Valitettavasti tästä aiheesta olevan edellisen uutiseni Aikuisten perusopetuksessa lupaava kanteluvastaus (22.6.2017) [HTML] otsikko osoittautui heinäkuussa liian optimistiseksi.

Yhdistyksemme teki 7.4.2017 opetus- ja kulttuuriministeriölle esityksen oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetusta koskevan perusopetuslain 46 §:n muuttamisesta pykälän yksikäsitteisen sovellettavuuden, yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden tähden. Pykälän ensimmäisessä virkkeessä on lueteltu ne perusopetuslain säännökset, joita sovelletaan oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetukseen. Mutta tätä luetteloa ei ole koskaan päivitetty sen jälkeen, kun perusopetuslaki säädettiin vuonna 1998, vaikka lakia on monesti muutettu. Esitimme yksityiskohtaisesti ja perustellen, miten päivitys olisi toteutettava. Esitimme, että siinä yhteydessä myös alaikäisille opiskelijoille annettaisiin puhe- ja päätösvalta opinnoistaan. Sen vaatisi yhdenvertaisuus lukion ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden kanssa. Silloin alaikäinen opiskelija saisi huoltajansa sijasta itse tehdä ne mahdolliset valinnat uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen osalta, jotka hänen uskonnollinen asemansa sallisi.

Täydensimme lyhyesti esityksemme perusteluita 16.4.2017 ja 24.4.2017.

Maahanmuuttajien suuren perusopetuksen tarpeen tähden oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksen rakenne uudistetaan 1.1.2018 alkaen, jolloin tulee voimaan perusopetuslain 46 § muutos ja otetaan käyttöön Opetushallituksen 12.6.2017 antamien uusien aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan laadittavat paikalliset opetustussuunnitelmat.

Esityksemme olisi siksi paikallaan toteuttaa juuri 1.1.2018.

Opetushallituksella on ollut perusteita laatiessaan vaikeuksia 46 §:n alun päivittämättömyyden tähden. Sen huomasin jo kommentoidessani ensimmäistä, 6.2.2017 julkaistua perusteluonnosta. Siksi kantelin 7.4.2017 eduskunnan oikeusasiamiehelle tästä luonnoksesta ja vuonna 2015 annetusta edellisestä perusteasiakirjasta. Kanteluni varsinainen tarkoitus oli tukea esitystämme.

Kanteluuni 20.4.2017 annettu kielteinen ratkaisu ei minua pysäyttänyt, vaan kantelin uudestaan 24.4.2017, 4.5.2017 ja 16.6.2017. Viimeimmimmän kanteluni tarkoitin lopulliseksi, sillä kohdistin sen lopulliseen uuteen perusteasiakirjaan.

Näihin kanteluihini 19.6.2017 annettu vastaus oli sikäli lupaava, että siinä kerrottiin opetus- ja kulttuuriministeriössä esitystämme tutkittavan. Toisaalta sen tähden oikeusasiamiehen kansliassa kanteluasiaani ei ainakaan tuossa vaiheessa ryhdytty tutkimaan. Ks. Kantelut-osaston kohta 1.21.

Kantelin 21.6.2017 eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, että opetusneuvos Annika Bussman (OKM) ja opetusneuvos Teijo Koljonen (OPH) tulkitsivat perusopetuslain 46 §:ää sananmukaisesti Opetushallituksen koulutustilaisuudessa 15.5.2017. Mutta peruutin kanteluni ainakin toistaiseksi samana päivänä saatuani sitä laatiessani tiedon mainitsemastani kanteluratkaisusta. Kanteluuni oli kaksi koulutustilaisuutta dokumentoivaa liitettä. Ks. Kantelut-osaston kohta 1.22.

Eduskunta hyväksyi 30.6.2017 lain ammatillisesta koulutuksesta. Uusi laki tulee voimaan 1.1.2018, ja se korvaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain ja ammatillisesta aikuiskouluksesta annetun lain vuodelta 1998. Oli tarkasteltava, kuinka uusi laki ja myös 12.6.2017 annetut lopulliset aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2017 mahdollisesti vaikuttaisivat yhdistyksemme esitykseen ja sen perusteluihin. Tätä varten laadin 18.8.2017 valmiiksi saamani kolmannen täydennyksen yhdistyksemme esitykseen [PDF].

Uuden ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan koulutuksen järjestäjä laatii ja päivittää henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman yhdessä opiskelijan kanssa. Valitettavasti alaikäisen opiskelijan huoltajalla tai laillisella edustajalla tulee olla mahdollisuus osallistua opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan ja päivittämiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vaadittaisiin huoltajan allekirjoitus. Nykyiseen opiskelijan henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan ei huoltajilla ollut asiaa. Mutta tämä ero ei yhdistyksemme esitystä kaada.

Sitten 14.7.2017 ylitarkastaja Kirsi Lamberg opetus- ja kulttuuriministeriön yleissivistävän ja varhaiskasvatuksen vastuualueesta vastasi sähköpostitse yhdistyksemme esitykseen. Vastaus [PDF] ei kuitenkaan minua tyydyttänyt. Se väisti ongelman 46 §:n ensimmäisen virkkeen päivittämättömyydestä käyttämällä veruketta, että tulkintaongelmia ei noussut esille (vuoden 2016 kesän) lausuntokierroksella 46 §:n muuttamista koskeneen hallituksen esityksen luonnoksesta ja että opetuksen järjestäjiltä ei ollut tullut tietoon käytännön soveltamiseen liittyviä ongelmia perusopetuslain 46 §:n osalta.

Olisihan ministeriössä voitu käyttää omaa tervettä järkeä sen myöntämiseksi, että toki 46 §:n alkua olisi ollut tarvittaessa päivitettävä joka kerta perusopetuslakiin muutoksia tai lisäyksiä tehtäessä.

Ministeriön vastaus ei ottanut lainkaan kantaa esitykseemme antaa alaikäisille opiskelijoille puhe- ja päätösvalta opinnoistaan. Mutta eihän uskonnonvapauden edistäminen ole kirkon hegemonian tähden suosiossa muutenkaan.

Ministeriön vastaukseen ei asiaamme voinut jättää. Siksi 18.8.2017 virkistin 16.6.2017 ja 21.6.2017 tekemäni kanteluni. Pyysin siis eduskunnan oikeusasiamieheltä, että nuo kaksi kanteluani tutkittaisiin.

Toivon siis, että kanteluni nyt onnistuisivat, jolloin siitä melkeinpä välttämättä seuraisi 46 §:n alun päivittäminen. Mutta silloinkin esityksemme ajama yhdenvertaisuus ja uskonnonvapaus oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksessa saattaisivat jäädä toteuttamatta. Todella pahaakin voisi tapahtua. Jotkin tahot, kuten jo Opetushallitus itse, voisivat yrittää käyttää tilaisuutta hyväkseen ja ajaa kaikille pakollista yhteistä uskonnonopetusta, kutsuttiinpa sitä sitten uskontotiedoksi tai miksi tahansa. Se olisi vastoin uskonnonvapautta ja myös vastoin yhdenvertaisuutta lukion opiskelijoiden kanssa.

Jouni Luukkainen