Eduskunta hyväksyi ke 17.2.2016 toisessa käsittelyssä hallituksen esityksen eduskunnalle eräiksi avioliittolain [sukupuolineutraaliksi] muutoksen edellyttämiksi lainmuutoksiksi (HE 65/2015 vp) lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 7/2015 vp) mukaisina. Yksi näistä aiotusti 1.3.2017 voimaan tulevista lainmuutoksista on uskonnonvapauslain parannus, oikeastaan korjaus, joka poistaa lapsen huoltajana toimivan äidin poikkeusoikeuden vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan. 

Päätös ei ollut yksimielinen, vaan asiasta äänestettiin kyseisten kuuden lakiehdotuksen hyväksymisen ja kaikkien näiden lakiehdotusten hylkäämisen kesken. Äänestyksen tulos oli: jaa 106, ei 42, tyhjiä 0; poissa 51. 

Palaan toisen käsittelyn keskusteluosuuteen 16.2.2016 alempana. Seurasin paikan päällä toisen käsittelyn sen molempina päivinä. 

Asian ensimmäisessä käsittelyssä ke 10.2.2016 eduskunta oli hyväksynyt lakiehdotusten sisällöt mietinnön mukaisina, kuten kerroin uutisessani Uskonnonvapauslain parannus läpäisi eduskunnan ensimmäisen käsittelyn [HTML]. 

Tuon poikkeusoikeuden keskeinen perustelu hallituksen esityksessä eduskunnalle uskonnonvapauslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 170/2002 vp) oli lakiehdotusten yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraava: "Jotta lapsen huoltajien erimielisyys lapsen uskonnollisesta asemasta ei automaattisesti johtaisi lapsen uskonnollisen aseman jäämiseen avoimeksi, on säännökseen otettu myös toissijainen vaihtoehto niitä tilanteita varten, joissa huoltajat eivät lapsen syntymän jälkeen pääse sopimukseen lapsen uskonnollisesta asemasta. Tällöin lapsen huoltajana toimiva äiti voisi halutessaan yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan." 

Nyt tuo kummallinen poikkeusoikeus sen kummallisine perusteluineen on siis jäämässä taakse. 

Uskonnonvapauslain muutoksen tultua voimaan miehen asemaa lapsen uskonnollista asemaa ratkaistaessa parantaa seuraava seikka (oikeusministeriön tiedotteesta 8.12.2015): Isyyden tunnustaminen helpottui vuoden 2016 alusta lähtien isyyslain uudistuksen tultua voimaan. Selvissä tapauksissa, kuten tulevien vanhempien asuessa avoliitossa, isyys on mahdollista tunnustaa neuvolakäyntien yhteydessä jo ennen lapsen syntymää. Samalla pari voi tehdä sopimuksen lapsen yhteishuollosta. 

Eduskunta aloitti asian toisen käsittelyn, jossa lakiehdotukset voidaan hyväksyä tai hylätä, ti 16.2.2016. 

Asiasta käytiin tuolloin keskustelu, jossa Antero Laukkanen/kd esitteli Laura Huhtasaaren/ps kannattamana heidän lakivaliokunnan mietintöön (LaVM 7/2015 vp) liittämänsä vastalauseen, ja kumpikin esitti vastalauseen mukaisesti kaikkia lakimuutoksia hylättäviksi. 

Keskustelun (33 puheenvuoroa) jälkeen asian käsittely keskeytettiin. Äänestykset oli siirretty seuraavaan täysistuntoon. 

Alla ovat ne kohdat puheenvuoroista 16.2., jotka koskettelivat uskonnonvapauslain muutosta. Kommentoin kolmea puheenvuoroista. 

15.48 Päivi Räsänen/kd:

Tähän esitykseen sisältyy myös hyvin merkittävä muutos uskonnonvapauslain periaatteisiin. On aika merkillistä, että nyt näiden avioliittolain liitännäislakien myötä ikään kuin siivellä viedään merkittävä muutos uskonnonvapauslakiin, joka ei tule koskemaan pelkästään nyt näitä samaa sukupuolta olevia pareja vaan kaikkia perheitä. Eli muutos on se, että äiti ei enää yksinään voisi päättää lapsen liittämisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan, mikäli huoltajat ovat asiasta keskenään erimielisiä. Voidaan vain kuvitella, millaiseen tilanteeseen se johtaa monissa niissä perheissä, joissa on hyvin vaikea muutenkaan sopia lapsen yhteisistä asioista. En ole itse koskaan kuullut kritiikkiä tästä nykyisestä järjestelmästä - ainakaan sellaista tilannetta ei ole tullut tämän reilun 20 kansanedustajavuoden aikana - niin että miksi ihmeessä halutaan lähteä nyt tämä hyvä käytäntö muuttamaan, joka on toiminut myös lapsen edun mukaan? 

Kommenttini Räsäsen ihmettelyyn:

Jo perustuslakivaliokunta piti vuonna 2003 uskonnonvapauslakia säädettäessä poikkeussääntöä ongelmallisena sukupuolten tasa-arvon kannalta. Itse kantelin vuonna 2004 oikeuskanslerille toisesta poikkeussääntöön liittyvästä ongelmasta. Kumpikaan taho ei kuitenkaan turhaan ehdottanut poikkeussäännöstä suoraan kumottavaksi, koska sehän oli vasta päätetty laki. 

Yksittäistapauksena muistan kuulleeni Kimmo Sundströmiltä, kuinka Vapaa-ajattelijain liiton toimistoon oli tullut mies ihmettelemään, kuinka hän saisi säästettyä hiljan syntyneen lapsensa kirkkoon liittämiseltä, kun hänen vaimonsa oli jo kutsunut heille kotiin papin kastamaan lapsen. Mitään ei tietenkään enää silloin ollut tehtävissä (tapaus oli kaiketi todella sattunut uuden uskonnonvapauslain aikana, vaikka sama oikeus, eikä silloin vain poikkeusoikeutena, olisi äidillä ollut vanhankin uskonnonvapauslain aikana). 

Korostin tällaisen seikan ennakolta huomioon ottamista aviopuolison valinnassa ollessani taannoin erään Prometheus-leirin kutsuttuna katsomuspanelistina. 

16.21 Mika Niikko/ps:

Sitten toisekseen haluan nostaa esille yhden näkökulman, mistä en ole aikaisemmin vielä puhunut. Se on tämä hallituksen esitys siltä osin, että hallituksen esityksessä sanotaan, että lapsen uskonnollisen aseman määräytyminen muutetaan. Nythän se on niin, että äidin päätösvallassa on sanoa, jos ei yksimielisyyttä perheessä synny, mitä uskontokuntaa mahdollisesti lapsi edustaa. Tällä on sellainen merkitys, että se vaikuttaa lapsen kasvatukseen varhaiskasvatuksessa ja koulussa, se vaikuttaa siihen, pääseekö hän mukaan esimerkiksi uskontotunneille vai ei. 

Täällä on paljon puhuttu näiden vuosien aikana siitä, että tämä lakiesitys, avioliittolain muuttaminen, ei ole keneltäkään pois, mutta tässäkin on yksi pieni esimerkki siitä, keneltä tämä on pois. Lakivaliokunta on perustellut tätä muuttamista siten, että tämä muutos on tarpeen, koska se kohtelee erilaisia perhemuotoja samalla tavalla tästä eteenpäin. Ja tätä on perusteltu lakivaliokunnan kannalta yhteisvastuulla ja yhdenvertaisuudella ajatellen päätöksiä lasta koskevista asioista: yhdessä perhe päättää tai ei päätä. Tämä on minun mielestäni tosi huono perustelu. Meillä kuitenkin suurin osa perheistä on ihan normaaleja heteroperheitä, lähestulkoon kaikki tässä maassa, ja nytten käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos on tulevaisuudessa näitä isättömiä lapsia, niin kuin niitä jatkossakin on tässä yhteiskunnassa, niin käytännössä äiti ei enää voi sanoa, että meidän lapsemme muuten menee sitten ihan normaalille uskontotunnille. No, tämä kuulostaa vähäiseltä asialta, mutta tällä on kauaskantoiset seuraukset. Tällä on sellaiset seuraukset, että me rupeamme pala palalta murentamaan tätä uskonnonvapautta ja sananvapautta tässä maassa. Me emme anna enää päätösvaltaa edes vanhemmille, äidille tässä tapauksessa, vaan me haluamme siirtää sen päätösvallan jonkun tuomarin käsiin tai yhteiskunnalle. 

Kommenttini tuomarin päätösvallasta:

Todellakin, uskonnonvapauslain mukaan tuomioistuimen päätettyä tehtävien jaosta huoltajien kesken toisin on noudatatteva tätä päätöstä. Mutta jo perustuslakivaliokunta piti uskonnonvapauslakia säädettäessä tätä seikkaa tehottomana lapsen isän halutessa saada kumotuksi lapsen äidin yksin käyttämän päätösvallan. 

Itse en tiedä yhtäkään kyseisenlaista oikeustapausta. 

Mielestäni vastaisuudessa tuomioistuimessa ei päde, tai ei ainakaan saisi päteä, huoltajien tehtävien uutta jakoa hakevan kantajan perustelu, että lapsi jäisi muuten vaille uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyttä. 

16.33 Sari Essayah/kd:

No, toinen asia: uskonnonvapauslaki, johon tulee muutos. Tämähän ihan lakivaliokunnan mietinnön mukaisestikin oli sellainen, voisiko sanoa, vähän ylimääräinen muutos, elikkä varsinaisesti tästä avioliittolain muutoksesta ei ole suoraan johdettavissa tätä lainmuutoksen tarvetta. Se todetaan ihan selkeästi siinä mietinnössä. Ja kuitenkin sitten tähän suuntaan nyt on haluttu mennä, ja kyllä tämä tällaista niin sanottua positiivista uskonnonvapautta tulee rajoittamaan, koska se lisää sellaista uskonnollista juurettomuutta ja uskonnottomuutta ja siinä mielessä kaventaa sitä myönteistä uskonnon vapautta. 

Kommenttini lainmuutoksen tarpeettomuudesta:

Naisparin avioiduttua ja adoptoitua ulkopuolelta vastasyntyneen lapsi saisi samanaikaisesti kaksi juridista äitiä, joilla kummallakin olisi silloin oikeus yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan; entä, jos he haluaisivat lapsen liittyvän sellaisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin, jotka eivät kuitenkaan hyväksy kaksoisjäsenyyttä? Kyllä vain uskonnonvapauslakia oli muutettava, ja tämä oli paras tapa muuttaa sitä. 

17.00 Antero Laukkanen/kd:

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Marinin muisti on hieman valikoiva. Ensinnäkin, mitä tulee tähän kiireeseen, sehän oli aivan ilmeistä. Nämä liitännäislaithan annettiin kesällä, kesäaikaan ne käsiteltiin ministeriössä, lausuntopyyntöjä ei lähetetty eduskuntaryhmille. En millään tavalla voi pitää tällaista valmistelua edes kohtuullisena, kun ei edes eduskuntaryhmille kerrota, mitä ollaan tekemässä. Kristillinen eduskuntaryhmä sai vahingossa tietää tästä, kun aktiivinen kansalainen lähetti sähköpostia yhdelle edustajistamme ja kertoi, että oletteko kuulleet, että tällaiset ja tällaiset muutokset ovat tekeillä. En ihan jaksa uskoa, että edustaja Marinkaan pitää tätä hyvänä menettelynä, että kesäaikaan, ikään kuin puun takana, kun kaikki ovat lomalla, tämmöisiä tärkeitä valmisteluja tehdään. 

17.21 Päivi Räsänen/kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän keskustelun ja aiempienkin keskustelujen aikana on hyvin monipuolisesti tullut esiin ne näkökulmat, joita tähän avioliittolain muuttamiseen liittyy. Haluan vielä korostaa sitä, että ne muutokset, joita nyt käsitellään, eivät todellakaan ole pelkästään teknisiä, vaan näihin sisältyy hyvinkin syviä arvokannanottoja ja muutoksia, esimerkiksi uskonnonvapauslain suhteen, joka tulee vaikuttamaan ei pelkästään samaa sukupuolta olevien perheiden ja lasten tilanteeseen vaan kaikkiin perheisiin, joissa näitä valintoja joudutaan tekemään. 

*** 

Seuraavaksi uskonnonvapauslain muutos menee tasavallan presidentin vahvistettavaksi, ja sitten Suomen Säädöskokoelmassa julkaistavaksi. Asiaa seurataan! 

Täydennys 24.2.2016

Tämän tärkeän lakiasian kehkeytymisestä vielä lisää.

1) Eduskunnan lakivaliokunnan käsitellessä kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista (LaVM 14/2014 vp - M 10/2013 vp) oikeusministeriön lainvalmisteluosasto antoi 5.6.2014 valiokunnalle lausunnon, jossa tarkasteltiin uskonnonvapauslakia tilanteessa, jossa kansalaisaloitteessa ehdotettujen muutosten myötä lapsella voi olla avioparin yhteisen ns. vierasadoption seurauksena oikeudellisesti tarkasteltuna kaksi isää tai kaksi äitiä niin, että kummankin juridinen vanhemmuus on kestänyt yhtä pitkään. Lausunnon mukaan näissä tilanteissa uskonnonvapauslain 3 §:n 2 momenttia ei voida soveltaa sellaisenaan eikä soveltamisessa voida myöskään noudattaa rekisteröidystä parisuhteesta annetussa laissa valittua ratkaisua. 

Rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 § oli muutettu lailla 391/2009 sallimaan perheen sisäinen adoptio mutta niin, että adoptioäitiin ei sovelleta, mitä uskonnonvapauslain 3 §:ssä säädetään äidistä, vaan siis korkeintaan äitiin, joka oli lapsen juridinen äiti jo ennen perheen sisäisen adoption vahvistamista. 

Lausunnon mukaan uskonnonvapauslain 3 §:n 2 momentti olisi näin ollen muutettava, ja yksi mahdollisuus olisi poistaa kyseinen poikkeussäännös kokonaan. Niinhän sitten tehtiin. 

Itse tutustuin tähän lausuntoon heti valiokunnan mietinnön valmistuttua 20.11.2014, ja innostuin. 

2) Vapaa-ajattelijain liitto ry oli antanut lausunnon 7.1.2014 oikeusministeriön asettamalle isyyslain uudistamistyöryhmälle, jonka tuli selvittää myös äitiyttä koskevia säännöksiä. Lausunto totesi, että lienee selvää, että lainsäädäntö mukautuu tulevaisuudessa todellisuuteen, jossa jo on kahden sosiaalisen äidin kasvattamia lapsia. Lausunnossa huomautetaan, että uskonnonvapauslain 3 §:n poikkeussäännöstä on muutettava, jos lapsella voi olla kaksi äitiä. Miten, siitä lausunto ottaa ansiokkaasti kantaa seuraavasti: 

Lakiteknisesti yksinkertaisin ratkaisu on tässä yhteydessä säätää, että lapsi jää aina kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolelle, elleivät huoltajat yhdessä toisin päätä. Se on myös yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta paras ratkaisu. Lapsen uskonnollisessa asemassa on olemassa neutraali lähtötila toisin kuin esimerkiksi äidinkielen suhteen. 

Oikeusministeriölle tässä ei tietystikään ollut sinänsä mitään uutta paitsi juuri kantaaottavuus.

Oikeusministeriön julkaisussa "Isyyslain uudistaminen. Lausuntotiivistelmä" (OMML 7/2014; 26.2.2014) tämä lausunto on tiivistetty luvussa 3.14 samaa sukupuolta olevien henkilöiden vanhemmuudesta hiukan huonosti seuraavasti: 

Vapaa-ajattelijain Liitto ry katsoo, että mikäli lapsella voi jatkossa olla kaksi äitiä, tulisi uskonnonvapauslain 3 §:ää, jossa säädetään lapsen uskonnollisen aseman merkitsemisestä, muutettava. Ratkaisu voisi olla esimerkiksi se, että lapsi jää aina kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolelle, elleivät huoltajat yhdessä toisin päätä.

3) Yle:n verkkosivuilla oli 4.9.2014 Yle Satakunnan toimittama uutinen "Molempien vanhempien päätettävä lapsen kirkkoon kuulumisesta". Uutisen mukaan Vapaa-ajattelijain liitto oli esittänyt, että huoltajien pitäisi päättää lapsen uskonnollisesta asemasta yhdessä. Vaatimuksen perusteluna oli vanhempien yhdenvertainen kohtelu ja lapsen etu (muun muassa elämänkatsomustiedon opetukseen pääseminen). 

4) KD-lehti 2/2016 kertoi hallituksen esityksen käsittelystä ilmeisestikin ensimmäisen käsittelyn jälkeisessä tilanteessa puhumalla sen vaikutuksesta "lapsen oikeudelliseen asemaan", siis lapsen uskonnollisen aseman sijasta. Seuraavassa numerossa lehden olisi kyllä valistettava lukijoitaan selväsanaisesti, mistä uudistuksessa on kyse ja miten naisen olisi mahdollisesti otettava uudistus huomioon lastensa isää valitessaan.

Jouni Luukkainen