Humppilassa sijaitsevan Vallan nummen hautausmaan perusti uskonnollinen yhdyskunta nimeltä Kristuksen Pyhä Seurakunta. Anomus yhdyskunnan merkitsemisestä uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin tehtiin 3.7.1925 Humppilassa. Rekisteröinti tapahtui 10.4.1926 (VN AD (3169/558) 1925, OPM AD (1032/222) 1925, OPM, SVA. Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteri (1920-1976), Kristuksen Pyhä Seurakunta, sidos II, aukeama 208, OPM:n II arkisto, Be:1, SVA. Valtioneuvoston päätös nro 95 10.4.1926, Suomen Asetuskokoelma vuodelta 1926, Helsinki 1927).

Esinäytös: Kauhavan Kansallisseurakunta

Koko yhdyskunnan esinäytöksenä voidaan pitää evankelisluterilaisen Kauhavan Kansallisseurakunnan rekisteröintianomusta vuodelta 1923 (17.4.1923 VN AD (1709/275), AD (464/93) 1923 OPM, SVA. Akti ei sisällä itse anomusta, vain muita asiakirjoja.)

Anomus lähti lausuntokierrokselle OPM:n kansliapäällikkö Yrjö Loimarannan pyydettyä 12.6.1923 asiassa lausuntoa Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulilta. Tämä vuorostaan pyysi 28.6.1923 lausuntoa Kauhavan seurakunnan kirkkoherranvirastolta.

Kauhavan kirkkoherranviraston lausunto

Lausunnon antoi 16.7.1923 kirkkoherra Antti Kangas. Sen mukaan Kauhavan Kansallisseurakunta perustettiin Kauhavan evankelis-luterilaisen seurakunnan "sisälle". Perustaminen ei johtunut "mistään tositarpeesta, ei mistään vakavista uskonnollisista syistä, vaan sivuseikoista, rahasyistä, väärästä kiihotuksesta ja siitä onnettomuudesta, joka on kohdannut Kauhavan seurakuntaa, kun siltä joulupäivänä 1921 tulipalo hävitti kirkon."

Kirkon palon johdosta kirkkovaltuusto päätti, että uusi kirkko rakennetaan tiilestä entisen paikalle. Kukaan ei valittanut. Piirustukset tilattiin arkkitehti Josef Stenbäckiltä. Mutta sitten tuli voimaan uskonnonvapauslaki. Kangas kirjoittaa: "Kirkonviholliset panivat toimeen häikäilemättömän kiihotuksen kirkkoa vastaan saadakseen aikaan hajaannusta ja sekasortoa, käyttäen hyväkseen kirkon paloa ja siitä aiheutuvia menoja. Uskomattomilla valheilla houkuteltiin ihmisiä eroamaan kirkosta." Mutta ihmiset eivät halunneet siirtyä siviilirekisteriin, minkä takia perustettiin uusi seurakunta, "sellainen, jossa ei tarvitse mitään maksaa." 69 ihmistä erosi Kauhavan seurakunnasta. Näistä 60 ilmoitti syyksi rahalliset seikat eli uhraukset uuden kirkon rakentamisen tähden, kuusi erosi jonkun muun syyn takia ja vain kolme ilmoitti eroavansa uskonnollisista syistä. Kangas piti eroamissyitä keveinä. Hän kertoo useiden perheiden pyrkivän takaisin seurakuntaan, kun uuden Kansallisseurakunnankin piti verottaa jäseniään. Kirkkoherrasta uuden seurakunnan perustaminen tuntui aivan turhalta. Kauhavan seurakunta oli "väkirikas", väkiluku 31.12.1922 oli 9.412. Näin kirkkoherra piti onnellisempana, jos anomus saisi raueta.

Tämän jälkeen Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli antoi lausuntonsa 26.7.1923. Se ei muutoin vastustanut anomusta, mutta huomautti, ettei yhdyskuntajärjestyksessä mainita mitään kokouksissa laadittavasta pöytäkirjasta ja sen tarkistamisesta. Arkkipiispa Gustaf Johanssonin lausunnossa on ohjailun tuntua. Hän kysyy, eikö olisi syytä "antaa hakijoille tilaisuus ilmoittaa haluavatko he hakemuksessaan pysyä."

Maaherra Bruno Sarlin lausui 8.6.1923, ettei hänellä ole mitään rekisteröintianomusta vastaan.

Arkkipiispan toive ohjailusta toteutui. OPM kehotti 6.9.1924 maaherraa lyhyehkön määräajan kuluessa vaatimaan hakijoilta, mikäli he edelleen haluavat pysyä anomuksessaan, lausunnon Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin kirjelmästä, minkä jälkeen lausunto tai todistus sen vaatimisesta oli toimitettava OPM:lle.

Sarlin vastasi 22.9.1924. Hän liitti oheen hakijoilta vaaditun lausunnon, jota akti ei kuitenkaan sisällä. Koska yhdyskuntajärjestyksestä puuttui uskonnonvapauslain 14 § 4) kohdassa edellytetyt määräykset kokouksissa laadittavasta pöytäkirjasta, Sarlin lausui nyt, että hakemus jätettäisiin huomiotta.

Hylkäävä päätös

Ministeriö antoi hylkäävän päätöksensä 25.9.1924.

Kun asiakirjoissa ei ole Kauhavan Kansallisseurakunnan ehdotusta yhdyskuntajärjestykseksi, sitä ei voida vertailla Kristuksen Pyhän Seurakunnan vuonna 1926 hyväksyttyyn yhdyskuntajärjestykseen. Hengenheimolaisuutta kuitenkin oli senkin perusteella, että Kauhavan Kansallisseurakunnasta tuli 1927 KPS-yhdyskunnan seurakunta.

Yhdyskunnan perustajat

Rekisteröintianomuksen tekivät 3.7.1925 saarnaaja Lassi Wille Partanen Mietoisista ja Johan Lamminen Humppilasta sekä 20 muuta henkilöä. Sen jätti valtioneuvostolle 25.7.1925 konttoristi Ingrid Stenius 16 liitteen kera. Anomuksessa on helsinkiläisen asianajaja J. Joutsenlahden leima. Avoin asianajovaltakirja oli annettu samoin 3.7.1925 Humppilassa.

    Räätäli, maallikkosaarnaaja Johan Lamminen. Valokuva (6x9 cm) on otettu Valokuvaamo Uolevissa. Kuvan omistaa Eliina Lamminen, Humppila.

Alunperin yhdyskunnan nimeksi ehdotettiin Apostolinen Kristuksen Pyhä Seurakunta, mutta ensimmäinen sana karsiutui pois prosessin aikana.

Yhdyskunnan 22 perustajaa olivat pääosin Humppilasta:

1. Lassi Wille Partanen, Mietoinen
2. Johan Lamminen, Humppila
3. Antti Rikhard Lamminen, Koijärvi
4. Iivari Porkkala, Jalasjärvi
5. Lauri Viljami Lamminen, Humppila
6. Tilda Lamminen, Humppila
7. Viktor Lehto, Humppila
8. Emma Karoliina Lehto, Humppila
9. Anna Helena Lamminen, Humppila
10. Kalle Rantanen, Humppila
11. Pauli Johannes Lamminen, Humppila
12. Ingrid Matilda Lamminen, Humppila
13. Juha Suonpää, Humppila
14. Hilma Suonpää, Humppila
15. Wihtori Rantanen, Humppila
16. Aina Rantanen, Humppila
17. Alli Rantanen, Humppila
18. O. A. Onnela, Karinainen
19. Helmi Onnela, Karinainen
20. Kustaa Saloranta, Maaria
21. Aina Ranta[xx; epäselvää], Koski T.l.
22. Amanta Partanen, Mietoinen

Anomuksen todistivat Eino Jaakkola ja Otto Ilmanen.

Yhdyskunnan vanhinten neuvosto

Yhdyskunnan hallituksena toimi vanhinten neuvosto, johon oli valittu:

Saarnaaja Lassi Wille Partanen, puheenjohtaja
Räätäli, saarnaaja Johan Lamminen, sihteeri
Talollinen Kustaa Saloranta
Räätäli Antti Rikhard Lamminen, Urjala
Talollinen Emil Mäntylä, Ilmajoki.

Myöhemmin yhdyskunta lähetti muutosilmoituksen rekisteröitäväksi 11.11.1929. Se perustui 8.7.1929 suoritettuun vaaliin. Rekisteröinti tapahtui 11.12.1929. Sen mukaan hallituksen jäseninä olivat:

Saarnaaja Johan Lamminen, Humppila, puheenjohtaja
Leipuri Iivari Porkkala, Kauhava, kirjuri
Muurari Augusti Tähti, Kaarina
Lohkotilallinen Otto Onnela, Karinainen ja
Talollinen Emil Mäntylä, Ilmajoki sekä varajäseninä

J. Haapasalo, Karinainen ja
Paavo Lamminen, Humppila.

Virkatodistukset

Hankkeen kärkiryhmän virkatodistukset tarkentavat kuvaa anojista.

Mäkitupalainen ja saarnaaja Lassi Wille Partanen (s. 7.5.1870) ja hänen vaimonsa Amanda (s. 19.5.1870) olivat eronneet evankelis-luterilaisesta kirkosta 7.4.1925.

Johan Lamminen (oikeasti Juho Lamminen, s. 4.10.1876 Jokioisilla) ja hänen vaimonsa Matilda (s. 10.2.1875 Jokioisilla) olivat siirtyneet Humppilan evankelis-luterilaisesta seurakunnasta siviilirekisteriin 12.3.1923. Heitä seurasivat lapset Ingrid Matilda (s. 1.4.1902 Jokioisilla) ja Paul Johannes (s. 4.12.1904 Jokioisilla).

Torpanomistaja, kirvesmies Kustaa Albert Saloranta (oikeasti Gustaf Albert Saloranta, s. 13.3.1875 Koskella) kuului Turun tuomiokirkkoseurakuntaan.

Räätäli Antti Rikhard Lamminen (s. 18.1.1874) kuului Koijärven evankelis-luterilaiseen seurakuntaan.

Talollinen Eemeli Adolf Juhonpoika Mäntylä (s. 3.9.1891 Ilmajoella) Ilmajoen Peltoniemen kylästä ja hänen vaimonsa Alma Josefina Tuomaantytär (s. 14.6.1895 Ilmajoella) olivat kirjoilla Ilmajoen kunnan siviilirekisterissä.

Palstatilallinen Joonas Iivari Matinpoika Porkkala (s. 23.12.1882) kuului Jalasjärven evankelis-luterilaiseen seurakuntaan.

Räätäli Lauri William Lamminen (s. 25.10.1900 Jokioisilla) oli Humppilan evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsen.

Suutari Wihtori Erik Ruupertinpoika Lehto (s. 15.5.1867 Humppilassa) ja hänen vaimonsa Emma Karoliina (s. 2.3.1867 Punkalaitumella) olivat siirtyneet Humppilan siviilirekisteriin 23.2.1923.

Henkilöistä, joiden virkatodistukset sisältyivät anomukseen, noin 2/3 oli siis jo eronnut evankelis-luterilaisesta kirkosta, 1/3 oli vielä sen jäseniä.

Humppilan paikallisseurakunta

Yhdyskunnan rekisteröintianomuksessa ilmoitettiin samalla rekisteröitäväksi yhdyskunnan Humppilan paikallisseurakunta. Sen hallituksena olevaan johtokuntaan anojat olivat valinneet puheenjohtajaksi Johan Lammisen ja sihteeriksi Lauri Viljami Lammisen sekä jäseniksi Tilda Lammisen, Vihtori Lehdon ja Emma Lehdon, kaikki Humppilasta. (Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteri (1920-1976), Kristuksen Pyhä Seurakunta, sidos II, aukeama 209, OPM:n II arkisto, Be:1, SVA.)

Yhdyskuntajärjestys

Yhdyskuntajärjestyksen (2 §, 2. mom.) mukaan "Seurakunta uskoo ja tunnustaa luterilaisen opin ja uskon tunnustuskirjat."

Varojen perimisestä jäseniltä määrättiin näin: "Jäseniä voidaan sitä paitsi veroittaa yhteisiin seurakunnan menoihin korkeintaan 1 % niistä tuloista, joista asianomainen maksaa veroa kunnalle. Veron suuruudesta päätetään seurakunnan kokouksessa." (6 §, 1. mom.)

Paikallisseurakunta ei maksanut veroa yhdyskunnalle (7 §).

Yhdyskunta ei rekisteröityessään saanut vihkimisoikeutta, sillä "yhdyskunnan jäsenten väliset avioliitot ovat päätettävät niinkun siviliavioliitosta on säädetty".

Lausunnot ja korjattu anomus

Jokioisten piirin nimismies Väinö Penttilä lausui 22.9.1925, ettei hänellä ole asiaan huomauttamista.

Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulilta lausunto oli pyydetty 5.10.1925. Tuomiokapitulin istunnossa 5.11.1925 olivat läsnä piispa Gummerus muiden ohella.

Lausunnosta käy ilmi, että asiassa oli jo aikaisemmin tehty anomus, josta tuomiokapituli oli 19.2.1925 antanut lausuntonsa esittäen anomuksen hylkäämistä.

Myöhemmin oli jätetty uusi anomus. Aikaisemmin esitetyt huomautukset oli siinä otettu huomioon. Nyt tuomiokapituli oli edelleen vastahankainen yhdyskunnan perustamisen suhteen. Se "ei ainakaan yhdyskuntajärjestyksessä ilmenevän ajatussisällön ja tarkoitusperäin vuoksi ole millään tavalla tarpeenvaatima". Tuomiokapituli ei kuitenkaan vastustanut asiaa, vaikka yhdyskuntajärjestyksessä vieläkin oli epäselvyyksiä ja se oli "muodollisesti varsin puutteellinen".

Jonkinlaista erimielisyyttä asiassa oli tuomiokapitulin sisälläkin. Sihteerinä ollut af Ursin oli sitä mieltä, että kapitulin aiemmat huomautukset oli otettu huomioon eikä yhdyskuntajärjestyksessä ollut mitään lakien tai hyvien tapojen vastaista; hänellä ei ollut mitään yhdyskunnan rekisteröintiä vastaan. Piispa kutsui notaarin apujäseneksi täysilukuisen tuomiokapitulin saavuttamiseksi. Notaari yhtyi asessori Seppälän mielipiteeseen. Myös asessori Hovilainen ja piispa kannattivat Seppälän mielipidettä. Näistä asiakirjoista ei tosin ilmene, mikä Seppälän mielipide oli. Kuitenkin asiassa järjestettiin äänestys.

Yhdyskunnan korjattu anomus oli allekirjoitettu 15.1.1926, ja Ingrid Stenius jätti sen valtioneuvostolle 19.1.1926. Yhdyskunnan nimen alusta ehdotettiin jätettävän pois sana Apostolinen. Lisäksi yhdyskuntajärjestyksen seitsemän pykälää (10, 11, 12, 13, 15, 16 ja 18) oli muutettu. Pyydettiin, että vanhat pykälät ja muutetut pykälät vahvistettaisiin yhdyskuntajärjestykseksi.

Nyt ehdotus hyväksyttiin. Antti Inkinen kirjoitti lyijykynällä asiakirjoihin "Merkittäneen usk. yhd. rekisteriin".

"Maallikkokirkko"

Vapaiden maallikkojen ja maallikkosaarnaajien tarkoituksena oli toteuttaa hengellinen toiminta mahdollisuuksien mukaan apostolisen alkuseurakunnan tavoin (Uppala 1976, 329). Teologisen koulutuksen saaneita pastoreita väheksyttiin ("virkapappi") ja pappisvaltaa moitittiin. Piti olla seurakuntakirkko, ei pappiskirkkoa. Seurakunnan tuli kutsua itselleen sopivat opettajat.

Uppala kertoo Johan Lammisen olleen terävälahjainen saarnamies, joka kirjoitti paljon maallikkojen lehtiin kuulumatta mihinkään maallikkojen seuraan. Hän oli julkisesti arvostellut kirkkoa rankasti:

Kirkko on Babylon, huoruuden ja maan kauhistuksen äiti ... "waltiokirkko" on "Kristuksesta luopunut portto, joka wäärää hengellisyyttä on kannattanut ulkonaisella woimallaan ja tehnyt hengellistä hävitystä kristikunnassa samoin kuin Babeli muinoin wäkivallalla." (Seurakunnan Ääni, 3.4.1926, numerot 3-4, s. 38).

Lamminen pyrki myöhemmin takaisin evankelis-luterilaiseen kirkkoon, jolloin Humppilan kirkkoherra halusi kirkkoneuvoston käsittelevän asiaa ja tekevän ratkaisun. Lamminen ei kuitenkaan koskaan halunnut astua sen eteen kuultavaksi. Asia raukesi. Maallikkosaarnaaja Iivari Porkkala oli hautaamassa Lammisen 1944. Lammisen perheestä ne, jotka olivat kuuluneet hänen seurakuntaansa, palasivat evankelis-luterilaiseen kirkkoon 1949 (Uppala 1976, 327).

Eliina Lamminen kertoo, että hänen miehensä, Johan Lammisen poika Tuomas Lamminen, oli halunnut heidät vihittävän evankelis-luterilaisessa kirkossa, mikä tapahtuikin 1949.

Karinaisten paikallisseurakunta

Vuonna 1926 tehtiin anomus merkitä rekisteriin yhdyskunnan toinen seurakunta, Karinaisten seurakunta (VN AD (1361/324) 1926, OPM AD (-/-) 1926, aktia ei löydy.) Rekisteröitäväksi 29.12.1926 tehty anomus hyväksyttiin rekisteriin 20.5.1927 (Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteri (1920-1976), Kristuksen Pyhä Seurakunta, sidos II, aukeama 210, OPM:n II arkisto, Be:1, SVA.)

Karinaisten seurakunnan hallitukseen kuuluivat:

Lohkotilallinen Otto Alarik Onnela, hallituksen puheenjohtaja, joka myöhemmin 12.4.1928 ilmoitettiin poistetuksi.
Lohkotilallinen Valfrid Lehtonen, kirjuri, joka myöhemmin 12.4.1928 ilmoitettiin poistetuksi.
Lohkotilallinen Juho Haapasalo, lisäjäsen, joka myöhemmin 12.4.1928 ilmoitettiin valitun kolmeksi vuodeksi.
Lohkotilallinen Frans Tulonen, lisäjäsen, joka myöhemmin 13.2.1931 ilmoituksen mukaan oli 20.1.1931 valittu kolmeksi vuodeksi.
Lohkotilallinen Kalle Laakso, lisäjäsen, joka 13.2.1931 ilmoituksen mukaan oli 20.1.1931 valittu kolmeksi vuodeksi.
Emäntä Helvi Onnela, varajäsen, joka 13.2.1931 ilmoitettiin poistetuksi.
Lohkotilallinen Mikko Kuusela, varajäsen, joka ilmoitettiin valitun 20.1.1931 kolmeksi vuodeksi.

Kaikki olivat Suomen kansalaisia Karinaisista. 12.4.1928 rekisteröitäväksi tehdyt muutosilmoitukset hyväksyttiin rekisteriin 14.4.1928. Tämän jälkeen paikallisseurakunnan hallituksen jäsenet olivat:

Tilallinen Otto Onnela, Karinainen, hallituksen puheenjohtaja, joka valittiin myöhemmin 20.1.1931 kolmeksi vuodeksi.
Työmies Kustaa Aaltonen, Karinainen, sihteeri, joka oli valittu 18.2.1928 kolmeksi vuodeksi ja valittiin myöhemmin 20.1.1931 jatkamaan kolmeksi vuodeksi.
Neiti Aina Rantala, Karinainen, rahastonhoitaja, joka valittiin myöhemmin 20.1.1931 kolmeksi vuodeksi.
Rouva Lovisa Tähti, Turku, varajäsen, joka valittiin myöhemmin 20.1.1931 kolmeksi vuodeksi.

Karinaisten seurakunnassa oli 34 jäsentä, ja paikallisena vanhimpana toimi Juho Haapasalo. Seurakunta toimi vuoteen 1936 saakka (Uppala 1976, 327).

Kauhavan Kansallisseurakunta

Yhdyskunnan kolmas paikallisseurakunta rekisteröitiin 14.10.1927. (Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteri (1920-1976), Kristuksen Pyhä Seurakunta, sidos II, aukeama 212, OPM:n II arkisto, Be:1, SVA.)

Kauhavalta käsin saadaankin selvennystä koko yhdyskuntaa koskien.

Evankelinen maallikkoliike

Kauhavan Kansallisseurakunta syntyi osana evankelista maallikkoliikettä, jonka juuret ovat evankelisten vuonna 1895 pitämässä Härmän kokouksessa (Pietiläinen 1999, 447).

Evankelisesta liikkeestä irtaantuivat ns. vapaat maallikot. 1920-luvulla Kauhavalla kulki Vaasan Todistajien saarnaajia, joista osa kannatti kirkosta eroamista. Näitä olivat Iivari Porkkala, L. W. Partanen ja Johan Lamminen.

Kansallisseurakunta syntyy

Pietiläinen kertoo Kauhavan historiassaan Kansallisseurakunnan syntytekijöistä ja vaiheista (s. 447-451). Kauhavan evankelis-luterilaisessa seurakunnassa oli linjariitoja heränneiden (eli körttiläisten) ja evankelisten välillä. Vuonna 1920 tapahtuneessa kirkkoherranvaalissa valituksi tuli Antti Kangas (kirkkoherrana 1921-1934), mikä oli pettymys evankelisille. Myös 1921 perustetun kappalaisen viran vaali päättyi sekin evankelisten tappioon. Joulupäivänä 1921 paloi kirkko, ja uuden kirkon rakennuspaikasta oli erimielisyyttä. Uuden kirkon kustannusarvio oli 2,5 miljoonaa markkaa, mutta lopulta sen hinta ylitti kolme miljoonaa markkaa. Rakennuskustannusten takia kirkollisveroa korotettiin tuntuvasti. Samoihin aikoihin tuli voimaan uskonnonvapauslaki (1.1.1923).

Päätös Kansallisseurakunnan perustamisesta tehtiin tässä tilanteessa, alkuvuodesta 1923 Erkki Kauppilan talossa. Sitten yleinen kokous 10.3.1923 päätti perustaa Evankelis-luterilaisen Kansallisseurakunnan. Esikuvana oli Amerikan Kansallisseurakunta.

Kirkko ja valtio molemmat jarruttivat Kansallisseurakunnan virallistamista. Ensimmäinen rekisteröintianomus tuli hylätyksi 25.9.1924 mitättömän muotoseikan takia. Sen jälkeen Vaasan Todistajien Seura astui kuvaan ja jätti saarnaajiensa (Lamminen, Porkkala ja Partanen) toimesta uuden anomuksen opetusministeriölle vielä samana syksynä.

Tämä yritys (VN AD (1024/247) 1927, aktia ei löydy) menestyi, ja Kauhavan Kansallisseurakunta merkittiin lopulta rekisteriin 14.10.1927. Sen hallituksena olivat:

Talollinen Erkki Kauppila Kauhavan pitäjän Kauhavan kylästä, hallituksen puheenjohtaja
Antti Kustaa Harri Kauhavan kylästä, kirjuri
Talollinen Matti Takala Kauhavan kylästä, jäsen
Talollinen Nikolai Hautamäki Kauhavan kylästä
Talollinen Jaakko Seppälä Kauhavan kylästä.

Myöhemmin 12.11.1929 rekisteriin merkittiin vielä hallituksen jäseneksi maanviljelijä Oskari Harju Kauhavan Ylikylästä.

Kirkosta eroaminen

Erot kirkosta alkoivat 1923. Tammikuussa erosi 40 henkeä ja maaliskuussa edellä mainitun kokouksen jälkeen 165 henkeä, joista 112 sanoi liittyvänsä Kansallisseurakuntaan. Kun Kansallisseurakuntaa ei vielä ollut rekisteröity, eroajat päätyivät siviilirekisteriin.

Evankelisia painotuksia nähtiin erosyissä. Eroajat olivat maatalousväestöä lisänä muutama käsityöläinen. Perustamiskokouksen ja virallisen rekisteröinnin välillä vierähti lähes viisi vuotta. Kauhavan Kansallisseurakunnan jäsenrekisteri alkaa vasta vuodesta 1928. Jäsenmäärä kasvoi tasaisesti, huippu (252 jäsentä) saavutettiin 1933. Sen jälkeen jäsenmäärä laskee ja jäseniä siirtyy takaisin evankelis-luterilaiseen seurakuntaan. 1934 kirkollisveroäyrin hintaa laskettiin neljästä kolmeen markkaan, mikä edesauttoi paluumuuttoa. Vuoden 1940 jälkeen Kansallisseurakunta ei enää saanut uusia jäseniä, ja jäsenmäärä oli vain 123. Eniten jäseniä oli Kauhavan kylän alueelta. Vuonna 1943 evankeliset saivat hyvitystä, kun kirkkoherraksi valittiin evankelinen pappi. 1945 äyrin hinta laski 1,5 markkaan. Toukokuussa 1946 jäseniä oli enää alle 20; Kauhavan Kansallisseurakunta lopetettiin.

Saarnaajan virka, rukoushuone ja hautausmaa

Aluksi Kansallisseurakunnalla oli tilapäisiä saarnaajia, mm. Lassi Partanen. 1920-luvun lopulla perustettiin saarnaajan virka, johon 3.3.1929 valittiin Iivari Porkkala Vaasan Todistajien Seurasta. Hän kiersi saarnaamassa, piti hartaustilaisuuksia, rippikoulua ja seurakunnan jäsenrekisteriä. Evankelinen julistus oli tärkeää. Porkkala teki itse lauluja ja valmisti omia saarnoja.

Erkki Kauppila oli Kansallisseurakunnan ensimmäinen puheenjohtaja ja hänen kuoltuaan puheenjohtajaksi valittiin Kustaa Hemminki. Hemminki ja A. K. Harri ostivat 1929 rukoushuoneeksi mökkipahasen ja tontin Pulkkilan ja Pelkolan välillä, maantien vieressä. Mökissä oli tupa ja kamari, johon mahtui enintään 50 henkeä.

Hautausmaa-alue ostettiin Ruotsalasta Albin Passiselta 1929. Hautausmaa nimettiin Lepomaaksi. Kansallisseurakunta kuitenkin velkaantui ja lokakuussa 1934 puolet hautausmaasta myytiin Kauhavan Vapaakirkolle 6.500 markalla. Rukoushuone jouduttiin myymään 1940, jonka jälkeen kokoonnuttiin saarnaaja Porkkalan kotona.

Porkkalakin turhaantui työhönsä ja liittyi takaisin evankelis-luterilaiseen seurakuntaan. Jäljelle jääneen puolikkaan hautausmaasta Kauhavan evankelis-luterilainen seurakunta osti itselleen 1944. Siitä kunnostettiin sittemmin nurmipintainen hautausmaa (Pietiläinen 1999, 434).

Humppilan seurakunta "lakkautettu" 1929

Humppilan seurakunnan kohdalla Muistutettavaa-sarakkeessa on merkintä, että yhdyskunnan tämä seurakunta lakkautettiin valtioneuvoston päätöksellä 11.12.1929 ja poistettiin rekisteristä. Sivun yläoikealla on punakynämerkintä "Lakkautettu". Päätöstä ei kuitenkaan löydy ainakaan valtioneuvoston päätöstaltioista (VN Kirjaajankonttorin arkisto, Toisteet, Valtioneuvoston päätöstaltiot, Da:133, Päätöstaltiot XII (1929-1929)).

Epäselvä anomus tai kirjelmä 1937

Vuonna 1937 Humppilan seurakunnan toiminta oli joka tapauksessa heikentynyt. Opetusministeriö sai 20.2.1937 päivätyn ja 26.2.1937 saapuneen anomuksen tai kirjelmän koskien "yhdyskunnan" (tarkoitettaneen Humppilan paikallisseurakuntaa) lakkaamista ja sen siirtymistä Kauhavan Kansallisseurakunnan yhteyteen sekä yhdyskunnan vanhinten neuvoston kokoonpanoa (AD (296/71) 1937 OPM, SVA).

Ilmoituksen olivat tehneet puheenjohtaja J. Lamminen ja sihteeri Iivari Porkkala. OPM lähetti asian 27.2.1937 lausunnolle Vaasan läänin maaherralle. Vaasan lääninhallitus vastasi 24.3.1937, ettei sillä ole mitään muistuttamista anomusta vastaan.

Tämä vastaus ei aivan tyydyttänyt ministeriötä. Vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen lähetti 2.4.1937 uuden kirjeen Vaasan lääninhallitukselle, jossa "... kehoittaa Opetusministeriö Lääninhallitusta tarkistamaan ajatuksensa ja nimenomaan selvittämään kuinka se on käsittänyt anomuksen sisällön ja mitä toimenpiteitä se sen johdosta ehdoittaa".

Maaherra K. V. Matsson vastasi, että kirjoitus oli "epäselvä", mutta se oli Vaasassa käsitetty näin: KPS-yhdyskunnan vanhinten neuvoston puolesta puheenjohtaja J. Lamminen ja sihteeri Iivari Porkkala ovat ilmoittaneet yhdyskuntain rekisteriin merkittäväksi, että yhdyskunta on lakannut olemasta ja siihen kuuluneet Humppilan ja Karinaisten seurakunnat liittyneet Kauhavan Kansallisseurakunta -nimiseen "yhdyskuntaan" sekä tiedottaneet viime mainitun vanhinten neuvoston eli hallituksen uudesta kokoonpanosta. Tähän Matssonilla ei ollut muistuttamista. Mutta hän jatkoi: "Siinä tapauksessa, että kosketellun kirjoituksen katsotaan jossakin suhteessa joko sisältävän tai tarkoittavan muuta kuin edellä olen ilmoittanut siitä havainneeni, tahi että asiakirjoja muuten pidetään vaillinaisina, lienee ilmoituksen tekijälle varattava tilaisuus esittää tarpeellista lisäselvitystä asiaan, mikä mieluummin ehkä olisi voinut tapahtua ennenkuin asiakirjat lausunnon antamista varten tänne lähetettiin." Tämä vastaus saapui OPM:lle 7.4.1937.

Itse kirjelmää ei ole asiakirjoissa.

Aikaa vierähti puolisen vuotta, päätös annettiin 2.10.1937. OPM tutki asian, "mutta ei ole katsonut kirjoitelmän, josta ei käy selville, mitä sillä tarkoitetaan, antavan nykyisessä asussaan aihetta mihinkään toimenpiteisiin." (Päätöskonseptit 1937, OPM, SVA).

Yhdyskunnan toiminta lakkaa

Johan Lamminen kuoli 10.9.1944.

Kauhavalla Kauhavan Kansallisseurakunnan vanhimpana oli ensin Jaakko Tikkala (1872-1925), jonka jälkeen sitä palvelivat Lassi Partanen ja vähän Johan Lamminenkin (Uppala 1976, 328). Tikkalan jälkeen vanhimman tehtävään kutsuttiin 1926 saarnaaja Iivari Porkkala.

Porkkala oli jo vuosisadan alussa osallistunut maallikoiden toimintaan Vaasassa. Hänellä oli leipurinliike Jalasjärvellä. Hän oli vakaa, rauhallinen ja harkitseva mies, joka toimi vakituisemmin saarnaajana vuodesta 1915. Aluksi hän ei eronnut kirkosta, kuten Partanen ja Lamminen. Leipurinliike ei kuitenkaan menestynyt hyvin ja Porkkala muutti Kauhavalle 1926 perustaen leipurinliikkeen sinne ja ostaen talon Kauhavalta. Tällöin hän myös erosi kirkosta. Vuonna 1946 Kauhavan Kansallisseurakunnassa oli jäljellä vain 4-5 perhettä ja Porkkalakin liittyi takaisin kirkkoon (Uppala 1976, 328). 

Iivari Porkkala kävi kuitenkin saarna- ja seuramatkoillaan tämän jälkeenkin. Humppilassa hän kävi kesäisin vielä 1950-luvun alkuvuosina. Reijo Kupila (s. 1942), jonka äidin isä Johan Lamminen oli, muistaa Porkkalan vierailut Leppälässä 1950-luvun alkuvuosina. Hänellä on vielä pieni puukko tallella, jonka Porkkala toi tuliaisina hänelle Pohjanmaalta.

Jokioisten piirin v.t. nimismies A. Alasentie selvitti yhdyskunnan tilaa 1958. Hän ilmoitti 28.10.1958 kirjeitse OPM:lle (28.10.1958/10.11.1958 AD (1716/332) OPM, SVA), että saarnaaja Johan Lamminen oli kuollut noin 15 vuotta sitten. Lammisen poika Paavo Lamminen oli kertonut, ettei puheena olevaa yhdyskuntaa enää ole olemassa.

Uppala oli myös vapaiden luterilaisen seurakuntien kannattaja. Hän esittää kriittisiä ja arvostelevia huomautuksia maallikkosaarnaajien toiminnasta, mutta lopputulema on kuitenkin näitä arvostava: "On kunnioitettava niitä, jotka loppuun asti jäivät vaikkapa kokonaan itse käytetyn Jumalan sanan ja Lutherin opetusten varaan eivätkä vasten parempaa tietoaan ulkonaisia vaikeuksia välttääkseen palanneet entiseen kirkollisuuteen."

Yhdyskunnan toiminta lakkasi. Seurakuntien hautausmaat, Vallan nummi Humppilassa ja Kauhavan Lepomaa, jäivät olemaan. Näistä kirjoitetaan myöhemmin tällä sivustolla.

Kimmo Sundström