Valtioneuvosto antoi to 31.5.2018 hallituksen esityksen (HE 70/2018 vp) eduskunnalle laiksi valtioneuvostosta annetun lain muuttamisesta. Valtioneuvostosta annettuun lakiin (175/2003) lisättäisiin 4 a § Ministerin juhlallinen vala ja vakuutus sekä 4 b § Ministerin juhlallisen valan ja vakuutuksen kaava. 

Sana "juhlallinen" ilmaisee, että ministerin valassa ja vakuutuksessa ei olisi kyse oikeuksia eikä velvollisuuksia luovasta toimesta. 

Olin kovin pettynyt uskonnollisesta valasta kiinni pitämisestä, vaikka se oli tietysti odotettavissa. Kuitenkin valan ongelmallisuuden siten ohittaminen on ikävää. Valalle esitetyt perustelut ovat vastenmieliset. Vakuutuksen vähättelevä käsittely on silmiinpistävää. Valan ja vakuutuksen kaavat ovat menneet huonompaan suuntaan. Sekularistisen ministerin tulisi kieltäytyä, paitsi tietysti valan vannomisesta, niin myös vakuutuksen antamisesta; se ei vaikuttaisi hänen oikeuksiinsa eikä velvollisuuksiinsa, sillä, kuten hallituksen esityksessä todetaan, vala tai vakuutus ei näitä luo.

Ennätin jo 31.5.2018 ennen virastotyöajan päättymistä tehdä oikeuskanslerille kantelun [HTML] tämän hallituksen esityksen esittelystä vakuutuksen kaavaan sisältyneen Jumalan nimen tähden. Seuraavana päivänä 1.6.2018 klo 14.55 valtioneuvosto tiedotti, että hallituksen esityksen vakuutuksen kaavaan oli virheellisesti jäänyt valan kaavasta teksti "Jumalan ja" ja että kirjoitusvirhe on korjattu ja esitys uudelleen [klo 14.20] toimitettu eduskuntaan [jossa julkaistu klo 14.42]. Mutta kanteluni mukaan pelkkä vahinkokin kertoisi piittaamattomuudesta valtion sekulaariutta ajavia kohtaan. Saattoi olla, että korjaukseen johti muunlainen kansalaisen yhteydenotto.

Vertailua. Seuraavassa tarkoitukseni on verrata tarkemmin hallituksen esitystä sen luonnokseen ja siitä annettuihin lausuntoihin, erityisesti omaamme, joista oli uutiseni Lausuimme HE-luonnoksesta: ministerin juhlallinen vala ja vakuutus (4.4.2018) [HTML] ja Lausunnot eivät kaatane ministerinvalaa (11.4.2018) [HTML]. 

Luku 5 asian valmistelusta kertoo esitysehdotuksen valmistellun valtioneuvoston kansliassa. Luku selostaa laajahkosti esityksen luonnoksesta annettuja lausuntoja, joita oikeasti oli 17, ei 16. Oikeuskanslerin todetaan lausuneen erityisesti, että oikeudellisesti paremmin perusteltu vaihtoehto olisi kuitenkin se, että ministerin ainoa juhlallisen velvoittautumisen muoto olisi ministerin vakuutus. Suomen ev.-lut. kirkon kirkkohallituksen mainitaan pitävän tärkeänä sitä, että valan ja vakuutuksen kaavassa oli otettu huomioon eräitä yleishyviä asioita; nämä kuitenkin jätettiin jatkossa pois. Yhtä dos. Niko Huttusen lausunnosta lainattua ilmaisua käytetään hallituksen esityksessä, kuten alta selviää (jälkimmäisessä uutisessani tarkastelin Huttusta ja hänen lausuntoaan pitkään). Selostuksessa Liberaalinen kansanpuolue - vapaus valita r.p. totesi, että sisällöltään esitetyn lakimuutoksen 4b §:n mukainen juhlallinen vakuutus olisi sisällöltään sopiva; siinä muutoin ansiokas lausunto kyllä erosi omastamme! Selostus käyttää nimitystä "Totuuden ystävät", josta ei ehkä lukijalle selviä, että kyseessä on "Totuuden Ystävät rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta"; joka tapauksessa lausunnonantajan mainitaan esittävän, että valan kaavasta poistettaisiin sana ”Jumala” ja korvattaisiin ”X”:llä, jolloin se soveltuisi paremmin kaikille uskonnollisille yhdyskunnille. 

Luvussa 5 yhdistyksemme lausunnosta selostetaan erityisesti vaatimuksemme ja perustelumme sille, että vakuutuksen kaavassa on oltava omistusliitteisesti "kunniani ja omantuntoni" eikä omistusliitteittä kuten luonnoksessa. 

Luvun 5 lopussa todetaan, että lausuntojen perusteella täydennettiin esityksen perusteluja ja muokattiin valan ja vakuutuksen kaavoja. Mutta kaavojen muokkaus oli yllättävän suuri, ja erityisesti valan luonne muuttui oleellisesti, kuten alempana nähdään. 

Johdantoluvussa vuotta 1350 puolustetaan antamalla tiedon lähteeksi oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisema selvitys Virkavalan kehitys (4/1988); lausuntomme ei kertonut, että vuoden 1347 lähteenä minulla taas oli Mantereen ja Sarvan Historian oppikirja keskikouluille 1 (1961). 

Nykytilan arviointia koskevan luvun 2.3 kolmannessa kappaleessa seuraava virke on aiempaa täsmällisempi: "Tuomioistuinlain 7 §:n sisältämä tuomarinvakuutuksen kaava on kirjoitettu erityisesti tuomareita taikka muussa virassa tai tehtävässä tuomiovaltaa käyttäviä henkilöitä varten." 

Mielestäni vuoden 2017 alusta voimaan tulleen tuomioistuinlain kanssa ristiriitaisia virkavalasta ja virkavakuutuksesta sekä tuomarinvalasta ja tuomarinvakuutuksesta annetun asetuksen (1183/1987), "vala-asetuksen", säännöksiä ei olisi lainkaan saanut noudattaa. Siten, paitsi että ministerien olisi ollut jätettävä tuomarinvala vannomatta, kuten tähän asti olen puhunut, äskeisen lainauksenkin muistuttamana he eivät olisi myöskään saaneet antaa tuomarinvakuutusta. Ministerit eivät käytä tuomiovaltaa, vaan hallitusvaltaa. Täten ministerien olisi ollut ainoastaan joko vannottava virkavala tai annettava virkavakuutus, joten ministeri ei olisi koskaan joutunut harkitsemaan valan ja vakuutuksen yhdistelmää. 

Totean, että kanteluni oikeuskanslerille vala-asetuksen muuttamisen esittelystä (Kantelut-osaston kohta 22) perustui onnettomaan erehdykseeni. Keskusviraston pääjohtajalla ja maaherralla ei ollutkaan itsenäistä velvollisuutta (vannoa tuomarinvalaa tai) antaa tuomarinvakuutusta vaan ainoastaan sikäli kuin hän edelleen ratkaisi hallintolainkäyttöön kuuluvia asioita, ja sellainen taas oli loppunut jo yli 20 vuotta sitten. En kuitenkaan tiedä, jatkuiko käytäntö siitä huolimatta perinnesyistä aina siihen asti, kun se poistettiin vala-asetuksesta 1.1.2018 alkaen. Täten virkavalan ja tuomarinvakuutuksen yhdistelmän mahdollisuuden eteen eivät nämä virkamiehet todellakaan enää joutuneet. 

Luvun 2.3 viidennen kappaleen lopusta on jätetty pois seuraava luonnoksen teksti lausuntomme, Totuuden Ystävien lausunnon tai Huttusen erisuuntaisen lausunnon tähden: "Julkinen valta ei myöskään ole perustuslain mukaan tunnustukseton. Perustuslain 76 § asettaa evankelis-luterilaisen kirkon erityisasemaan vahvistamalla sen järjestysmuodosta ja hallinnosta säätämiselle kirkkolaissa oman lainsäädäntömenettelyn." 

Tämän sijalla hallituksen esityksessä on seuraava teksti, jonka voi kiistää: "Uskonnonvapauteen liittyy kiinteästi myös perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto. Ministerien vala- ja vakuutusasioiden käsittely ennen istuntoa tai menettelyt valtioneuvoston yleisistunnossa, jossa ministeri vannoo valan tai antaa vakuutuksen, eivät ole syrjiviä, eikä niissä erityisesti korosteta kenenkään vakaumusta." 

Luvussa 2.3 on nyt seuraava ilmeisesti juuri ministereitä koskeva lukumäärätieto: "Valtioneuvoston päätöksentekojärjestelmästä (PTJ) ilmenee, että virka- ja tuomarinvala on 2000-luvun alusta tähän päivään asti vannottu 57 kertaa. Virka- ja tuomarinvakuutus on samana aikana annettu seitsemän kertaa. Ainoastaan tuomarinvala, ilman virkavalaa, on vannottu kaksi kertaa ja kerran on vannottu virkavala ja annettu tuomarinvakuutus." 

Uutta 2.3:ssa on myös seuraava teksti: "Valan antamista sinänsä ei ole pidetty ongelmallisena. Jumalan mainitseminen on tietyissä traditioissa osa suomalaista perinnettä. Perinteen ja nykypäivän vaatimuksia on käsitelty yksittäisinä asioina ja esimerkiksi eduskunnan perustuslakivaliokunta on arvioinut, että tietyt juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eikä niitä esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina (PeVM 10/2002 vp, s. 7/II). Vuonna 2017 valtiovalta järjesti valtiolliset hautajaiset, jotka järjestettiin uskonnollisena tilaisuutena." 

"Jumalan" ministerin vakuutuksen kaavassa saatoin hetken aikaa pelästyneenä ymmärtää vahingon sijasta vaihtoehtoisesti samanlaiseksi röyhkeydeksi, jolla yksittäinen (mutta kuitenkin uskoa luova ja ylläpitävä) virsi ujutetaan yhteiseksi tarkoitettuun koulun juhlaan ja uskonnon harjoittaminen tai ainakin valtakirkollisuus ministerin valana valtioneuvoston yleisistuntoon. 

Toisaalta hallituksen esitys (s. 10) sisältää myös seuraavan samaten koulujen tilaisuuksia koskevan lainauksen: "Perustuslakivaliokunta pitää mietinnössään [PeVM 2/2014 vp] tärkeänä, että uskonnollista ainesta sisältävissä tilaisuuksissa henkilölle jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko hän tilaisuuksiin." Sen tähden ministerin valan vannomisessa ongelmallista on, kuten lausuntomme totesi, että kaikki eivät kenties haluaisi olla silloin läsnä, kuten heidän ei siis tarvitse, toisin kuin ministerin antaessa vakuutuksen. 

Presidentti Mauno Koiviston valtiolliset hautajaiset taas olivat toki kirkolliset, koskapa hän oli kirkon jäsen. Ongelma valtiollisissa hautajaissa on, että ne ovat saattaneet olla kirkolliset myös kirkkoon kuulumattomille vainajille. 

Lukuun 3 esityksen tavoitteista ja keskeisistä ehdotuksista on oikeuskanslerin lausunnon johdosta lisätty tarkennus, että uuden säännöksen lisääminen asetukseen ei kuitenkaan ole ilman laissa säädettyä asetuksenantovaltuutta mahdollista. Tämä tekee lopullisesti mahdottomaksi ratkaisutavan, jossa muutettaisiin vain vala-asetusta. 

Lukuun 3 on monien lausuntojen, kuten omamme, mutta tietysti erityisesti oikeuskanslerin lausunnon tähden lisätty seuraava myönnytys: "Tasavallan presidentti antaa juhlallisen vakuutuksen ja siten käytäntöjen yhdenmukaistaminen ylimpien hallitusvallan käyttäjien kohdalla voisi olla perusteltua." Mutta tätä ei siis ole haluttu noudattaa. 

Sama kappale päättyy seuraavaan dos. Niko Huttusen lausunnon väitteeseen: "Tämän lisäksi kyse on myös suomalaisen kulttuurin syvärakenteen ilmentämisestä." Kristinuskosta? Mutta ei uskonto ole syvärakennetta lainkaan vaan valtakirkollista harhaa, eikä se varsinkaan koske koko suomalaista kulttuuria vaan vain kristillistä. 

Yksityiskohtaisissa perusteluissa lakiehdotuksen 4 a §:n perusteluihin oli lisätty seuraava: "Asiasta säädettäisiin lakitasolla. Henkilöltä ei ikinä milloinkaan tiedusteltaisi valinnan perusteita. Henkilöllä olisi siten mahdollisuus kieltäytyä valasta uskonnollisin perustein tai millä tahansa muulla perusteella. Vastaavasti henkilö voisi valita esimerkiksi valan kaavan perinteeseen nojautuen." 

Tässä siis puhuttiin valasta kahdesti mutta ei vakuutuksesta kertaakaan. Eikö hallituksen esitys näe vakuutukselle mitään omia syitään? Vakuuttelu tyyliin "ei ikinä milloinkaan" toimii jo itseään vastaan. 

Lakiehdotuksen 4 b §:n perusteluihin oli lisätty seuraava: "Perinteitä kunnioittaen ja niiden säilyttämisen tärkeyttä korostaen valan ja vakuutuksen kaavojen muotoiluissa on käytetty vanhoja tuomarinvalan ja –vakuutuksen kaavoja sekä virkavalan ja –vakuutuksen kaavoja. Kaavoista on kuitenkin poistettu tuomarinvalan ja –vakuutuksen tuomitsemiseen viittaavat kohdat." 

Tarkastelen nyt toiseksi viimeistä, suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä käsittelevää lukua. 

Toisen kappaleen viimeisessä virkkeessä pilkku sanan "ryhmässä" perässä pitäisi vaihtaa sanaan "ja"; tätä en huomannut vielä luonnoksessa. 

Uskonnonvapauslain 5 §:n yhteydessä puhutaan edelleen lausunnoista huolimatta uskontokunnasta eikä lain mukaisesti uskonnollisesta yhdyskunnasta. 

Ratkaisevasti seuraava teksti oli poistettu: "Samalla se [valittu sääntely] antaa mahdollisuuden olla osallistumatta omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Esitetty valan kaava on myös luonteeltaan sellainen, että se soveltuu käytettäväksi myös muille uskontokunnille kuin kristinuskolle." 

Tähän palaan valan kaavaa tarkastellessani. 

Tilalle oli tullut seuraava teksti: "Samalla se antaa mahdollisuuden olla ilmaisematta [mahdollista] uskontoaan." Hakasulkuihin sijoittamani sana olisi pitänyt osata lisätä, kuten se oli lisätty lausuntomme nojalla hiukan myöhemmin vastaavassa yhteydessä. 

Uudessa kappaleessa tarkasteltiin oikeuskanslerin kertomuksesta vuodelta 2012 perustuslakivaliokunnan antamaa mietintöä (PeVM 2/2014 vp; K 7/2013 vp), jossa kertomuskauteen liittymättömänä seikkana valiokunta oli kiinnittänyt huomiota uskonnon ja omantunnon vapauden huomioon ottamiseen koulujen tilaisuuksissa. Tämän kappaleen viimeisen virkkeen lainasin yllä. 

Seuraava virke oli lisätty selvästi seurauksena juuri meidän lausunnostamme: "Valtioneuvoston yleisistunnon käytännön järjestelyillä voidaan myös toteuttaa todellinen ja aito valinnan vapaus sen suhteen, osallistuuko ministeri ja mihin kohtaan juhlallista seremoniaa." 

Pois oli jätetty perustuslain 76 §:ään viittaava kappale. Nyt mietinnössä ei ole enää viittauksia perustuslain 76 §:ään. 

Viimeisen, voimaantuloa koskevan luvun mukaan laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1.10.2018, kun se luonnoksessa oli 1.7.2018. Miten paljon yksinkertaisempaa olisikaan ollut, jos olisi säädetty pelkkä yksinkertainen ministerin vakuutus! 

Lakipykälistä.

4 a §: Luonnoksen teksti "Valtioneuvoston uuden jäsenen on hänen ennen tehtäväänsä ryhtymistä" on korvattu tekstillä "Valtioneuvoston jäsenen on jäseneksi nimittämisen jälkeen, ennen tehtäväänsä ryhtymistä,". Huttusen lausunnon mukaan voitaisiin muuten käsittää väärin, että säännös ei koskisi aiemminkin valtioneuvoston jäsenenä ollutta. 

Mutta mallia voitaisiin ottaa tasavallan presidentin juhlallista vakuutusta koskevasta perustuslain 56 §:stä ja säätää: "Ryhtyessään tehtäväänsä valtioneuvoston jäsenen on vannottava ministerin juhlallinen vala tai annettava ministerin juhlallinen vakuutus valtioneuvoston yleisistunnossa." 

4 b §: Seuraavassa ministerin juhlallisen valan ja ministerin juhlallisen vakuutuksen kaavat on esitetty yhdessä niin, että niiden toisistaan poikkevat osat ovat valan kaavassa kursivoituna ja vakuutuksen kaavassa hakasuluissa: 

"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä [vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta], että minä ministerin tehtävässäni noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi. Minä N.N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta [vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta], että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa ratkaisuissani tahdon tehdä ja teen oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja toimin Jumalan ja Suomen [Suomen] valtakunnan lain ja laillisten sääntöjen mukaan: etten koskaan minkään varjolla lakia vääristele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden ja vihan tahi pelon tähden taikka lahjan ja antimien tahi muun syyn takia. Kaiken tämän tahdon täyttää ja täytän uskollisesti, rehellisenä ja totisena, ilman kavaluutta ja juonia, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta [kunniani ja omantuntoni kautta]."

Valan tai vastaavasti vakuutuksen kaavan ensimmäinen virke on saatu vala-asetuksen (1183/1987) 5 §:ssä annetun virkavalan tai vastaavasti virkavakuutuksen kaavasta korvaamalla siinä sana "virassani" sanoin "ministerin tehtävässäni". Mutta nykyinen 1.3.2000 voimaan tullut Suomen perustuslaki kumosi siihen asti voimassa olleet neljä eri perustuslakia; siis kaavoissa sana "perustuslakeja" olisi korvattava sanalla "perustuslakia". 

Luonnoksessa kaavojen ensimmäisessä virkkeessä oli muokattu reippaammin virkavalan ja -asetuksen kaavaa sekä myös lainattu ilmaisu tasavallan presidentin juhlallisesta vakuutuksesta. Luonnoksen kaavoista pois jätetty keskimmäinen virke paljastui olevan muutoin sovitus perustuslain 1 §:n 2 momentin jälkimmäisestä virkkeestä paitsi, että siinä pilkku oli kömmähdys. 

Valan kaavan toinen ja kolmas virke on saatu oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 1 luvun 7 §:ssä (kumottu 1.1.2017) säädetyn tuomarinvalan kaavasta korvaamalla sana "tuomioissa" sanalla "ratkaisuissani", sana "tuomitsen" sanalla "toimin", (jo aiemmin vakiintuneesti) sana "Ruotsin" sanalla "Suomen", sana "lain" sanoin "valtakunnan lain" ja sanat "totisena tuomarina" sanalla "totisena"; lisäksi viimeisen virkkeen edeltä oli pois jätetty seuraava teksti: "enkä syytöntä syylliseksi taikka syyllistä syyttömäksi tee. Minä en myöskään ennen tuomion julistamista enkä sen jälestä ilmaise oikeutta käyville enkä muille niitä neuvotteluita, joita Oikeus suljettujen ovien takana pitää." 

Tätä tuomarinvalaa vastaava tuomarinvakuutus annettiin samalla kertaa kumotun 6 a §:n mukaan "noudattaen soveltuvin osin valan kaavaa". 

Mitähän valan kaavassa tarkoitetaan Jumalan laillisilla säännöillä? 

Mikä on vanhahtavan ilmaisun "niin totta kuin Jumala minua auttakoon, ruumiin ja hengen puolesta" luonne? Huttunen ehdotti sanamuodoksi "Jumala minua auttakoon tässä tehtävässä ruumiillisesti ja hengellisesti". Siinä olisi kyseessä ollut rukous. Mutta onko alkuperäinen ilmaisu loitsu? Niin ainakin alan kirjallisuus sanoo. Lausunnossamme pidin sitä väärin rukouksena. 

Luonnoksessa valan kaavan viimeinen virke oli muutoin sama paitsi, että teksti "uskollisesti, rehellisenä ja totisena," oli muokattu muotoon "uskollisena ja rehellisenä". 

Nyt oleellinen muutos valan kaavassa luonnokseen verrattuna ovat siihen tulleet ilmaisut "Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta" sekä "Jumalan ... lain", sillä ne viittaavat luterilaisen puhdasoppisuuden aikaan, jolloin vala ei enää sovellu käytettäväksi myös muille uskontokunnille kuin kristinuskolle, toisin kuin luonnoksessa väitettiin silloisen valan soveltuvan. 

Tähän yllättävään valan kaavan muutokseen on saattanut vaikuttaa lausuntomme huomautus, että ehdotettua valaa ei olisi enää käynyt vannominen Raamatun äärellä, koska mahdollisesta Raamatun käytöstä ministerille esitettävä kysymys olisi ainakin ilman lain nimenomaista säännöstä ollut oikeudetonta vannojan vakaumuksen utelua: uskooko hän kuten kirkko opettaa vai toisin kuin kirkko opettaa? Kirkkouskovainen vannoja olisi taas saattanut kokea yhdessä yksilöimättömän Jumalan edessä vannomisen epämukavaksi tai omantuntonsa vastaiseksi. Tai hän ei siis olisi voinut osoittaa tunnustavansa juuri kirkkouskovaisuutta. Sellainen näkökulma luonnoksen valaehdotukseen saattoi olla yllättävä luonnoksen laatijoille; oli se yllättävä ainakin minulle, kun sen huomasin. 

Saattaa tietysti olla, että hallituksen esityksen valmistelijat eivät antaneet painoa tälle näkökannalle, jos edes ottivat sen millään tavalla vakavasti. 

Lausunnonantajista myös dos. Huttunen toi esille silloin ehdotetun valan luonteen: "Uskonnollisesti se [vala] on monoteistinen, mikä on maassamme toimivien uskonnollisten yhdyskuntien ylivoimaisesti tavallisin kanta." Samoin Vapaa-ajattelijain liitto ry viittasi eri uskontoihin (Raamattu, Koraani, Toora). Mutta ev.-lut. kirkon kirkkohallitus ja ortod. kirkon kirkollishallitus eivät sanoneet mitään siitä, että Raamattu (muiden uskonnollisten kirjojen lailla) olisi silloin ehkä jätettävä pois. 

Helsingin Sanomat kertoi 30.5.2018 Pew Research Center -tutkimuslaitoksen kyselystä 15 länsieurooppalaisen maan kansalaisille. Yhdessä kysymyksessä vastausvaihtoehtoina olivat: a) Uskon Jumalaan, kuten Raamatussa kuvaillaan; b) En usko Jumalaan, kuten Raamatussa kuvaillaan, mutta uskon, että maailmankaikkeudessa on joku muu korkeampi tai hengellinen voima; c) En usko korkeampiin voimiin; d) (ei ilmoitettu). Suomen osalta vastaukset jakautuivat seuraavasti: 24 %; 45 %; 24 %; 7% (jäännös pääteltynä tässä). Valan kaava kuitenkin siis muotoiltiin a)-ihmisten mukaan, ei sekä a)- että b)-ihmisten mukaan, kuten voidaan ajatella vielä luonnoksessa tehdyn. 

Se, että valan kaava uudistettiin näin jo hallituksen esityksessä, vei minulta mahdollisuuden esittää vasta yhdistyksemme lausunnossa mietinnön laativalle eduskunnan valiokunnalle luonnoksessa ehdotetun (luterilaiseen) kristinuskoon tiukasti sitomattoman ministerin valan yllättävä ongelmallisuus valan ajajien kannalta. Mutta tällä yllätyksellisyydellä yhdistyksemme lausunto esitysluonnoksesta perusteli valasta luopumista. Tarkoituksemme ei ollut valan luterilaistaminen! Nyt vala siis toimii niin kirkkouskoville kuin tapaluterilaisille teeskentelijöillekin. 

Valan kaava siis uudistettiin evankelis-luterilaiseksi, vaikka samalla mietintö luopui viittauksista perustuslain 76 §:ään. Kuitenkin mietintö puhuu edelleen positiivisesta uskonnonvapaudesta mukaan luettuina omat rituaalit (s. 10), jollainen myös uskonnollinen vala kai on; nyt ministerin vala toimisi sellaisena vain valtionkirkoille sekä muillekin valan hyväksyville kristillisille uskonnollisille yhdyskunnille. 

Vakuutuksen kaavassa on samassa virkkeessä sana "omantuntoni" omituisesti kahteen kertaan, koska ei ole lainkaan ajateltu asiaa vakuutuksen kannalta. Ylipäätään siis vakuutuksen kaava on saatu valan kaavaa muokkaamalla eikä kehittämällä omalta, itsenäiseltä pohjaltaan. Sellainen ei käy; vakuutuksesta ei tule kelvollista, eikä sellaista pidä antaa. Vakuutuksen kaava joutuu nyt kärsimään luonnokseen esitettyyn verrattuna siitä, että vanhahtava tuomarinvalan kaava sisällytettiin mukailtuna valan kaavaan, jolloin taas sen mukaelma sisällytettiin vakuutuksen kaavaan sen sijaan, että mukailtavaksi olisi otettu uusi tuomarinvakuutuksen kaava. Tähän menessä ainoastaan 12.2.2018 ministeri antoi tuomarinvakuutuksen uuden kaavan mukaisesti. 

Yllä perustelin, että 1.1.2017 alkaen ministerien olisi ollut pitäydyttävä yksin virkavalaan ja -asetukseen. Ministerin juhlallisen valan ja vakuutuksen kaavoista riittäisi tällöin ensimmäinen virke. Silloin myös virkavalasta luopuminen ja ministerin valasta luopuminen voitaisiin paremmin sitoa toisiinsa. Sellaisesta ministerin juhlallisen vakuutuksen kaavasta saataisiin myös tiivistettyä mihinkään vetoamaton sanamuoto tasavallan presidentin ja eduskunnan puhemiehen sekä varapuhemiesten juhlallisten vakuutusten tyyliin. On huomattava, että ministerikään ei ole virkamies, kuten ei ole tasavallan presidentti, eduskunnan puhemies eikä eduskunnan varapuhemies. Kaava voisi olla siten seuraava: 

"Minä N.N. vakuutan, että minä ministerin tehtävässäni noudatan perustuslakia ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi." 

Voi lisäksi kysyä, tuleeko ministerin kuitenkaan toimia nimenomaan puolueettomasti; eikö päinvastoin ministerin ole toimittava yhteiskunnan parhaaksi juuri oman taustaryhmänsä asian ajamisen kautta. 

Jättämällä nyt kaavasta aiheellisesti pois sana "puolueettomasti" ja ottamalla tilalle oikealla tavalla ministeriä vaativassa tehtävässä velvoittavat sanat "kaikin voimin" tasavallan presidentin vakuutuksen kaavasta saataisiin seuraava lopullinen ehdotus: 

"Minä N.N. vakuutan, että minä ministerin tehtävässäni noudatan perustuslakia ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja kaikin voimin kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

On huomattava, että eduskunnan puhemiehen ja varapuhemiesten vakuutus (1906, 1928, 2000) sekä tasavallan presidentin vakuutus (1919, 2000) ovat nykymuodossa edelleen hyvin lähellä alkuperäisiä, jo silloin moderneja muotojaan ja jo hyvin perinteikkäitä, 112 vuotta ja 99 vuotta vanhat. Ministerin valat ja vakuutukset (1964, 1987, 2017, 2018) ovat olleet epäitsenäiset, niiden kaavat ovat muuttuneet huomattavasti aikojen kuluessa ja niiden historia on huomattavasti lyhyempi, 54 vuotta. Jo perinnesyyt siis puhuvat ehdotukseni puolesta. 

Ortodoksinen uskonto ja vala. Asetus Suomen kreikkalaiskatolisen kirkkokunnan jäsenten valantekemisestä (310/1932) on edelleenkin voimassa, ja sen 1 § kuuluu seuraavasti: "Suomen kreikkalaiskatolisen kirkkokunnan jäsen tekee uskollisuuden-, virka-, asianosaisen- sekä todistajanvalan ilman papin avustusta, seisoen avatun evankeliumikirjan edessä kolme oikean käden ensimäistä(!) sormea ylösnostettuina, lukemalla valankaavan sanat joko hänelle annetusta kaavasta tai valanottajan sanelun mukaan." Virkavalan kautta tulisi yhteys ministerin juhlalliseen valaan, ja vaatimus avatusta evankeliumikirjasta tarkoittaisi Raamattua. Siis hallituksen esityksen mukainen vala kävisi. Luonnoksen valan tapauksessa ortodoksiseen kirkkoon kuuluva ministeri olisi saattanut halutessaan mainittuun asetukseen vedoten tuoda Raamatun mukanaan valtioneuvoston yleisistuntoon ja asettaa sen eteensä. Mutta mahdollisesta Raamatun käytöstä ei mielestäni olisi saanut häneltä kysyä, siis oikeudettomana uteluna siitä, uskooko hän Raamatun mukaiseen jumalaan vaiko omaan yksityiseensä. 

Juutalainen uskonto ja vala. On selvää, että juutalaisen uskonnon mukaista ei olisi vannoa hallituksen esityksen mukaista valaa. Mutta kuinka olisi ollut hallituksen esityksen luonnoksen valan kanssa? Sitä voisi pohtia sen kautta, että mooseksenuskolaisista annetun lain (7/1918) 5 §:n 2 momentti sanoo seuraavaa: Kun mooseksenuskolainen tekee valan, vannokoon "Jumalan ja hänen pyhän lakinsa kautta". Vuodet 1949-1986 oikeudenkäymiskaaren 17 luvun todistajan valaa ja vakuutusta koskevan 29 §:n 1 momentin johdantolause oli: Todistajat vannokoot kukin erikseen, käsi kirjalla tai uskontokuntansa määräämää menoa noudattamalla, tämän valan: Valassa vannottiin kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta ja ilmeisesti siis Raamatun, Tooran tai Koraanin äärellä. Esitöissä (HE 137/1945 vp) sanottiin: "Lakiehdotukseen otetut säännökset todistajanvalasta tulevat vaikuttamaan sen, että mooseksenuskolaisista tammikuun 12 päivänä 1918 annetun lain 5 § menettää merkityksensä. Siihen sanamuotoon nähden, mikä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 29 §:lle on lakiehdotuksessa annettu, on kuitenkin tarpeetonta ottaa sanotun säännöksen kumoutumisesta nimenomaista mainintaa lakiin." Sama oli esillä jo eduskunnan vuonna 1939 hylkäämässä aiemmassa hallituksen esityksessä vuodelta 1933. 

Mutta miten vuosina 1987-2015 vailla ilmaisua "käsi kirjalla tai uskontokuntansa määräämää menoa noudattamalla" lakituvassa meneteltiin? Oliko jäljellä vain Raamattu, ja miksi edes Raamattu? Lakia 7/1918 ei kuitenkaan ole kumottu. Olisiko siis hallituksen esityksen luonnoksen vala kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän, mutta muutoin yksilöimättömän Jumalan edessä ollut mahdollinen juutalaisuskoiselle, kun valan kaavassa ei ollut viittausta Jumalan pyhään lakiin ja kun myös Tooran pöydälle tuonti olisi ollut ongelmallista (jos olisi ollut)?

Lähetekeskustelu käydään ke 6.6.2018 (siirtyi). Mietinnön laatii kuulemma perustuslakivaliokunta, joka laati mietinnön myös säädettäessä laki valtioneuvostosta.

Jouni Luukkainen