Uskonnollisten yhdyskuntain rekisteriä ylläpidettiin vielä 1990-luvulla opetusministeriössä (OPM). Sieltä ylläpito siirtyi ensin Väestörekisterikeskukselle (VRK) ja VRK:lta 1.8.2003 Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH). Ainakin PRH:lle siirtyivät vain silloin toiminnassa olleet rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat.

Toimintansa lopettaneista, rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista PRH:n Yhdistysnetti ei kerro mitään. Tiettävästi yhdenkään yhdyskunnan toiminta ei ole loppunut lakkauttamiseen tuomioistuimessa. Joko yhdyskunnat ovat lakanneet toimimasta itse purkautumalla tai toiminnan jo loputtua viranomainen on poistanut ne rekisteristä. Viranomainen poistaa yhdyskunnan rekisteristä myös, jos yhdyskunnan asema lakkaa ja siitä tulee jonkin toisen yhdyskunnan seurakunta.

Muutamia rekisteristä poistettuja yhdyskuntia on olemassa. Alla oleva luettelo ei pyri olemaan tyhjentävä, mutta toimintansa lopettaneiden yhdyskuntien määrä jää silti pieneksi.

    Uskonnollisten yhdyskuntain merkintäkirja opetusministeriön arkistossa Kansallisarkistossa.

(1) Viipurin juutalainen seurakunta (1919)

Yhdyskunta tehtiin rekisteröitäväksi 16.1.1919 ja rekisteröitiin 6.3.1919. Ensimmäinen hallituksen puheenjohtaja oli lääkäri Isak Pergament, joka sitten muutti pois Viipurista. Yhdyskunta toimi vuodesta 1940 lukien Helsingissä ja sen toiminta lakkasi 1940-luvulla.

Varatuomari Samuel Maslovat ilmoitti kirjeellä 11.9.1958, että seurakunta ”on lakkautettu” ja sen puolesta oli otettu vuosihaaste, jossa paikalletulopäivä oli 11.11.1948 (sic). Hän pyysi poistamaan seurakunnan uskonnollisten yhdyskuntain rekisteristä ((1497/291) AD OPM 1958, saapunut 12.9.1958).

(2) Kristuksen Pyhä Seurakunta (1926)

Yhdyskunta tehtiin rekisteröitäväksi 3.7.1925 ja rekisteröitiin 10.4.1926 (VN AD (3169/558) 1925). Sen kotipaikka oli Humppila ja yhdyskuntaan kuului kolme seurakuntaa: Humppilan, Karinaisten ja Kauhavan seurakunnat (Uskonnollisten yhdyskuntain rekisteri (1920-1976), sidos II, OPM:n II arkisto, Be:1, SVA).

Yhdyskunnan kärkihahmo, räätälimestari ja saarnaaja Johan Lamminen Humppilasta, kuoli 10.9.1944. Yhdyskunnan toiminta oli hiipunut jo tätä ennen. OPM tiedusteli asiaa 1958 Jokioisten piirin v.t. nimismies Antti Alasentieltä. Tämä ilmoitti 28.10.1958 OPM:lle Lammisen pojan, Paavo Lammisen, kertoneen, ettei yhdyskuntaa enää ole olemassa. (Ks. tarkemmin Kristuksen Pyhä Seurakunta (18.11.2012).)

    Merkintäkirja, joka kertoo Kristuksen Pyhän Seurakunnan vaiheista.

(3) Tyska Evangelisk-Lutherska församlingen i Åbo (1927) (vanha nimi)
(Åbo tyska församling; uusi nimi)
(Turun saksalainen seurakunta, Kapellengemeinde Turku (Åbo))

Yhdyskunta tehtiin rekisteröitäväksi 26.2.1927, rekisteröitiin 14.7.1927 ja poistettiin rekisteristä valtioneuvoston päätöksellä 11.12.1929. (Uskonnollisten yhdyskuntain rekisteri (1920-1976), sidos II, aukeama 235. OPM:n II arkisto, Be:1, SVA.)

Rekisteristä poiston 11.12.1929 jälkeen seurakunta oli Helsingin saksalaisen seurakunnan kappeliseurakunta. 1900-luvun puolivälin jälkeen se oli Suomen ainut kappeliseurakunta. Jäsenet saattoivat asua myös muualla Suomessa kuin Turussa eli parokiaaliperiaatetta ei noudatettu seurakunnassa.

Vuonna 1933 seurakunnan jäsenmäärä oli lähes 350 jäsentä ja 1960-luvun alussa 330 jäsentä.

Vuoden 1975 jälkeen kappeliseurakunnat palasivat kirkkolainsäädäntöön. Turun saksalainen seurakunta ja Helsingin saksalainen seurakunta yhdistyivät 1990. Tämän jälkeen Turun seurakunta ei enää ollut taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäinen yksikkö.

Seurakunnan virallinen nimi on Tyska evangelisk-lutherska församlingen i Finland. Suomen- ja saksankieliset (Deutsche Evangelisch-Lutherische Gemeinde in Finnland) nimet ovat epävirallisia. Seurakunta kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Porvoon kaksikieliseen (ennen vuotta 2006 ruotsinkieliseen) hiippakuntaan.

(4) Helsingin Toinen Baptistiseurakunta Tabernaakkeli (1929)

Yhdyskunnan rekisteröintiä hakivat saarnaaja Anton Mustonen ja 20 muuta henkilöä, kaikki Helsingistä. Yhdyskunta rekisteröitiin 21.3.1929 (Valtioneuvoston (VN) päätös n:o 134, Suomen asetuskokoelma vuodelta 1929, s. 376-380 (1930)).

Yhdyskunnan purkautuminen oli esillä jo alkuvuonna 1932 ((425/104) AD OPM 1932). Purkautumisesta päätettiin 2.3.1932 kokouksessa, joka pidettiin rukoushuoneella, osoitteessa Fleminginkatu 21, Helsinki. Tällöin esimies A. Jauhiainen vastusti purkautumista, mutta kokouksen puheenjohtaja G. Engelberg taas kannatti sitä. Päätettiin purkaa yhdyskunta. Tämän johdosta yhdyskunta poistettiin yhdyskuntain rekisteristä 30.6.1932.

Puheenjohtaja, pastori Anton Mustonen ehdotti 7.12.1932 kokouksessa, joka pidettiin rukoushuoneella, osoitteessa Kolmas linja 4, Helsinki, että yhdyskunta liittyy seurakuntana Suomen baptistiyhdyskuntaan. Ehdotus hyväksyttiin.

Suomen baptistiyhdyskunnan esimies A. Jauhiainen haki 22.2.1933 seurakunnan merkitsemistä uskonnollisten yhdyskuntain rekisterin. Hakemus ((241/62) AD OPM 1933) jätettiin 23.2.1933. Seurakunta merkittiin rekisteriin 28.2.1933. Samalla se poistettiin rekisteristä itsenäisenä yhdyskuntana.

(5) Venäläinen Evankeelinen seurakunta Suomessa (1920 ja 1931)

Pietarissa asuneet suomalaiset olivat anoneet 11.11.1889 annetun keisarillisen asetuksen (vakiintuneesti: eriuskolaislaki) nojalla saada perustaa kirkkoyhdyskunnan. Anomus Pietarin kuvernöörille tehtiin 1.9.1908, anojia oli 140. Seurakunnan nimeksi tulisi St. Petersburgska Församlingen av evangeliska kristna.

Osa yhteisön jäsenistä oli baptisteja, osa taas ei ollut ottanut kastetta. Pietarin kuvernööri antoi 26.11.1908 näille todistuksen muodostetusta uskonnollisesta seurakunnasta St. Petersburska Församlingen av evangeliska kristna.

Helsingissä 29.8.1920 pidetyssä evankelisten kristittyjen kokouksessa oli läsnä 12 henkilöä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Leppävaarassa asunut Alexander Furseijeff. Kokous päätti yksimielisesti perustaa evankelisten kristittyjen seurakunnan Helsinkiin.

Rekisteröitymisanomuksen 20 anojasta 16 oli Suomen ja neljä Venäjän alamaista. Anomus jätettiin 30.8.1920 ((4236/517) VN AD 1920; (621/130) AD KT 1920) ja saapui kirkollis- ja opetusasiaintoimituskuntaan 1.9.1920.

Yhdyskunta rekisteröitiin 23.12.1920 (Uskonnollisten yhdyskuntain rekisteri (1920-1976), sidos II, OPM:n II arkisto, Be:1, SVA).

Yhteisö rekisteröitiin uudelleen 22.1.1931 yhdyskuntajärjestyksensä varassa. Ruotsinkielinen nimi oli Ryska Evangeliska Församlingen i Finland. Seurakunnan esimies oli entinen tilanomistaja Ermes Fredrik Berg Helsingistä. Yhdyskunta määrättiin poistettavaksi rekisteristä 24.4.1936.

(6) Tampereen juutalainen seurakunta (1946)

Yhdyskunta toimi vuoteen 1981 asti.

(7) Helsingin baptistiseurakunta Tabernaakkeli (1947)

Helsingin Toinen Baptistiseurakunta Tabernaakkeli poistettiin uskonnollisten yhdyskuntain rekisteristä kohdassa (4) kerrotusta syystä. Se toimi sen jälkeen Suomen baptistiyhdyskunnan paikallisseurakuntana, mutta erosi myöhemmin yhdyskunnasta.

Tämän jälkeen opettaja Alma Mustonen ja 21 seurakuntaan kuuluvaa jäsentä ilmoittivat seurakunnan itsenäisenä yhdyskuntana uskonnollisten yhdyskuntain rekisteriin. Uuden yhdyskunnan nimeksi tuli Helsingin baptistiseurakunta Tabernaakkeli (kotipaikka Helsinki). Yhdyskunta merkittiin rekisteriin 31.5.1947 (OPM:n päätös no 464. Suomen asetuskokoelma vuodelta 1947 (1948), s. 725-728).

Yhdyskunnan kanslian osoite oli Vaasankatu 14 B 28. Esimiehenä toimi jalkinekorjaamon omistaja Viktor Emelinpoika Kankfelt (s. 25.5.1891 Askolassa).

Tätä yhdyskuntaa ei tule sekoittaa toiseen baptistiyhteisöön, Helsingin baptistiseurakuntaan, joka tehtiin rekisteröitäväksi 16.4.1947 ja rekisteröitiin 30.5.1947 ((532/127) AD OPM 1947). Tästä yhteisöstä tuli Suomen baptistiyhdyskuntaan kuuluva seurakunta (Uskonnollisten yhdyskuntain rekisteri (1920-1976), sidos II, aukeama 265).

Myöhemmin Helsingin baptistiseurakunta Tabernaakkelin toiminta hiipui. Sääntömääräisessä vuosikokouksessa 30.4.1961 ja 10.5.1961 päätettiin yhdyskunnan toiminta lopettaa 1.7.1961 ((1147/225) AD OPM 1961). Asioita oli vaikea hoitaa, kun suurin osa jäsenistä asui eri puolilla maata. Lopettamispäätös tehtiin 30.4.1961 yhdeksällä äänellä yhtä vastaan kahden ollessa puolueettomia. Vuosikokouksessa 10.5.1961, joka pidettiin osoitteessa Vaasankatu 14, Helsinki, esimies Lauri Pitkänen sanoi, etteivät vähälukuiset ja hajallaan asuneet jäsenet olleet täyttäneet velvollisuuttaan (5 §). Jäsenmaksu oli ollut 200 markkaa/vuosi, mutta vain Aune Viemerö oli sen maksanut. Yhdyskunta ei saanut toimihenkilöitä, jotka olisivat palkatta hoitaneet sen asioita.

Yhdyskunnan varaesimies Väinö Mäkinen sanoi, että Tabernaakkeli oli jo aikansa elänyt. Äänestyksessä kymmenen jäsentä äänesti lakkaamisen puolesta, kolme sitä vastaan ja yksi ääni oli tyhjä (7 §). Toiminta päätettiin lopettaa 1.7.1961 (9 §). Kaikki yhdyskunnan omaisuus sijaitsi vuokrahuoneistossa Vaasankatu 14:ssä. Sen arvoksi oli arvioitu 20.000 markkaa (12 §). Päätettiin luovuttaa omaisuus Saaron ry -nimiselle seurakunnalle. Vuokraoikeus huoneistoon jäi Saaron ry:lle ja se jäi toimimaan huoneistossa (13 §). Seurakunnan jäsenet saivat määrätä, mihin seurakuntaan heidän kirkonkirjansa muutetaan (14 §).

    Helsingin baptistiseurakunta Tabernaakkelin toimitila oli osoitteessa Vaasankatu 14. Talo on valmistunut 1936.

Purkautuneet tai rekisteristä poistetut seurakunnat tai paikallisyhteisöt 31.12.2017

PRH:n Yhdistysnetissä oli 31.12.2017 34 yhdyskuntain purkautunutta tai rekisteristä poistettua seurakuntaa/paikallisyhteisöä. Näistä Suomen Vapaakirkon seurakuntia oli eniten, 18.

Varhaisin mainittu seurakunta/paikallisyhteisö on Kangasalan Bahá´í yhdyskunta (900.227), joka nimestään huolimatta oli seurakunta/paikallisyhteisö. Sen loppupäivämäärä on 11.8.1988.

Kimmo Sundström