista, keramiikasta ja metallista (ainakin alumiini). Käsitykseni mukaan hautausmaan ylläpitäjä määrää, mitä materiaalia uurna voi olla ja pitääkö sen olla maatuva vai ei. 

Juttu kertoo, että Turun kaupunki on osoittanut kuusi merialuetta, jonne vainajan tuhkan voi vapaasti sirotella ilman erityislupaa. Muista tällaisen vesialueen osoittaneista kaupungeista mainitaan Helsinki, Pori ja Kotka. 

Kun Kemissäkin on vapaa-ajattelijayhdistys, olisi ollut hyödyllistä mainita myös Kemin kaupunki. Kemissä kaupungin geodeetti myönsi aikaisemmin tapauskohtaisesti vainajan tuhkan haustauslupia kaupungin omistamalle vesialueelle. Kaupungin tekninen lautakunta kuitenkin päätti 29.1.2013 osoittaa tarkoitusta varten merialueen, jonne ei tarvita erillistä hautauslupaa. Alue on Hahtisaaren venesatamasta lounaaseen, venesataman ja Kojukallion välissä, 350 metriä venesatamasta Kojukallion suuntaan. Alue on ympyränmuotoinen, sen halkaisija on 300 metriä. Alue on käytössä vain sulan veden aikana. 

Paikallisia uutisia tässä numerossa on Siikaisista (s. 14), Porista (s. 15–16) ja Helsingistä (s. 28).

Kimmo Sundström