Sijainti

Turun Skanssinmäellä sijaitseva Suomen Islam-seurakunnan Turun hautausmaa oli aikaisemmin Skarppakulla-tilan (853–514–2–0) alueella, noin 50 metriä katolisen hautausmaan (ks. tarkemmin Katolinen hautausmaa Turussa (31.5.2014) oikeasta yläkulmasta itään. Hautausmaa lohkottiin kuitenkin omaksi tilaksi Suomen Islam-seurakunnan Turun hautausmaa (853–514–2–4) ja rekisteröitiin 27.10.2016. Tilalla on kaksi palstaa, sen pinta-ala on 0,0829 hehtaaria eikä tilalla ole käyttöoikeuksia tai -rasitteita.

Isomman palstan (varsinainen hautausmaa) pinta-ala on 811 neliömetriä, pienemmän (kuusi hautaa) 18 neliömetriä. Pienempi palsta sijaitsee isomman pohjoiskärjestä 341 metriä luoteeseen ja on muodoltaan pystyssä oleva suorakulmio.

Kartassa hautausmaa on suorakaiteenmuotoinen ja rajattu punaisella katkoviivalla.

    Hautausmaa näkyy suorakulmiona kartan oikeassa laidassa. Pienempi palsta näkyy kartan ylälaidassa pienenä suorakulmiona, jota rajaavat neljä rajapyykkiä. Maastotiedot © Maanmittauslaitos. Kiinteistötiedot © Maanmittauslaitos ja kunnat. Merikartta-aineistot © Liikennevirasto 1.1.2015. Syvyystiedot © Suomen ympäristökeskus.

Pienistä hautausmaista (ortodoksinen, katolinen, juutalainen ja islamilainen) viimeksi mainittu on selvästi pienin. Vierailin hautausmaalla 15.5.2014 ja 18.5.2017.

Maapohjan omistaa Turun kaupunki. Maa-alueet on luovutettu seurakunnille korvauksetta niin kauaksi aikaa kuin alueet ovat hautausmaakäytössä.

Historiaa

Turussa oli 1900-luvun alussa jo yli 50-henkinen tataariyhdyskunta, joka tarvitsi oman hautausmaan. Eräät turkulaiset tataarit toimittivat asiamiehensä, turkulaisen Wilho Wuorensolan kautta 2.8.1909 anomuksen Turun rahatoimikamarille saadakseen hautausmaan. Kirjelmän allekirjoittivat kauppiaat B. Schmanihanoff, A. W. Afitjanoff sekä S. Ismailoff, S. Seinetdinoff, A. F. Abdulin Hadkajeff, S. Akbujanovn ja M. Haldullin.

Rahatoimikamari pyysi asiassa lausunnon kaupungin geodeetti, insinööri E. Aug. Karstenilta. Lausunnossaan 30.8.1909 Karsten puolsi suostuttavan anomukseen. Hän liitti lausuntoonsa kartan, johon oli punaisella merkinnyt hautausmaaksi sopivaksi katsomansa alueen. Rahatoimikamari puolsi anomusta kokouksessaan 17.9.1909 (§ 14). Se esitti anomuksen hyväksyttäväksi Turun kaupungin valtuusmiehille. Luovutus tapahtuisi ehdoin, että ”mohametin uskolaiset” varustavat alueen aitauksella, jonka kaupunki voi hyväksyä ja pitävät aitauksen kunnossa vastaisuudessa. Sen lisäksi näille oli myönnettävä oikeus rakentaa hautausmaalle tie, joka oli pidettävä kunnossa.

Valtuusmiehet päättivät kokouksessaan 23.9.1909 (§ 26), että anottu, noin 80:n tai 100 neliömetrin suuruinen ala, luovutettaisiin hautausmaaksi mohametin uskolaisille. Myönteisen päätöksen hautausmaa-alueen luovuttamisesta allekirjoitti John Sundström.

Kuusi hautaa

Tilaan kuuluvalla pienemmällä, 18 neliömetrin suuruisella palstalla on kuuden haudan ryhmä. Se sijaitsee lähellä koko suuren hautausmaa-alueen länsireunaa, jossa on kalliota. Maastossa haudat ovat rinnakkain nurmen peittämän korttelin kolmionmuotoisessa kärjessä.

Haudat syntyivät vuosina 1909–1912. Hautakivetkin ovat rinnakkain. Hautakivistä neljä on mustia, yksi punainen ja yksi valkea laatta. Jokaisella haudalla on reunakivet. Kaikissa kivissä on kuunsirppi ja tähti. Haudat ovat kaikki lyhyitä. Ainakin viisi niistä on pikkulasten hautoja. Vasemmalta lukien neljäs hauta on pisin, 180 cm. Kaikilla haudoilla on nurmipinta.

Vainajat ovat: (1) Abdulla Wahid (15.5.1909–21.5.1909), (2) Saituna Hairetdin (6.2.1911–25.6.1911), (3) Abdulhak Akbulat (5.7.1911–3.1.1912), (4) Musa Hamidulla (18.4.1911–10.1.1912), (5) Abdulhannan Aditar (–) ja (6) A. A. Kadi (11.11.1910–15.5.1912).

Näistä Abdulla Wahid oli tämän artikkelin tietolähteissä mainitun Cingiz Safiullan äidin veli. Siihen aikaan lapsikuolleisuus oli vielä korkea. Perussyynä lienee ollut puutteellinen hygienia ja alkeellinen sairaanhoito.

    Kuusi hautaa vuosilta 1909–1912. Vasemmalta lukien kuudennen haudan ja käytävän välissä on mänty, joka ei näy kuvassa.

Tilan isompi palsta

Tilan isompi palsta eli varsinainen hautausmaa saatiin käyttöön kolmessa osassa. Vanhin osa (MV) (pinta-ala 20,40x10,80 m=220,32 neliömetriä) saatiin käyttöön 1915. Ensimmäinen haudattu vainaja on Siaetdin Sekam (25.8.1862–5.6.1915). Tataarivainajien lisäksi alueelle on haudattu kaksi tuntematonta sotilasta ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta heistä ei ole tarkempia tietoja.

Toinen osa (MS) (pinta-ala n. 16x10,50 cm=n. 168 neliömetriä) otettiin käyttöön 1971. Kolmas osa (MU) (pinta-ala n. 14,50x10,80 cm=n. 157 neliömetriä) otettiin käyttöön vuonna 2015. Tämän alueen hankintajärjestelyt hoiti seurakunnan turkulainen jäsen Tugrul Akbulat. Näin tämän tiedon mukaan näiden alueiden yhteinen pinta-ala on noin 545 neliömetriä. Se on selvästi vähemmän kuin edellä kerrotussa lohkomistoimituksessa saatu pinta-ala 811 neliömetriä. Tilan mittauksessa on tietysti otettu mukaan nekin reuna-alueet, jotka eivät ole hautausaluetta. Ero (n. 266 neliömetriä) voi selittyä tällä tavalla. Käytännön merkitystä asialla ei ole.

Varustukset

Hautausmaan portinpylväät (2; leveys 45,5x34 cm) ovat punagraniittia ja niissä on kaareva kärki. Vasemman pylvään korkeus on 192 cm maasta ja oikean 198 cm. Portinpylväiden etusivuissa on punagraniittiset kivilaatat (40x60 cm (lxk)). Vasemmassa on teksti ”ISLAMILAINEN HAUTAUSMAA 1915”, oikeassa ”[tekstiä vierain kirjaimin] 1333”. Portinpylväiden kärjessä on kuunsirppi ja tähti.

Rautaportti (235x150 cm; lxk) on kaksiosainen, musta ja lukitsematon. Portissa on metalliverkkoa.

    Hautausmaan portti.

Portti on maan luoteispäädyssä, josta alkaa laatoitettu pääkäytävä. Portista tultaessa on ensin rinnakkain kuusi kivilaattaa (50x50 cm), toisessa rivissä viisi, kolmannessa neljä ja neljännessä rivissä kolme, jonka jälkeen käytävä jatkuu kahden laatan levyisenä ja 66 laatan pituisena.

    Yleiskuva hautausmaan etuosasta, laatoitettu pääkäytävä vasemmalla.

Käytävän vasemmalla puolella on noin kolmen metrin levyinen, haudaton maakaistale.

    Yleiskuva hautausmaalta.

Vesipiste on maan vasemmalla sivulla, työkaluvajan ja kuusen välissä. Maan takaosassa sen rajoille on istutettu pensasmäntyjä ja pylvästuijia 2–3 tuijan ryhmissä.

    Vesipiste maan koillissivulla.

Luoteispäädyssä ja koillissivulla on noin 50 cm:n korkuinen betonireunus rajaamassa hautausmaata. Koillissivulla reunus ulottuu lähes vesipisteelle saakka. Takaosa eli kaakkoispääty on hautausmaan myöhempi osa eikä betonireunus ympäröi sitä. Myös hautausmaan lounaissivulla on betonireunus. Sen korkeus on vain noin 25 cm.

    Puinen nojatuoli. Sen takana koillissivun betonireunus.

Portista tultaessa pääkäytävän vasemmalla puolella on yksi selkänojallinen puutuoli.

Työkaluvaja on samoin pääkäytävän vasemmalla puolella. Vaja on tiettävästi rakennettu 1950-luvulla. Se on matala, lautarakenteinen, ikkunaton, lähes tasakattoinen, peltikatteinen rakennus, jossa on yksi riippulukolla lukittu ovi. Rakennuksen takareuna on koillissivun betonireunuksen päällä. Vajan mitat ovat 240x140x165 cm (lxsxk). Katto viettää hieman etureunaa kohti. 18.5.2017 vajan ovi oli auki. Vajassa säilytetään työkaluja, mm. kottikärryt, lapio, talikko, harava, kastelukannuja ja ruohonleikkuukone.

Rakennusta ei ole merkitty MML:n karttaan.

    Lautarakenteinen työkaluvaja pääkäytävän ja koillissivun välissä.

Kasvillisuus

Hautausmaalla kasvaa seitsemän isohkoa mäntyä ja yksi kuusi. Pääkäytävän vasemmalla puolella on syreenipensaita ja pihlajia.

Haudat ja hautakivet

Laskin hautakivien määräksi 72, suurin osa mustia, mutta myös joitakin punagraniittisia kiviä.

Portista tultaessa ensimmäisten 41 hautakiven nimisuunta on vinosti kohti maan oikeaa etukulmaa paitsi rivin 1 molempien kivien. Näiden nimisuunta on vastakkainen. Tässä hautausmaan osassa hautakivissä on 59 vainajan nimeä. Neljä hautaa on vailla hautamuistomerkkiä.

    Hautausmaan kaakkoispääty, jonne perustetaan uusia hautoja.

Hautausmaan takaosassa hautakivien nimisuunta on suoraan kohtia porttia. Näissä kivissä oli yhteensä 44 vainajan nimet. Näin vainajien nimiä kivissä oli ainakin 103. Hautausmaan etuosassa on toistaiseksi hieman enemmän hautoja kuin takaosassa, mutta hautausmaata täytetään sen takaosassa kohti maan kaakkoispäätyä. Takaosassa on yhteensä seitsemän hautariviä. Vielä vapaana oleva alue näiden takana on kooltaan noin 13x14 metriä. Käytetyllä hautatiheydellä arvioin, että hautapaikkavaranto on 5+(4x6)=29 hautapaikkaa. Safiullan antamien tietojen mukaan hautapaikkavaranto olisi noin 50 hautapaikkaa. Tällä hetkellä hautausmaan laajennustarvetta ei ole.

Yhteensä vainajia on haudattu vähintään 103+6=109. Takaosan rivin 7 uudessa haudassa vainajan kuolinpäivä oli 25.1.2015.

Tavanomaiset symbolit hautakivissä ovat kuunsirppi ja tähti. Useiden hautakivien alalaidassa on teksti ”RUHINA BIR FATIHA”. Tämän on pyyntö haudalla vierailevalle muslimille lukea rukous vainajan sielulle. Rukous käsittää Fatiha-suuran kerran ja Ihlas-suuran kolmesti. Bir (yksi) on turkin kieltä ja joissakin hautakivissä sen asemesta on BER, joka on yksi tataarinkielellä.

Hoito

Vain vainajat, jotka kuollessaan olivat Suomen Islam-seurakunnan jäseniä, voivat saada hautapaikan tältä hautausmaalta. Hautaukset on tehty yhteen tasoon. Samaan hautaan voidaan haudata uusi vainaja koskemattomuusajan kuluttua umpeen, mutta tähän ei ole ollut tarvetta.

Hautapaikat on luovutettu toistaiseksi ja maksutta. Vuosittain on enintään muutama hautaus. Käytännössä hautausmaata hoitaa vuosittain asetettava hautausmaatoimikunta. Vainajien omaiset hoitavat sukunsa vainajien hautoja. Jos haudalle on avattu haudanhoitorahasto, seurakunta hoitaa hautaa.

Hautaustapauksen yhteydessä haudan kaivuu ja lopullinen peittäminen ostetaan Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymältä.

Toistaiseksi Turun kaupunki ei ole perinyt hautausmaa-alueesta vuokraa. Suomen Islam-seurakunta ei saa mitään julkisia avustuksia hautausmaan ylläpitämiseksi. Mitään merkittävää ilkivaltaa hautausmaalla ei ole esiintynyt.

Käydessäni hautausmaalla siellä oli tuoreitakin kukkia haudoilla.

Kimmo Sundström