Vapaa Ajattelija -lehden vuoden päätösnumero 4/2016 saapui lukijoille 16.12.2016. Vastaavana päätoimittajana on nyt ensi kertaa pääsihteeri Esa Ylikoski puheenjohtaja Petri Karisman erottua puheenjohtajan tehtävästä 27.10.2016. Liittohallitus on luopunut siitä puheenjohtaja Erkki Hartikaisen (1999–2005) ajoista alkaen noudatetusta, liittovaltuuston suosittelemasta käytännöstä, että liiton puheenjohtaja on aina myös Vapaa Ajattelijan vastaava päätoimittaja. 

Vastustin aikanaan tätä tehtävien ja vallan keskitystä. Keskitys ei juuri lievene, sillä pääsihteeri on liitossa lähes yhtä keskeinen henkilö kuin puheenjohtaja. 

Numero sisältää 21 kirjoitusta 18 kirjoittajalta, joista useampia minulle aiemmin tuntemattomia. Naiskirjoittajia on kolme. 

Isis teloittaa ”ateisteja” 

Antti Rautiaisen kirjoituksen (s. 4) otsikkona on Ateistit sodan pirstomassa Syyriassa. Siinä kerrotaan, että Isis on teloittanut kurdeja ”ateismista” syytettyinä vain siksi, että kurdialueet ovat julistautuneet sekulaareiksi autonomisiksi alueiksi. 

Uusia kirjoja 

Tomi Pinomäki esittelee (s. 10) Like Kustannus Oy:n kirjaa Anarkia = evoluutio. Usko, tiede ja Bad Religion, jonka kirjoittivat Greg Graffin ja Steve Olson. Kirja ilmestyi suomeksi jo vuonna 2011. Ismo Innamo esittelee (s. 11) Terra Cognitan kustantaman Andreas Wagnerin kirjan Kelpoisimman synty. Evoluution suurimman arvoituksen ratkaisu. 

Kustannusosakeyhtiö Savukeitaan ensi kertaa suomeksi julkaistua Mihail Bakuninin teosta Jumala ja valtio (1882) ei esitellä (vrt. Bakuninin Jumala ja valtio ilmestyi suomeksi (13.12.2016). 

Kuolemateema 

Kuolemateemaan kuuluu Suvi Auvisen kirjoitus Elämää kuoleman jälkeen? (s. 12). Siinä kerrotaan vainajan tuhkan sijoittamisesta. Tuhkasta voi mm. puristuttaa timantin, mikä maksaa vähintään 3.000 dollaria. 

Suomessa tämä on kiellettyä, koska vainajan tuhka pitää haudata pysyvästi yhteen paikkaan. Määräystä on tosin mahdotonta valvoa. 

Pertti Periniva kertoo (s. 13), että Kemin Vapaa-ajattelijat r.y:n hautausmaalle on haudattu 544 vainajaa. Yksityisten hautausmaiden joukossa näin suuri haudattujen määrä nostaa kemiläisten hautausmaan jo raskaaseen sarjaan. 

Kimmo Laineen kirjoituksen aihe on hyvä kuolema eli eutanasia (s. 16). Juttuun liittyy kuva professori Esko Valtaojasta ja Exitus ry:n puheenjohtaja Kari Viholaisesta. Nyt tunnetut poliitikot Esko Seppänen, Iiro Viinanen, Osmo Soininvaara ja Ilkka Taipale ajavat hyvän kuoleman hyväksymistä myös Suomessa. 

Asian puolesta on menossa nimienkeräys kansalaisaloitetta varten. Vaikka kristityt ovat kauan vastustaneet eutanasiaa, tämäkään kamppailu ei voi päättyä muuhun kuin sen kannattajien voittoon. Aihe on esimerkki hienosta kansalaisaktivismista. 

Pirkko Eerola-Pilvi kysyy (s. 18) voitaisiinko vainajat tuhkata jo sairaalan krematoriossa. 

Tällaisia krematorioita ei Suomessa ole. Vainajien kuljetuksia tarvitaan, sillä sairaaloita on paljon, mutta suurempiakin kaupunkeja varten riittää yleensä yksi krematorio (poikkeukset ovat Helsinki ja Tampere). 

Maria Enebäck ajattelee kirjoituksessaan Kohti yhdenvertaisuutta hautaustoimessa (s. 19), että ruumisarkku on pakollinen. Näin ei kuitenkaan ole. Hautausmaan ylläpitäjä voi tosin asettaa tällaisen vaatimuksen omalla hautausmaallaan. 

Yhdistysuutinen 

Yhdistysuutisen on kirjoittanut (s. 21) Martti Vaattovaara Luoteis-Lapin vapaa-ajattelijoista. Yhdistys sai lahjakirjalla 11.4.2016 Vasemmistoliiton Venejärven osasto ry:ltä Salomaja-nimisen kiinteistön (pa 0,19 ha). Sillä on vuonna 1949 rakennettu 114,2 neliömetrin suuruinen työväentalo, Salo-Maja. Kolarilaiset vapaa-ajattelijat uusivat talkoilla rakennuksen portaat ja saivat hankkeeseen liiton avustusta. Erinomaista paikallistoimintaa. 

    Pääoven edestä on hajotettu pois vanhat portaat. Talkoolaiset mittailevat uusien paikkaa. Kuva: Paula Vaattovaara. 

Verovapauksia uskoville 

Numeron parhaaksi kirjoitukseksi arvioin Jori Mäntysalon kirjoituksen Uskontokuntien verovapauksista (s. 24–25). 

Tällaiset vapaudet ovat uskonnollisten yhdyskuntien suosintaa ja vastaavasti muiden syrjintää. Ne vähentävät julkisen vallan (valtio ja kunnat) verotuloja. Uskonnollisten yhdyskuntien järjestelmä on valtion keino suosia näitä yhdyskuntia. Periaatteessa myös syrjintä onnistuisi saman järjestelmän avulla. Maallisessa tulevaisuuden Suomessa kohtelu muuttuu neutraaliksi ja järjestelmä lakkautetaan. On hyvä, että vapaa-ajattelijatkin kannattavat lakkautusta. 

Puutteita ynnä muuta 

Vaikka lehti on ihan ilmeikäs, tilankäyttö (lähinnä ylisuuret kuvituskuvat) on tuhlailevaa. Yhden heikon kirjoituksen (s. 21) olisin jättänyt julkaisematta. 

Lehden mukaan liiton pääsihteerinä toimii edelleen Esa Ylikoski. Hiljan yhdistysrekisterille tehdyn nimenkirjoittajien muutosilmoituksen mukaan pääsihteeriä ei ole. 

Jäsenyhdistysten luettelosta on ensi kertaa poistettu Varkauden Vapaa-ajattelijat r.y. Liitto ei ole kuitenkaan ilmoittanut, että tämä yhdistys olisi erotettu liitosta. Yhdistysten lukumäärä listauksessa laski 23:een. 

Kaiken kaikkiaan numero on hivenen parempi kuin edellinen numero. Lehteä aiotaan julkaista paperisena ensi vuonnakin. Liitto on hakenut kulttuurilehtitukea vuodelle 2017 5.000 euroa. Vuonna 2016 lehti sai tukea 2.000 euroa. Tukipäätös tehtiin maaliskuussa. 

Lehden vuositilauksen hinta on korotettu 25 eurosta 30 euroon ja irtonumeron hinta seitsemästä eurosta kahdeksaan euroon vuodelle 2017. Asialla on vähän merkitystä, maksettuja lehtitilauksia on hyvin vähän. Periaatteessa lehti on myytävänä Akateemisen Kirjakaupan Helsingin Keskuskadun myymälän kulttuuri- ja mielipidelehtiosastolla. Kun asiakas halusi ostaa lehden 19.12.2016, numeroita ei kuitenkaan ollut ostettavissa, ei uusia eikä vanhojakaan. 

Ollessani liiton toimiston- ja taloudenhoitajana huolehdin siitä, että Vapaa Ajattelija oli näkyvillä, selailtavissa ja ostettavissa. Näin saatiin näkyvyyttä ja myyntituloja siellä, missä on Suomen maallistunein ja ostovoimaisin yleisö, vaikka olihan tuotekin silloin korkeatasoisempi. Liiton koko myyntitoiminta on surkastunut käytännössä pois. Lehden irtonumeromyynti oli vain pieni osa sitä. Tärkeintä on huomata muuttunut asenne.  

Kimmo Sundström