Aikuisten perusopetusta koskeviin kahteen kanteluuni, jotka virkistin 18.8.2017 (ks. Kantelut-osaston kohtia 1.21 ja 1.22) ja jotka yhdistettiin yhdeksi, 22.8.2017 vireille tulleeksi kanteluksi (ks. Kantelut-osaston kohta 1.23), tuli 25.9.2017 annettu vastaus ja ilmoitus kantelijalle kantelun osittaisesta siirtämisestä [PDF]. Pyynnöstä sain myös 25.9.2017 päivätyn kirjeen opetus- ja kulttuuriministeriölle asian siirrosta [PDF]. Ks. Kantelut-osaston kohta 1.23. Ks. myös edellistä uutistani 21.8.2017 [HTML] tästä asiasta.

Kanteluni tein tukeakseni yhdistyksemme opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemää esitystä oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetusta koskevan perusopetuslain 46 §:n muuttamisesta pykälän yksikäsitteisen sovellettavuuden, yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden tähden. Kantelin toisaalta 46 §:n epäyksikäsitteisyyden aiheuttamista ongelmista Opetushallituksen määräämissä Aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2017 ja toisaalta kahden opetusneuvoksen tästä 46 §:n epäyksikäsitteisyydestä virheellisesti vaienneesta 46 §:n tulkinnasta opetussuunnitelmatyöhön kouluttaneessa tilaisuudessa.

Tarkoittamani 46 §:n epäyksikäsitteisyys eli täsmällisemmin sanoen pykälän ensimmäisen virkkeen sovellettavien säännösten luettelon päivittämättömyys on terveen järjen perusteella aivan selvä asia, ja se pitäisi korjata. Tämä tekninen päivitys olisi yksinkertaista toteuttaa, kuten esityksemme perustelut osoittavat.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan pyynnöstä esittelijäneuvos Mikko Sarjan minulle ilmoittaman mukaan oikeusasiamiehellä ei ole toimivaltaa puuttua eduskunnan lainsäädäntövallan käyttöön, minkä vuoksi apulaisoikeusasiamies ei enemmälti arvioinut kantelussani tarkoittamani lain sisältöä. Kuitenkin eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 11 §:n Esitys 2 momentin mukaan oikeusasiamies voi tehtäväänsä hoitaessaan kiinnittää valtioneuvoston tai muun lainsäädännön valmistelusta vastaavan toimielimen huomiota säännöksissä tai määräyksissä havaitsemiinsa puutteisiin sekä tehdä esityksiä niiden kehittämiseksi ja puutteiden poistamiseksi. Tätä oli lainattu jo vastauksessa 20.4.2017. Mutta ilmeisesti ministeriön huomion kiinnittämiseksi 46 §:n epäyksikäsitteisyyden ongelmaan olisi vaadittu, että kantelu olisi nyt ratkaistu langettavasti.

Opetus- ja kulttuuriministeriön minulle antama vastaus yhteydenottooni (eli esitykseemme) oli mukamas pysynyt harkintavallan rajoissa, ja kuitenkin ministeriö oli harkiten jättänyt käyttämättä omatoimisesti tervettä järkeä.

Vastauksessa puhutaan Opetushallituksen opetusneuvoksista, vaikka toinen heistä oli opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Heidänkään osaltaan terveen järjen käytön ohittaminen ei mukamas ollut tuomittavaa. Olisi kuitenkin ollut hyödyllistä, jos heiltä olisi pyydetty lausunto siitä, mitä he silloin tarkoittivat ja mitä he asiaa harkittuaan nyt olisivat sanoneet. Olisivatko he rohjenneet sekä tuolloisia että uusia kuulijoitaan ajatellen myöntää luettelon päivittämättömyyden? Lähetin heille tiedoksi kanteluuni saamani vastauksen, ja kysyin, kuten kantelussani, eikö sittenkin oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetukseen olisi sovellettava myös esimerkiksi 46 §:ssä mainitsematonta perusopetuslain 42 a §:ää Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen.

Mutta opetussuunnitelman perusteista tekemäni kanteluni käsittely jatkuu, sillä apulaisoikeusasiamies siirsi asian opetus- ja kulttuuriministeriön käsiteltäväksi. Ministeriön on ilmoitettava päätöksestään tai muista toimenpiteistään oikeusasiamiehen kansliaan 29.12.2017 mennessä. Saattaa olla, että ministeriö vain ohjaa Opetushallitusta niissä viidessä seikassa, joita perusteissa moitin kantelussani 16.6.2017, ilman, että ministeriö ottaisi kantaa 46 §:n luettelon kaikkinaiseen päivittämättömyyteen. Mutta silloin toisaalta oikeusasiamies saattaisi saada pohjan kiinnittää valtioneuvoston huomio 46 §:n päivittämättömyyteen. Itse asiassa siitä riippumatta, millainen ministeriön ilmoitus sitten onkaan.

Jäämme odottamaan. On tämä kuitenkin lupaavaa, kun nyt ministeriöltä vaaditaan vastaus oikeusasiamiehelle. Ministeriön on aihetta käyttää kysymykseen vaivaa, johon se ei ehkä omatoimisesti ryhtyisi. Siksi ministeriö saattaisi sittenkin myöntyä päivittämään pykälää. Silloin myöskin ministeriöllä olisi tilaisuus harkita pykälän sisällöllistä muuttamista vaatimamme yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden vuoksi. Toisaalta on pelko, että ministeriö haluaisikin käyttää tilaisuutta hyväkseen ja uskonnonvapautta rikkoen ajaa kaikkien pakottamista yhteiseen uskonnonopetukseen, uskontotietoon.

Täydennys 1.10.2017

Näyttää siltä, kuin apulaisoikeusasiamies olisi ajatellut minun kannelleen myös opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Mutta minä olin nimenomaan kantelematta ministeriöstä, vaikka sen vastausta esitykseemme moitinkin. Joka tapauksessa ministeriö sai siis apulaisoikeusasiamieheltä vapautuksen. Täytyy kuitenkin toivoa, että jos kanteluni opetussuunnitelman perusteiden osalta osoittaisi ministeriöllekin, että 46 §:n luetteloa olisi ainakin joissakin suhteissa syytä päivittää, niin ministeriö myös rohkenisi myöntää sen. Ongelmahan on, että sellainen osoittaisi, että ministeriö itse ja siksi myös apulaisoikeusasiamies olivat olleet väärässä. Toisaalta ministeriön harkintavaltaan kuuluu tietysti oikeus muuttaa kantansa, jos sellaiseen ilmenee syy.

Jouni Luukkainen