Opetushallituksen blogissa oli pe 1.12.2017 Matti Lahtisen (Opetushallitus) varhaiskasvatusta koskeva blogikirjoitus Saako päiväkodissa puhua Jeesuksesta? Tähän mennessä siitä on 37 kommenttia, ja tarkkailen, tuleeko lisää. Itse lähetin (onnistuneesti) yhdistyksemme puolesta ("Jouni Luukkainen/Pääkaupunkiseudun ateistit ry") yhdeksän kommenttia, jotka löytyvät alempaa.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 mainitsee uskonnottomuuden katsomuskasvatuksessa vain hyvin suppeasti: "Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla." Uskontojen, erityisesti siis valtakirkon uskonnon ujutusta voisi yrittää saada rajoitetuksi vetoamalla vaatimukseen, että varhaiskasvatuksen on oltava uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Ateistihuoltajilta vaaditaan myös pontevuutta, jotta katsomuskasvatuksessa todella vaaditusti tehtäisiin yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Mutta yhteinen katsomuskasvatus on silti ateisminvapautta vakavasti loukkaavaa, kuten kirjoitin edellisessä varhaiskasvatuksesta olleessa uutisessani Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016: pelko säilyy (31.12.2016) [HTML]. Varhaiskasvatuksen käytännön alkaessa paljastua tilanne vaikuttaa yhä pahemmalta; ks. kirjoitustani Uskonnottomien perheiden lapset huomioitava [HTML] Lapin Kansassa 15.12.2017.

Kommenteissani on toistoa. Erityisesti kommenttini 18.12. 22:04 lähetin, kun en muistanut, että sen aiempi versio olikin ilmestynyt. Kommentointini laajuus oli seurausta siitä, että oli pakko vain arvailla, kun perusteasiakirjasta ei ollut niin apua. Kommenteissani kaipaamaani uskontokasvatusta tasapainottavaa ateismikasvatusta tuskin päiväkodeissa toteutetaan, jolloin - ja muutenkin - on tarpeen lapsen ajoittainen poisotto. Siis ellei ole kokonaan panematta lasta päiväkotiin.

Seuraavassa ovat omat kommenttini niiden lähetysajankohtineen:

2.12. 08:25

Jouluevankeliumista saisi siis kertoa. Mutta ateismin silloin tasaveroisena ottaen pitää samalla selittää, että kyseessä on uskoa luomaan sepitetty epähistoriallinen tarina, jossa esiintyviä mahdollisia uskomusolentoja ei ole olemassa. Eikö vain pidäkin? Toisaalta kai huoltajalla on lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa oikeus torjua jouluevankeliumin tapaisen uskonnollisen indoktrinaation toteuttaminen lapselle. Eikö vain olekin? Tarvittaessa siis tieto ajankohdasta kotiin ja lapsi pois hoidosta sinä päivänä. Eikö niin?

13.12. 21:06

Verrataanpa varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta (KK) elämänkatsomustietoon (ET). ET ei ole ateismikasvatusta. ET vain käsittelee uskontoja suppeasti ja myöhään antamatta niille julistuksellista vaikutusmahdollisuutta, jolloin ei ole tarvetta selittää niiden oppeja kuvitelmiksi. Mutta KK ei anna lapselle samaa rauhaa vaan sysää hänet uskontokasvatukseen, joka ei tyydy uskontojen olemassaolon mainintaan vaan joka julistaa niiden oppeja totena. Tällöin on samassa yhteydessä aina oltava vastapainona ateismikasvatusta, jossa näiden oppien totuus kiistetään.

Toteutuuko KK:ssa kuitenkaan tämä uskonto- ja ateismikasvatusten tasapaino?

Jos ei, silloin on vain uskontokasvatusta, sillä pelkkää ateismikasvatusta ei tarvita. Ja jos on vain uskontokasvatusta, silloin uskonnottoman kodin lapsen mieleen istutetaan (valtakirkon) jumala, mutta lapselle selitetään että hän on uskonnoton, että hänellä ei ole uskontoa. Se taas on lapsen ja hänen huoltajiensa ihmisoikeuksien vastaista.

Jos tasapaino toteutuu ja myös säilyttää uskonnottoman kodin lapsen uskonnottomuuden, mikä huoltajilla on oikeus vaatia, niin eikö erillinen ET jo varhaiskasvatuksessa olisi silti kauniimpi ratkaisu?

Mutta onko päiväkodin henkilökunnan oikeus antaa ateismikasvatusta turvattu? Haloo, Matti Lahtinen!

HS kertoi 13.10., että seurakunnan työntekijät haluavat opettaa koko KK-ryhmää. Sitä ei tule sallia; varhaiskasvatuslain esityöt puhuvat seurakunnista vain kerhotoiminnan järjestäjinä. Tahon ateismikasvattajatahtoon ja -kykyyn ei voi luottaa.

14.12. 13:38

Vastaan Teemulle (14.12. 10:24), jolloin voin konkretisoida kaksi seikkaa. 1) Jouluevankeliumiin sisältyy yliluonnollisuutta kuten enkeleitä ja neitseellinen syntymä, eikä seimestä tallissa ole muistiinmerkintöjä, Siis kyseessä on vaikuttava sepite. 2) Ison kansakoulumme ensimmäisellä luokalla olin syyslukukauden päätösjuhlassa lavalla lukemassa pätkän tuota evankeliumisepitettä. Kuitenkin olin säilynyt kouluun menooni asti kaikesta uskonnosta. Jos Matti Lahtisen mukaan päiväkodissa voi kertoa lapsille jouluevankeliumista, niin silloin lapset on katsomuskasvatuksessa (KK) jo tehty siihen mennessä uskoviksi, kuten minut tehtiin uskonnonopetuksessa - ei siihen monta sanaa tarvittu. Mutta KK:sta ei Lahtisen mukaan niin vain saisi vapautusta, joten tehdäänkö siis ateistienkin lapsista KK:ssa uskovia vastoin vanhempien nimenomaista kantaakin ja siis heidän ihmisoikeuksiaan rikkoen?

15.12. 15:00

Kiitoksia, Kaisa Robbins, huomautuksista Matti Lahtiselle (14.12. 12:43). Samaa yritin jo minä (13.12. 16:51), mutta joko epäonnistuin kommenttini lähettämisessä tai se hylättiin. Sanoin kuitenkin silloin, että eihän perusopetuksessakaan pakoteta valtionkirkkoihin kuulumattomia oppilaita uskonnonopetukseen, vaikka sitä ei uskonnonharjoittamiseksi luetakaan. Nyt kuitenkin varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus olisi yhteistä kaikille, vaikka se ilmeisesti sisältää kristillistä opetusta ainakin niin paljon, että lasten odotetaan olevan valmiit kuulemaan jouluevankeliumi, jolloin lapset olisi siis jo valmiiksi sitoutettu uskomaan Jeesukseen ja Jumalaan.

Seuraavaan kohtaan Matti Lahtisen vastauksesta (13.12. 12:44) kaipaan täsmennyksen: "Viittasin vapaalla valinnalla pakolliseen opetukseen kuuluviin sisältöihin ja esimerkiksi joulujuhlien kaikkeen sisältöön." Tarkoittaako tämä sitä, että vain joulujuhla kaikkineen ei ole pakollista? Mutta joulujuhlaan valmistavat Jeesus- ja Jumala-julistukset kuuluisivat pakolliseen opetukseen? Kyllä huoltajien on voitava sellainen lapsensa osalta torjua.

15.12. 15:37

Kommentista "Isä" (13.12. 18:27): Vanhemmat voivat aina täydentää päiväkodin opetusta viemällä lapsensa joulukirkkoon. Ei päiväkodissa ole lapselle opetettu, että niin ei vanhempien tulisi tehdä.

Kommentista "Sepitäti" (14.12. 15:05): Jos päiväkodissa jouluevankeliumi kerrotaan, se kerrotaan lähtökohtaisesti totena, mikä on vastoin tieteen käsitystä todellisuuden luonteesta Jos sitä ei kuitenkaan lueta uskonnon harjoittamiseksi (omasta mielestäni se kuitenkin sitä on), sen kuulemisesta ei uskonnottoman kodin lapsi saisi olla pois - tai kyllä itse asiassa saa, saa!, mutta ainakaan sen ajaksi ei päiväkodin tarvitse järjestää vaihtoehtoista toimintaa. Minun mielestäni julkisen vallan toimintaan ei todellakaan kuulu jouluevankeliumin opettaminen. Nyt kuitenkin on kyse siitä, että siltä on halutessaan voitava välttyä.

Kommentista "Huh huh" (14.12. 16:12): Osallistumattomuusoikeutta lapselle olen juuri vaatimassakin. Mutta onko sitä oikeasti? Monenlaista uskonnollista ja uskonnollisesti sitouttavaa opetusta tarjotaan pakollisena neutraalina opetuksena. Uskonnon oppikirjasarjojen ensimmäisellä sivulla julistetaan kristinuskon jumala, ja lapset tämän opetuksen silloin myös tunnustavat, sillä muutoin opetus ei voisi jatkua. Yhteisessä katsomuskasvatuksessa tarvitaan samalla kuitenkin vastapaino "jumalia ei ole!", sillä myös lapsen kodin uskonnottomuutta on kunnioitettava.

18.12. 08:37

Matti Lahtinen puhuu koteihin tiedottamisesta ja vaihtoehtoisista tilaisuuksista vain, kun on kyse uskonnon harjoittamisesta, jolloin voidaan suoraan soveltaa Suomen perustuslakia. Mutta kansainväliset ihmisoikeussopimukset vaativat valtioilta vahvemmin, että ne eivät pakota lapsia osallistumaan heidän huoltajiensa vakaumuksen vastaiseen opetukseen. Esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen valitti 1979 YK:n ihmisoikeustoimikunnalle peruskoulussa uskonnonopetuksesta vapautetuille oppilaille aiotun uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelman uskonnollisuudesta tuloksena sekulaarin elämänkatsomustiedon synty. Tämän voi nähdä heijastuvan seuraavassa vasun otteessa: "Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen." Kuinka tämä toimii ateistihuoltajien suhteen?

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus ei toteuta vaadittua sitouttamattomuutta, koska, kuten myös sen käytäntö on alkanut paljastaa, se on valtakirkon uskontokasvatusta eikä sisällä korjaavaa ateismikasvatusta, vaikka sen pitäisi. Mielestäni silloin kodeille on kerrottava sen sisällöstä ja toteutuksesta niin tarkasti ja ajankohtaisesti, että huoltajat tietävät kulloinkin ottaa lapsensa pois, mikä on myös sallittava. Auttaisi, jos kokonaisia päiväkotiryhmiä ei uskottaisi seurakunnan työntekijöiden opetettaviksi. Voiko valtio edes pakottaa ketään kirkon opetettavaksi? Kv. sopimusten mukaan ei voisi.

Katsomuskasvatus pitäisi lopettaa alkuunsa. Ainakin uskonnollinen kasvatus pitäisi eriyttää siitä niin, että erillinen sekulaari toiminta olisi aina tarjolla vaihtoehdoksi.

18.12. 10:57

Heimo Lajuselle (15.12.2017 21:22): Kirjoitan, koska näen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen loukkaavan vakavasti ateistien uskonnonvapautta. Vastoin Lajusen väitettä Opetushallituksen edustaja ei ole vastannut huoliini. Olen kysynyt, miten Matti Lahtisen mukaan toteutetaan käytännössä katsomuskasvatuksen sitouttamattomuus uskontojen oppeihin ja uskonnottomuuden kunnioittaminen. Itse olen vaatinut menetelmäksi ateistista vastakasvatusta. Suvaitsisiko Lajunen sellaisen? On teeskentelyä, että voisi oikeasti olla yhteistä katsomuskasvatusta.

18.12. 22:04

"Sepitäti" (14.12. 15:05) ja "Huh huh" (14.12. 16:12) kommentoivat minua. Haluan vastata. Vasuote: "Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla." Jos tässä mainitun yhteisen tutustumisen kohteena on esimerkiksi jouluevankeliumi, niin sehän kerrotaan silloin totena luomaan uskoa sen kirjoittajan tarkoituksen mukaisesti. Se toki pelottaa minua pienten lasten vanhempien kannalta. Mutta siksi juuri mielestäni päiväkodissa on samalla kerrottava, että tieteelle kyse on sepitteestä että uskonnottomat pitäytyvä tieteeseen, jotta uskonnottomat välttäisivät tuon uskonnollisen vaikutuksen. Uskonnottomuus konkretisoituisi muille.

Ei kai Sepitäti puolestaan tiedettä pelkää? Huomautan hänelle myös, että vaikka jouluevankeliumin haluankin karkottaa yhteisistä tilaisuuksista, niin perinnettä voi ylläpitää kodeissa. Olenkin tiedustellut tradition vaalimista vaatineilta, minkä roolin kertomuksessa he itse ovat kotonaan valinneet.

Jälkimmäiselle kommentoijalle huomautan, että en sittenkään usko, että päiväkodin joulujuhlassa kerrottaisiin kaikille yhteisesti jouluevankeliumin olevan satua. Uskonnottomien kotien lapsille se pitäisi kuitenkin riittävän seikkaperäisesti todeta. Mutta voiko edes siihen luottaa? Vanhempien on varovaisinta menetellä kommentoijan osoittamalla tavalla ja pitää lapsensa poissa. Muussa katsomuskasvatuksessa on aina tarjottava oikaiseva opetus ja todettava, että - kommentoijaan viitatakseni - "Raamattu on satukirja", jos Raamatun tarinoita kerrotaan. Ehkä silloin puolestaan kristityt ottavat pois lapsensa. Mutta tarjotaanko? Pelkään, ettei. Paras, ja ainoa oikea ratkaisu on jättää Raamattu pois julkisen vallan päiväkodista.

Yhteinen katsomuskasvatus on epärehellinen ajatus. Jos siihen pakotetaan osallistumaan, rikotaan uskonnottomia kohtaan, eikä se ole oikeata yhteisyyttä. Jos siitä on hankalasti oltava poissa, silloinkaan se ei ole yhteistä.

19.12. 22:34

Puuttuisin vielä seuraavaan. Matti Lahtinen tulkitsee sitouttamattomuuden tarkoittavan, että eri katsomuksia tarkastellaan tasaveroisina arvottamatta niitä. Se on kovin vähän. Tasaveroisina tarkastelu ei esimerkiksi tarkoita tasaveroista tarkastelua. Se sallisi silloin esimerkiksi senkin, että pelkästään uskonnottomien kotien lapsista koostuva päiväkotiryhmä saatettaisiin ensin kokonaisuudessaan kristinuskovaksi ja sitten vain sanottaisiin, että on olemassa uskonnottomuuttakin (selittämättä edes, mitä se tarkoittaa) mutta että uskonnottomuus on tasaveroista ja yhtä arvokasta kristinuskon kanssa. Pohditaanpa siis lisää itse sanaa sitouttamattomuus.

Mikään uskonnonopetus ei pysty sitouttamaan jokaista oppilasta pysyvästi uskovaksi; joku voisi silloin sanoa, että sehän on siis sitouttamatonta.

Minä taas vaatisin sitouttamattomuudelta, että uskonnottoman kodin lapsi säilyy uskonnottomana, eikä vain lopuksi vaan koko ajan. Kv. ihmisoikeussopimukset takaavat vanhemmille oikeuden vaatia sitä. Uskonnottomien kotien lapset saattaisivat tarvita omaansa, ateistista opetusta, tai ainakin väärän, uskontoisen opetuksen poissulkemisen. Eri katsomuksia ei siis tarkasteltaisi tasavertaisesti eikä tasaveroisina.

Sellainen opetus olisi väärin, että eri katsomuksia tarkasteltaisiin väitetysti tasavertaisina ja sitten lapsi jätettäisiin päättämään itse. Käytännössä valtakirkon uskonto dominoisi; kyseessä olisi uskontokasvatus vailla ateismikasvatusta. Se ei toteuttaisi ateistivanhemman kasvatusoikeutta, johon sisältyy, että julkinen valta ei pakota lasta uskontoiseen opetukseen. Lapsella on toki oikeus hankkia itse itselleen uskonnollinen vakaumus, mutta muuta kautta, kuten esimerkiksi menemällä kirjastoon lukemaan jotain asianmukaista kirjallisuutta.

Kaisa Robbins (14.12. 12:43) varoitti, että seurakunnat pyrkivät hyvin aktiivisesti päiväkoteihin kasvattamaan lapsia ja käytännöllisesti katsoen aina uskontoon sitouttavasti. Ymmärrän hänen sillä tarkoittavan lasten saattamista uskomaan. Sellainen ei ole millään mittapuulla sitouttamatonta.

Ainoa oikea tapa kohdella eri katsomuksia tasaveroisesti on lopettaa katsomusopetus. On epäoikeudenmukaista uskontojen suosimista sallia niille vaikutusmahdollisuus, koska ne eivät todista oppejaan oikeiksi tieteellisesti; kun toisaalta tieteeseen nojautuvassa opetuksessa ei tiedettä sovellettaisi uskontoihin, ei ateismillekaan sallittaisi vaikutusmahdollisuutta. Historian opetus on aiheelle oikea ympäristö: sopivan suppeasti, sopivan myöhään.

Jouni Luukkainen
puheenjohtaja