Viisi uutista lukiolainsäädännöstä. 

a) Eduskunta hyväksyi lukiolain 21.6.; ks. uutistani [HTML]. Eduskunnan vastaus (EV 57/2018 vp) hallituksen esitykseen (HE 41/2018 vp) viimeisteltiin 25.6. ("Valmis 5.0") ja toimitettiin 26.6., mutta siitä se ei ole vielä edennyt valtioneuvoston yleisistuntoon ja tasavallan presidentin esittelyyn lakien vahvistamiseksi. Vahvistaminen siirtyneekin elokuuhun. Aikaa toki on, sillä lakien on määrä tulla voimaan 1.8.2019. 

b) Opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeessa (OKM046:00/2017) lukiolainsäädännön uudistamiseksi annettiin heti 21.6. lausuntokierrokselle 3.9. asti luonnokset lukiolakiin liittyviksi asetuksiksi ja niihin liittyviksi ministeriön muistioiksi. Uusi valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksesta korvaisi 1.8.2019 lukioasetuksen (810/1998) ja valtioneuvoston asetuksen lukiolaissa tarkoitetun lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta (942/2014). Paljon ei muuttuisi. Uuden lukiolain 13 §:n velvoite opetuksen järjestämisestä siten, että opiskelijalla on mahdollisuus kehittää kansainvälistä osaamistaan on kuitenkin otettu huomioon asetuksen 2 §:ssä Tiedot ja taidot. 

Lausuntopyyntöön (OKM/41/010/2017) lausuntopalvelu.fi-sivulla vastasin 27.6.2018 yhdistyksemme nimissä seuraavaa (lausunnon keskeinen sisältö toisti itse lausunnon): 

Lukiokoulutuksesta [kirjoitin virheellisesti: Lukiokoulutuksen järjestämisestä] annettavan VN:n asetuksen 2 §:n mukaan koulutus vahvistaa perustaa opiskelijan henkiselle hyvinvoinnille. Mutta tämän tavoitteen kanssa ristiriitaisesti lukiokoulutuksen uskonnonopetusta varten edelleenkin ylläpidetty korkea 18 vuoden ikäraja oikeudelle erota kirkosta omalla päätöksellään estää opiskelijoita tunnustamasta kirkotonta vakaumustaan, mikä tuottaa henkistä pahoinvointia. 

Saman pykälän mukaan koulutus vahvistaa tieteellistä ja siihen sisältyvää kriittistä ajattelua. Mutta uskonnonopetus on juuri vastoin tieteellistä ajattelua, eikä opiskelijan kriittinen ajattelu saa kuitenkaan toteutua kirkosta eroamisena ja sitä kautta elämänkatsomustiedon opetukseen siirtymisenä. 

Tämä lausuntomme siis esitti tarpeen uskonnonvapauslain muuttamiseksi. 

Laadin sitten 17.7.2018 lukiokoulutusasetusluonnoksesta myös jatkolausunnon [PDF], jonka lähetin ministeriön kirjaamoon, kun lausuntopalvelu.fi ei ainakaan ilman muuta sallinut saman lausunnonantajan antaa tällaista täydentävää uutta lausuntoa. 

c) Opetus- ja kulttuuriministeriön luonnos 21.6.2018 valtioneuvoston asetuksia koskevaksi muistioksi kertoo luvussa 2 ehdotusten keskeisestä sisällöstä seuraavan mielenkiintoisen seikan: "Päivänavauksia ja lukiokoulutuksen yhteydessä järjestettävää muuta toimintaa koskevia säännöksiä ei sisältyisi ehdotettuun asetukseen, koska uudessa lukiolaissa ei ole niitä koskevia asetuksenantovaltuuksia. Mainitut asiat ovat jatkossa koulutuksen järjestäjän päätettävissä."

Päivänavauksista säätäneen lukioasetuksen pykälän poisjäännin huomasin toki jo lukiolakia koskeneen hallituksen esityksen (HE 41/2018 vp) yhteydessä olleesta edellisestä asetusluonnoksesta, johon verrattuna nyt tuli vain muutama pikkumuutos. Taannoin erään lukion opettaja kertoi minulle, että heidän lukionsa oli poistanut päivänavaukset, koska ne keräsivät puhujikseen vain uskonnollisia julistajia päivän työtä häiritsemään. Opetushallituksen 12.1.2018 antaman ohjeen mukaan koulutuksen järjestäjä voi päättää, järjestetäänkö lukiossa uskonnollisia päivänavauksia – tai siis lainkaan. 

d) Yhdessä lukiolain kanssa hyväksyttiin ja on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2019 ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain (672/2005) muuttamisesta annettu laki. Uuden 4 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tekstin ”1 b §:ssä tarkoitetun lautakunnan” tulisi varsinaisesti olla ”1 a §:ssä tarkoitetun lautakunnan” eli silloin ”ylioppilastutkintolautakunnan”. Sivistysvaliokunta ei ottanut tätä lausuntomme 19.4. huomautusta varteen, eikä sitä (teknisenä seikkana) korjattu eduskunnan vastauksessakaan. 

Mutta korjaus on toteutettu opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeessa (OKM027:00/2018) ylioppilastutkintoa koskevan lainsäädännön uudistamisesta, jossa on annettu 21.6. lausuntokierrosta varten luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi ylioppilastutkinnosta ja lukiolain muuttamisesta. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1.8.2019, ja edellinen kumoaisi ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain. Ehdotetussa laissa ylioppilastutkinnosta virheellistä 4 a §:ää vastaavassa 5 §:ssä lukee nyt oikein ”Ylioppilastutkintolautakunnan” 1 a §:ää vastaavan 2 §:n mukaisesti. Näin huomauttamamme asia korjaantuu joka tapauksessa! 

e) Lukiolain uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevan pykälän viimeinen momentti säätää näiden oppiaineiden valinnaisuudesta 18 vuotta täyttäneille opiskelijoille: säännös koskee niitä, jotka ovat aloittaneet lukio-opintonsa 18 vuotta täytettyään. Lukioasetuksesta poistettiin erehdyksessä 1.1.2018 alkaen säännös, jonka mukaan 18 vuotta täyttäneen opiskelijan katsottiin aloittaneen opintonsa vasta 18 vuotta täytettyään myös silloin, jos hän jatkoi saman tai muun koulutuksen järjestäjän opetuksessa alle 18-vuotiaana aloittamiaan opintoja, kunhan ne olivat olleet keskeytyneenä vähintään vuoden ajan. Tämä säännös lisättiin viime vaiheissa syksyllä 1998 lukioasetukseen ilmeisestikin lieventämään lukiolain säännöksen sananmukaisen, valinnanvapaudelle päivänkään lukio-opintoja alle 18-vuotiaana sallimattoman tulkinnan ankaruutta. Toisaalta nykyään lukiolain perustelluin tulkita mielestämme on, että valinnanvapaus on kaikilla 18 vuotta täyttäneillä opiskelijoilla. 

Yhdistyksemme tarkasteli lausunnoissaan sivistysvaliokunnalle näitä kolmea eri mahdollisuutta: 1) paluu vanhaan, 2) ankara sananmukainen ja 3) täysi valinnanvapaus. 

Kantelin 1.6.2018 oikeuskanslerille lukioasetuksen muuttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen esittelystä (ks. Kantelut-osaston kohta 24) sivistysvaliokunnan mietinnön valmistuttua samana päivänä. Kantelussani vaadin täyden valinnanvapauden toteuttamista lain kirjaimessakin uuden hallituksen esityksen kautta. (Täydentävää hallituksen esitystä ei olisi ollut lupa antaa mietinnön jo valmistuttua toisin kuin mietintöä koskeneessa uutisessani sanoin.) 

Vuonna 1998 vaatimusta opintojen vähintään vuoden keskeytyneenä olemisesta ei perusteltu mitenkään. Mutta vaatimuksen taustana oli tietysti halu pakottaa erityisesti nuorisolukiosta aikuislukioon siirtyvät opiskelijat pysymään uskonnonopetuksessa mahdollisimman suuressa määrin jossain kohtuudessa silti pysyen. Sellaista ei vain voinut kirjoittaa lainsäädännön perusteluiksi. 

Haluan nyt pohtia, olisiko sittenkin syytä pelätä, että uudessa hallituksen esityksessä yritettäisiin toteuttaa paluu vanhaan täyden valinnanvapauden toteuttamisen sijasta. 

Voimassa olevan lukiolain 39 § Tarkemmat säännökset kuuluu: ”Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.” Siihen perustuen kai tuo opintojen aloittamisajankohdan määritelmä oli voitu tuoda lukioasetukseen. Uuden perustuslain aikana noin laaja-alaisia asetuksenantovaltuuksia ei laeissa kuitenkaan enää hyväksytä, eikä uudessa lukiolaissa vastaavaa pykälää olekaan. Perustuslaki myös vaatii yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädettävän lailla, ei asetuksella. Sikäli nykyisessä tilanteessa ja ennen 1.8.2019 paluu vanhaan vaatisi voimassa olevan lukiolain muutoksen ja tälle perustelut. Sama muutos voitaisiin sitten tehdä uuteen lukiolakiinkin. 

Mutta kuinka paluu vanhaan voitaisiin perustella? Kysymyshän olisi vain elämänkatsomustiedon opiskelun laajenemisen vastustamisesta katsomuspoliittisista syistä. Perusteluksi voitaisiin siis esittää verhotusti ”yhteiskunnalliset syyt”, jotka toki myös tulisivat tosiksi, jos eduskunnan enemmistö (siis ”yhteiskunta”!) niin katsoisi. Toisarvoisena perusteluna voitaisiin väittää, että nuorisolukiossa opetuksen järjestäminen (muka) vaikeutuisi täyden valinnanvapauden tilanteessa. Mutta kuinka eduskunnan perustuslakivaliokunta sitten suhtautuisi yhteiskunnallisiin syihin perusteluna lausunnossaan, jonka ainakin itse siltä vaatisin? Ja kuinka ylipäätään vaadittava kummallinen ja mutkikas lain säännös voisi saada kannatusta? 

On huomattava, että säännöksellä täydestä valinnanvapaudesta 18 vuotta täyttäneille opiskelijoille taas olisi puolellaan yksinkertaisuus. Joskus vain on valittava yksinkertainen ja selkeä säännös ja hyväksyttävä sen seuraukset, sanoisin opetus- ja kulttuuriministeriölle.

Jouni Luukkainen