Janne Kontalan väitöstutkimuksessa (Janne Kontalan uskonnottomuuksia tutkivaa väitöskirjaa esiteltiin Turussa (14.3.2017)) nousi esiin kolme uskonnottomien prototyyppiä. 

Muutama vuosi sitten Tennesseen yliopistossa Yhdysvalloissa Christopher Silver ja Thomas Coleman tekivät ateismitieteellisen haastattelututkimuksen, jota varten haastateltiin 59 henkilöä. Tuloksena syntyi typologia kuuden sortin ateisteista. Kirjo ulottui kaikkea uskomista vastustavista aktivisteista sellaisiin, jotka ottavat osaa uskonnollisiin rituaaleihin. 

Uskonnottomien yhteisö todettiin ontologisesti hajaantuneeksi. 

1. Antiteistit 

Antiteistit ovat diametraalisesti uskontoisuutta vastaan. He katsovat uskonnon tietämättömyydeksi. Heidän mielestään kuka hyvänsä henkilö tai laitos, joka liittyy uskontoon, on taantumuksellinen ja vahingollinen yhteiskunnalle. Uskonnot ovat ”vaara”, joka on eliminoitava. Uskontojen ilmeisiä harhoja on vastustettava voimakkaasti. 

2. Ateisti- ja agnostikkoaktiivit 

Nämä eivät usko Jumalaan. He eivät myöskään halua, että uskovat tekevät niin, koska maailma ilman uskontoja olisi parempi paikka. Heillä on tapana väitellä jumalallisen todellisuuden olemassaolosta tai sen puutteesta. Heidän mielipiteensä koskettelevat mm. feminismiä, homojen ja lesbojen sekä eläinten oikeuksia. 

3. Älylliset ateistit ja agnostikot 

Nämä uskonnottomat käsittelevät ateismia puhtaasti intellektuaalisesta näkökulmasta. He ovat asiantuntijoita puolustamaan teesejään akateemisissa piireissä ja tunnetuilla foorumeilla Internetissä. 

4. Etsivät agnostikot 

Näiden ajattelussa on epävarmuutta ja epäilystä. He uskovat, ettei inhimillinen ymmärrys saavuta tietoa jumalallisuudesta. Luja ideologinen positio puuttuu. 

5. Ei-teistit 

Ei-teistit eivät vaivaa itseään uskonnolla. Uskonnolla ei ole mitään roolia heidän tietoisuudessaan tai kosmonäkemyksessään eivätkä he tunne mitään mielenkiintoa ateisti- tai agnostikkoliikettä kohtaan. 

6. Rituaaliset ateistit 

Nämä eivät usko Jumalaan eivätkä mihinkään muuhunkaan tuonpuoleiseen. Kuitenkin he seuraavat tiettyjä, uskonnollisia perinteitä. He ymmärtävät nämä enemmän opetuksina siitä, kuinka elää ja saavuttaa onnellisuus, tienä transsendenttiseen vapautumiseen. He voivat osallistua tiettyihin rituaaleihin, seremonioihin, mietiskelytapaamisiin, joogatunteihin tai juhliin. Monille nämä selittyvät perheen perinteillä tai henkilökohtaisella kiinnostuksella uskonnollisen riitin ”syvään vertauskuvallisuuteen”.

Kimmo Sundström